Ruotsiin lähetetyt sotalapset

Nainen 42 v jatkaa vielä, että sotalapsitraumat ovat kyllä vaikuttaneet paitsi isääni ja hänen sisaruksiinsa, myös omaan kasvatukseeni. Sukuni välit olivat aina hyvin traumaattiset ja kummalliset.

Mummoni lähetettiin Ruotsiin sotalapseksi. Unohti siellä ollessaan Suomen kielen. Takastullessa mummon äiti ei tykännyt että hän puhui Ruotsia, poltti ruotsalaisen Raamatun ja hävitti nuken, jonka mummoni oli saanut "Ruotsinvanhemmiltaan".

Uskon tästä jääneen trauman mummolle.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa oli sodan aikana ankara elintarvikepula ja se oli suurin yksittäinen syy lasten lähettämiseen Ruotsiin. Vanhemmat pelkäsivät lasten näkevän nälkää Suomessa.

Niin, mutta siksi ulkomaiden olisi pitänyt sallia ruoka-avun toimittaminen Suomeen Punaisen Ristin kautta, kuten Punainen Risti halusi tehdä. Se olisi ollut aidosti humaania. Nyt Ruotsi sekä Liittoutuneet kielsivät sen.

Tuo mitä Ruotsi teki, ei ollut auttamista vaan heidän omaa itsekästä politiikkaansa. Saivat ilmaista työvoimaa isommista lapsista sekä adoptiolapsia lapsettomille pareille. 7 100 lasta eivät vanhemmat saaneet Ruotsista takaisin yrityksistä huolimatta, sillä ruotsalaiset yksinkertaisesti pitivät heidät lasten vanhempien tahdon vastaisesti. Eli käytännössä kaappasivat lapset.

Varmasti on monenlaista kohtelua ollut. Anoppi oli sotalapsena Ruotsissa ja hänellä on tuohon ruotsalaiseen perheeseen hyvät ja lämpimät välit, pitävät edelleen yhteyttä. Anoppi oli tuolloin n 11-vuotias ja oli Ruotsissa puolisen vuotta.

Mummuni oli sotalapsena muistaakseni pari vuotta ja oli iältään lähtiessä noin 6-vuotias. Tähän sotalapsi- asiaan johti se, että hänen äitinsä kuoli, kun oli aivan pieni vauva ja äitipuoli ( oli hyvä äitipuoli kuitenkin) joutui keuhkoparantolaan pitkäksi aikaa ja oli muutenkin melko sairaalloinen, vaikka eli myöhemmin pitkään. Niinpä mummulla ei oikeastaan ollut enää hoitajaa ja oli nuorin lapsi ja muutenkin ollut melkein heitteillä ennen tuon äitipuolen tuloa perheeseen. Mummun isä juo aika paljon ja ei aina huolehtinut lapsista. Mummu asui Ruotsissa aika ihmeellisessä talossa taisi olla pappila, jossa kaksi lapsetonta vähän vanhempaa naista ( siskokset) ja heidän veljensä. Aika ihmeellinen kokonaisuus kyllä, mutta mummulla oli siellä ihan hyvät oltavat ja ei jäänyt mistään paitsi. Unohti suomenkielen ainakin osittain sekä oppi puhumaan ruotsia. 

Nämä ihmiset eivät olisi päästäneet mummua enää Suomeen, mutta hänet haluttiin takaisin ja äitipuolella oli aina ajatus, että mummu tulee takaisin Suomeen. Joutui tietenkin aika köyhiin oloihin tänne, mutta muuten kuitenkin Suomessakin ihan hyvät olot ja äitipuoli oli erittäin hyvä ihminen. Mummulla oli myös paljon sisaruksia, jotka tärkeitä joten olisi varmaan jäänyt näitä vanhempia sisaruksiaan kaipaamaan. Hän sai myös lisää pikkusisaruksia, kun äitipuoli sai lisää lapsia myöhemmin. Uskon tuon ajan Ruotsissa olleen silti rankkaa hänelle ja jos nyt on pakko sanoa niin hän oli aika vaikea ihminen ja asiat piti aina tehdä niinkuin hän sanoi. Myös aika levoton ja välillä töykeä ihminen, vaikka en usko että tarkoitti sitä ja oli vaan muuten vähän sellainen joka ei puheitaan miettinyt. Äidilläni oli aika vaikeaa hänen kanssaan varsinkin nuoruudessa ja itse usein annoin mummun määrätä ja päättää asioista ja sillä tavalla hänen kanssaan pärjäsi paremmin. Eli kyllä se aika ja muutenkin todella rikkonainen lapsuus ja äidittömyys on heijastunut hänen elämäänsä. Ei koskaan tiennyt kunnolla omasta äidistään mitään.

Parhaan lapsuudenkaverini isän isoveli oli yksi noista lapsista, joita vanhemmat eivät saaneet Ruotsista takaisin. Hän pääsi vasta aikuisena käymään takaisin Suomessa tapaamassa äitiään sekä nuorempia sisaruksiaan.

Suututtaa ihan, kun ajattelee miten törkeästi tuossa toimittiin.