47v eikä elämällä tunnu olevan enää mitään tarkoitusta. Kohtalotoverit ilmottautukaa..

Sama vika ja sama ikä. Aina rahat loppu, ihmiset on vittumaisia ja terveyskin reistailee. Mitä järkeä täällä on enää kitkuttaa, tää on niin nähty.

Olisitte miettineet aikaisemmin. Minä hoksasin tuon jo nuoruudessani.

Ap on selvästikin lapseton.

Mulla lukee tossa ylempänä "Vaidevuodet lähestyvät, ole valmis"...

Sama juttu mulla. Traumoja liikaa. Fyysisiä vaivoja myös. Vaihdevuodet alkaneet.

Isäni hautaan ensi kuussa. Toivottavasti kuolen muutaman vuoden sisällä.

Elämänhalu nolla.

Ikää 48 oikeastaan kohta jo 49. Hyi vit.. Että oikeastaan sylettää. Jos voisi edes pajautella rennosti niin elämäkin saattaisi kiinostaa? Mutta ei pitää koittaa turruttaa jollain keppanalla ettei ajattelisi todellisuutta.

Varmaan vielä lihon tällä menolla läjäksi. Mennyt niin mielenkiinto kaikkeen ettei tosikaan. Toisaalta mitä välii jos maha peittää kikulin? Eipä sitä nainenkaan ole halunnut aikoihin. Uutta en kehtaa edes yrittää. Tähän masennuksen syöveriin on turha vetää muita mukaan.

Aina on vaihtoehto. Ranne auki ja ämpäriin ettei sotke paikkoja.

Kolmekymppinen mutta sama vika. Miehen suku taakkana ja mieskin kipuilee kolmen kympin kriisiä ja parisuhde koetuksella. Masennus painaa päälle ja univelka ahdistuneena

No mätti kaikki, mutta sitten päätin hankkia itselleni liikuntaharrastuksia ja alkaa syödä terveellisesti. Nyt elämä tuntuu mielekkäämmältä vaikka naaman rypistyminen ärsyttää..

Toihan on vanha juttu jo Raamatussakin lukee että turhuuttahan tämä kaikki on vain. Repikää siitä kaikki yli 3000 ansaitsevatkin!!

No joo, ikää 43 ja luottotiedot menossa, samoin kaikki lainat, osamaksut ja muut ulosottoon.  Pitäis vielä kahta teiniä yrittää kasvattaa ja elättää, mutta haluan vaan kuolla. Olen sotkenut talouden omalla hölmöydelläni ja kohta jää sitten palkasta käteen satanen tai pari ulosoton jälkeen. Pelkään että menetän asuntommekin tässä samassa, auto varmasti lähtee ja sitä ilman taas en enää pääse töihin. 

V***U!! Näin ei pitäis enää käydä tässä iässä, vaan nuorena. Tulevaisuus ei todellakaan näytä enää miltään. Sitä ei ole.

Murheita riittää kaikilla, mutta löytäkää jotain kivaa elämään, niin kaikki tuntuu siedettävämmältä. Teillä on hyvässä lykyssä puolet elämästä jäljellä. Oppikaa nauttimaan siitä. Jos rahat ovat vähissä, hankkikaa pieni vuokra-asunto ja panostakaa ilmaisiin iloihin.

En minäkään koe että elämällä, siis minun elämälläni tai elämällä yleensä, olisi mitään tarkoitusta. Mutta miksi sillä sellaista pitäisi ollakaan? Minä vaan elelen tyytyväisenä päivästä toiseen, vailla tarkoitusta tai sellaisen tarvetta.

No eipä oo hyvät näkymät kaljaa tässä latkin ja kohta loppuu nekin. Ja oon itse piru joka ei saa jumalalta anteeksi syntejään joten kuolema ei houkuttele. On mulla tyttö joka maailman rakkain ja muutenkin lapset. Mietin sitä bella watsia ja vituttaa kun sen isä tappo sen. Muutenkin turhaa nykyään tää elämä. Oli niin lähellä että maailma ei muuttunu hyväksi.

Täytän 45 tänä vuonna. Oon eronnut, yksinäinen, velkaantunut ja kroonisesti kipeä. Lapset eivät asu enää luonani. Masennus yrittää painaa mutta yritän taistella vastaan joka aamu kun herään lääkeunesta. Unettomuutta ollut vuosia. Eipä ole hurraamista.

Täytin juuri 47v. Olen työtön. Vanhemmilla sairauksia, sisarella muita vaikeuksia. Ei kivaa parisuhdetta. Koen olevani vanha turha lumppu.

Itse olen vasta nuori, mutta jo samat ajatukset. En näe itseäni elossa enää 47-vuotiaana. 

Vähän yli 40 mies. Ei työtä, perhettä, mutta ei lainaakaan. Kouluja jonkin verran käytynä. Mikäs tässä päivä kerrallaan kelan rahoilla kaljaa ja pc pelaamista.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vasta nuori, mutta jo samat ajatukset. En näe itseäni elossa enää 47-vuotiaana. 

Mulla vähän sama juttu tällä hetkellä. Kyllä kait tämä tästä.

Olen saman ikäinen ja tuntuu että olen harvinainen poikkeus ikäisteni joukossa. Olen tyytyväinen elämääni, en ole rikas mutta mutta mulla on ihan kiva työ josta saadulla palkalla tulen toimeen. Mies ja lapset, kaikki ollaan terveitä ja luottotiedotkin tallella.

Tosi moni (varsinkin työpaikalla)on negatiivinen pa**anpuhuja, se on aika surullista. Yritän vältellä sellaisten seuraa etten itse ala samanlaiseksi.

Hehe.. Nelikymppiset itkee elämäänsä, kun sitä on vielä toinen mokoma vähintään edessä. Terapiaa kaikille.