Olen vajaa kaksi viikkoa syönyt masennuslääkettä. Olo on edelleen hyvin masentunut, ei mistään iloa. Pakkoajatukset aavistuksen hellittäneet. Kannattaako vielä jatkaa vai mitä pitäis tehdä?

Up

Joskus ihmiset joilla on omakohtaista kokemusta on kaikkein parhaimpia kertomaan asioista.

Riippuu varmaan ihmisestä....

Onko normaalia että pahassa masennuksessa on tosi epätodellinen olo??

Mun kokemus SSRI - lääkkeistä: Olin avo-osastolla missä ne aikanaan aloitettiin. Huomasin "tehon" jo päivissä, eli aloin piristymään. Samaan aikaan olin saanut tukea, tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut keskustella. Mulle perusteltiin ne joskus sillä tavalla, että minulle tuli käsitys, kuin aivoissani olisi masennuksen takia joku kemiallinen häiriö tyyliin serotoniinitasoissa alhaisuutta ja serotoniinitasojen nostosta olisi hyötyä.  Suurin osa haittavaikutuksista jätettiin sanomatta, ja vakuuteltiin että ei tule riippuvuutta ja voi lopettaa milloin vain. Vähän suun kuivumista ja tälleen. Suhtauduin alusta asti hieman skeptisesti siihen, että joku lääkeaine voisi parantaa mielialaa. Kauhoin kuutenkin lääkkeitä suuhun, kun niitä tarjottiin, puutteellisen informaation saaneena tietämättä yhtään mihin olin itseäni laittamassa.

Voi olla, että niissä joku teho oli, koska olin yhtäkkiä aikaansaavampi ja en niin ahdistunut asioista. Toisaalta samaan aikaan olin kyllä mm. aktivoitunut muutenkin, koska osastolla käynti sai päivärytmiä kuntoon ja tajusin, mikä merkitys oli esim. terveellisellä ruoalla ja pikku reippailulla oli hyvinvointiin. Pelkäsin jatkuvasti liusumista samaan apatiaan missä olin, ja söin näitä hyödyllisinä pitämiäni lääkkeitä.

Noin puoli vuotta aloituksesta alkoi tuntua, että olo oli jälleen apaattinen ja mitäänsanomaton. En ollut varma oliko koko lääkkeestä mitään tehoa ja oliko se vain plasebo. Lääke tuplattiin, ja niin taas lähti tämä aktivoituminen liikkeelle. Niin lähti kyllä seksihalutkin ja kyvytkin, ja jonkun aikaa saatuani tämän hetkellisen aloituksen jälkeisen hyvän olon tunteen, se taas katosi. Kesti muutaman kuukauden. Tässä vaiheessa tuli myös lisääntyneet haittavaikutukset + päiväväsymys. Tällöin hoksasin että jos unohdan yhden pillerin niin saan tosi kummallisia oloja minkä jälkikäteen tajusin olevan vieroitusoireita.

Nykyään tajuan, että tuo aivojen kemiallinen epätasapaino lääkkeiden käytön syynä oli hevonkukkua, lääkkeisiin voi tulla riippuvuus kun ne on hankala lopettaa ja en usko, että mikään lääke kykenee nostamaan mielialaa pysyvästi aiheuttamatta harmia, ja todennäköisesti riippuvuuden vieroitusoireineen. Tehokin todennäköisesti stoppaa jossain vaiheessa, mihin toki psykiatrialla on yhä uusia pillereitä.