Mistä avo/avio puolisot keskenään puhuvat?

Pitää tietenkin osoittaa kiinnostusta asioihin, jotka puolisoa kiinnostaa. Unohda parisuhde, jos haluat vain puhua asioista, jotka sinua kiinnostaa.

Puhumme kaikesta.

Eipä ole vuosiin puhuttu oikein mitään henkilökohtaista.

Eikä ole seksiäkään ole ollut yli 10 vuoteen.

Elämä on syvältä ja tuskin erotaan.

Maatila yhdistää pakosta tai korttitalo kastuu jos lähden.

Onpas sulla paljon kysyttävää.

Miksi?

Puhumme niistä asioista joista minä vaadin keskustelua. Siis niin että kun puhun niin minun pitää erikseen pyytää että voisitko vastata jotain. Miehellä ei ole tarve puhua kanssani mistään, koskaan. Ja tämä ei hänen mielestään ole mikään ongelma, hän on introvertti jonka sosiaaliset tarpeet tulee yllin kyllin täytettyä töissä ja lasten kanssa. Viime kesänä kun oltiin viikko kahdestaan niin silloin taisi pari keskustelua aloittaa.

N. 34v, parisuhteessa 20v.

Vakiopuheenaiheet ovat tietysti työt, ruoka ja sää. Olemme molemmat innokkaita netissäroikkujia, joten täältä löytyy usein keskustelunaiheita laidasta laitaan. Taloutta, kulttuuria, uskontoa, politiikkaa, urheilua jne. Kävelyllä ollessamme puhumme usein siitä, mitä näemme, vaikkapa joku koira, mielenosoitus tai joku kaupan ikkunassa näkemämme asia.

Olen siis mies ja yhdessä olemme olleet 20 vuotta.

Kaikesta puhumme.

Samalla lailla kuin ystävienkin kesken, niin riippuu aina ystävästä, mistä puhumme. Psykologi-ystäväni kanssa puhumme paljon ihmismielestä - miehen kanssa tämä ei onnistu. Opettaja-ystäväni kanssa puhumme johtajuudesta - mies on tässäkin vähän yksoikoisempi. Kosmetologi-ystäväni kanssa keskestelu menee estetiikkaan.

Miehen kanssa puhumme pörssistä ja osakkeistä - mikä ei ole kenenkään ystävien kanssa puheenaihe.

Miehelle en koskaan valita, ystäville kyllä.

Paitsi päivän arkiset asiat ja lapsen asiat, olemme viime aikoina puhuneet tuttujemme asioista, Yhdysvaltojen politiikasta ja demokraattien esivaaleista, Kreikan taloudesta, ottomaanien kulttuurista, 80-luvun musiikista, omien vanhempiemme ongelmista, sijoittamisesta jne. Puhumme siis kaikesta maan ja taivaan välillä ja paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta puhumme.

Samalla lailla kuin ystävienkin kesken, niin riippuu aina ystävästä, mistä puhumme. Psykologi-ystäväni kanssa puhumme paljon ihmismielestä - miehen kanssa tämä ei onnistu. Opettaja-ystäväni kanssa puhumme johtajuudesta - mies on tässäkin vähän yksoikoisempi. Kosmetologi-ystäväni kanssa keskestelu menee estetiikkaan.

Miehen kanssa puhumme pörssistä ja osakkeistä - mikä ei ole kenenkään ystävien kanssa puheenaihe.

Miehelle en koskaan valita, ystäville kyllä.

Minulla on juuri päin vastoin, mies on ainoa, jolle olen näyttänyt ja kertonut haavoittuvaisuuteni, ystäville sitten pinnallisemmalla tasolla. 

Jutellaan joka päivä paljon kaikesta. Näin on menty 20 vuotta. Ihan erilaista kuin eksän kanssa, jonka kanssa meillä ei ollut hyviä keskusteluja ja liian vähän yhteistä kosketuspintaa. En vaan silloin tiennyt, mitä parisuhteelta voisi odottaa. Tulee mieleen tuo 14-vuotiaana aloittanut ylempänä kirjoittanut nainen. 

Meillä on kaikenlaisia yhteisiä projekteja, joista puhutaan aina eniten. Esim. remontti, mökin rakennus, koiran hankkiminen, uusi harrastus jne. Puhutaan todella paljon myös ammattiasioita, koska olemme samalla alalla ja samaten työjuttuja käydään läpi paljon ja mietitään niitä yhdessä. Sitten tietenkin ihan arkiset asiat ja kiinnostavat uutiset, tutkimukset sun muut keskustellaan läpi, sekä tietenkin jutellaan harrastuksistamme, osa niistäkin on yhteisiä. Tehdään paljon etätöitä, niin vietetään varmaan keskimääräistä enemmän aikaa yhdessä ja jutellaan todella paljon.

Puheliaat yhdessä kirjoitti:

Vakiopuheenaiheet ovat tietysti työt, ruoka ja sää. Olemme molemmat innokkaita netissäroikkujia, joten täältä löytyy usein keskustelunaiheita laidasta laitaan. Taloutta, kulttuuria, uskontoa, politiikkaa, urheilua jne. Kävelyllä ollessamme puhumme usein siitä, mitä näemme, vaikkapa joku koira, mielenosoitus tai joku kaupan ikkunassa näkemämme asia.

Olen siis mies ja yhdessä olemme olleet 20 vuotta.

Samoin. Keskustelemme kaikesta mahdollisesta. Aloitetaan viime öisistä unista vatsan toimintaan ja mitä intiimeimpiin yksityiskohtiin. Päivän uutisista, politiikasta, kulttuurista, tv-ohjelmista, kirjoista. Ihmisistä, tutuista ja sometyrkyistä. Mietitään mitä tehdään, hankitaan ,minne matkustetaan. Tehtävistä töistä, harrastuksista, aikatauluista, lasten asioista. Omista ja toisten asioista. Kissavideoista, lemmikeistä, puutarhasta, naapurin koirasta. Kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Olemme aika symbioottisessa suhteessa. Olemme olleet yhdessä 35 vuotta. Olemme opiskelutoveteita, ystävät ovat yhteisiä ja työskentelemme perheyrityksessä. Yhdessä ollaan lähes 24/7.

N54

Kaikesta maan ja taivaan välillä. Mies puhuu paljon autoista, moottoripyöristä, kelkoista ym. Kuuntelen ja välillä kommentoin, esitän kiinnostunutta vaikka ei oikeasti aina kiinnosta.( joskus on päiviä tietysti ettei edes jaksa) 14 vuotta takana yhteiseloa. Sitä kun rakastaa toista jaksaa ihmeen hyvin kaikkea tässä arjen hullunmyllyssä ruuhkavuosissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta puhumme.

Samalla lailla kuin ystävienkin kesken, niin riippuu aina ystävästä, mistä puhumme. Psykologi-ystäväni kanssa puhumme paljon ihmismielestä - miehen kanssa tämä ei onnistu. Opettaja-ystäväni kanssa puhumme johtajuudesta - mies on tässäkin vähän yksoikoisempi. Kosmetologi-ystäväni kanssa keskestelu menee estetiikkaan.

Miehen kanssa puhumme pörssistä ja osakkeistä - mikä ei ole kenenkään ystävien kanssa puheenaihe.

Miehelle en koskaan valita, ystäville kyllä.

Minulla on juuri päin vastoin, mies on ainoa, jolle olen näyttänyt ja kertonut haavoittuvaisuuteni, ystäville sitten pinnallisemmalla tasolla. 

Jutellaan joka päivä paljon kaikesta. Näin on menty 20 vuotta. Ihan erilaista kuin eksän kanssa, jonka kanssa meillä ei ollut hyviä keskusteluja ja liian vähän yhteistä kosketuspintaa. En vaan silloin tiennyt, mitä parisuhteelta voisi odottaa. Tulee mieleen tuo 14-vuotiaana aloittanut ylempänä kirjoittanut nainen. 

Mistä päättelet, etten näytä miehelleni haavoittuvuuttani? 😮

Valittamisella tarkoitan esim. että miehelleni en hauku eksää yhtä antaumuksella kuin ystävilleni.

Mitä tarvit kaupasta?

Koska on ruoka?

Mitä katotaan?

Haluttaisko?

Rinse and repeat. Joo, hohdokasta on elämämme.

Jotenkuten pystyimme puhumaan arkisista askareista, rutiineista sekä poikkeuksista niihin. Kotitöistä, lasten tapahtumista, kotieläimien asioista jne. Minimalistisissa määrin puolison työpaikan kuulumisista, siis mun piti hiljaa kuunnella jos hän halusi purnata jostain.

Puheoikeuteni oli kuitenkin rajattu em. asioissa. Usein kyse oli tiedotusluontoisuudesta. Puoliso oli päättänyt jo asioista ja ilmoitti vain minulle, kuinka toimitaan. Toisinaan taas kyse oli tietopyynnöistä tai haasteista ratkaista jokin käsillä oleva pulma tai asia. Silloin mun piti lisäkysymyksittä tarjota valmis ratkaisu, joka ei sisältänyt liikaa ehdollisuuksia tai valinnanvaraa. Mieluiten heti. 

Jos ylitin em. rajat, syntyi riita. Mikäli erehdyin keskustelunavauksiin itseäni vaivaavista tai kiinnostavista asioista, ja niitähän kyllä olisi ollut, sain useimmiten suorasukaisen käskyn tukkia leipäläpi, koska häntä ei kiinnosta eikä hän jaksa kuunnella. Toisinaan syntyi vain raivopäinen riita ihan kylmiltään. 

Arvasitte jo varmaan, että erosimme. Joku sanoisi, että kevein perustein. No, oli muutakin, mutta tuollaista kymmenen vuotta avioliitossa näemmä saa sitkeämmänkin katkeamaan. Ja eron syyhän oli tietenkin minussa, kun lopetin rakastamasta ja hylkäsin hänet.

Suosittelen kokeilemaan toisenlaisia lähestymistapoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta puhumme.

Samalla lailla kuin ystävienkin kesken, niin riippuu aina ystävästä, mistä puhumme. Psykologi-ystäväni kanssa puhumme paljon ihmismielestä - miehen kanssa tämä ei onnistu. Opettaja-ystäväni kanssa puhumme johtajuudesta - mies on tässäkin vähän yksoikoisempi. Kosmetologi-ystäväni kanssa keskestelu menee estetiikkaan.

Miehen kanssa puhumme pörssistä ja osakkeistä - mikä ei ole kenenkään ystävien kanssa puheenaihe.

Miehelle en koskaan valita, ystäville kyllä.

Minulla on juuri päin vastoin, mies on ainoa, jolle olen näyttänyt ja kertonut haavoittuvaisuuteni, ystäville sitten pinnallisemmalla tasolla. 

Jutellaan joka päivä paljon kaikesta. Näin on menty 20 vuotta. Ihan erilaista kuin eksän kanssa, jonka kanssa meillä ei ollut hyviä keskusteluja ja liian vähän yhteistä kosketuspintaa. En vaan silloin tiennyt, mitä parisuhteelta voisi odottaa. Tulee mieleen tuo 14-vuotiaana aloittanut ylempänä kirjoittanut nainen. 

Mistä päättelet, etten näytä miehelleni haavoittuvuuttani? 😮

Valittamisella tarkoitan esim. että miehelleni en hauku eksää yhtä antaumuksella kuin ystävilleni.

Jos olet onnellisesti suhteessa niin miksi sinulla on tarvetta haukkua exääsi?

Ei puhuta kuin pakolliset käytännön asiat.

En kyllä puhu kellekään muullekaan, en ole tekemisissä muiden kuin puolison kanssa.

N32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta puhumme.

Samalla lailla kuin ystävienkin kesken, niin riippuu aina ystävästä, mistä puhumme. Psykologi-ystäväni kanssa puhumme paljon ihmismielestä - miehen kanssa tämä ei onnistu. Opettaja-ystäväni kanssa puhumme johtajuudesta - mies on tässäkin vähän yksoikoisempi. Kosmetologi-ystäväni kanssa keskestelu menee estetiikkaan.

Miehen kanssa puhumme pörssistä ja osakkeistä - mikä ei ole kenenkään ystävien kanssa puheenaihe.

Miehelle en koskaan valita, ystäville kyllä.

Minulla on juuri päin vastoin, mies on ainoa, jolle olen näyttänyt ja kertonut haavoittuvaisuuteni, ystäville sitten pinnallisemmalla tasolla. 

Jutellaan joka päivä paljon kaikesta. Näin on menty 20 vuotta. Ihan erilaista kuin eksän kanssa, jonka kanssa meillä ei ollut hyviä keskusteluja ja liian vähän yhteistä kosketuspintaa. En vaan silloin tiennyt, mitä parisuhteelta voisi odottaa. Tulee mieleen tuo 14-vuotiaana aloittanut ylempänä kirjoittanut nainen. 

Mistä päättelet, etten näytä miehelleni haavoittuvuuttani? 😮

Valittamisella tarkoitan esim. että miehelleni en hauku eksää yhtä antaumuksella kuin ystävilleni.

Jos olet onnellisesti suhteessa niin miksi sinulla on tarvetta haukkua exääsi?

Koska lapset ovat katkaisseet välit isäänsä. Kyllä sitä sietää pohtia, miksi molemmat ovat niin tehneet.

Haukkuminen kuulostaa yksipuoliselta tapahtumalta, jossa toinen haukkuu ja toinen kuuntelee. Eli ei se haukkumista ole. Se on ruotimista.

Puolisoni on myös paras ystäväni.

Ihmissuhteet, politiikka, mielenkiinnon kohteet, uutiset, ajankohtaiset aiheet, lapset, harrastukset, tekeminen, tulevaisuuden suunnittelu, arkiset asiat, työ, ruoka, seksi, mitä tehtäisiin, toiveet, halut, jne. Ihan kaikesta siis.