Perimenopower
Naisten vaihdevuodet alkavat yllättävän aikaisin, eikä siitä tunnu oikein olevan tietoa. Onko kukaan teistä vielä ehtinyt lukea tätä Katarina Wilkin kirjaa Perimenopower?
Itselläni on ilmeisesti nyt 42-vuotiaana näitä ensimmäisiä oireita, kuten todella rankasti lisääntyneet kuukautiset ja yöhikoilu. Edes gynekologi ei kuitenkaan osannut näistä kertoa vaihdevuosina, vaan vähätteli että ei nyt vielä, vaan jostain muusta hormoniheittelystä johtuu. Miksi naisille ei kerrota aiheesta enemmän ihan julkisessa terveydenhoidossa? Miksi ei lähetetä viimeistään nelikymppisille tietopakettia, jossa kerrottaisiin mitä tuleman pitää? Aika iso juttu kuitenkin kyseessä ja jostain syystä hyssytellään, piilotellaan ja vähätellään. Kiinnostaisi siis tietää onko tuossa kirjassa jotenkin paremmin näitä juttuja esitetty ja koostettu?
https://www.iltalehti.fi/keho/a/17de02cf-dced-477e-bae8-1bb153819e80?fb…
Kommentit (13)
Googlettamalla löytyy ihan hyvin asiallista tietoa aiheesta. Valtaosa gyneistäkin kyllä osaa hommansa niin, että tietää, että jo vähän päälle nelikymppisellä ja jopa nuoremmallakin oireilu voi johtua siitä, että vaihdevuodet lähestyvät. Ei tätäkin täysin luonnollista asiaa ole tarpeen kaupallistaa joidenkin itse itsensä guruiksi julistaineiden ihmisten rahanansaintakeinoksi. Jos on pahat oireet, pyydät hormonikorvaushoidot. Siihen asti terveellistä ruokaa, paljon hedelmiä, marjoja ja kasviksia, reipasta liikuntaa ja vastapainoksi lepoa ja rentoutumista, alkoholin käyttö vähemmäksi, tupakka pois, raitista ilmaan ja hyvää seuraa, jos on ylipainoa, niin pienikin painonpudotus auttaa oireisiin huomattavasti ja unta tarpeeksi ja säännöllisesti. Kasviestrogeenivalmisteita, e-vitamiinia ja helokkiöljyä voit kokeilla terveellisten elämäntapojen tueksi, mutta niilläkin taitaa olla lähinnä plasebovaikutusta.
En ole lukenut, mutta tosiaan minullakin alkoi jossain 42-vuotiaana oireet. Minun tapauksessa kk-kierto lyheni 30 päivästä 21-24 päivään ensin, ja vuodot vaihteli kierroittain oudon niukasta todella runsaaseen. Sitten myös välillä tuli pitkiä vuotovälejä, koska ovulaatioita ei enää joka kierrossa tapahtunut, ja niiden jälkeen megavuotoja.
Itse aina olin odottanut, että oireet on ensin kuumia aaltoja, unettomuutta jne klassisia vaihdevuosioireita, mutta ei minulla vielä nyt, 46-vuotiaanakaan sellaisia ole. OIreet on lähinnä se että välillä on pitkiä kiertovälejä, ja panettaa kuin pientä eläintä koko ajan, ja on super-energinen olo. Olen lukenut että tämä johtuu "munasarjojen grande finalesta", eli aivot yrittävät piiskata hiipuvia munasarjoja vielä toimimaan, ja tämä piiskaaminen johtaa siihen että ne ylitoimii. Siksi ei ole vielä vaihdevuosioireita vaan lähinnä niiden vastakohta, liikaa estrogeenia sen puutteen sijaan. Kaikille ei tule tällaista vaihetta toki ollenkaan, on niitäkin joilla tulee suoraan klassiset vaihdevuosioireet esim. viikkoa ennen kuukautisia ja siitä yleistyvät.
Itse en aio mitään hormonihoitoja ottaa, vaan elää vahdevuoteni läpi ihan luomuna. Toistaiseksi kokemus on erittäin hyvä, koskaan en ole ollut niin energinen ja aikaansaava kuin nyt, mutta tiedän että tulee sekin vaihe kun munasarjojen toiminta kertakaikkiaan loppuu ja sitten täytyy sopeutua uuteen olemisen tilaan.
Lukaisin sen kirjan läpi, kun kirjastosta löysin. Onhan se hyvää vertaistukea vaivoista kärsiville, muuten vähän höttöinen kirja. Syö hyvin ja harrasta liikuntaa -tyyppinen. Vaihdevuosista todellakin puhutaan aika vähän ja juuri siitä, että oireita voi tulla hyvin jo nelikymppisenä. Eli enemmänkin voisi puhua, mutta ei siitä mitään hysteriaa kannata lietsoa. Myönnän suhtautuvani vähän nihkeästi tähän nykyiseen ajattelutapaan "Miksi tästä ei varoitettu?! Kuka on syypää?!"... Nykyisin asioihin suhtaudutaan niin kiivaasti, että jos vaikka julk. terveydenhuollon piiristä lähetettäisiin tietolehtinen aiheesta, siitä syttyisi vain kauhea sota, koska jonkun mielestä nekin tiedot olisivat vääriä...
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut, mutta tosiaan minullakin alkoi jossain 42-vuotiaana oireet. Minun tapauksessa kk-kierto lyheni 30 päivästä 21-24 päivään ensin, ja vuodot vaihteli kierroittain oudon niukasta todella runsaaseen. Sitten myös välillä tuli pitkiä vuotovälejä, koska ovulaatioita ei enää joka kierrossa tapahtunut, ja niiden jälkeen megavuotoja.
Itse aina olin odottanut, että oireet on ensin kuumia aaltoja, unettomuutta jne klassisia vaihdevuosioireita, mutta ei minulla vielä nyt, 46-vuotiaanakaan sellaisia ole. OIreet on lähinnä se että välillä on pitkiä kiertovälejä, ja panettaa kuin pientä eläintä koko ajan, ja on super-energinen olo. Olen lukenut että tämä johtuu "munasarjojen grande finalesta", eli aivot yrittävät piiskata hiipuvia munasarjoja vielä toimimaan, ja tämä piiskaaminen johtaa siihen että ne ylitoimii. Siksi ei ole vielä vaihdevuosioireita vaan lähinnä niiden vastakohta, liikaa estrogeenia sen puutteen sijaan. Kaikille ei t
ule tällaista vaihetta toki ollenkaan, on niitäkin joilla tulee suoraan klassiset vaihdevuosioireet esim. viikkoa ennen kuukautisia ja siitä yleistyvät.Itse en aio mitään hormonihoitoja ottaa, vaan elää vahdevuoteni läpi ihan luomuna. Toistaiseksi kokemus on erittäin hyvä, koskaan en ole ollut niin energinen ja aikaansaava kuin nyt, mutta tiedän että tulee sekin vaihe kun munasarjojen toiminta kertakaikkiaan loppuu ja sitten täytyy sopeutua uuteen olemisen tilaan.
En nyt olisi ihan noin satavarma siitä, että ei hormonihoitoja missään tapauksessa. Siinä vaiheessa kun ne yöhikoilut vaikuttavat unensaantiin on hormonihoito ihan välttämätön. Kun ei viikkoihin saa kunnolla nukuttua. Kaikillehan näin ei toki käy, mutta ei sitä etukäteen voi tietää.
N50
Minulla on juuri nyt kyseinen kirja lainassa kirjastosta.
Eilen sain kirjan luettua enkä tykännyt kirjasta.
Kirjan on kirjoittanut aivan tavallinen pulliainen, joka on koonnut tietonsa eri lähteistä. Hän ei ole lääkäri vaan itseoppinut, itse opiskellut.
Lisäksi ärsytti kirjan tyyli, että mikäli olet 35-45-vuotias, oireesi ei voi johtua mistään muusta kuin lähestyvistä vaihdevuosista, että nyt sinulla on perimenopaussi eli esivaihdevuodet.
Kirjassa ei otettu huomioon muita tiloja tai sairauksia, kuten raudanpuutetta, joka kehittyy monille juuri tuossa iässä.
Raudanpuutteessa kun on tasan samat oireet kuin esivaihdevuosissa.
Kuinka monen nelikymppisen naisen sitten väitetään kärsivän esivaihdevuosista, vaikka hänellä olisikin diagnosoimaton raudanpuute??
Vierailija kirjoitti:
Minulla on juuri nyt okyseinen kirja lainassa kirjastosta.
Eilen sain kirjan luettua enkä tykännyt kirjasta.
Kirjan on kirjoittanut aivan tavallinen pulliainen, joka on koonnut tietonsa eri lähteistä. Hän ei ole lääkäri vaan itseoppinut, itse opiskellut.
Lisäksi ärsytti kirjan tyyli, että mikäli olet 35-45-vuotias, oireesi ei voi johtua mistään muusta kuin lähestyvistä vaihdevuosista, että nyt sinulla on perimenopaussi eli esivaihdevuodet.
Kirjassa ei otettu huomioon muita tiloja tai sairauksia, kuten raudanpuutetta, joka kehittyy monille juuri tuossa iässä.
Raudanpuutteessa kun on tasan samat oireet kuin esivaihdevuosissa.
Kuinka monen nelikymppisen naisen sitten väitetään kärsivän esivaihdevuosista, vaikka hänellä olisikin diagnosoimaton raudanpuute??
Tai kilpirauhasen vajaatoiminta, se on myös yleinen keski-ikäisillä naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut, mutta tosiaan minullakin alkoi jossain 42-vuotiaana oireet. Minun tapauksessa kk-kierto lyheni 30 päivästä 21-24 päivään ensin, ja vuodot vaihteli kierroittain oudon niukasta todella runsaaseen. Sitten myös välillä tuli pitkiä vuotovälejä, koska ovulaatioita ei enää joka kierrossa tapahtunut, ja niiden jälkeen megavuotoja.
Itse aina olin odottanut, että oireet on ensin kuumia aaltoja, unettomuutta jne klassisia vaihdevuosioireita, mutta ei minulla vielä nyt, 46-vuotiaanakaan sellaisia ole. OIreet on lähinnä se että välillä on pitkiä kiertovälejä, ja panettaa kuin pientä eläintä koko ajan, ja on super-energinen olo. Olen lukenut että tämä johtuu "munasarjojen grande finalesta", eli aivot yrittävät piiskata hiipuvia munasarjoja vielä toimimaan, ja tämä piiskaaminen johtaa siihen että ne ylitoimii. Siksi ei ole vielä vaihdevuosioireita vaan lähinnä niiden vastakohta, liikaa estrogeenia sen puutteen sijaan. Kaikille ei t
ule tällaista vaihetta toki ollenkaan, on niitäkin joilla tulee suoraan klassiset vaihdevuosioireet esim. viikkoa ennen kuukautisia ja siitä yleistyvät.Itse en aio mitään hormonihoitoja ottaa, vaan elää vahdevuoteni läpi ihan luomuna. Toistaiseksi kokemus on erittäin hyvä, koskaan en ole ollut niin energinen ja aikaansaava kuin nyt, mutta tiedän että tulee sekin vaihe kun munasarjojen toiminta kertakaikkiaan loppuu ja sitten täytyy sopeutua uuteen olemisen tilaan.
En nyt olisi ihan noin satavarma siitä, että ei hormonihoitoja missään tapauksessa. Siinä vaiheessa kun ne yöhikoilut vaikuttavat unensaantiin on hormonihoito ihan välttämätön. Kun ei viikkoihin saa kunnolla nukuttua. Kaikillehan näin ei toki käy, mutta ei sitä etukäteen voi tietää.
N50
Välttämätön hormonihoito ei ole, onhan ennen sen keksimistäkin naiset selvinneet vaihdevuosista yli. Mutta toki, jotkut kokevat sen omassa elämässään välttämättömäksi että elämänlaatu säilyy ja se on ihan hyvä että sellaista hoitoa on tarjolla. Itse en ole enää vuosikymmeniin koskenut mihinkään lääkkeisiin enkä lääkärinpalveluihin, joten en usko että vaihdevuodet nyt olisi se ensimmäinen asia minkä takia "sortuisin". Lähinnä jotkut syövän terminaalivaiheen kivut varmaan pakottaisivat kipulääkettä hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut, mutta tosiaan minullakin alkoi jossain 42-vuotiaana oireet. Minun tapauksessa kk-kierto lyheni 30 päivästä 21-24 päivään ensin, ja vuodot vaihteli kierroittain oudon niukasta todella runsaaseen. Sitten myös välillä tuli pitkiä vuotovälejä, koska ovulaatioita ei enää joka kierrossa tapahtunut, ja niiden jälkeen megavuotoja.
Itse aina olin odottanut, että oireet on ensin kuumia aaltoja, unettomuutta jne klassisia vaihdevuosioireita, mutta ei minulla vielä nyt, 46-vuotiaanakaan sellaisia ole. OIreet on lähinnä se että välillä on pitkiä kiertovälejä, ja panettaa kuin pientä eläintä koko ajan, ja on super-energinen olo. Olen lukenut että tämä johtuu "munasarjojen grande finalesta", eli aivot yrittävät piiskata hiipuvia munasarjoja vielä toimimaan, ja tämä piiskaaminen johtaa siihen että ne ylitoimii. Siksi ei ole vielä vaihdevuosioireita vaan lähinnä niiden vastakohta, liikaa estrogeenia sen puutteen sijaan. Kaikille ei t
ule tällaista vaihetta toki ollenkaan, on niitäkin joilla tulee suoraan klassiset vaihdevuosioireet esim. viikkoa ennen kuukautisia ja siitä yleistyvät.Itse en aio mitään hormonihoitoja ottaa, vaan elää vahdevuoteni läpi ihan luomuna. Toistaiseksi kokemus on erittäin hyvä, koskaan en ole ollut niin energinen ja aikaansaava kuin nyt, mutta tiedän että tulee sekin vaihe kun munasarjojen toiminta kertakaikkiaan loppuu ja sitten täytyy sopeutua uuteen olemisen tilaan.
En nyt olisi ihan noin satavarma siitä, että ei hormonihoitoja missään tapauksessa. Siinä vaiheessa kun ne yöhikoilut vaikuttavat unensaantiin on hormonihoito ihan välttämätön. Kun ei viikkoihin saa kunnolla nukuttua. Kaikillehan näin ei toki käy, mutta ei sitä etukäteen voi tietää.
N50Välttämätön hormonihoito ei ole, onhan ennen sen keksimistäkin naiset selvinneet vaihdevuosista yli. Mutta toki, jotkut kokevat sen omassa elämässään välttämättömäksi että elämänlaatu säilyy ja se on ihan hyvä että sellaista hoitoa on tarjolla. Itse en ole enää vuosikymmeniin koskenut mihinkään lääkkeisiin enkä lääkärinpalveluihin, joten en usko että vaihdevuodet nyt olisi se ensimmäinen asia minkä takia "sortuisin". Lähinnä jotkut syövän terminaalivaiheen kivut varmaan pakottaisivat kipulääkettä hakemaan.
Kukin tavallaan. En silti ymmärrä miksi apua epämukavuuteen ei ottaisi vastaan jos sitä on tarjolla, varsinkaan siksi, että ei sitä ennenkään. No, eihän naiset ennen vanhaan edes eläneetkään yhtä kauan kuin nykyisin. Kuolivat varmaan vaihdevuosien aiheuttamiin unihäiriöihin 😁
Hyvä vinkki, kiitos. Löytyy näemmä Bookbeatista.