Kertokaa kissojenne hauskoista tavoista

Toinen kissa tykkää hieman rajummasta silittelystä. Se käy selälleen makaamaan, ja sitä täytyy kädellä vetää edestakaisin mahasta leukaan saakka painaen samalla suht kovaa.

Joka aamu molemmat kissat odottaa makkarin oven takana, lipaston päällä tuijottaen tuimasti. Ruokaa pitäus saada.

Toinen maistaa kaikkea mitä sille antaa. Ja tassulla kaivaa pölyä pattereiden takaa ja syö ne.

Vierailija kirjoitti:

Kerran elin kahdestaan sisäkissan kanssa. Se oli äärimmäisen seurallinen. Kun menin suihkuun, se tuli mukaan istumaan pesukoneen päälle. Nukkumaan mennessä se olisi kovasti halunnut maata kaulani päällä, mikä taas ei minulle oikein sopinut. Mutta kaiken teimme yhdessä.

Joskus se kyllä otti omat päiväunet pyykkinarujen päällä, mikä ihmetytti kyllä minua. Olisin luullut, että sohva tai sänky olisi ollut mukavampi kuin narun päällä tasapainoilu, mutta ei näköjään.

Meidän kolli ottaa päiväunet yleensä saunassa. Retkottaa kovilla lauteilla selällään, tassut eri ilmansuuntiin levinneenä kuin joku outo eläimen talja. Kuorsaa myös. Muutaman kerran se on ollut hukassa, kunnes kuorsaus on paljastanut, että se lojuukin lauteiden alla, pyöreäpintaisen vesivaraajan päällä, siinäkin selällään.

Ei kissojen nukkumapaikoissa ja -tavoissa ole päätä eikä häntää.

Minun kisu tomii maalivahtina. Palloina pihalla kävyt, sisällä hasselpähkinät.

Kissa menee kyykkyyn ja katsoo tarkasti. Kun heittää sitä kohti, mieluiten yli, kissa nappaa lennosta ja tuo takaisin heitettäväksi. Silloin pitää silittää muutaman kerran, ja kisu menee takaisin muutaman metrin päähän odottamaan uutta heittoa.

Osaa monia muitakin leikkejä. Ja sillä on eri leikit minun kanssa ja hoitopaikan ihmisten kanssa. Ei tule minun syliini, haluaa kiivetä olkapäälleni, mutta hoitopaikassa on sylikissa.

Nämä ovat aivan ihania. 

Yhellä eksällä oli kissa, joka "puhui" eli naukui koko ajan tälle omistajalleen ja exä raivosi sille takaisin. Näiden kahden välinen dialogi oli tällaista:

-MIIAUU!

-se ruoka on siinä kipossa, syö siitä nyt!

-KURNAUUU!

-Niin siinä kipossa!

-MIUUU!

- Älä mene sinne hyllyn päälle!

...jne. Tunsin itseni vähän ulkopuoliseksi.

Toinen kissa rämppää mua tassulla naamaan kun haluaa silitystä ja hellyyttä. Juo vettä juoksevasta hanasta, ei kupista. Nukkuu aina mun päällä. Tämä on hillitty ja rauhallinen neiti. Juusto on suurin herkkunsa ikinä.

Toinen kissa saa sekoilukohtauksia ja juoksee tassut vinkuen sisällä rallia. Kulkee tuossa meidän låhimetsässä vierellä kuin koira (vapaana siis). Lähtee aina mukaan kun mennään metsään. Tämä syö popcornia ihan onnessaan, mutta paljoa ei uskalla antaa :o

Meillä on pieni aidattu takapiha jonne kissan voi valvotusti päästää ulos. Pentuna opetin sitä että sisälle tultua sai palkkioksi herkun kiipeilypuussa. Oppi on jäänyt siinä mielessä hyvin mieleen että vieläkin halutessaan herkkuja saattaa pyytää ulos, tekee pienen pyörähdyksen ulkona ja palaa suoraan sisälle hyppäämään kiipeilypuuhun naamallaan tyytyväinen ilme "herkkuja kiitos"

Tapa on ihan hölmö mutta harvoin se jää ilman herkkuja koska... Noh..

Kissavanhus on pennusta asti suhtautunut minuun kuin emoonsa. Nykyisin se viettää aikansa pääasiassa mun sylissä nukkuen. Auta armias jos mun tarttee johonkin lähteä tai liikahtaa, nätisti kerällä kehrännyt kissa retkauttaa itsensä rentona selälleen pitkin pituuttaan ja tyrkkää tassunsa mun leualle ja huulille "pestäväksi". Ennen ei pääse lähtemään, ensin pitää ottaa tassusta kiinni ja nenänpäällä hieraista päkiöitä, sitten papparainen antaa nostaa itsensä pois sylistä.

Toinen kissoista on varautuneempi, mutta utelias ja puhelias. Seurailee mukana kotitöissä, kommentoi näkemiään asioita kurahtelemalla, pyytää asioita naukumalla. Tiskikonetta ei sen mielestä saisi tyhjentää. Alkaa armoton kissankielinen kiroilu kun luukun avaa, ja pian kolli poistuu paikalta edelleen säksättäen turvapaikkaansa saunan lauteille. Onneksi ei osaa paiskoa ovia perässään kiinni, teinidraamaksi riittää jo se pelkkä säksätys ja syljeskely.

Meidän kissa on oppinut hakemaan omatoimisesti ruokavarastosta Latz-pussin avattavaksi, kun on oikein kova nälkä. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän kissa on oppinut hakemaan omatoimisesti ruokavarastosta Latz-pussin avattavaksi, kun on oikein kova nälkä. 

Täällä sama. Niitä ruokapusseja "metsästetään" saaliiksi kaapista yöllä ja pureskellaan sieltä ruoka itselle. Ei tosin nälkäänsä, sillä samaan aikaan ruokaa on yöksikin jätetty tarjolle. Vaan ilmeisesti siksi, että se on hauskaa. 

Kissani on kuin lämpöohjautuva ohjus, se seuraa aamuisin kuin hai laivaa aina heräämisestä vessaan, suihkuun jossa se nököttää suihkukopin vieressä ja tuijottaa isoilla pyöreillä silmillä, takaisin vaatekaapille ja sieltä keittiöön ruokakupille. Usein pyörii jalkojen ympärillä mutta pienellä patistelulla kipittää edessä (tassuista kuuluu vain töp-töp-töp-töp-töp!) häntä korrrrkealla ilmassa ja vaivihkaa houkuttelee minua keittiöön :)

Jos sen kaappaa syliin maha ylöspäin, se alkaa kehräämään ja venyttelemään metrin mittaiseksi varpaat aivan levällään. Antaa jopa pöristellä ja puhallella mahaansa, takuuvarma kehräyskikka.

Vierailija kirjoitti:

Kissani on kuin lämpöohjautuva ohjus

Juurikin. Itellä ei ole kissaa, mutta asunnon mukavanlämpimin paikka taitaa aina se, johon kissa menee. Esim uunin muurin päällä / vesivaraajan päällä / jos ikkunasta sisään paistaa aurinko niin siinä. Saunanlauteet, jos sopivan lämmin

Meillä kissat hoitavat ihmisten aamuherätyksen yhteistuumin: Toinen taputtelee naamaa, toinen rapsuttelee jalkoja. Valtava riemu ja kehräys alkaa, kun ihmiset vihdoin heräävät seuraksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kissat hoitavat ihmisten aamuherätyksen yhteistuumin: Toinen taputtelee naamaa, toinen rapsuttelee jalkoja. Valtava riemu ja kehräys alkaa, kun ihmiset vihdoin heräävät seuraksi.

Meillä tehdään myös yhteistyötä. Ensin nuorempi ja kömpelömpi aloitta naukumalla ja kurahtelemalla makuuhuoneen ovella vanhemmalle, joka yllytettynä tulee kiipeilemään sängynpäädylle ja kurkottelee sieltä etutassulla, taputtelee poskia ja nykii hiuksista. Jos ei nousta vaan pidetään silmät kiinni, vanhempi kissa palaa nuoremman luokse. Muutaman minuutin ne on hiljaa ja odottaa, sitten nuorempi aloittaa taas inttämisen, ja kohta on taas pieni karvainen tassu pöyhimässä hiuksia.

Kun näitä on kohta jo 20 vuotta kaiken kaikkiaan seurannut, selvästi huomaa että nuorempi noista on hivenen ilkikurinen, se kaveri joka aina lapsena yllytti kepposteluun. Vanhempi kissa on ennemminkin hyväntahtoinen höynäytettävä.

Tykkää pyöriskellä pöydillä, varsinkin jos sitä silittää. Myös tipahtaa joskus pöydältä, jos kierii liikaa.

Tykkää vain leuan rapsuttelusta ja jos syliin hypättyään alan silittelemään muualta, niin tunkee leukaansa käteen.

Up

Minun kissani tykkää betonipinnoista. Ulkoillessa jos jossain on kohtalaisen uusia betonipintaisia portaita tai laatoituksia, niille pitää päästä kieriskelemään. Makailee siellä silmät viiruina ikansa. Ja sitten nuoleskelee vähän aikaa turkkiaan. Mitkään muut pinnat eivät niin viehätä, ei nurmikko, puupinnat, hiekka, kalliot eikä asfaltti. Vain betoni.

Minun kissani sinkoilee ihanasti vapaana autojen seassa, monesti uhanalaisen eläimen raato suussa. On hauska kuunnella miten jarrut ulvovat ja renkaat vinkuvat kun autoilijat tekevät väistöliikkeitä.

Yks kissoistani rakasti pullasuteja. Niitä se aina helli ja toi öisin mun tyynyn viereen. Jos lattialle oli jätetty vaatemytty, niin pian siinä oli pullasudit paistattelemassa päivää.