Lue keskustelun säännöt.
47v eikä elämällä tunnu olevan enää mitään tarkoitusta. Kohtalotoverit ilmottautukaa..
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Olen saman ikäinen ja tuntuu että olen harvinainen poikkeus ikäisteni joukossa. Olen tyytyväinen elämääni, en ole rikas mutta mutta mulla on ihan kiva työ josta saadulla palkalla tulen toimeen. Mies ja lapset, kaikki ollaan terveitä ja luottotiedotkin tallella.
Tosi moni (varsinkin työpaikalla)on negatiivinen pa**anpuhuja, se on aika surullista. Yritän vältellä sellaisten seuraa etten itse ala samanlaiseksi.
Arvasin että joku tulee pullistelemaan tähän. Mene pois. Perustakaa oma näin hyvin mulla menee - ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50v nainen, lapset muuttaneet pois kotoa. Puolison kanssa vieraannuttu vuosia sitten, mutta ei se tuosta lähde vaan kiusallaan varmaan keikkuu nurkissa (asunto on minun)
Vakituinen työpaikka, ei velkaa.
Harrastuksia on, luen urheilen.
En matkustele, en käytä päihteitä, en käy baareissa. Arki on iloni ja turvani.
Olen hommani hoitanut ja nyt odotellaan enää elämän päättymistä.
En koskaan kokenut suurta rakkautta.
Lapsetkin kasvatin väärin, olin likkaa töissä kun olivat pieniä.
Puolisolle taisin mäkättää liikaa.
Sellainen oli elämäni
Mulla oli 47-vuotiaana tuollainen olo, kun olin ollut pitkään työtön ja edessä näkyi loputtomasti työttömyyttä ja sen jälkeen hautaan pääsyn odottelua. Vähän ennen kuin täytin 48, pääsin töihin ja nyt elämällä tuntuu olevan taas tarkoitus: asuntolainan maksaminen ja eläkesäästöjen kartuttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Olen saman ikäinen ja tuntuu että olen harvinainen poikkeus ikäisteni joukossa. Olen tyytyväinen elämääni, en ole rikas mutta mutta mulla on ihan kiva työ josta saadulla palkalla tulen toimeen. Mies ja lapset, kaikki ollaan terveitä ja luottotiedotkin tallella.
Tosi moni (varsinkin työpaikalla)on negatiivinen pa**anpuhuja, se on aika surullista. Yritän vältellä sellaisten seuraa etten itse ala samanlaiseksi.
Olen vähän vanhempi ja ikäiseni ovat erittäin tyytyväisiä ja tasapainoisia. Mielestäni tyytymätön 47-vuotias on harvinainen poikkeus.
Ihmisten talous, terveys ja perhe-elämä on hyvää ja rahaa riittää myös ylimääräiseen.
46v ja elämä edessä kirjoitti:
Hehe.. Nelikymppiset itkee elämäänsä, kun sitä on vielä toinen mokoma vähintään edessä. Terapiaa kaikille.
41v on 25v työvuotta jäljellä. Eli vuosia kun olet vielä kohtuu hyväkuntoinen. On tyhmää miettiä kuinka vanhaksi voisi elää. Laskepa mieluummin kuinka paljon on hyviä vuosia kun olet vielä kunnossa.
70v olet jo vanhus kaikilla mittareilla. Eli hyvää elämää on jäljellä 25v. Mä en anna arvoa eläkevuosille. Mitä iloa on vanhaksi elämisestä kun olet raihnainen köyhä vanhus? Ei musta ole ollenkaan paha kohtalo jos kuolee kohta eläkkeelle jäätyä.
Näitä on ollut ja aina voivotellaan kuinka se ei kerinnyt nauttia eläkkeestä. Siis nauttia mistä? Siitä kuinka toimintakykysi rapistuu iän myötä. Aina iloitaan kuinka elinaika on kasvanut. Mieluummin kuolisi 70v kuin eläisi 80v. Ei elämä jossain palvelutalossa vaikka kaikki olisi siellä kunnossa ole elämisen arvoista. Pelkkä kuoleman odotushuone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 54v mies - mahakas ja kalju mutta en kovin ryppyinen. En tunne olevani kovin masentunut sillä tuntuu että paljon on vielä tekemättä ja kokematta. Työssä IT-alalla jossa joka päivä edelleen oppii uutta ja työ on sopivan haastavaa sekä mahdollisuus tehdä etätöitä vaikka mökillä.
Paikkoja ei kolota eikä ole mikään paikka kipeä.
Henkilökohtaiseen tulevaisuuteeni suhtaudun positiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
46v ja elämä edessä kirjoitti:
Hehe.. Nelikymppiset itkee elämäänsä, kun sitä on vielä toinen mokoma vähintään edessä. Terapiaa kaikille.
41v on 25v työvuotta jäljellä. Eli vuosia kun olet vielä kohtuu hyväkuntoinen. On tyhmää miettiä kuinka vanhaksi voisi elää. Laskepa mieluummin kuinka paljon on hyviä vuosia kun olet vielä kunnossa.
70v olet jo vanhus kaikilla mittareilla. Eli hyvää elämää on jäljellä 25v. Mä en anna arvoa eläkevuosille. Mitä iloa on vanhaksi elämisestä kun olet raihnainen köyhä vanhus? Ei musta ole ollenkaan paha kohtalo jos kuolee kohta eläkkeelle jäätyä.
Näitä on ollut ja aina voivotellaan kuinka se ei kerinnyt nauttia eläkkeestä. Siis nauttia mistä? Siitä kuinka toimintakykysi rapistuu iän myötä. Aina iloitaan kuinka elinaika on kasvanut. Mieluummin kuolisi 70v kuin eläisi 80v. Ei elämä jossain palvelutalossa vaikka kaikki olisi siellä kunnossa ole elämisen arvoista. Pelkkä kuoleman odotushuone.
Myös ihmisten toimintakyky säilyy pidempään, samalla kun elinikä pitenee. Vanhuuden terveyteen ja toimintakykyyn voi vaikuttaa paljon itse, seitsemänkymppinen voi olla varsin hyväkuntoinen. Toki tämä on yksilöllistäkin, jos joku haluaa kuolla nopeasti eläkkeelle päästyään ja asenne elämään on kaikinpuolin negatiivinen jo nelikymppisenä, niin ei elämä hyvää silloin tietenkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
46v ja elämä edessä kirjoitti:
Hehe.. Nelikymppiset itkee elämäänsä, kun sitä on vielä toinen mokoma vähintään edessä. Terapiaa kaikille.
41v on 25v työvuotta jäljellä. Eli vuosia kun olet vielä kohtuu hyväkuntoinen. On tyhmää miettiä kuinka vanhaksi voisi elää. Laskepa mieluummin kuinka paljon on hyviä vuosia kun olet vielä kunnossa.
70v olet jo vanhus kaikilla mittareilla. Eli hyvää elämää on jäljellä 25v. Mä en anna arvoa eläkevuosille. Mitä iloa on vanhaksi elämisestä kun olet raihnainen köyhä vanhus? Ei musta ole ollenkaan paha kohtalo jos kuolee kohta eläkkeelle jäätyä.
Näitä on ollut ja aina voivotellaan kuinka se ei kerinnyt nauttia eläkkeestä. Siis nauttia mistä? Siitä kuinka toimintakykysi rapistuu iän myötä. Aina iloitaan kuinka elinaika on kasvanut. Mieluummin kuolisi 70v kuin eläisi 80v. Ei elämä jossain palvelutalossa vaikka kaikki olisi siellä kunnossa ole elämisen arvoista. Pelkkä kuoleman odotushuone.
Moni 70-v on vielä töissä. Moni 90-v elää kotonaan ihan toimintakykyisenä ja tyytyväinen.
Ihmiset ovat n. 1,5 vuotta elämänsä lopussa houdon piirissä.
Mielikuvasi on täysin väärä.
Täällä ollut sama vaiva, kunnes huomasin, että on huolehdittava itsestä ja omasta kunnosta. Rahat oli pitkäänloppu minullakin, mutta olen nyt saanut nekin tasapainoon. Arvostakaa itseänne, niin joskus voitte arvostaa muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä. Aina, kun on elämää, on toivoa. Pienin askelin piristystä päivään. Hakeutukaa luontoon, se tutkitusti kohottaa mieltä. Tanssikaa, kuunnelkaa positiivista musiikkia, ne huoltavat ihmisen mieltä, tanssi myös kehoa.
Jos ei ole ihmiskontakteja, niin yhteys lähimpään SPR:ään, MLL:ään, partioon, seurakuntaan tai muuhun järjestöön. Joka paikassa kaivataan ihmisiä olemaan ystävä vanhukselle, lukemaan lapsille satuja koulussa, keittämään kahvia tapahtumiin, jne.
Jokaisen elämällä on tarkoitus. Sitä tarkoitusta ei itse välttämättä näe, mutta se on olemassa. Kaljapullon pohjalla se tarkoitus ei ole, sen verran voin vinkata.
Muutos voi ensin olla tosi pieni. Kävele tällä viikolla joka päivä 15 min. Ensi viikolla jo 30 min. Päätä lukea yksi kirja. Päätä osallistua yhteen tapahtumaan. Juttele yhdelle ihmiselle. Siitä se lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
46v ja elämä edessä kirjoitti:
Hehe.. Nelikymppiset itkee elämäänsä, kun sitä on vielä toinen mokoma vähintään edessä. Terapiaa kaikille.
41v on 25v työvuotta jäljellä. Eli vuosia kun olet vielä kohtuu hyväkuntoinen. On tyhmää miettiä kuinka vanhaksi voisi elää. Laskepa mieluummin kuinka paljon on hyviä vuosia kun olet vielä kunnossa.
70v olet jo vanhus kaikilla mittareilla. Eli hyvää elämää on jäljellä 25v. Mä en anna arvoa eläkevuosille. Mitä iloa on vanhaksi elämisestä kun olet raihnainen köyhä vanhus? Ei musta ole ollenkaan paha kohtalo jos kuolee kohta eläkkeelle jäätyä.
Näitä on ollut ja aina voivotellaan kuinka se ei kerinnyt nauttia eläkkeestä. Siis nauttia mistä? Siitä kuinka toimintakykysi rapistuu iän myötä. Aina iloitaan kuinka elinaika on kasvanut. Mieluummin kuolisi 70v kuin eläisi 80v. Ei elämä jossain palvelutalossa vaikka kaikki olisi siellä kunnossa ole elämisen arvoista. Pelkkä kuoleman odotushuone.
Myös ihmisten toimintakyky säilyy pidempään, samalla kun elinikä pitenee. Vanhuuden terveyteen ja toimintakykyyn voi vaikuttaa paljon itse, seitsemänkymppinen voi olla varsin hyväkuntoinen. Toki tämä on yksilöllistäkin, jos joku haluaa kuolla nopeasti eläkkeelle päästyään ja asenne elämään on kaikinpuolin negatiivinen jo nelikymppisenä, niin ei elämä hyvää silloin tietenkään ole.
Mulla on positiivinen asenne elämään mitä nyt elän nelikymppisenä mutta en näe arvoa vanhuus vuosilla. Vanhuudessa ei ole mitään hyvää eikä vanhaksi elämisessä. Joku nuori voi oelä toivoa elävänsä 100v mutta nelikymppinen tietää jo totuuden pitkän iän "onnesta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
46v ja elämä edessä kirjoitti:
Hehe.. Nelikymppiset itkee elämäänsä, kun sitä on vielä toinen mokoma vähintään edessä. Terapiaa kaikille.
41v on 25v työvuotta jäljellä. Eli vuosia kun olet vielä kohtuu hyväkuntoinen. On tyhmää miettiä kuinka vanhaksi voisi elää. Laskepa mieluummin kuinka paljon on hyviä vuosia kun olet vielä kunnossa.
70v olet jo vanhus kaikilla mittareilla. Eli hyvää elämää on jäljellä 25v. Mä en anna arvoa eläkevuosille. Mitä iloa on vanhaksi elämisestä kun olet raihnainen köyhä vanhus? Ei musta ole ollenkaan paha kohtalo jos kuolee kohta eläkkeelle jäätyä.
Näitä on ollut ja aina voivotellaan kuinka se ei kerinnyt nauttia eläkkeestä. Siis nauttia mistä? Siitä kuinka toimintakykysi rapistuu iän myötä. Aina iloitaan kuinka elinaika on kasvanut. Mieluummin kuolisi 70v kuin eläisi 80v. Ei elämä jossain palvelutalossa vaikka kaikki olisi siellä kunnossa ole elämisen arvoista. Pelkkä kuoleman odotushuone.
Myös ihmisten toimintakyky säilyy pidempään, samalla kun elinikä pitenee. Vanhuuden terveyteen ja toimintakykyyn voi vaikuttaa paljon itse, seitsemänkymppinen voi olla varsin hyväkuntoinen. Toki tämä on yksilöllistäkin, jos joku haluaa kuolla nopeasti eläkkeelle päästyään ja asenne elämään on kaikinpuolin negatiivinen jo nelikymppisenä, niin ei elämä hyvää silloin tietenkään ole.
Mulla on positiivinen asenne elämään mitä nyt elän nelikymppisenä mutta en näe arvoa vanhuus vuosilla. Vanhuudessa ei ole mitään hyvää eikä vanhaksi elämisessä. Joku nuori voi oelä toivoa elävänsä 100v mutta nelikymppinen tietää jo totuuden pitkän iän "onnesta".
Päinvastoin. Nuorelle nelikymppinen on vanha kuten sinulle seitsemänkymppinen. Silloin taas ajattelet, että ysikymppinen on vanha.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään koe että elämällä, siis minun elämälläni tai elämällä yleensä, olisi mitään tarkoitusta. Mutta miksi sillä sellaista pitäisi ollakaan? Minä vaan elelen tyytyväisenä päivästä toiseen, vailla tarkoitusta tai sellaisen tarvetta.
Just näin. Sehän tarkoittaa vaan sitä, että on vapaa tekemään mitä vaan, koska se elämä kuitenkin on merkityksetön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
46v ja elämä edessä kirjoitti:
Hehe.. Nelikymppiset itkee elämäänsä, kun sitä on vielä toinen mokoma vähintään edessä. Terapiaa kaikille.
41v on 25v työvuotta jäljellä. Eli vuosia kun olet vielä kohtuu hyväkuntoinen. On tyhmää miettiä kuinka vanhaksi voisi elää. Laskepa mieluummin kuinka paljon on hyviä vuosia kun olet vielä kunnossa.
70v olet jo vanhus kaikilla mittareilla. Eli hyvää elämää on jäljellä 25v. Mä en anna arvoa eläkevuosille. Mitä iloa on vanhaksi elämisestä kun olet raihnainen köyhä vanhus? Ei musta ole ollenkaan paha kohtalo jos kuolee kohta eläkkeelle jäätyä.
Näitä on ollut ja aina voivotellaan kuinka se ei kerinnyt nauttia eläkkeestä. Siis nauttia mistä? Siitä kuinka toimintakykysi rapistuu iän myötä. Aina iloitaan kuinka elinaika on kasvanut. Mieluummin kuolisi 70v kuin eläisi 80v. Ei elämä jossain palvelutalossa vaikka kaikki olisi siellä kunnossa ole elämisen arvoista. Pelkkä kuoleman odotushuone.
Myös ihmisten toimintakyky säilyy pidempään, samalla kun elinikä pitenee. Vanhuuden terveyteen ja toimintakykyyn voi vaikuttaa paljon itse, seitsemänkymppinen voi olla varsin hyväkuntoinen. Toki tämä on yksilöllistäkin, jos joku haluaa kuolla nopeasti eläkkeelle päästyään ja asenne elämään on kaikinpuolin negatiivinen jo nelikymppisenä, niin ei elämä hyvää silloin tietenkään ole.
Mulla on positiivinen asenne elämään mitä nyt elän nelikymppisenä mutta en näe arvoa vanhuus vuosilla. Vanhuudessa ei ole mitään hyvää eikä vanhaksi elämisessä. Joku nuori voi oelä toivoa elävänsä 100v mutta nelikymppinen tietää jo totuuden pitkän iän "onnesta".
Päinvastoin. Nuorelle nelikymppinen on vanha kuten sinulle seitsemänkymppinen. Silloin taas ajattelet, että ysikymppinen on vanha.
70v ikä on jo muutakin kuin vain numero.
Ulkoilu hyvät ihmiset, liikunta! Jos on yksinäistä niin hakeudu ihmisten seuraan eri harrastuksiin, hyväntekeväisyyteen, vaikka avantouimaan!
Hyvin pitkälle on itsestä kiinni. Terveet elämäntavat ja harrastuksia, vaikka sitä lukemista tai ilmaistapahtumia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
46v ja elämä edessä kirjoitti:
Hehe.. Nelikymppiset itkee elämäänsä, kun sitä on vielä toinen mokoma vähintään edessä. Terapiaa kaikille.
41v on 25v työvuotta jäljellä. Eli vuosia kun olet vielä kohtuu hyväkuntoinen. On tyhmää miettiä kuinka vanhaksi voisi elää. Laskepa mieluummin kuinka paljon on hyviä vuosia kun olet vielä kunnossa.
70v olet jo vanhus kaikilla mittareilla. Eli hyvää elämää on jäljellä 25v. Mä en anna arvoa eläkevuosille. Mitä iloa on vanhaksi elämisestä kun olet raihnainen köyhä vanhus? Ei musta ole ollenkaan paha kohtalo jos kuolee kohta eläkkeelle jäätyä.
Näitä on ollut ja aina voivotellaan kuinka se ei kerinnyt nauttia eläkkeestä. Siis nauttia mistä? Siitä kuinka toimintakykysi rapistuu iän myötä. Aina iloitaan kuinka elinaika on kasvanut. Mieluummin kuolisi 70v kuin eläisi 80v. Ei elämä jossain palvelutalossa vaikka kaikki olisi siellä kunnossa ole elämisen arvoista. Pelkkä kuoleman odotushuone.
Moni 70-v on vielä töissä. Moni 90-v elää kotonaan ihan toimintakykyisenä ja tyytyväinen.
Ihmiset ovat n. 1,5 vuotta elämänsä lopussa houdon piirissä.
Mielikuvasi on täysin väärä.
Oma mielikuvasi on väärä. Sukulaismies kuoli juuri jouluna ysikymppisenä, sairasti Alzheimeria yli 10 vuotta ja asui sen ajan laitoksessa, loput vuodet ymmärtämättä mistään mitään. Toinen sukulaismies on 75-vuotias ja hänellä on syöpä, ollut jo aivoverenvuoto, ei pysty kunnolla enää liikkumaan vaikka on ollut ikänsä liikunnallinen ihminen. Nautinnollisia viimeisiä vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
46v ja elämä edessä kirjoitti:
Hehe.. Nelikymppiset itkee elämäänsä, kun sitä on vielä toinen mokoma vähintään edessä. Terapiaa kaikille.
41v on 25v työvuotta jäljellä. Eli vuosia kun olet vielä kohtuu hyväkuntoinen. On tyhmää miettiä kuinka vanhaksi voisi elää. Laskepa mieluummin kuinka paljon on hyviä vuosia kun olet vielä kunnossa.
70v olet jo vanhus kaikilla mittareilla. Eli hyvää elämää on jäljellä 25v. Mä en anna arvoa eläkevuosille. Mitä iloa on vanhaksi elämisestä kun olet raihnainen köyhä vanhus? Ei musta ole ollenkaan paha kohtalo jos kuolee kohta eläkkeelle jäätyä.
Näitä on ollut ja aina voivotellaan kuinka se ei kerinnyt nauttia eläkkeestä. Siis nauttia mistä? Siitä kuinka toimintakykysi rapistuu iän myötä. Aina iloitaan kuinka elinaika on kasvanut. Mieluummin kuolisi 70v kuin eläisi 80v. Ei elämä jossain palvelutalossa vaikka kaikki olisi siellä kunnossa ole elämisen arvoista. Pelkkä kuoleman odotushuone.
Moni 70-v on vielä töissä. Moni 90-v elää kotonaan ihan toimintakykyisenä ja tyytyväinen.
Ihmiset ovat n. 1,5 vuotta elämänsä lopussa houdon piirissä.
Mielikuvasi on täysin väärä.
Oma mielikuvasi on väärä. Sukulaismies kuoli juuri jouluna ysikymppisenä, sairasti Alzheimeria yli 10 vuotta ja asui sen ajan laitoksessa, loput vuodet ymmärtämättä mistään mitään. Toinen sukulaismies on 75-vuotias ja hänellä on syöpä, ollut jo aivoverenvuoto, ei pysty kunnolla enää liikkumaan vaikka on ollut ikänsä liikunnallinen ihminen. Nautinnollisia viimeisiä vuosia.
Tottakai erot on suuret. Mutta tuo 1,5 vuotta on keskiarvo. Fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
46v ja elämä edessä kirjoitti:
Hehe.. Nelikymppiset itkee elämäänsä, kun sitä on vielä toinen mokoma vähintään edessä. Terapiaa kaikille.
41v on 25v työvuotta jäljellä. Eli vuosia kun olet vielä kohtuu hyväkuntoinen. On tyhmää miettiä kuinka vanhaksi voisi elää. Laskepa mieluummin kuinka paljon on hyviä vuosia kun olet vielä kunnossa.
70v olet jo vanhus kaikilla mittareilla. Eli hyvää elämää on jäljellä 25v. Mä en anna arvoa eläkevuosille. Mitä iloa on vanhaksi elämisestä kun olet raihnainen köyhä vanhus? Ei musta ole ollenkaan paha kohtalo jos kuolee kohta eläkkeelle jäätyä.
Näitä on ollut ja aina voivotellaan kuinka se ei kerinnyt nauttia eläkkeestä. Siis nauttia mistä? Siitä kuinka toimintakykysi rapistuu iän myötä. Aina iloitaan kuinka elinaika on kasvanut. Mieluummin kuolisi 70v kuin eläisi 80v. Ei elämä jossain palvelutalossa vaikka kaikki olisi siellä kunnossa ole elämisen arvoista. Pelkkä kuoleman odotushuone.
Moni 70-v on vielä töissä. Moni 90-v elää kotonaan ihan toimintakykyisenä ja tyytyväinen.
Ihmiset ovat n. 1,5 vuotta elämänsä lopussa houdon piirissä.
Mielikuvasi on täysin väärä.
Oma mielikuvasi on väärä. Sukulaismies kuoli juuri jouluna ysikymppisenä, sairasti Alzheimeria yli 10 vuotta ja asui sen ajan laitoksessa, loput vuodet ymmärtämättä mistään mitään. Toinen sukulaismies on 75-vuotias ja hänellä on syöpä, ollut jo aivoverenvuoto, ei pysty kunnolla enää liikkumaan vaikka on ollut ikänsä liikunnallinen ihminen. Nautinnollisia viimeisiä vuosia.
Tottakai erot on suuret. Mutta tuo 1,5 vuotta on keskiarvo. Fakta.
Keskiarvo on keskiarvo ja se ei lohduta silloin kun sairaus iskee omalle kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
46v ja elämä edessä kirjoitti:
Hehe.. Nelikymppiset itkee elämäänsä, kun sitä on vielä toinen mokoma vähintään edessä. Terapiaa kaikille.
41v on 25v työvuotta jäljellä. Eli vuosia kun olet vielä kohtuu hyväkuntoinen. On tyhmää miettiä kuinka vanhaksi voisi elää. Laskepa mieluummin kuinka paljon on hyviä vuosia kun olet vielä kunnossa.
70v olet jo vanhus kaikilla mittareilla. Eli hyvää elämää on jäljellä 25v. Mä en anna arvoa eläkevuosille. Mitä iloa on vanhaksi elämisestä kun olet raihnainen köyhä vanhus? Ei musta ole ollenkaan paha kohtalo jos kuolee kohta eläkkeelle jäätyä.
Näitä on ollut ja aina voivotellaan kuinka se ei kerinnyt nauttia eläkkeestä. Siis nauttia mistä? Siitä kuinka toimintakykysi rapistuu iän myötä. Aina iloitaan kuinka elinaika on kasvanut. Mieluummin kuolisi 70v kuin eläisi 80v. Ei elämä jossain palvelutalossa vaikka kaikki olisi siellä kunnossa ole elämisen arvoista. Pelkkä kuoleman odotushuone.
Moni 70-v on vielä töissä. Moni 90-v elää kotonaan ihan toimintakykyisenä ja tyytyväinen.
Ihmiset ovat n. 1,5 vuotta elämänsä lopussa houdon piirissä.
Mielikuvasi on täysin väärä.
Oma mielikuvasi on väärä. Sukulaismies kuoli juuri jouluna ysikymppisenä, sairasti Alzheimeria yli 10 vuotta ja asui sen ajan laitoksessa, loput vuodet ymmärtämättä mistään mitään. Toinen sukulaismies on 75-vuotias ja hänellä on syöpä, ollut jo aivoverenvuoto, ei pysty kunnolla enää liikkumaan vaikka on ollut ikänsä liikunnallinen ihminen. Nautinnollisia viimeisiä vuosia.
Tottakai erot on suuret. Mutta tuo 1,5 vuotta on keskiarvo. Fakta.
Keskiarvo on keskiarvo ja se ei lohduta silloin kun sairaus iskee omalle kohdalle.
Ei sekään lohduta, että suree kymmeniä vuosia etukäteen.
Olen 51 v mutta löysin itseäni 10 vuotta nuoremman miehen Tinderistä. Olen ihastunut mutta pelottaa kuinka tässä käy. Luulin kanssa että kaikki on jo loppu, edellisestä deitistä on 5 vuotta.