Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys, itsemurha ajatukset ja toivottomuus
16.02.2020 |
Olen iältäni lähemmäs kolmekymppinen nainen. Asun kumppanini kanssa, kotimme on ihan kiva ja käyn töissä sekä opiskelen. Ulkoisesti olen kai ihan kivan näköinen, mutta sillä nyt ei ole mitään merkitystä, koska mieli on mustaakin mustempi. Kuitenkaan mikään ei tunnu enää miltään. Olen keskittymiskyvytön ja pääni on täynnä surullisia asioita. Pyörittelen päässäni esimerkiksi sitä, mitä olisi pitänyt tehdä, että asiat olisivat toisin. Olen yksinäinen ja muutenkin tässä elämässä on ollut paljon sellaista turvattomuutta(kenties väärä kumppani, vääränlaisia ihmisiä ympärillä?). Siksi haluaisin lähteä, päästä turvaan. Onko itsemurha väärin, jos tilanne on oikeasti todella toivoton? Miksi täällä pitäisi kärvistellä, jos ei vaan voimat riitä?
Tietysti olisi varmaan paikkoja, jonne mennä? Terveyskeskus, diakoniatyöntekijä tai ihan vaikka käydä seurakunnassa? Miten saisin itseni taas jaloilleni. Mitä asioita minun tulisi muuttaa? Haluaisin olla vapaa kuin taivaan lintu, iloita ja nauraa taas.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä sun pitäisi löytää joku joka tukee tekemään elämänmuutosta. Masentunut uskoo ettei elämä voi muuttua. Mikä ei ole totta. Psykiatria tunkee sut lääkekoukkuun josta on vaikea päästä irti. Kerron kaiken omasta kokemuksesta. Olen yrittänyt hukuttaa itseni ja nyt olen onnellinen. Mutta lääkehoito aiheutti esim. unettomuutta mikä haittaa edelleen.
Miten sulla sit meni tuo? Miten olet taas onnellinen? Niin, löytäisinpä. Mistä löytäisin? Juuri lääkekoukkua pelkään. Mutta sitten taas, jos ne lääkkeet auttais - ajatus juoksisi ja keskittymiskyky palaisi. En ole ikinä oikein syönyt mitään lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakavaa masennusta hoitaa! Viis lääkkeistä ja jopa lääkekoukusta, jos se pelastaa elämäsi. Sitä paitsi useimpia lääke auttaa, ei koukuta. Jae ihmeessä apua.
Älä tee itsemurhaa!!! Minun läheinen ihminen teki viikko sitten. Tätä surun ja tuskan määrää en olisi ikinä uskonut. Myös vanhat vanhempani ovat järkytyksestä sekaisin. MENE HAKEMAAN APUA! Heti huomenna, lupaathan!
Mun mielestä sun pitäisi löytää joku joka tukee tekemään elämänmuutosta. Masentunut uskoo ettei elämä voi muuttua. Mikä ei ole totta. Psykiatria tunkee sut lääkekoukkuun josta on vaikea päästä irti. Kerron kaiken omasta kokemuksesta. Olen yrittänyt hukuttaa itseni ja nyt olen onnellinen. Mutta lääkehoito aiheutti esim. unettomuutta mikä haittaa edelleen.