Lue keskustelun säännöt.
Karjalaisen naisen sopeutuminen pk seudulla
18.02.2020 |
Olen itse kasvanut karjalaisen perheen kanssa. Koko suku on äänekästä, vieraanvaraista ja sellaista leppoisaa. Läppää heitetään ja nauru raikaa.
Huomaan että nykyään kun opiskelen ja asun pk seudulla, moni ihminen vaivaantuu ulosannistani.
Olen ystävällinen ja ehkä sellainen energinen ja avoin ihminen. Saatan välillä heittää herskuvaa läppää ja naureskella todella aidosti tilanteissa.
En osaa tätä paremmin selittää mutta tuntuu että usein huomaan sen olevan vähän vierasta täällä päin.
Olenko ainoa? :D
Kommentit (20)
Tulee mieleen ihan itseni! Olen tuolta pohjoisesta päin. Olen sellainen kaikkien kaveri tuntemattomille helposti jutteleva ja iloinen persoona. Käsitetään yleensä väärin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä te lappalaiset ja karjalalaiset olette niin helpostilähestyttäviä että se on jo monelle liikaa se avoimuus yms.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä te lappalaiset ja karjalalaiset olette niin helpostilähestyttäviä että se on jo monelle liikaa se avoimuus yms.
Ap. Olen kokenut aikanaan vastaavaa lappilaisena. 49 vuotta Helsingissä on karsinut noita piirteitä.
Nykyään, murteella puhuvat, liian lähelle tulevat hölöttäjät saavat hermot kiristymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä te lappalaiset ja karjalalaiset olette niin helpostilähestyttäviä että se on jo monelle liikaa se avoimuus yms.
Ap. Olen kokenut aikanaan vastaavaa lappilaisena. 49 vuotta Helsingissä on karsinut noita piirteitä.
Nykyään, murteella puhuvat, liian lähelle tulevat hölöttäjät saavat hermot kiristymään.
Joo ehkä se minullakin sitten ajan kanssa karsiutuu. Mieheni kylläkin pitää juuri minusta, koska olen erityisen lämmin ja sellainen aito persoona. Toki hänkin välillä menettää hermonsa jatkuvaan hekotteluun ja varsinkin puheluihini äitini tai mummini kanssa! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä te lappalaiset ja karjalalaiset olette niin helpostilähestyttäviä että se on jo monelle liikaa se avoimuus yms.
Ap. Olen kokenut aikanaan vastaavaa lappilaisena. 49 vuotta Helsingissä on karsinut noita piirteitä.
Nykyään, murteella puhuvat, liian lähelle tulevat hölöttäjät saavat hermot kiristymään.Joo ehkä se minullakin sitten ajan kanssa karsiutuu. Mieheni kylläkin pitää juuri minusta, koska olen erityisen lämmin ja sellainen aito persoona. Toki hänkin välillä menettää hermonsa jatkuvaan hekotteluun ja varsinkin puheluihini äitini tai mummini kanssa!
Ap :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli myös tuota aikanani kun muutin. Helposti se kuitenkin haihtui täkäläisten pk seudun ihmisten kanssa. Ovat nii tympääntynyttä ja ankeaa porukkaa.
Mun mies on E-Karjalasta. Hyvin tuo on sopeutunut. Kieltämättä mua joskus rasittaa sen puheripuli, mutta ei nyt mitään isoa ongelmaa siitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla naisystävä on Lappeenrannasta ja koko suku sieltä päin. Kaikki ovat sellaisia todella lämpimiä, vieraanvaraisia ja vähän joskus liiankin hekottelevia ja puheliaita :D
Ihan hauska se on nykyään kun tottunut. Eipä tarvitse itse jännittää keskustelujen aloittamista.
Muistan kyllä edelleen ensimmäiset sukujuhlat joissa olin! :D Oli aikamoinen järkytys 😁
Mulla on vähän sama. Usein miehen puolen sukujuhlissa olen se joka hekottaa ja heittää vitsiä tuon tuosta. Onneksi vastaanotto on kuitenkin lämmintä ja tuntevat jo minut. Enemmänkin nauravat minulle ja sille että taas tuo on äänessä yllättäen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäpäin tämä Arjalainen tulee sopeutumaan?
Olen venäläis-karjalainen sotku, mutta onneksi melko hillitty (sukuuni verrattuna), joten sopeutuminen Helsinkiin oli helppoa. Välillä on kyllä hauska käydä kotiseuduilla ja huomata ero, esimerkiksi uimahallin saunassa saatetaan idässä heittää härskiä vitsiä tuntemattomien kanssa, kun Helsingissä yleensä istutaan hiljaa.
Minullakin on tuo, etten voi mennä kylään ilman tuliaisia. Helsinkiläiselle miehelleni on ihan tavallista, että kylään voi mennä tyhjin käsin, kun itse närpään kukkakimppua sormet verillä ja etsin emännälle sopivaa vegaanista artesaanisuklaata ympäri kaupunkia. :>
Mutta juu, Helsingissä kuuluu olla tietyllä tavalla hillitty ja vaikuttaa siltä, etteivät muut ihmiset kiinnosta (parasta on, jos ei edes tunnu heitä näkevän). Moni kuitenkin lähtee mukaan, jos itse antaa sen merkin, että on ok olla vähän hullumpikin. Helsinki on myös täynnä maalta tulleita, joten löydät varmasti karjalaisia kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä te lappalaiset ja karjalalaiset olette niin helpostilähestyttäviä että se on jo monelle liikaa se avoimuus yms.
Ap. Olen kokenut aikanaan vastaavaa lappilaisena. 49 vuotta Helsingissä on karsinut noita piirteitä.
Nykyään, murteella puhuvat, liian lähelle tulevat hölöttäjät saavat hermot kiristymään.Joo ehkä se minullakin sitten ajan kanssa karsiutuu. Mieheni kylläkin pitää juuri minusta, koska olen erityisen lämmin ja sellainen aito persoona. Toki hänkin välillä menettää hermonsa jatkuvaan hekotteluun ja varsinkin puheluihini äitini tai mummini kanssa! :D
Kuulostat mielestäni mukavalta tyypiltä! Olen itse helsinkiläinen ja pk-seudulta kotoisin, mutta minulla on karjalaisia sukujuuria ja ajattelen kuvaamistasi luonteenpiirteistä vain positiivisesti. Iloisuutta, ystävällisyyttä ja aitoutta ei nykyään todellakaan ole liikaa.
Miulla oli sama kun asuin hetken Kymenlaaksossa. Töissä yritin heittää huumoria ja kysyttiin vakavalla naamalla, että oletko toisaan tuota mieltä? Ööh... Ainoa naapuri, joka kommunikoi, oli seinänaapuri, mutta hän olikin Joensuusta lähtöisin. Mut hän saattoikin kotoisasti soittaa ovikelloa ja kysyä vaikka isoa kattilaa lainaksi, jäädä höpöttelemään, pyysi kahville jne. Muut naapurit kyllä tervehti, kun itse tervehdin ensin. Kerran pimeänä talviaamuna säikähdin aivan rutosti, puhdistin lunta autosta, yksi naapuri oli tullut ihan hiljaa siihen omalle autolleen ja yht'äkkiä MÖRÄHTI, että "on tullu lunta." Vastasin, että juu niin on. Muuta ei kommunikoitu ikinä sen 2 vuoden aikana jonka siinä asuin :D.
Onneks sain töitä kotoa Karjalasta ja pääsin palaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta juu, Helsingissä kuuluu olla tietyllä tavalla hillitty ja vaikuttaa siltä, etteivät muut ihmiset kiinnosta (parasta on, jos ei edes tunnu heitä näkevän). Moni kuitenkin lähtee mukaan, jos itse antaa sen merkin, että on ok olla vähän hullumpikin. Helsinki on myös täynnä maalta tulleita, joten löydät varmasti karjalaisia kavereita.
-oot vissii maalta, jos kuvittelet että Helsingissä Kuuluu näyttää siltä ettei muut kiinnosta. 😂😂😂 Hkissä on niin paljon ihmisiä, että täällä on normaalia ettei tunne jokaista vastaantulijaa. Täällä ei erikseen kuulu näyttää siltä ettei kukaan kiinnosta, paitsi ehkä niiden maalaisten mielestä joille hki näyttäytyy jonain itsensä korostamispaikkana.
No, tiedä sitten mistä johtuu, mutta itse kun vierailen Helsingissä, tuntuu, että joka kerran olen joku lapsi- juoppo- ja mamumagneetti, kyseiset ihmiset tulee juttelemaan. Kaveri kerran sanoi, että älä hymyile äläkä katso ystävällisesti. Jaa, en nyt ollut kiinnittänytkään siihen huomiota, olen vaan ollut oma itseni. No ei sillä, jos on aikaa niin ei mulle ole ongelma höpötellä lasten, juoppojen tai ulkomaalaisten kanssa. Osaan kyllä laittaa rajat, jos juttu menee liian tunkeilevaksi. Ja osaan sanoa, että oli kiva jutella, mukavaa päivänjatkoa.
Vierailija kirjoitti:
-oot vissii maalta, jos kuvittelet että Helsingissä Kuuluu näyttää siltä ettei muut kiinnosta. 😂😂😂 Hkissä on niin paljon ihmisiä, että täällä on normaalia ettei tunne jokaista vastaantulijaa. Täällä ei erikseen kuulu näyttää siltä ettei kukaan kiinnosta, paitsi ehkä niiden maalaisten mielestä joille hki näyttäytyy jonain itsensä korostamispaikkana.
Jos luit viestini, kerroin siinä olevani maalta. Ymmärrän, ettei täällä moikkailla jokaista vastaantulevaa, mutta helsinkiläinen välinpitämättömyys ja "muiden näkymättömyys" ilmenevät eri tavalla. Täällä on toki niin paljon pummeja ja päihdeongelmaisia, että moni mieluummin esim. kävelee apua pyytävän ihmisen ohi (tai häntä päin) kuin pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan. Mä usein pysähdyn. Välillä pummitaan rahaa, välillä vain kysytään millä raitiovaunulla pääsee Katajanokalle.
Itäsuomalaiset ovat mukavia. Jostain kumman syystä nimenomaan rannikkoseutujen ihmiset ovat sisäänpäin lämpiäviä ja itsekkäitä vaikka voisi luulla, että laivojen mukana olisi tullut sivistystä...
Ap, muutin aikoinaan Varsinais-Suomeen. Siinä oli kulttuurisokkia kerrakseen!
Olen oppinut toppuuttelemaan itseäni.
-toinen karjalainen
Painukaa takaisin kaltaistenne seuraan sinne Venäjän rajalle. Teitä on jo haitaksi asti pk-seudulla.
Olen itse huomannut idästä päin tulleena, että kun kotonamme on aina totuttu että kun kylään mennään leivotaan ja viedään kukkia ja aina tuodaan jotain. Työpaikalle leivotaan, ystäville kaikille, niin se käsitetään yleensä sellaisena mielistelyn tarpeena vaikka sitä se ei olekaan.