Lue keskustelun säännöt.
Pilalle meni ystävänpäivä
15.02.2020 |
Taustaa: meille syntyi vauva, ja sen jälkeen on ollut riitoja. Mies on kuulemma väsynyt (ei joudu kuitenkaan osallistumaan yöheräilyihin, vaan johtuu vaativista työvuoroista), mutta olen kyllä suoraan kysynytkin mahtaako tämä parisuhde kuitenkin olla tärkeämpi minulle kuin hänelle. Ei kuulemma.
No, ystävänpäivää odotin josko mies näyttäisi asian jotenkin konkreettisesti (olen usein miehelle sanonut että ei ne sanat vaan teot). Mies sanoi edellisenä päivänä ettei hänelle sitten tarvitse mitään ostaa. Sanoin että koska tykkään hössöttää kaikkia juhlapyhiä niin hankin jotain pientä ainakin. Ystävänpäivänä mies soitti töistä ja kysyi olenko käynyt kaupassa, johon sanoin että kävin hakemassa ystävänpäiväjuttuja ja rahaa paloi ruokakauppaan satanen vaikka en mitään ruokaa ostanutkaan. Mies vain naureskeli.
Tosiaan lapset (uusperhe) halusivat että ostetaan sydänilmapalloja ja sydänserpentiiniä. Oli suukkoja, puspus-lakuja, sydänsuklaata ja -munkkeja. Pienen lahjankin ostin. Meille aikuisille otin pikkuisen kuoharia ja suklaamanskuja. No, mies tuli kotiin ja hänellä oli lähikaupan parin euron pikkuinen miniruusu.
Vähän tuli typerä olo, varsinkin kun hänellä on edelleen somessa kuva ystävänpäivältä edellisen naisystävän ajalta, jossa on iso leikkokukkakimppu ja sydänsuklaarasia... Siitä huolimatta minulla oli kovat odotukset illalta, josko romantiikkaa heruisi. Vanhin lapsion yökylässä, ja kaksi nuorinta nukahtaa kasilta... No, mies oli tutulla paikallaan ison divaanisohvan toisessa päässä, katsoi Possen ja meni nukkuun. Menin varmuuden vuoksi samaan aikaan, josko... Ei, rupesi nukkumaan.
Aamuyöstä huomasin että mies oli katsonut salaa pornoa, ja hiipi seisokin kanssa sänkyyn. Koitin teeskennellä nukkuvaa, mutta ei, kovasti herätteli. Sitten nopea pisto ja ravistus, ja alkoi taas nukkumaan. (Yleensä ei kovin pikasia harrastella.)
Sanomattakin on varmaan selvää että aika huono fiilis jäi koko ystävänpäivästä. Kahta kauheemmin mietin onko tämä suhde tärkeämpi minulle.
Kommentit (26)
Kasva aikuiseksi, eivät ne suklaat ja ruusut mitään merkitse (ehkä joskus huonon omantunnon takia ostettuja). Minusta on noloa, jos mies pakotetaan johonkin lässynlässyyn vain sen takia, että rouva saisi kehua somessa tai ystäville, mitä kaikkea se Jani mulle osti. Tai sitten haukkua miestä, miten väärin se taas valitsi. Rasittavaa.
Ostoksia voi tehdä itse tai yhdessä puolison kanssa, saattuu ainakin mieluinen lahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin olisit vielä suklaarasiaa kaivannut kun olit jo käynyt kaupassa ostamassa ison kasan herkkuja...?
En taida osata ilmaista itseäni oikein, mutta kyse ei ollut suklaarasiastakaan... Ekaksi synttärilahjaksi mies osti ruusuja ikäni mukaisen määrän, puolet minun lempiväriä ja puolet omaansa. Toiseksi korun. Vanhaa naisystäväänsä on muistanut ystävänpäivänä näyttävästi. Osaa siis romanttiset eleet, ja on niitä antanut. Nyt pienin halvin miniruusu, ei mitään rakkaus-/sydän- tms. juttua, vaan noita löytyy sieltä muulloinkin. Mies vaan sanoi ettei ollut lähikaupassa muuta, tossa tollanen. Vähän tulee sellainen olo että osti halvimman jutun kun pakko oli. Työskentelee näet liikkeessä, joka on ison hypermarketin sisällä, joten olisi voinut ohimennen nopeasti piipahtaa hakemaan jotain jotain rakkausjuttuja jos olisi halunnut, sieltä olisi löytynyt vaikka mitä ällölöllöromanttista, mutta ei.
No voi meidän prinsessaparkaamme. Ei saanut eilen yhtään öklöromanttista krääsää. Mies kun luuli olevansa viimein oikeassa parisuhteessa aikuisen naisen kanssa, mutta ei, ap on jäännyt 5v pinkkiröyhelörimpsumekkopikku-Maijan tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat tosi rasittavalta tyypiltä. Ja miksi olet pariutunut ja etenkin lisääntynyt miehen kanssa, joka säilyttää facessa näkyvissä tollasia kuvia...
En itsekään ole miehenä poistanut vanhoja kuvia, joissa olen exäni kanssa. Se on osa historiaani, paljon hyviä muistoja huikean ihmisen kanssa, vaikka ei sitten kohdannut odotukset elämältä. Nyt molemmat olemme tahoillamme suhteissa joissa odotukset samat loppuelämän osalta. En ymmärrä miksi minun pitäisi erikseen pyyhkiä koko historiani pois ? Otanko niistäkin kuvista missä myös muita ihmisiä exän pois?
Meillä sovittiin jo 20 vuotta sitten, että ei vietetä eikä lahjota perinteisinä päivinä (muuten minulla olisikin jo 120 kultaista sydänriipusta tai Kalevalakorua). Jos muistetaan, että on vaikka hääpäivä, niin voidaan käydä kahvilassa kaukkukahveilla.
Arkipäivän teot ovat niitä rakkaudenosoituksia, joita olen naisena oppinut arvostamaan. Esim. eilen sovittiin, että tänään ei tarvitse tehdä ruokaa, kun eiliseltä jäi perunoita ym. Kun menin keittiöön, niin mies oli kuorinut perunan minullekin.
Toki kukin tyylillään, toiset miehet ovat luonnostaan lahjojia, toisille se on vaikeaa ja kiusallistakin, kun ei tiedä sattuuko sopiva ja mieleinen lahja.
Tämä on vain yksi teoria, mutta maailmassahan sattuu niin miehille kuin naisillekin sitä, että on tosissaan tykätty jostakusta, ostettu hyvät lahjat, satsattu oikeasti jne, ja sitten on homma mennyt pieleen. Tästä tulee haavat ja arvet, ja jatkossa otetaan joku "turvallisempi", joka ei voi satuttaa koska ei ole niin suuria tunteitakaan. Eli on hyvin mahdollista, että olet se "laskettu rima" tälle miehelle. Pahoittelut.
En taida osata ilmaista itseäni oikein, mutta kyse ei ollut suklaarasiastakaan... Ekaksi synttärilahjaksi mies osti ruusuja ikäni mukaisen määrän, puolet minun lempiväriä ja puolet omaansa. Toiseksi korun. Vanhaa naisystäväänsä on muistanut ystävänpäivänä näyttävästi. Osaa siis romanttiset eleet, ja on niitä antanut. Nyt pienin halvin miniruusu, ei mitään rakkaus-/sydän- tms. juttua, vaan noita löytyy sieltä muulloinkin. Mies vaan sanoi ettei ollut lähikaupassa muuta, tossa tollanen. Vähän tulee sellainen olo että osti halvimman jutun kun pakko oli. Työskentelee näet liikkeessä, joka on ison hypermarketin sisällä, joten olisi voinut ohimennen nopeasti piipahtaa hakemaan jotain jotain rakkausjuttuja jos olisi halunnut, sieltä olisi löytynyt vaikka mitä ällölöllöromanttista, mutta ei.