Lue keskustelun säännöt.
Voiko kenneltoiminnalla elää?
18.02.2020 |
Voiko koiria kasvattamalla elää? Olen aktiivinen koiraharrastaja, tosin nyt omat koirat niin vanhoja että tässä on useampi vuosi oltu jo vähemmän harrastuksessa mukana. Olen aivan lopen kyllästynyt työhöni ja hankalaan työmatkaan, haaveilen kotona tehtävästä työstä, mutta mikään verkostomarkkinointi, kielenkääntäminen tms ei ole minun alaani yhtään. Olen ruvennut tosissani miettimään, että voisiko kenneltoiminnalla elää? Mikä rotu olisi tuottoisa kasvatettava, mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Koirista ja kyseisestä harrastuksesta mitään tietämättömänä kysyn, että paljonko koiranpennut sitten maksavat? Oikeastiko jopa 1200 e?! Onko jotain tosi kalliita tai muita halvempia rotuja?
Ei tuo 1200 € ole edes huippuhintoja, kyllähän sitä pyydetään jopa paria tonnia joistakin roduista. Tyypillisesti pienet seurakoirarodut ovat hinnoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotta voi puhua koirien jalostamisesta, pitää ensin tuntea kasvattamansa rotu, sen hyvät ja huonot puolet, ja kannassa esiintyvät viat ja sairaudet. Mikä olisi tuottoisa rotu johtaa jo yksinään tehtailuun, koska ensimmäisenä vaikuttimena on raha.
Siis etsimään narttupentua, joka kaikilta osin on rotumääritelmää mahdollisimman hyvin vastaava. Ei riitä kauneus, vaan pitää olla terve ja rodunomainen luonne ja rakenne. Sitten hankitaan vaadittavat meriitit, jälleen terveys, luonne ja ulkonäkö mielessä. Nartulle valitaan sopiva uros, ja ei kun odottelemaan. Hyvällä tuurilla syntyy isohko, tasainen ja rodunomainen pentue, joille löytyy hyvät kodit. Huonolla tuurilla pennut syntyvät kuolleina, tai narttukin kuolee.
Vaikka kävisi hyvä tuuri, yhdellä nartulla pentuja teettävä on vain pentujen teettäjä. Jotta voisi olla kasvattaja, näitä erisukuisia narttuja tulisi olla useita. Kaikkien kanssa olisi tehtävä kaikki vaadittava ennen pentuja, jotta olisit hyvä kasvattaja.
Ja jos pentujen pitäjillä on ongelmia koiransa kanssa, neuvot ja opastat loputtomiin, tai jopa otat kasvatin takaisin, jos siitä halutaan luopua.
Jotta siis eläisit koirien kasvatuksella, sinulla on oltava rutkasti tietoa ja osaamista, useita hyviä narttuja, ja jatkuvasti pentuja kasvamassa. Ja kunnon tilat niille, sekä pätäkkää kunnon ruokintaan ja lääkärikuluihin.
Ja vielä se, että vapaa-aikaa ei sen jälkeen ole. Jos valitsemasi rotu kuuluu niihin, joilla harrastetaan käyttöpuolta, aikasi pitäisi kulua myös koulutuksissa ja kokeissa näyttelyiden lisäksi. Tämä ihan siksi, että rodunomaiseen käyttöön soveltumaton pentue ei kiinnosta harrastajia. Silloin sinulla vasta ongelma onkin, liuta käsiin jääneitä yli-ikäisiä pentuja.
Vierailija kirjoitti:
Jotta voi puhua koirien jalostamisesta, pitää ensin tuntea kasvattamansa rotu, sen hyvät ja huonot puolet, ja kannassa esiintyvät viat ja sairaudet. Mikä olisi tuottoisa rotu johtaa jo yksinään tehtailuun, koska ensimmäisenä vaikuttimena on raha.
Siis etsimään narttupentua, joka kaikilta osin on rotumääritelmää mahdollisimman hyvin vastaava. Ei riitä kauneus, vaan pitää olla terve ja rodunomainen luonne ja rakenne. Sitten hankitaan vaadittavat meriitit, jälleen terveys, luonne ja ulkonäkö mielessä. Nartulle valitaan sopiva uros, ja ei kun odottelemaan. Hyvällä tuurilla syntyy isohko, tasainen ja rodunomainen pentue, joille löytyy hyvät kodit. Huonolla tuurilla pennut syntyvät kuolleina, tai narttukin kuolee.
Vaikka kävisi hyvä tuuri, yhdellä nartulla pentuja teettävä on vain pentujen teettäjä. Jotta voisi olla kasvattaja, näitä erisukuisia narttuja tulisi olla useita. Kaikkien kanssa olisi tehtävä kaikki vaadittava ennen pentuja, jotta olisit hyvä kasvattaja.
Ja jos pentujen pitäjillä on ongelmia koiransa kanssa, neuvot ja opastat loputtomiin, tai jopa otat kasvatin takaisin, jos siitä halutaan luopua.
Jotta siis eläisit koirien kasvatuksella, sinulla on oltava rutkasti tietoa ja osaamista, useita hyviä narttuja, ja jatkuvasti pentuja kasvamassa. Ja kunnon tilat niille, sekä pätäkkää kunnon ruokintaan ja lääkärikuluihin.
Ja vielä se, että vapaa-aikaa ei sen jälkeen ole. Jos valitsemasi rotu kuuluu niihin, joilla harrastetaan käyttöpuolta, aikasi pitäisi kulua myös koulutuksissa ja kokeissa näyttelyiden lisäksi. Tämä ihan siksi, että rodunomaiseen käyttöön soveltumaton pentue ei kiinnosta harrastajia. Silloin sinulla vasta ongelma onkin, liuta käsiin jääneitä yli-ikäisiä pentuja.
Ei tarvitse eikä pidä. Mikään ei velvoita ”jalostamaan” rotua, aloittajahan halusi nimenomaan voitontavoittelun nimissä miettiä tätä. Silloin minimitutkimukset ja -meriitit riittävät ja mielessä on pelkkä määrän lisääminen.
Myöskään ostajiin ei kukaan pakota pitämään yhteyttä. Pentuja ei ole mikään pakko ottaa takaisin.
Täällä ilmoittautuu yksi koiraharrastaja ja satunnaisten pentueiden kasvattaja, joka ei halua jalostaa rotua. Haluan saattaa maailmaan terveitä, mukavaluonteisia ja suht koht rotunsa edustajilta näyttäviä koiria, joista tulee perheilleen kivoja lenkkikavereita. En koe olevani pentutehtailija tai haluavani vain "lisätä määrää", vaan ajattelen, että aika moni hullunkiilto (ja menestyksen kiilto) silmissään näyttelyissä posottava nimekäs suurkasvattaja voisi ottaa minusta ja kaltaisistani vähän mallia.
Kalleimmat rodut ovat yleensä niitä, jotka ovat jotenkin trendikkäitä ja kysyttyjä, mutta joiden pentueet ovat pieniä. Esim. pressan tutuksi tekemän valtakunnankoiran bostoninterrierin pennut taitavat olla jo hinnaltaan 2000 euron kieppeillä ja ylikin. Sitten taas suomenajokoiranpennun saattaa saada 600 eurollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollasta hommaa kannata tehdä vain raha mielessä. Sillon se menee helposti pentutehtailuksi, mietitään vain sitä rahaa ja rahaa hullun kiilto silmissä ja sitä, että kuinka paljon tulee voittoa. Pikkuhiljaa luisuu siihen, ettei enään ajatellakaan koirien hyvinvointia, ainoastaan rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollasta hommaa kannata tehdä vain raha mielessä. Sillon se menee helposti pentutehtailuksi, mietitään vain sitä rahaa ja rahaa hullun kiilto silmissä ja sitä, että kuinka paljon tulee voittoa. Pikkuhiljaa luisuu siihen, ettei enään ajatellakaan koirien hyvinvointia, ainoastaan rahaa.
Ei sitä pitäisi tehdä yhtään missään mielessä. Koiria on liikaa muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollasta hommaa kannata tehdä vain raha mielessä. Sillon se menee helposti pentutehtailuksi, mietitään vain sitä rahaa ja rahaa hullun kiilto silmissä ja sitä, että kuinka paljon tulee voittoa. Pikkuhiljaa luisuu siihen, ettei enään ajatellakaan koirien hyvinvointia, ainoastaan rahaa.
Voittoahan sillä nytkin tavoitellaan. Voittoa näyttelyissä. Sitä vain kutsutaan ”jalostukseksi” ja ”rodun eteenpäin viemiseksi”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikeastaan, jos hoitaa kaiken asianmukaisesti. Kaikki menee, mikä tulee.
Ei pidä paikkaansa. Itse kasvatan koiria harrastusmielessä, en missään tapauksessa päätyökseni. Vuodessa on 1-2 pentuetta. En voi kieltää, etteikö se toisi aika kivan lisätulon perheeseemme. Olen laskenut, että pentueesta suurin piirtein yhden pennun hinta kuluu rekkarimaksuihin, pentujen ja emon pakollisiin eläinlääkäritarkastuksiin, rokotuksiin, ruokaan yms, mutta loppu on voittoa. Jos pentueessa on kuusi pentua ja hinta 1200e / kpl, niin käteen jää suurin piirtein 6000 euroa. Ei sillä lapsiperhe elä, mutta hiihtoloman Kanarian-reissu maksettiin ja paljon muutakin.
Sitten tietysti pitää muistaa, että kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Narttu voi jäädä tyhjäksi, syntyä vain yksi pentu, voi tulla yllättäviä isoja eläinlääkärikuluja jne. Toisaalta monessa muussakin yrittämisessä on riskinsä.
Ihanaa, kerrankin rehellinen koirankasvattaja! Niin usein hintoja sivuavissa keskusteluissa kasvattajat itkee, kuinka pennuista pitää saada kaks tonnia koska se niiden teettäminen maksaa niin paljon, että yhtään ei jäädä voitolle. Koska tottakai se oma harrastus pitää saada maksatettua pennunostajilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä ilmoittautuu yksi koiraharrastaja ja satunnaisten pentueiden kasvattaja, joka ei halua jalostaa rotua. Haluan saattaa maailmaan terveitä, mukavaluonteisia ja suht koht rotunsa edustajilta näyttäviä koiria, joista tulee perheilleen kivoja lenkkikavereita. En koe olevani pentutehtailija tai haluavani vain "lisätä määrää", vaan ajattelen, että aika moni hullunkiilto (ja menestyksen kiilto) silmissään näyttelyissä posottava nimekäs suurkasvattaja voisi ottaa minusta ja kaltaisistani vähän mallia.
No siis sinähän jalostat omalla tavallasi. Jalostat niitä terveeseen, mukavaluonteiseen suuntaan. Sillä sanalla "jalostus" vain on niin negatiivinen kaiku ja se yhdistetään näyttelyharrastukseen ja liioiteltuun ulkomuotoon, mutta todellisuudessahan se koskee ihan kaikkea jalostettavissa olevaa - terveyttä, luonnetta, rotutyypillisiä viettejä (esim. metsästyskoirilla sitä metsästyskykyä, -halua ja -taitoa) mutta myös ulkomuotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikeastaan, jos hoitaa kaiken asianmukaisesti. Kaikki menee, mikä tulee.
Ei pidä paikkaansa. Itse kasvatan koiria harrastusmielessä, en missään tapauksessa päätyökseni. Vuodessa on 1-2 pentuetta. En voi kieltää, etteikö se toisi aika kivan lisätulon perheeseemme. Olen laskenut, että pentueesta suurin piirtein yhden pennun hinta kuluu rekkarimaksuihin, pentujen ja emon pakollisiin eläinlääkäritarkastuksiin, rokotuksiin, ruokaan yms, mutta loppu on voittoa. Jos pentueessa on kuusi pentua ja hinta 1200e / kpl, niin käteen jää suurin piirtein 6000 euroa. Ei sillä lapsiperhe elä, mutta hiihtoloman Kanarian-reissu maksettiin ja paljon muutakin.
Sitten tietysti pitää muistaa, että kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Narttu voi jäädä tyhjäksi, syntyä vain yksi pentu, voi tulla yllättäviä isoja eläinlääkärikuluja jne. Toisaalta monessa muussakin yrittämisessä on riskinsä.
Ihanaa, kerrankin rehellinen koirankasvattaja! Niin usein hintoja sivuavissa keskusteluissa kasvattajat itkee, kuinka pennuista pitää saada kaks tonnia koska se niiden teettäminen maksaa niin paljon, että yhtään ei jäädä voitolle. Koska tottakai se oma harrastus pitää saada maksatettua pennunostajilla.
Myyjä saa pyytää pennuista mitä ikinä huvittaa, mitä pahaa siinä on jos maksattaa oman harrastuksensa? Ostaja voi sitten jättää ostamatta, jos ei pidä hintaa sopivana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotta voi puhua koirien jalostamisesta, pitää ensin tuntea kasvattamansa rotu, sen hyvät ja huonot puolet, ja kannassa esiintyvät viat ja sairaudet. Mikä olisi tuottoisa rotu johtaa jo yksinään tehtailuun, koska ensimmäisenä vaikuttimena on raha.
Siis etsimään narttupentua, joka kaikilta osin on rotumääritelmää mahdollisimman hyvin vastaava. Ei riitä kauneus, vaan pitää olla terve ja rodunomainen luonne ja rakenne. Sitten hankitaan vaadittavat meriitit, jälleen terveys, luonne ja ulkonäkö mielessä. Nartulle valitaan sopiva uros, ja ei kun odottelemaan. Hyvällä tuurilla syntyy isohko, tasainen ja rodunomainen pentue, joille löytyy hyvät kodit. Huonolla tuurilla pennut syntyvät kuolleina, tai narttukin kuolee.
Vaikka kävisi hyvä tuuri, yhdellä nartulla pentuja teettävä on vain pentujen teettäjä. Jotta voisi olla kasvattaja, näitä erisukuisia narttuja tulisi olla useita. Kaikkien kanssa olisi tehtävä kaikki vaadittava ennen pentuja, jotta olisit hyvä kasvattaja.
Ja jos pentujen pitäjillä on ongelmia koiransa kanssa, neuvot ja opastat loputtomiin, tai jopa otat kasvatin takaisin, jos siitä halutaan luopua.
Jotta siis eläisit koirien kasvatuksella, sinulla on oltava rutkasti tietoa ja osaamista, useita hyviä narttuja, ja jatkuvasti pentuja kasvamassa. Ja kunnon tilat niille, sekä pätäkkää kunnon ruokintaan ja lääkärikuluihin.
Ja vielä se, että vapaa-aikaa ei sen jälkeen ole. Jos valitsemasi rotu kuuluu niihin, joilla harrastetaan käyttöpuolta, aikasi pitäisi kulua myös koulutuksissa ja kokeissa näyttelyiden lisäksi. Tämä ihan siksi, että rodunomaiseen käyttöön soveltumaton pentue ei kiinnosta harrastajia. Silloin sinulla vasta ongelma onkin, liuta käsiin jääneitä yli-ikäisiä pentuja.Ei tarvitse eikä pidä. Mikään ei velvoita ”jalostamaan” rotua, aloittajahan halusi nimenomaan voitontavoittelun nimissä miettiä tätä. Silloin minimitutkimukset ja -meriitit riittävät ja mielessä on pelkkä määrän lisääminen.
Myöskään ostajiin ei kukaan pakota pitämään yhteyttä. Pentuja ei ole mikään pakko ottaa takaisin.
No silloin pitää reilusti sanoa ammatikseen pentutehtailija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikeastaan, jos hoitaa kaiken asianmukaisesti. Kaikki menee, mikä tulee.
Ei pidä paikkaansa. Itse kasvatan koiria harrastusmielessä, en missään tapauksessa päätyökseni. Vuodessa on 1-2 pentuetta. En voi kieltää, etteikö se toisi aika kivan lisätulon perheeseemme. Olen laskenut, että pentueesta suurin piirtein yhden pennun hinta kuluu rekkarimaksuihin, pentujen ja emon pakollisiin eläinlääkäritarkastuksiin, rokotuksiin, ruokaan yms, mutta loppu on voittoa. Jos pentueessa on kuusi pentua ja hinta 1200e / kpl, niin käteen jää suurin piirtein 6000 euroa. Ei sillä lapsiperhe elä, mutta hiihtoloman Kanarian-reissu maksettiin ja paljon muutakin.
Sitten tietysti pitää muistaa, että kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Narttu voi jäädä tyhjäksi, syntyä vain yksi pentu, voi tulla yllättäviä isoja eläinlääkärikuluja jne. Toisaalta monessa muussakin yrittämisessä on riskinsä.
Ihanaa, kerrankin rehellinen koirankasvattaja! Niin usein hintoja sivuavissa keskusteluissa kasvattajat itkee, kuinka pennuista pitää saada kaks tonnia koska se niiden teettäminen maksaa niin paljon, että yhtään ei jäädä voitolle. Koska tottakai se oma harrastus pitää saada maksatettua pennunostajilla.
Myyjä saa pyytää pennuista mitä ikinä huvittaa, mitä pahaa siinä on jos maksattaa oman harrastuksensa? Ostaja voi sitten jättää ostamatta, jos ei pidä hintaa sopivana.
Tietysti saa pyytää, ei siitä ollutkaan kyse, vaan siitä, että valehdellaan että pennutus tulee todella niin kalliiksi, että siksi pitää olla kova hinta pennulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotta voi puhua koirien jalostamisesta, pitää ensin tuntea kasvattamansa rotu, sen hyvät ja huonot puolet, ja kannassa esiintyvät viat ja sairaudet. Mikä olisi tuottoisa rotu johtaa jo yksinään tehtailuun, koska ensimmäisenä vaikuttimena on raha.
Siis etsimään narttupentua, joka kaikilta osin on rotumääritelmää mahdollisimman hyvin vastaava. Ei riitä kauneus, vaan pitää olla terve ja rodunomainen luonne ja rakenne. Sitten hankitaan vaadittavat meriitit, jälleen terveys, luonne ja ulkonäkö mielessä. Nartulle valitaan sopiva uros, ja ei kun odottelemaan. Hyvällä tuurilla syntyy isohko, tasainen ja rodunomainen pentue, joille löytyy hyvät kodit. Huonolla tuurilla pennut syntyvät kuolleina, tai narttukin kuolee.
Vaikka kävisi hyvä tuuri, yhdellä nartulla pentuja teettävä on vain pentujen teettäjä. Jotta voisi olla kasvattaja, näitä erisukuisia narttuja tulisi olla useita. Kaikkien kanssa olisi tehtävä kaikki vaadittava ennen pentuja, jotta olisit hyvä kasvattaja.
Ja jos pentujen pitäjillä on ongelmia koiransa kanssa, neuvot ja opastat loputtomiin, tai jopa otat kasvatin takaisin, jos siitä halutaan luopua.
Jotta siis eläisit koirien kasvatuksella, sinulla on oltava rutkasti tietoa ja osaamista, useita hyviä narttuja, ja jatkuvasti pentuja kasvamassa. Ja kunnon tilat niille, sekä pätäkkää kunnon ruokintaan ja lääkärikuluihin.
Ja vielä se, että vapaa-aikaa ei sen jälkeen ole. Jos valitsemasi rotu kuuluu niihin, joilla harrastetaan käyttöpuolta, aikasi pitäisi kulua myös koulutuksissa ja kokeissa näyttelyiden lisäksi. Tämä ihan siksi, että rodunomaiseen käyttöön soveltumaton pentue ei kiinnosta harrastajia. Silloin sinulla vasta ongelma onkin, liuta käsiin jääneitä yli-ikäisiä pentuja.Ei tarvitse eikä pidä. Mikään ei velvoita ”jalostamaan” rotua, aloittajahan halusi nimenomaan voitontavoittelun nimissä miettiä tätä. Silloin minimitutkimukset ja -meriitit riittävät ja mielessä on pelkkä määrän lisääminen.
Myöskään ostajiin ei kukaan pakota pitämään yhteyttä. Pentuja ei ole mikään pakko ottaa takaisin.
No silloin pitää reilusti sanoa ammatikseen pentutehtailija.
Pentutehtailija tarkoittaa ihan muuta.
Esim wikipedia määrittelee näin:
”Pentutehtailu on säännöllistä kissojen tai koirien myytäväksi kasvattamista, jossa eläinten tarpeita laiminlyödään rahallisen voiton maksimoimiseksi. Niin kutsutussa pentutehtaassa eläimiä ei esimerkiksi hoideta asianmukaisesti tai niitä pidetään liian ahtaasti.”
Henkilö voi kasvattaa koiria taloudellista voittoa silmällä pitäen olematta silti pentutehtailija.
Miksi? Eläimiä ne on siinä missä muutkin. Niiden syömällä ruoallakin rahastetaan, sekin on joskus kävellyt.