Paniikkia vai ei?
Hei, olen reilu parikymppinen nainen ja minulle on alkanut ilmetä paniikinomaisia oireita koulun ruokalassa. Ikinä missään muualla näitä oireita ei tule mutta koulun ruokala on se paikka, entiedä jännitänkö vain tiedostamatta sitä tilannetta ja ne tunteet tulevat alitajunnasta.
Mutta siis joskus jonotustilanne on kamala, tunnen kuinka kaikki tuijottavat ja se saa minut ahdistumaan ja saa aikaan pyörryttävän olon (tässä kohtaa jo tiedän etten pyörry oikeasti) mutta sitten se itse syömis tilanne on hankalaa, heti pöytään istuuduttua alkaa tuntumaan että putoan penkiltä tai pyörryn, käteni hikoavat ja tuntuu etten osaa hengittää, yleensä jos istumme ruokalan perällä tätä ei tule, siellä pystyn syömään normaalisti. Mitä tämä on, jonkinlainen paniikki vai pelkkää jännitystä korvien välistä?
En ole uskaltanut enkä kehdannut kertoa luokkakavereille enkä kellekkään muullekkaan tästä..
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Paniikkioireita. Kokemusta on. Nyt ollut lääkitys jo monta vuotta ja ei enää tule tuollaista
Pääseekö näistä kuinkaan muuten eroon kun lääkkeillä? En haluaisi heti turvautua lääkkeisiin kun koen etteivät nämä oireet ole niin rajuja mutta todella inhottavia että tekisi mieli vältellä koko tilannetta
Vierailija kirjoitti:
Paniikkioireita. Kokemusta on. Nyt ollut lääkitys jo monta vuotta ja ei enää tule tuollaista[/
Mikä lääkitys sinulla on? Itse olen harkitsemassa lääkitystä tähän.
-ohis-
Kattiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paniikkioireita. Kokemusta on. Nyt ollut lääkitys jo monta vuotta ja ei enää tule tuollaista
Pääseekö näistä kuinkaan muuten eroon kun lääkkeillä? En haluaisi heti turvautua lääkkeisiin kun koen etteivät nämä oireet ole niin rajuja mutta todella inhottavia että tekisi mieli vältellä koko tilannetta
Voihan sitten kokeilla jotain hengitys tai mielikuvatekniikoita mutta itellä oli sen verran pahat oireet et en paljon edes yrittänyt noita ja eipä ne auttanutkaan. Se että on rauhoittava lääke taskussa ja tieto siitä että jos tulee oireita niin apu on lähellä niin se voi jo estää ettei tule edes paniikkia.
Neuvoisin että menet lääkärille / hoitajalle puhumaan oireista.
Moikka. Olen nyt 35v ja muistan miten nuorempana jännitin kaikkea nahollista, linja-autossa istuminen kun oli hirveesti ihmisiä, ja sitten taas kaupungilla kävely, kun olin yksin.
Tuntui että kaikki tuijottaa ja välillä olin muka puhuvinani kännykkään, kun ahdisti kävellä yksin.
Ja juuri tuollaiset ruokaloissa syöiset tai oaikat missä oli paljon ihmisiä, ahdisti.
Nykyään ei enää tuota ole. Se tunne, että kaikki tuijottaisivat, on mennyt ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paniikkioireita. Kokemusta on. Nyt ollut lääkitys jo monta vuotta ja ei enää tule tuollaista[/
Mikä lääkitys sinulla on? Itse olen harkitsemassa lääkitystä tähän.
-ohis-Escitalopram 20mg ja Oxamin 15mg tarvittaessa
Vierailija kirjoitti:
Moikka. Olen nyt 35v ja muistan miten nuorempana jännitin kaikkea nahollista, linja-autossa istuminen kun oli hirveesti ihmisiä, ja sitten taas kaupungilla kävely, kun olin yksin.
Tuntui että kaikki tuijottaa ja välillä olin muka puhuvinani kännykkään, kun ahdisti kävellä yksin.
Ja juuri tuollaiset ruokaloissa syöiset tai oaikat missä oli paljon ihmisiä, ahdisti.Nykyään ei enää tuota ole. Se tunne, että kaikki tuijottaisivat, on mennyt ohi.
Itsekkin olen ihan lapsesta asti ollut todella kova jännittäjä ja aivan kaikesta. Kuinka olet päässyt noista tunteista ohi?
Pääsee yli kyllä tai niiden kanssa voi oppia elämään.
Jos et halua rauhoittavia, niin lääkäri voi antaa beetasalpaajaa. Se auttaa mm punastumiseen, hikoiluun, tykytykseen ja tärinään ja on vaaraton lääke.
Ja muista, että ei ole mahdollista että kaikki tuijottaisivat juuri sinua, kaikki keskittyvät omaan olemiseensa ja ruokailuunsa. Olet yhtä normaali kuin muutkin, etkä suinkaan ainoa jolla on noita oireita.
On tärkeää ettet ala välttelemään tilanteita ja puhut asiasta muille ajoissa.
Tsemppiä 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paniikkioireita. Kokemusta on. Nyt ollut lääkitys jo monta vuotta ja ei enää tule tuollaista[/
Mikä lääkitys sinulla on? Itse olen harkitsemassa lääkitystä tähän.
-ohis-Escitalopram 20mg ja Oxamin 15mg tarvittaessa[/
Kiitos, sain juuri eilen reseptin tuohon Oxaminiin, en vain vielä ole uskaltanut ottaa. Maanantaina töihin meno ja pakko viimeistään silloin testata.
Vierailija kirjoitti:
Pääsee yli kyllä tai niiden kanssa voi oppia elämään.
Jos et halua rauhoittavia, niin lääkäri voi antaa beetasalpaajaa. Se auttaa mm punastumiseen, hikoiluun, tykytykseen ja tärinään ja on vaaraton lääke.
Ja muista, että ei ole mahdollista että kaikki tuijottaisivat juuri sinua, kaikki keskittyvät omaan olemiseensa ja ruokailuunsa. Olet yhtä normaali kuin muutkin, etkä suinkaan ainoa jolla on noita oireita.
On tärkeää ettet ala välttelemään tilanteita ja puhut asiasta muille ajoissa.
Tsemppiä 🙂
Joo rauhoittavia en mielellään halua kun en koe niihin tarvetta mutta noita beetasalpaajia voisikin miettiä, täytyy käydä terveydenhoitajan juttusilla aluksi.
Niin olen yrittänyt ajatella että eivät he minua tuijota, ja miettiä että itsekin keskityn ruokaillessa omaan syömiseen ja jutteluun kavereiden kanssa enkä tuijottele muita.
Kiitos asiallisesta kommentista, tämä toi jo jotain helpotusta! 😊
Vierailija kirjoitti:
Kattiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paniikkioireita. Kokemusta on. Nyt ollut lääkitys jo monta vuotta ja ei enää tule tuollaista
Pääseekö näistä kuinkaan muuten eroon kun lääkkeillä? En haluaisi heti turvautua lääkkeisiin kun koen etteivät nämä oireet ole niin rajuja mutta todella inhottavia että tekisi mieli vältellä koko tilannetta
Voihan sitten kokeilla jotain hengitys tai mielikuvatekniikoita mutta itellä oli sen verran pahat oireet et en paljon edes yrittänyt noita ja eipä ne auttanutkaan. Se että on rauhoittava lääke taskussa ja tieto siitä että jos tulee oireita niin apu on lähellä niin se voi jo estää ettei tule edes paniikkia.
Neuvoisin että menet lääkärille / hoitajalle puhumaan oireista.
Vain onnekkaat saavat rauhoittavia, masennuslääkkeet ovat ensisijaisia paniikkioireisiin. Myös psykoosilääkkeitä käytetään tuollaisiin ahdistuskohtauksiin ja ne ovat sellaisiin tapauksiin, joissa masennuslääkitys ei pure.
Propral ei tee paniikille itsessään mitään, mutta vie fyysiset oireet.
Kattiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moikka. Olen nyt 35v ja muistan miten nuorempana jännitin kaikkea nahollista, linja-autossa istuminen kun oli hirveesti ihmisiä, ja sitten taas kaupungilla kävely, kun olin yksin.
Tuntui että kaikki tuijottaa ja välillä olin muka puhuvinani kännykkään, kun ahdisti kävellä yksin.
Ja juuri tuollaiset ruokaloissa syöiset tai oaikat missä oli paljon ihmisiä, ahdisti.Nykyään ei enää tuota ole. Se tunne, että kaikki tuijottaisivat, on mennyt ohi.
Itsekkin olen ihan lapsesta asti ollut todella kova jännittäjä ja aivan kaikesta. Kuinka olet päässyt noista tunteista ohi?
No mun tapauksessa auttoi, kun tulin uskoon.
Oon huomannut itsessäni miten Jumala on muuttanut ja antanut rohkeutta.
Olin vielä uskoontulon alussakin vähän arka ja ehkä vähän ihmispelkonen.
Kattiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsee yli kyllä tai niiden kanssa voi oppia elämään.
Jos et halua rauhoittavia, niin lääkäri voi antaa beetasalpaajaa. Se auttaa mm punastumiseen, hikoiluun, tykytykseen ja tärinään ja on vaaraton lääke.
Ja muista, että ei ole mahdollista että kaikki tuijottaisivat juuri sinua, kaikki keskittyvät omaan olemiseensa ja ruokailuunsa. Olet yhtä normaali kuin muutkin, etkä suinkaan ainoa jolla on noita oireita.
On tärkeää ettet ala välttelemään tilanteita ja puhut asiasta muille ajoissa.
Tsemppiä 🙂Joo rauhoittavia en mielellään halua kun en koe niihin tarvetta mutta noita beetasalpaajia voisikin miettiä, täytyy käydä terveydenhoitajan juttusilla aluksi.
Niin olen yrittänyt ajatella että eivät he minua tuijota, ja miettiä että itsekin keskityn ruokaillessa omaan syömiseen ja jutteluun kavereiden kanssa enkä tuijottele muita.
Kiitos asiallisesta kommentista, tämä toi jo jotain helpotusta! 😊
Eivät vaikuta psyykkisesti nuo beetasalpaajat. Mutta jos fyysiset oireet häiritsevät, kannattaa tietysti kysyä. Yleensä saa helposti, mutta osa lääkäreistä näkee punaista kun potilas pyytää jotakin tiettyä valmistetta.
Vierailija kirjoitti:
Kattiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsee yli kyllä tai niiden kanssa voi oppia elämään.
Jos et halua rauhoittavia, niin lääkäri voi antaa beetasalpaajaa. Se auttaa mm punastumiseen, hikoiluun, tykytykseen ja tärinään ja on vaaraton lääke.
Ja muista, että ei ole mahdollista että kaikki tuijottaisivat juuri sinua, kaikki keskittyvät omaan olemiseensa ja ruokailuunsa. Olet yhtä normaali kuin muutkin, etkä suinkaan ainoa jolla on noita oireita.
On tärkeää ettet ala välttelemään tilanteita ja puhut asiasta muille ajoissa.
Tsemppiä 🙂Joo rauhoittavia en mielellään halua kun en koe niihin tarvetta mutta noita beetasalpaajia voisikin miettiä, täytyy käydä terveydenhoitajan juttusilla aluksi.
Niin olen yrittänyt ajatella että eivät he minua tuijota, ja miettiä että itsekin keskityn ruokaillessa omaan syömiseen ja jutteluun kavereiden kanssa enkä tuijottele muita.
Kiitos asiallisesta kommentista, tämä toi jo jotain helpotusta! 😊Eivät vaikuta psyykkisesti nuo beetasalpaajat. Mutta jos fyysiset oireet häiritsevät, kannattaa tietysti kysyä. Yleensä saa helposti, mutta osa lääkäreistä näkee punaista kun potilas pyytää jotakin tiettyä valmistetta.
Joo sitä olen kuullutkin että jotkut lääkärit harvoin antavat yhtään mitään😅
Vierailija kirjoitti:
Moikka. Olen nyt 35v ja muistan miten nuorempana jännitin kaikkea nahollista, linja-autossa istuminen kun oli hirveesti ihmisiä, ja sitten taas kaupungilla kävely, kun olin yksin.
Tuntui että kaikki tuijottaa ja välillä olin muka puhuvinani kännykkään, kun ahdisti kävellä yksin.
Ja juuri tuollaiset ruokaloissa syöiset tai oaikat missä oli paljon ihmisiä, ahdisti.Nykyään ei enää tuota ole. Se tunne, että kaikki tuijottaisivat, on mennyt ohi.
Mulla on ollu noi kaikki samat oireet teini-iästä lähtien, siis täyteen ahdetut bussit, ruokatilanteet joissa paljon ihmisiä, yksin kävely
on ahdistaneet.
Ei ole kyllä juurikaan helpottanut iän myötä. Täytän pian 40 ja yhtä hirveitä tilanteita nuo ovat edelleen.
Käytän välillä beetasalpaajaa työpaikan palavereissa, se auttaa kyllä. Järeämpiä lääkkeitä en ole halunnut. Paras on kun välttelee tilanteita, jotka tiedän tuottavan ahdistusta.
Mulle paniikkihäiriön laukaisi masennuslääkkeet. Pääsin niistä eroon hyväksymällä ne. Joo, kuulostaa tyhmältä, mutta on totta. Kun kohtaus tuli, annoin sen tulla. Sanoin läheisille tai lähellä oleville et mulla on nyt paniikkikohtaus päällä, ei tarvii huolestua. Ikinä en lähtenyt pois ja kieltäydyin välttelemästä paikkoja joissa se laukesi.
Vierailija kirjoitti:
Mulle paniikkihäiriön laukaisi masennuslääkkeet. Pääsin niistä eroon hyväksymällä ne. Joo, kuulostaa tyhmältä, mutta on totta. Kun kohtaus tuli, annoin sen tulla. Sanoin läheisille tai lähellä oleville et mulla on nyt paniikkikohtaus päällä, ei tarvii huolestua. Ikinä en lähtenyt pois ja kieltäydyin välttelemästä paikkoja joissa se laukesi.
Mäkin olen yrittänyt nyt tätä että hyväksyn vain sen. Aikaahan siihen varmaan menee mutta toivon että auttaaa. Olen huomannut että liikunnasta ja kehonhuollosta olen saanut jotenkuten apua.
Paniikkioireita. Kokemusta on. Nyt ollut lääkitys jo monta vuotta ja ei enää tule tuollaista