Lue keskustelun säännöt.
Miksei kukaan varoittanut, että raskaus tuhoaa terveyden? Enkä nyt puhu repeämistä
14.02.2020 |
Koska repeämistä varoitetaan ja tiesin, että niistä saattaa jäädä loppuelämäksi tiettyjä ongelmia. Mutta kukaan ei varoittanut (siis edes raskausoppaissa eikä vastaavissa varoitettu), että voi tulla muutakin. Päivittäinen jatkuva selkäkipu vatsalihasten erkauman takia, ja lääkäri sanoi, että erkauma on sellainen, että sen voi korjata vain kirurgisesti eikä leikkausta tehdä ennen kuin lapsiluku on täynnä. Karpaalitunnelisyndrooma molemmissa käsissä, ja sen vuoksi päivittäinen kipu ja puutuneisuus ja nekin voi korjata vain kirurgisesti. Ja noudatin kaikkia raskausajan ohjeita, olin normaalipainoinen ja hyväkuntoinen ennen raskautta.
Kommentit (322)
Mulle puhkesi ruoka-aineallergia raskauden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattas tehdä ne lapset ajoissa eikä enää yli kolmekymppisenä. Jatkuvastihan siitä puhutaan ja naiset luulee että on ihan sama tekeekö ekan lapsen 25- vai 35-vuotiaana. Mutta ei, kun pitää olla niin täydellistä kaikki, eivätkä naiset tajua että ei se työelämä ja kaikki muu lopu lapsen saamiseen.
Ite sain lapsen 23-vuotiaana eikä mulla kyllä vaikuttanut terveyteen eikä kroppaankaan mitenkään. Kiloja tuli 20 lisää (turvotusta suurin osa) mutta synnäriltä kotiutuessa painoin jopa vähemmän kuin ennen raskautta ja heti mahtui entiset farkut. Naisen kroppa on suunniteltu siten että lapset tehdään parikymppisenä. Ei vanhoja eläimiäkään enää astuteta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattas tehdä ne lapset ajoissa eikä enää yli kolmekymppisenä. Jatkuvastihan siitä puhutaan ja naiset luulee että on ihan sama tekeekö ekan lapsen 25- vai 35-vuotiaana. Mutta ei, kun pitää olla niin täydellistä kaikki, eivätkä naiset tajua että ei se työelämä ja kaikki muu lopu lapsen saamiseen.
Ite sain lapsen 23-vuotiaana eikä mulla kyllä vaikuttanut terveyteen eikä kroppaankaan mitenkään. Kiloja tuli 20 lisää (turvotusta suurin osa) mutta synnäriltä kotiutuessa painoin jopa vähemmän kuin ennen raskautta ja heti mahtui entiset farkut. Naisen kroppa on suunniteltu siten että lapset tehdään parikymppisenä. Ei vanhoja eläimiäkään enää astuteta.
Eikö kuitenkin parisuhteen pitäisi olla edes jotenkuten vakiintunut vai hetikö sitä pitää poikaystävän kanssa lapsia väsätä? Heti lukion jälkeen pari, kolme lasta, mutta miten ne lapset elätetään ja miten opiskellaan siinä sivussa? Muuttaako äiti, isä, anoppi tai appi sille paikkakunnalle, minne perhe muuttaa opintojen perässä? Jos yhteiskunta haluaa, että lapset pitää tehdä nuorena, niin sitten yhteiskunnan pitää järjestää asiat niin, että se onnistuu kesken opintojen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattas tehdä ne lapset ajoissa eikä enää yli kolmekymppisenä. Jatkuvastihan siitä puhutaan ja naiset luulee että on ihan sama tekeekö ekan lapsen 25- vai 35-vuotiaana. Mutta ei, kun pitää olla niin täydellistä kaikki, eivätkä naiset tajua että ei se työelämä ja kaikki muu lopu lapsen saamiseen.
Ite sain lapsen 23-vuotiaana eikä mulla kyllä vaikuttanut terveyteen eikä kroppaankaan mitenkään. Kiloja tuli 20 lisää (turvotusta suurin osa) mutta synnäriltä kotiutuessa painoin jopa vähemmän kuin ennen raskautta ja heti mahtui entiset farkut. Naisen kroppa on suunniteltu siten että lapset tehdään parikymppisenä. Ei vanhoja eläimiäkään enää astuteta.
Olen kyllä aika varma, että suurin osa tämän kyllä jo tietää. Eri asia sitten onko tämä vain naisten itse päätettävissä oleva juttu. Kuinka monella on parikymppisenä realistisesti asiat sillä tolalla, että lapset tulee tehtyä?
Lasta ei pidä "tehdä" ennen kuin on siihen koko urakkaan henkisesti valmis.
Joku on 20-vuotiaana, toinen taas pitkälle yli 3-kymppisenä.
Sain lapsen 36-vuotiaana ja kaikki meni täysin mallikkaasti, paitsi että tuolloin täysimetyssuositus oli 6 kk ja pystyin vain 3 kk TÄYSimettämään.
Suosituksista viis; jokainen tekee, kuten parhaaksi näkee.
Mitä vanhempana synnyttää, sen todennäköisempää erilaiset "viat" kropassa ovat, palautuminen hitaampaa.
Se on ikävää, kun kärsii vatsalihasrepeytymistä ym. kivuista ja synnytyskin tapahtumana on riskitilanne.
En ole terveydenhoidon ammattilainen, mutta silti sanon, ettei ole järkeä listata kaikkia mahdollisia haittoja ja riskejä juuri +:n saaneelle, ensikertaa neuvolaan tulijalle: koko raskausaika menisi sellaisessa stressihormonivyöryssä, ettei mitään rajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattas tehdä ne lapset ajoissa eikä enää yli kolmekymppisenä. Jatkuvastihan siitä puhutaan ja naiset luulee että on ihan sama tekeekö ekan lapsen 25- vai 35-vuotiaana. Mutta ei, kun pitää olla niin täydellistä kaikki, eivätkä naiset tajua että ei se työelämä ja kaikki muu lopu lapsen saamiseen.
Ite sain lapsen 23-vuotiaana eikä mulla kyllä vaikuttanut terveyteen eikä kroppaankaan mitenkään. Kiloja tuli 20 lisää (turvotusta suurin osa) mutta synnäriltä kotiutuessa painoin jopa vähemmän kuin ennen raskautta ja heti mahtui entiset farkut. Naisen kroppa on suunniteltu siten että lapset tehdään parikymppisenä. Ei vanhoja eläimiäkään enää astuteta.
Joo, käsi pystyyn, olen syyllinen. Halusin, että elämä olisi sen verran täydellinen, että siihen kuuluisi edes suhteellisen vakaa parisuhde.
Ei raskauteen tarvita mitään vakiintunutta (lue: jämähtänyttä ja tylsää) parisuhdetta kuten ei hyvää vanhemmuuteenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei pidä "tehdä" ennen kuin on siihen koko urakkaan henkisesti valmis.
Joku on 20-vuotiaana, toinen taas pitkälle yli 3-kymppisenä.
Sain lapsen 36-vuotiaana ja kaikki meni täysin mallikkaasti, paitsi että tuolloin täysimetyssuositus oli 6 kk ja pystyin vain 3 kk TÄYSimettämään.
Suosituksista viis; jokainen tekee, kuten parhaaksi näkee.
Mitä vanhempana synnyttää, sen todennäköisempää erilaiset "viat" kropassa ovat, palautuminen hitaampaa.
Se on ikävää, kun kärsii vatsalihasrepeytymistä ym. kivuista ja synnytyskin tapahtumana on riskitilanne.
En ole terveydenhoidon ammattilainen, mutta silti sanon, ettei ole järkeä listata kaikkia mahdollisia haittoja ja riskejä juuri +:n saaneelle, ensikertaa neuvolaan tulijalle: koko raskausaika menisi sellaisessa stressihormonivyöryssä, ettei mitään rajaa.
Joku kirjoittikin tuolla aiemmin hyvin, että yllätyksenä tuleva vamma voi kuormittaa paljon enemmän kuin sellainen, johon on voinut edes jollain tietoisella tasolla varautua. Raskaana olevilla ja raskautta suunnittelevilla pitäisi olla mahdollisimman kattavasti tietoa siitä, mitä ovat tekemässä. Kaikelta ei voi elämässä suojautua, mutta raskaaksi tullaan tämän päivän Suomessa yleensä jossain määrin tietoisen valinnan seurauksena. Kyllä minua ainakin kiinnostavat tietoisten valintojeni pitkäaikaiset terveysvaikutukset. Paras aika tuon tiedon jakamiseen on tietysti jo ennen kuin ollaan neuvolassa.
Raskauteen sisältyy aina riskejä, sekä äidille että vauvalle. Ihmisen vaarallisin matka on kohdusta äidin syliin. Raskaus ei ole sairaus, joten minun ei tarvinnut olla päivääkään sairauslomalla ennen synnytystä. En lihonut raskauden aikana valtavasti ja koska jouduin sektioon, kroppani säilyi melkeinpä entisen veroisena. Imettäminen opetettiin synnytyssairaalassa. Henkinen vastuu vauvasta on kova ja se on itsenäisille naisille suuri elämänmuutos, makeaan sinkkuelämään tottuneelle. En ymmärrä valitusta. Jos vauva on terve ja hyvä puoliso on tukena, kaikki on hyvin. Sairauksiin pitää hankkia hoitoa. Jos vaivautuu liikkumaan kunnolla ennen raskautta ja vauva-aikana, vaikkapa juoksuvaunujen avulla, sairauksien riskikin on vähäisempi, mutta tässäkin lienee se vanha totuus, että osa ihmisistä on aina sairaana, syystä toisesta, ja henkinen epätasapaino luo myös psykosomaattisia vaivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei pidä "tehdä" ennen kuin on siihen koko urakkaan henkisesti valmis.
Joku on 20-vuotiaana, toinen taas pitkälle yli 3-kymppisenä.
Sain lapsen 36-vuotiaana ja kaikki meni täysin mallikkaasti, paitsi että tuolloin täysimetyssuositus oli 6 kk ja pystyin vain 3 kk TÄYSimettämään.
Suosituksista viis; jokainen tekee, kuten parhaaksi näkee.
Mitä vanhempana synnyttää, sen todennäköisempää erilaiset "viat" kropassa ovat, palautuminen hitaampaa.
Se on ikävää, kun kärsii vatsalihasrepeytymistä ym. kivuista ja synnytyskin tapahtumana on riskitilanne.
En ole terveydenhoidon ammattilainen, mutta silti sanon, ettei ole järkeä listata kaikkia mahdollisia haittoja ja riskejä juuri +:n saaneelle, ensikertaa neuvolaan tulijalle: koko raskausaika menisi sellaisessa stressihormonivyöryssä, ettei mitään rajaa.
Eiköhän jokaisella tulevalla äidillä pitäisi olla oikeus itse päättää saako hän tietää kaikista riskeistä vai kuunteleeko vain tärkeimmät. Ei vaadi paljolti rahaa tmv. ihan vain, että vaikkapa neuvolassa olisi tarjolla esitteitä, joissa kaikki mahdolliset riskit listattu todennäköisyyksineen ym. ja tätä tarjotaan kaikille - tulevien äitien asia haluavatko lukea läpi.
Taitaa olla, että sinua kiinnostaa vaan sympatia sun vaivojas kohtaan. Kaikki täysjärkiset ymmärtää, että raskaus voi naisen keholle aiheuttaa ihan mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se tieto varmasti jostain löytyy, mutta sitä ei vaan etukäteen välttämättä osaa etsiä, koska ei voi tietää mitä tuleman pitää. Tuskinpa on mitään salaliittoa joka haluaa pimittää tietoa.
Esim. minulla oli ennen synnytystä mielikuva, että kaikki ensisynnytykset on hitaita, koska niin kirjoissa luki. Omani kesti sitten 2 tuntia ja olin jälkikäteen pettynyt, kun en ollut osannut ”varautua” nopeaan synnytykseen. Mutta eihän se kirjojen tekijöiden vika ole, että minä kuulun siihen vähemmistöön, jotka synnyttää nopeasti.
Voi ressukkaa, kun vain kaksi tuntia kesti... Itselläni sentään kesti kolme vuorokautta, ja mikä hirveä pettymys, kun ei sen kauempaa saanut kärvistellä 😱
Vierailija kirjoitti:
onneksi teidän äidit ovat uskaltaneet raskautua, mutta mistä tuollainen ihmeellinen valitus.
Ennen jopa synnytykseen saattoi kuolla!
Ja saattaa kuolla edelleen jos huonosti käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri meinas kuolla verenvuotoon synnytyksen jälkeen. Onko yleistä?
mamatoto kirjoitti:
ei muuta kun odottelemaan vaihdevuosia niin sitten ne vaivat vasta tuplaantuu. sellaisen kommentin sain joskus kätilöltä että jos naiset oikeasti tietäisivät mitä riskejä raskauteen ja synnytykseen liittyy niin ei lapsia syntyisi tätäkään vähää
Niinpä. En tiennyt minäkään tuota pahenemista vaihdevuosissa ennen kuin itse koin. Vrtsanpidätyskykyå pitää treenata joka päivä jotta kyky säilyy ja synnytyksestå jäänyt pierunpidätyskyvyn heikkous paheni ja aikanaan hyvin parantuneet välilihan pitkät leikkausarvet alkoivat vaivata. Tuntuu koko arven syvyydeltå sävähtåvå kipu ja ei ole esim neulanpalaa jäänyt sisään. Semmosta se on on ns diagnoosi.
Ja olwn treenattu hoikka nainen.
Vierailija kirjoitti:
Raskauteen sisältyy aina riskejä, sekä äidille että vauvalle. Ihmisen vaarallisin matka on kohdusta äidin syliin. Raskaus ei ole sairaus, joten minun ei tarvinnut olla päivääkään sairauslomalla ennen synnytystä. En lihonut raskauden aikana valtavasti ja koska jouduin sektioon, kroppani säilyi melkeinpä entisen veroisena. Imettäminen opetettiin synnytyssairaalassa. Henkinen vastuu vauvasta on kova ja se on itsenäisille naisille suuri elämänmuutos, makeaan sinkkuelämään tottuneelle. En ymmärrä valitusta. Jos vauva on terve ja hyvä puoliso on tukena, kaikki on hyvin. Sairauksiin pitää hankkia hoitoa. Jos vaivautuu liikkumaan kunnolla ennen raskautta ja vauva-aikana, vaikkapa juoksuvaunujen avulla, sairauksien riskikin on vähäisempi, mutta tässäkin lienee se vanha totuus, että osa ihmisistä on aina sairaana, syystä toisesta, ja henkinen epätasapaino luo myös psykosomaattisia vaivoja.
No onpa suoraan sanottuna idioottimainen kirjoitus ja paljastaa kirjoittajansa typeryyden, tietämättömyyden ja täysin aiheettoman ylimielisyyden. Tilastollisesti raskauden ja synnytyksen komplikaatioihin ja niistä paranemiseen voi jossain määrin vaikuttaa huolehtimalla peruskunnosta, pysymällä normaalipainoisena ja tekemällä lapset nuorina, mutta todellisia ja vaikeitakin komplikaatioita esiintyy kyllä kaiken ikäisillä, -kuntoisilla ja -painoisilla. Olen nähnyt esimerkiksi vaikeita, useita korjausleikkauksia vaativia vatsanpeite- ja sulkijalihasongelmia nuorilla ja urheilullisilla naisilla. Siihen ei jumppa kuule paljon auta. Ja vielä vähemmän potilaan haukkuminen hulluksi, joka vaan kuvittelee että kakka valuu housuun.
Vierailija kirjoitti:
Raskauteen sisältyy aina riskejä, sekä äidille että vauvalle. Ihmisen vaarallisin matka on kohdusta äidin syliin. Raskaus ei ole sairaus, joten minun ei tarvinnut olla päivääkään sairauslomalla ennen synnytystä. En lihonut raskauden aikana valtavasti ja koska jouduin sektioon, kroppani säilyi melkeinpä entisen veroisena. Imettäminen opetettiin synnytyssairaalassa. Henkinen vastuu vauvasta on kova ja se on itsenäisille naisille suuri elämänmuutos, makeaan sinkkuelämään tottuneelle. En ymmärrä valitusta. Jos vauva on terve ja hyvä puoliso on tukena, kaikki on hyvin. Sairauksiin pitää hankkia hoitoa. Jos vaivautuu liikkumaan kunnolla ennen raskautta ja vauva-aikana, vaikkapa juoksuvaunujen avulla, sairauksien riskikin on vähäisempi, mutta tässäkin lienee se vanha totuus, että osa ihmisistä on aina sairaana, syystä toisesta, ja henkinen epätasapaino luo myös psykosomaattisia vaivoja.
=Kun minulla ei ollut mitään oikeita ongelmia, niin ei kenelläkään muullakaan voi olla, ihme valittajia kaikki..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se tieto varmasti jostain löytyy, mutta sitä ei vaan etukäteen välttämättä osaa etsiä, koska ei voi tietää mitä tuleman pitää. Tuskinpa on mitään salaliittoa joka haluaa pimittää tietoa.
Esim. minulla oli ennen synnytystä mielikuva, että kaikki ensisynnytykset on hitaita, koska niin kirjoissa luki. Omani kesti sitten 2 tuntia ja olin jälkikäteen pettynyt, kun en ollut osannut ”varautua” nopeaan synnytykseen. Mutta eihän se kirjojen tekijöiden vika ole, että minä kuulun siihen vähemmistöön, jotka synnyttää nopeasti.
Voi ressukkaa, kun vain kaksi tuntia kesti... Itselläni sentään kesti kolme vuorokautta, ja mikä hirveä pettymys, kun ei sen kauempaa saanut kärvistellä 😱
En ole lainattu, mutta onpa inhottava vinoileva vastaus. Minulla oli myös aika nopea synnytys ja nopeat synnytykset tuppaavat usein olemaan aika rajuja ja kivuliaita. Tietysti pitkäkin synnytys voi olla kivulias, mutta keskimäärin nopeat ovat rajumpia. Minulla epiduraalikaan ei auttanut oikein kipuihin. Itse olin kuvitellut, että synnytys on sellaista kuin Toisenlaiset äidit -ohjelmissa: synnyttäjä vähän ulisee, ähisee ja voihkii tuskasta, on selvästi kipeä, mutta ei ole suurta hätää. Itse sitten huusin suoraa kurkkua kuin tapettava lähes kolmen tunnin ajan, supistuksissa ei ollut juurikaan taukoa.
Ei sillä, että kadehtisin pitkiäkään synnytyksiä, niissä on epäilemättä huonoja puolia ja ne voivat olla tosi kamalia. Lyhytkin synnytys voi kuitenkin olla järkyttävä. Henkisesti voi olla rankkaa sekin, kun luulee, että ollaan vasta alussa ja tätä tulee jatkumaan ainakin seuraavat 12 h, vaikka rajut supistukset ovat avanneet kohdunkaulan nopeasti. Minäkään en tajunnut vielä edes ponnistaessani, että se vauva oikeasti syntyy nyt. Olin kyllä jonkinlaisessa shokissa synnytyksen aikana ja vielä sen jälkeenkin.
Ja allergisen lapsen kanssa valvominen vei loput terveydestä. Allergiaa ei otettu todesta eikä hoidettu ennen kuin menin yksityiselle lastenlääkärille. Lapsi saatiin kuntoon, mutta äidin terveys meni.
Luuletko tosiaan, että antamassasi linkissä on jotenkin kattavasti esitelty kaikki raskauden riskit ja vaivat? Eihän tuossa esitelty puoliakaan niistä vaivoista mistä synnyttäneet naiset ovat tässäkin ketjussa kertoneet! On muuten mielenkiintoista, miten ennenaikaisen istukan irtoamisen kohdalla seurauksena ilmoitetaan mahdollinen vauvan menehtyminen - istukan irtoaminen asettaa myös äidin hengenvaaraan valtavan verenvuodon takia, muuta ilmeisesti sillä ei ole väliä - äiti/siitoslehmähän se vain on, mitä väliä jos hän menehtyy, vain vauva on tärkeä!
Just saying...