Vanhuuden merkki? Suihkussa käymisestä tullut vastenmielistä

Meillä on hetilämmin kiuas ja laitan sen aina 15 minuutiksi päälle, kun menen suihkuun. Sillä saa saunan noin 40-asteiseksi, on kivempi kuivatella vähän lämpimässä kuin kylmemmässä kylpyhuoneessa. Jonkinlainen ympäristörikoshan tämä on, mutta ilmasto-omatuntoni ei ole kovin herkkä.

Kiva olo tuli tästä ketjusta. Itsellä sama ollut jo pitkään inhoon suihkuun menoa. Kesällä vähän asia helpottuu helteillä. Hitto vie luulin olevani ainoa tämän asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa käyn joka ilta, en voisi kuvitellakaan meneväni petiin ilman suihkua. Lämpimästä suihkusta kun tulee rentoutuneena, harjaa tukan, rasvaa naaman ja kädet ja kömpii peiton alle, niin säästyy kylmettymiseltä ja pukeutumiselta ja tukan laittamiselta. Ja aamulla sitten puhtaana töihin.

Monilla on kyllä aamulla puhtaus kaukana, jos on illalla käynyt suihkussa. 

Olisi ihanaa jos olisi kylpyamme ja voisi siellä rentoutua. Silloin vielä kun minulla sellainen oli, laitoin usein veteen kylpyöljyä niin ei tarvinnut rasvata ihoa. Peseydyin siis ensin kylpyvaahdossa, huuhtelin ja vaihdoin veden johon lisäsin öljyä. Nykyään uusiin asuntoihin laitetaan aina sauna ja meillä ei ole sille juuri mitään käyttöä. Mieluummin ottaisin ammeen. N 57

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävää hommaa, oon vasta alle 30v, sinne pitää kyllä väkisin raahautua, illalla käyn mieluiten, aamulla ois kauhua joutua suihkuun!

Nuori saasta!

Vierailija kirjoitti:

Onpa kiva lukea, että en ole ainoa, jota peseytyminen inhottaa. Olen jo 57v. nainen ja venytän peseytymistä. Kerran viikossa vääntäydyn kylpyyn/saunaan. Nuorena kävin joka päivä suihkussa. Mistä se johtuu, että peseytyminen on alkanut inhottamaan?

Hyi helvetti, mikä saasta!

Vierailija kirjoitti:

Mulle suihku on aina ollu vaan peseytymistä varten. Mitä nopeemmin ohi, sen parempi. Ja mielellään vaan 2-3 kertaa viikko, jos suinkin mahdollista (kainalot yms kriittiset paikat saa päivittäispestyä muillakin tavoin).

Saasta!

Ruvetkaa arvostamaan itseänne. Silloin suihkuun menosta tulee mielekästä.

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihanaa jos olisi kylpyamme ja voisi siellä rentoutua. Silloin vielä kun minulla sellainen oli, laitoin usein veteen kylpyöljyä niin ei tarvinnut rasvata ihoa. Peseydyin siis ensin kylpyvaahdossa, huuhtelin ja vaihdoin veden johon lisäsin öljyä. Nykyään uusiin asuntoihin laitetaan aina sauna ja meillä ei ole sille juuri mitään käyttöä. Mieluummin ottaisin ammeen. N 57

Häh, kaksi ammeellista vettä peseytymiseen?!!

Tämä oikeasti on outo ilmiö! Kyllä mä vieläkin pidän suihkusta, sitten kun sinne raahaudun, mutta esim. viikonloppuna käyn perjantaina ja lauantaina ja sunnuntaina (ellei ole mitään menoa) en käy ollenkaan. Maanantaiaamuna kiireessä sitten ennen töihin lähtöä. Käyn aamuisin suihkussa juuri siksi, että kun kerran pakko on niin olkoon hyödyllistä = oikeasti puhtaana töihin.

Muutkin asiat joille on käynyt samoin, pahimpana kampaaja. Nuorena se oli oikea tähtihetki, jota odotti koko viikon, oli ihanaa istua kampaajalla ja saada hiukset kuntoon. Nykyään hampaita kiristävä 1,5 tuntia, joka on pakko kärsiä n. 5 viikon välein.

Jalkahoidot, hieronnat, öks yöks, en todellakaan halua tunniksi tai vielä pidemmäksi ajaksi nypittäväksi ja pitkästymään niissä. Miksi niitä ei voi tehdä ripeämmin vaan nysvätään ja nysvätään.

Masennukseen ja/tai muistisairauteen sairastuminen aiheuttaa usein välinpitämättömyyttä hygieniaa kohtaan.

Luen tätä ketjua ihan ihmeissäni. Rakastan kuumaa suihkua! Käyn suihkussa aina iltaisin. Hiukset pesen joka toinen päivä. Pesun jälkeen laitan pyyhkeen hiusten ympärille, kuivaan itseni ja laitan sitten hiukset nutturalle. Yöksi avaan hiukset ja harjaan aamulla ja laitan taas nutturalle.

Siinä se.

Mä käyn heti aamulla, niin tulee hoidettua pois. Jos en käy aamulla, niin aion ihan kohta mennä. Ja se kohta voi olla sitten vasta iltasella. Suihku kyllä herättää tehokkaasti. Mutta kun ajattelee sen kaiken mitä siihen liittyy. On lattiankuivaamista, suihkuverhon tarttumista iholle. Pitkä tukka myös hankala, ainakin silloin kun sen pesee suihkun yhteydessä. Edes hyväntuoksuiset pesuaineet ei innosta. Ja aina tulee se jälkihiki, ja saa kuivata ihoa moneen kertaan. Mutta kun sitten saa vaatteet päälle, ni se on taas  ohi, siihen seuraavaan päivään.

N31. Minulla tämä vaihtelee suuresti, en ole havainnoinut millainen sykli on. Toisena aamuna saatan kauhulla tajuta pukeuduttuani, että eeeeei hemmetti, tukka on likainen. Kuivashampoo auttaa pienesti likaiseen. Tykkään kyllä vedestä, ja toisina aikoina kävisin joka ilta huuhtelemassa itseni, esim kesän hiet, hiukset pesen joka toinen päivä, iltaisin.

Olen nuorempana masennuksen läpikäynyt, ja nykyinen hektisyys vetää välillä jaksamisen alas, ja siinä vaan jotenkin ajatus kastumisesta.. yngh. Saunavuoro on lauantaina, ja siitä olen tykännyt. Arkisuihkuun ei aina tunnu fiilis riittävän, enkä kyllä naamaa/tukkaa laita, olen semmoinen matalatasoinen suoritutuja siinä. perusrasva naamaan ja hiuksien harjaus ja vola.

Mun mielestä ei ole välinpitämättömyyttä hygieniaa kohtaan. Se ei ainakaan ole mulle enää mielekästä. Silti käyn päivittäin. Nuorempana tuli lutrattua kaikenmaailman tuoksujen ja ihonhoitorutiinien kanssa. Joku mainitsi kampaajallakäynnit. Voi että sitä fiilistä kun odotti sitä kampaamokäyntiä. Nykyään sekin tuntuu pakkopullalta. Samaten kuin meikkaaminen. Olen 55-vuotias, ja sitä ei vain innostu enää asioista kuten nuorempana. Ei liity masennukseen tahi mihinkään sairauteen, edes siihen muistisairauteen.

Ja kerta kerralta inhoan enemmän sitä takertuvaa suihkuverhoa. Ja kylppärin kuivaamista. Puhtaudesta pidän, ja edelleen parasta on puhtaa raikkaat petivaatteet. Saati tuuletettu kämppä.

Ja en yleistä, että liittyisi ikään. Itse olen vain iän myötä tullut armollisemmaksi itselleni. Ja puhdas ihminen, ja puhtaat vaatteet, mutta silti se menee enemmän rutiinilla, se energisyys ja innostus itsensä hoitamiseen puuttuu. Tilalle on sitten tullut muita asioita. Mieluummin käperryn kirjan kanssa nojatuoliin, kuin että murehtisin että olen antanut itseni rapistua...

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei ole välinpitämättömyyttä hygieniaa kohtaan. Se ei ainakaan ole mulle enää mielekästä. Silti käyn päivittäin. Nuorempana tuli lutrattua kaikenmaailman tuoksujen ja ihonhoitorutiinien kanssa. Joku mainitsi kampaajallakäynnit. Voi että sitä fiilistä kun odotti sitä kampaamokäyntiä. Nykyään sekin tuntuu pakkopullalta. Samaten kuin meikkaaminen. Olen 55-vuotias, ja sitä ei vain innostu enää asioista kuten nuorempana. Ei liity masennukseen tahi mihinkään sairauteen, edes siihen muistisairauteen.

Ja kerta kerralta inhoan enemmän sitä takertuvaa suihkuverhoa. Ja kylppärin kuivaamista. Puhtaudesta pidän, ja edelleen parasta on puhtaa raikkaat petivaatteet. Saati tuuletettu kämppä.

Ja en yleistä, että liittyisi ikään. Itse olen vain iän myötä tullut armollisemmaksi itselleni. Ja puhdas ihminen, ja puhtaat vaatteet, mutta silti se menee enemmän rutiinilla, se energisyys ja innostus itsensä hoitamiseen puuttuu. Tilalle on sitten tullut muita asioita. Mieluummin käperryn kirjan kanssa nojatuoliin, kuin että murehtisin että olen antanut itseni rapistua...

Olen tuo kampaajalla käynnistä puhunut ja allekirjoitan sanasi täydellisesti! Kun ajattelen sitä omaisuutta, jonka hölväsin olemattomista rahoistani erilaisiin ihonhoitotuotteisiin, rasvoihin, öljyihin, meikkeihin, joka kohdalle kropassa päästä viimeiseen varpaaseen oma, kallis tuote...naurattais, ellei itkettäis!

Tuntikaupalla tuunasin kroppaani, hiuksiin maskia, naamaan naamiota, kynsiin lipidejä sisältäviä öljyjä, lakkausta sormiin ja varpaisiin...ja kuka sen huomasi verrattuna nykyiseen, kun pesen itseni ja heitän vähän ripsiin väriä + peitän puuterilla pahimmat ihon läikät?? Ihan samoin mua kohdellaan nyt kuin silloin. Siis että sama määrä huomiota tai mitä nyt vaan.

Sitä taas en allekirjoita, että tuota kaikkea häärätessäni olisin arvostanut itseäni enemmän. En todellakaan, vaan taustalla oli nimenomaisesti joku pakko, standardi, jonka olin jälkeenpäin kovinkin mielivaltaisesti itselleni perustanut. Kuvittelin oikeasti, että ilman noita proseduureja en kelpaa, töissä pitää näyttää tältä. Voi miten väärässä olin ja saispa säästötilille nekin pennit!

Ja oon huomannut että iän myötä on vain tullut kankeammaksi. Ja se riisuminen, suihkuttelu, ja pukeminen on välillä vastenmielistä. Ja kun tietää että sama souvi taas päivän päästä. Kiva huomata etten ole ainut, kun laiskuudesta ei ole kyse. T.75

Vierailija kirjoitti:

Ja oon huomannut että iän myötä on vain tullut kankeammaksi. Ja se riisuminen, suihkuttelu, ja pukeminen on välillä vastenmielistä. Ja kun tietää että sama souvi taas päivän päästä. Kiva huomata etten ole ainut, kun laiskuudesta ei ole kyse. T.75

Tämä myös, lisäksi pelkään suihkussa kaatumista sen jälkeen, kun heitin kunnon lipat kotiportaissa. Tajusin, miten pieni kaatuminen voi tuottaa tosi ikävät seuraukset ja mä olen vasta 52 vuotias...

Vierailija kirjoitti:

Luen tätä ketjua ihan ihmeissäni. Rakastan kuumaa suihkua! Käyn suihkussa aina iltaisin. Hiukset pesen joka toinen päivä. Pesun jälkeen laitan pyyhkeen hiusten ympärille, kuivaan itseni ja laitan sitten hiukset nutturalle. Yöksi avaan hiukset ja harjaan aamulla ja laitan taas nutturalle.

Siinä se.

Sulla se on siinä. Mä jos laitan tukkani vaan jonkun pyyhkeen alle, ulos tulee semmoinen peikko, että lapset parahtaa itkuun sen nähdessään. Mun on joko föönattava hiukset tai otettava n. 2,5 t aikaa, että hiukset kuivaa.

Kuumia suihkuja rakastan, mutta en sitä jälkihössötystä, naaman rasvausta, ihon rasvausta ja etenkin tukan kanssa pelaamista.

Kylmyys puistattaa. Joskus avaan edeltä käsin kiukaanluukun että saan mennä lämpimään kuivaamaan.  Lisäksi pelkään nurkissa ja suihkuvärkeissä vaanivia hämähäkkejä. Pelko ei realisoidu kovin usein, mutta kumminkin. Superpuistatus on, jos joskus joutuu sellaiseen suihkuun, jossa on suihkuverho. Y-Ö-KK!