Lue keskustelun säännöt.
Mies ei osaa käsitellä eläimiä, onko suhtella toivoa?
17.02.2020 |
Ei, en itse omista eläintarhaa, vain yhden kissan, Luonnollisesti kissani on minulle tärkeä. Se eläin on ollut yli kymmenen vuotta perheeni, ystäväni ja elämänkumppanini. En ole "hullu kissanainen", inhimillistä kissaani liioitellusti tai muutakaan radikaalia, mutta olen ehdoton sen suhteen että jos lemmikin ottaa, silloin on otettu vastuu eläimestä ja sen hyvinvoinnista koko sen elämän ajaksi.
Muutaman sinkkuvuoden jälkeen olen nyt tavannut miehen johon olen ensimmäistä kertaa vuosikausiin kunnolla ihastunut. Mutta kieltämättä arvelluttaa vähän, onko suhteella tulevaisuutta kehittyä koskaan vakavaksi koska miehellä itsellään ei ole koskaan ollut lemmikkejä eikä hän ymmärrä tiettyjä lemmikinomistajan arkeen kuuluvia asioita. Tässä joitain listattuna:
- Mies ei kestä kissankarvoja. Itse elän siististi, imuroin säännöllisesti, harjaan kissaani ahkerasti ja tarrarullaan tummat vaatteet ennen uloslähtöä. Niitä karvoja nyt vaan aina on jossain määrin. Itse olen toki tottunut, joten hankala arvioida mikä on sietämätön määrä karvoja, mutta tuntuu kummalliselta että toinen laskee montako kissankarvaa on paidassa/housuissa vaikka oltaisiin ihan lökäreissä kotosalla.
- Mies ei ymmärrä, miksi juttelen kissalle. Hänestä se kuulostaa ja näyttää kertakaikkiaan hullulta, itselleni taas se on luontevaa. En tietenkään luule että kissa ymmärtäisi puhetta, mutta onhan kissa sosiaalinen eläin (ei laumaeläin kuten koira, mutta sosiaalinen kuitenkin) joka kaipaa huomiota ja kontaktia. Sanojen sisältö nyt on yhdentekevää, pointti on äänensävyssä ja vuorovaikutuksessa.
- Edelliseen liittyen, mies ei osaa ottaa minkäänlaista kontaktia kissaan. Ei tiedä, mitä tehdä kun kissa lähestyy tervehtien/haluten huomiota. Hän suhtautuu kissaan enemmän kuin johonkin liikkuvaan esineeseen (vaikkapa robotti-imuriin) kuin elävään, ympäristöään havannoivaan ja siihen reagoivaan olentoon.
Mies ei siis missään nimessä ole eläintenvihaaja tai osoittanut minkäänlaista vihamielisyyttä kissaani kohtaan., mutta jollain tapaa koen oudoksi että mies on mielellään kehittämässä suhdettaan minuun aina vain syvemmäksi, muttei osaa/halua/kiinnostu muodostamaan alkeellisintakaan suhdetta kissaani. Välillä on haisteltavissa sellaista oletusta, että jos muuttaisimme joskus yhteen, kissani ei muuttaisi mukanani.
Loppuun vedän nyt kuitenkin sen hullun kissanais-kortin: Vaikka olen tähän mieheen ihan lääpälläni, niin kissani oli täällä ensin ja jos jompikumpi lähtee, se on mies. Sitä ei tarvitse edes miettiä.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Eksäni oli erittäin ihmiskeskeinen eli sosiaalinen, mutta myös itsekäs. Hyvien sosiaalisten taitojen ansiosta hän osasi vaikuttaa aluksi empaattiselta, mutta taipumus kokea eläimet esineiksi jne olivat ensimmäinen merkki siitä, että mies oli kaikkea muuta paitsi välittävä ja huolehtiva. Eläimille hän näytti todellisen, piittaamattoman luontonsa heti. Minulle vasta sitten, kun muutimme yhteen.
Laissa lemmikkieläimet rinnastetaan tavaraan, joten ei niille tarvitse empatiaa näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksäni oli erittäin ihmiskeskeinen eli sosiaalinen, mutta myös itsekäs. Hyvien sosiaalisten taitojen ansiosta hän osasi vaikuttaa aluksi empaattiselta, mutta taipumus kokea eläimet esineiksi jne olivat ensimmäinen merkki siitä, että mies oli kaikkea muuta paitsi välittävä ja huolehtiva. Eläimille hän näytti todellisen, piittaamattoman luontonsa heti. Minulle vasta sitten, kun muutimme yhteen.
Laissa lemmikkieläimet rinnastetaan tavaraan, joten ei niille tarvitse empatiaa näyttää.
Niin, omaisuusriidoissa. Noin muuten eläin on tunteva ja kokeva organismi lainkin edessä. Vai etkö ole koskaan kuullut eläinsuojelulaista?
6
Kuulostaa siltä, että ajat autolla oman onnesi yli.
Kissasi on tilastollisesti kohta kuollut eikä kumppanilta voi odottaa kaikessa samoja kiinnostuksen kohteita. Ei useimpia naisiakaan kiinnosta esim.hamsterit ja se on minulle OK, vaikka itse pidän erilaisista jyrsijöistä, vaikka monen naisen mielestä ne ovat lasten lemmikkejä. En minäkään haluaisi kissaa nurkkiini sen enempää kuin perusnainen hamsteria.
Pääasia on, että ihminen suhtautuu jokseenkin kunnioittavasti toisen lemmikkisuhteeseen. Jos mies ei ole tarpeeksi kiinnostunut kissasta, varmasti keksit muitakin asioita elämästäsi, joista hän ei ole kiinnostunut.
Jos haluat odottaa monta vuotta sen takia, että löydät täydellisen miehen, jota lisäksi kiinnostaa kissat (harvaa miestä kiinnostaa, koska kissojen kanssa ei voi useinkaan tehdä yhtään mitään ja varsinkin kesällä ne voivat viihtyä koko kesän ihmisen näköpiirin ulkopuolella maalla, jossa kissojen annetaan laittomastikin olla irti), niin et varmaan ole kovin seksuaalinen ihminen. Tai sitten vaihtoehtoisesti hyväksyt, että mies ei ole tässä pikkuasiassa täydellinen ja annat hänelle vähintään mahdollisuuden kiinnostua lemmikkiasioista hieman enemmän.
Ei ei ja ei. Tottumaton eläintenkäsittelijä saa olla ja siten vähän kömpelökin, niin kauan kuin kohtelee elävää olentoa kunnioittavasti ja käsittelee nätisti. Empatiakyvytön, kylmä mies/nainen ei koskaan tule ymmärtämään lemmikkien tärkeyttä ihmiselle joka niitä elämäänsä haluaa. Tämmöiselle lemmikki kuolaa, karvastaa, haisee ja sotkee, eli on jotain mistä pitää hankkiutua eroon tavalla taikka toisella. Trust me , tällaista henkilöä et halua jättää lemmikkisi kanssa keskenään. Koreuden kruunaa sairas mustasukkaisuus eläimelle sen saamasta huomiosta. Kuvaan sopii myös eriasteisten allergiaoireiden teeskenteleminen.
Empatiakyvyttömyys näkyy kyllä kaikilla muillakin elämänalueilla, ei pelkästään eläinten kanssa. Vanhemmaksi tällaisesta henkilöstä ei ole vaikka kuinka hehkuttaisi lapsirakkautta.
En lukenut kokonaan vaan vähän alusta, riitti.
Ei tule mitään, väärä ukko.
Entä jos suhteenne olisi sellainen että asuisitte eri kämpissä ja tapaisitte vain joskus?
Aivan ihme tyyppi.