Mikä vaivaa ihmistä, joka kuvittelee olemattomia tunteita meidän välille?
Juttu on monimutkainen, mutta pääpiirteissään: töistä tuttu mies on väittänyt yhteiselle tuttavallemme, että käyn kuumana häneen. Koskaan en ole tällaista sanonut. Olen ollut ystävällinen töissä ja yhteistä huumoria on viljelty puolin ja toisin. Vapaa-ajalla olen sattumalta törmännyt häneen tasan kaksi kertaa, toisen kerran pikkujouluissa ja toisen kerran konsertissa, jossa menin heidän seurueensa viereen. En mielestäni ole millään tavalla viestinyt olevani kiinnostunut. Tämä asia harmittaa, koska olen naimisissa. Olen tullut nyt päätelmään, että jokin vika täytyy olla ihmisessä, joka kuvittelee olemattomia meidän välille vain sen takia, että olen ystävällinen. En oikein viitsisi mennä hänelle sanomaan, että mikä ongelma sinulla on, eikä muutenkaan ole tarvetta olla töykeä, koska ihmisenä hän on kuitenkin ihan mukava, ehkä vähän yksinäinen.
Kommentit (9)
Minun veikkaus on yksinäisyys, siis se syy, miksi noita kuvitelmia syntyy. Joku perusnörtti tyyppi, jolla on vähäiset naissuhteet. Noita mahtuu ainakin meidän maalaispitäjässä kymmenen tusinaan.
Projisoi omia tunteitaan, se häntä vaivaa. Ihastunut ihminen saattaa huomaamattaan projisoida omia tunteitaan toisen tunteiksi. Näissä tilanteissa tulee virhetulkintoja tyyliin: ”Se nainen/mies antaa ymmärtää, että välillämme on muutakin kuin ystävyyttä.” Neuvoisin ottamaan nopeasti etäisyyttä. Se saattaa auttaa häntä palauttamaan objektiivisemman näkökulman teidän väleihinne.
Et sitten itse muka ole koskaan kuvitellut, mitä joku muu tuntee? Eiköhän suurin osa ihmisistä kuvittele, miten joku ihana tyttö/poika/mies/nainen on katsonut ihaillen tai flirttaillut. Mistä sen voi tietää, tapahtuiko niin oikeasti vai syntyikö omassa päässä.
Vierailija kirjoitti:
Et sitten itse muka ole koskaan kuvitellut, mitä joku muu tuntee? Eiköhän suurin osa ihmisistä kuvittele, miten joku ihana tyttö/poika/mies/nainen on katsonut ihaillen tai flirttaillut. Mistä sen voi tietää, tapahtuiko niin oikeasti vai syntyikö omassa päässä.
Normaalisti ihminen osaa olla menemättä sepittämään näitä kuvitelmia totuuksina muille.
Hei näin juuri ufon taivaalla, paitsi että muiden ihmisten satuihin sisällyttäminen vaikuttaa myös näihin muihin ihmisiin.
Olen huomannut, että nyt kun tuntuu yksinäiseltä ja kipeästi kaipaisin läheisyyttä ja seuraa, ihastun helpommin, ja mielikuvitus lähtee helpommin laukkaamaan siihen suuntaan, että alan toivoa kaikkea ja elätellä kuvitelmia.
N
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sitten itse muka ole koskaan kuvitellut, mitä joku muu tuntee? Eiköhän suurin osa ihmisistä kuvittele, miten joku ihana tyttö/poika/mies/nainen on katsonut ihaillen tai flirttaillut. Mistä sen voi tietää, tapahtuiko niin oikeasti vai syntyikö omassa päässä.
Normaalisti ihminen osaa olla menemättä sepittämään näitä kuvitelmia totuuksina muille.
Hei näin juuri ufon taivaalla, paitsi että muiden ihmisten satuihin sisällyttäminen vaikuttaa myös näihin muihin ihmisiin.
Monet miehet liioittelee. Kehuskellaan vaikka millä. Kävin joskus treffeillä yhden miehen kanssa, joka oli 12 vuotta vanhempi. Olin silloin 21 tai 22 v. Mies ei kummemmin sytyttänyt, koska koin hänet ihan liian vanhaksi itselleni. Kuitenkin treffien jälkeen hän kertoili muille, että me tapaillaan toisiamme. Olin antanut hyvän yön nopean suukon ja sanonut erotessamme, että törmäillään. Tämä mies oli myös kirjoittanut fb:ssa, että on EHKÄ ihastunut. Kysyin häneltä viestillä, mitä se ihastusjuttu tarkoitti ja selitin, että kaveripohjalta voin hänen kanssaan olla tekemisissä, mutta tuskin meille vuosisadan rakkaustarinaa syntyy. Tämä mies vastasi, että pakko vähän lisäillä, ettei kaverit luule ihan luuseriksi.
Eikä ole ainoa tuntemani mies, joka liioittelee.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että nyt kun tuntuu yksinäiseltä ja kipeästi kaipaisin läheisyyttä ja seuraa, ihastun helpommin, ja mielikuvitus lähtee helpommin laukkaamaan siihen suuntaan, että alan toivoa kaikkea ja elätellä kuvitelmia.
N
Sama minulla. Suurin osa ystävistäni on parisuhteessa, minä ainoa eronnut. Olen elätellyt kuvitelmia. Joku on ystävällinen ja kohtelias, avaa oven ja kyselee kuulumisia. Siinä herää toivo, että jos tuo onkin minusta kiinnostunut. En kylläkään kerro näitä omia kuvitelmiani eteenpäin.
Mielenterveysongelmia? Ei erota faktaa ja fiktiota toisistaan.
Joillakin mielikuvitus laukkaa. Ainahan näitä on, jotka kuvittelee ystävällisyyttä joksikin enemmäksi.