Onko lapsiperheelle aikuisen 1-1,5 h työmatkoihin per suunta kohtuuton?

Olen yh, asun hki, ei ole autoa ja työmatka 1,5 h suuntaansa. Täysin normaalia. Teen työmatkan ajan töitä ja olen etänä 2 päivää viikossa.

Kyllähän tuo kuulostaa pitkältä. Voisiko mies tehdä lyhennettyä työaikaa että pääsisi esimerkiksi sinun töihin palatessa hoitaa edes yhtenä päivänä lasten hakemiset jne. Se on tosi rankkaa jos se koko rumba on aina vain toisen harteilla.

Tähän tulee alapeukkua mutta kyllä mulle olisi. En hakenut valmistumisen jälkeen töitä pk-seudulta ollenkaan koska haaveissa oli lapsia enkä ala perheellisenä mitään tunti suuntaansa matkaa töihin kulkemaan.

Pk seudulla tunti  on aika normaali työmatka-aika jopa Helsingin sisällä

Jos vaikka kulkee julkisilla jostain lähiöstä bussi-metro-ratikka Helsingin keskustaan menee helposti tuon verran. Itse kuljin Kehä 3 melkein päästä päähän ja vähän etäämmäs autolla, tasan tunti ruuhkassa. 

Ongelma tuo oli vain silloin kun työaika loppui klo 16 (kun ei tuotu lisätöitä viittä vaille....) ja tarha  meni kiinni 16.45. Aina hirveä huuto kun olin vartin myöhässä

Vierailija kirjoitti:

Mihin miehen päivästä häviää 1-2h? Joka päivä? Jos on pois 12h ja matkoihin menee 2-3h, työpäivä on 8h (lounastaukoineen), johonkin katoaa joka päivä tunteja.

Hyvin harva tekee 8h lounastaukoineen työpäivää. Kyllä edelleen on paljon töitä, joissa oikeasti vähintään se 8h on työaikaa ja siihen lisätään 30-60 minuutin palkaton ruokatauko. Lisäksi on työtehtäviä, joissa on ns. työhön sidonnaisuusaikaa, joka ei ole työaikaa, ellei ole muutettu työajaksi ilman työvelvoitetta, mutta josta maksetaan yksinkertainen tuntipalkka. Itse ainakin teen paljon mieluummin sidonnaisuudeltaan pitkiä päiviä, koska näin palkkaa tulee huomattavasti enemmän.

Ja mitä lastenhoitoon vientiin tulee, niin voihan toinen vanhemmista tehdä lyhyempää päivää tai toinen vanhemmista hommaa työn, jossa työaika sovitettavissa niin, että voi mennä töihin vasta esimerkiksi klo 10ksi, jos toinen on valmis hakemaan lapset klo 17, näin hoitopäivä lapsille olisi esimerkiksi 9-17, ei yhtään hassumpi vaihtoehto. Jos puoliso ei suostu viemään eikä hakemaan lapsia, vaan olettaa, että toinen tekee kaiken lastenhoitoon liittyvän, niin sitten nostaisin kytkintä ja toteaisin, että kotiin ei tarvitse tulla ollenkaan enää.

En ikinä suostuisi käyttämään 3 tuntia vapaa-ajastani työmatkaan. Itselläni työmatka 15 minuuttia.

Kyllähän tuo kuullostaa siltä että mies ei halua muuttaa koska ennemmin istuu autossa omassa rauhassa kuin olisi perheen kanssa ja helpottaisi vaimonsa, lastensa äidin taakkaa. Hieno mies ja isä.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä suostuisi käyttämään 3 tuntia vapaa-ajastani työmatkaan. Itselläni työmatka 15 minuuttia.

Ihmiset ovat erilaisia. Itse tykkäsin pitkästä työmatkasta julkisilla ilman vaihtoja. Saisi rauhassa istua vaan.

Pitäisin tunnin työmatkaa ihan normina näinä päivinä. Kaupungissa julkisilla lyhempikin matka vie helposti sen tunnin suuntaansa, maaseudulla taas 60-80 km on vielä ihan tyypillinen, jotkut ajaa pidempäänkin.

Kävin itse pitkään töissä Lahdesta Helsingissä juna+bussiyhdistelmällä, puolisentoista tuntia suuntaansa. Junassa pystyi jatkamaan töitä tai lukemaan ja huilaamaan hetken. Nykyisen työmatkan pääsee reilussa puolessa tunnissa pyörällä ja tämä on mielestäni ihan luksusta, aikaa jää vaikka kuinka.

Ei se lyhyempi työmatka välttämättä ajallisesti muuta tilannetta hirveästi ja toisaalta jos mies on kotona vaikka kuudeltakin, niin onhan siinä vielä aikaa perhe-elämälle. Toki hoitojen alkaessa viemisiä ja tuomisia joutuu varmaan järjestelemään hieman, mutta se on sen ajan asia, tilanteet voi kuitenkin muuttua paljonkin.

Meillä tilanne oli (PKS) että minulla työmatka länteen n. 1 tunti, miehellä etelään puolisen tuntia. Päivähoitopaikka osoitettiin sitten koillisen suuntaan jonne ei ollut yhteyksiä julkisilla. Mitattiin että yli tunti olisi mennyt että olisi saanut lapset hoitoon ja siitä takaisin kotipysäkille aloittamaan varsinaisen työmatkan.

Päädyimme jatkamaan hoitopaikan jonotusta, hankimme hoitajan kotiin vuodeksi ja saimmekin sitten paremman päivähoitopaikan työmatkan varrelta.

Vierailija kirjoitti:

Sun työmatka taitaa olla tässä pienin murhe teidän epätasa-arvoisen suhteen rinnalla. Tasatkaa työmatkoihin ja lasten viemisiin ja hoitoon kuluvaa aikaa.

Neljän lapsen äiti on todennäköisesti ollut n. 8 vuotta enemmän tai vähemmän poissa työelämästä. Joko äiti ei ole missään kovin hyvin palkatussa asiantuntijatyössä tai hänen työpaikkansa saattaa olla uhanalainen. 8 vuotta on niin pitkä aika, että hyvin monet asiat ovat muuttuneet sekä maailmassa että organisaatioissa ja voi hyvin olla, että sitä paikkaa ei enää löydy. En siis todellakaan usko, että miehen kannattaa ottaa lopareita ja aloittaa uudessa hommassa koeajan kanssa ainakaan ennen kuin vaimon työtilanne on vakiintunut. 

Työmatkat on päivän parasta aikaa. Äänikirja päälle, ei tarvitse puhua kenellekään, eikä kuunnella ketään.

Voi voi, eikö mies suostunut viidenteen lapseen ja jouduit töihin?

Itse en jaksaisi ajaa talvella pimeässä joka päivä 1,5 h suuntaansa. Toki eri juttu, jos voi tehdä etätöitä ja käydä vain silloin tällöin toimistolla.

Ap:n tilanteessa pohtisin, mitä tarkoittaa käytännössä se, että ap menee töihin (vai meneekö koskaan?). Jos sullakin on pitkät työmatkat, niin arki voi olla haastavaa.

Työpaikan vaihto lähemmäksi ei tietenkään ole itsestään selvä juttu. Lähellä kotia ei välttämättä ole sopivia paikkoja, varsinkin jos asuu maalla. Ja onhan asiassa pohdittava myös palkkausta ja muita työsuhteen etuja, kehittymismahdollisuuksia yms. Toisen ollessa hoitovapaalla en vaihtaisin esim. huonommalle palkalle lyhyemmän työmatkan kustannuksella. Jos miehen työpäivä lyhenisi kokonaisuudessaan vaikkapa tunnin, niin ei se nyt niin iso asia olisi.

Jos olet vain kotona niin ei ole

On ihan ookoo

Jos sinäkin olet töissä niin sitten ei

Vierailija kirjoitti:

Työmatkat on päivän parasta aikaa. Äänikirja päälle, ei tarvitse puhua kenellekään, eikä kuunnella ketään.

Heh, jos kotona odottaisi tuollainen rumba yli tunnin matka olisi luksusta.🤣 Nyt kahden kanssa jo vartti on pelkkää plussaa, joka katkaisee sen työn ja perheen välisen ajan.

Onhan tuo epäreilu yhtälö varsinkin sitten kun ap menee töihin. Ilmeisesti joutuu hoitamaan lasten viennit/haut ja kotihommat.

Väliaikaisesti toimii, pysyvänä järjestelynä minusta liikaa, ellei etätyömahdollisuutta edes osittain.

Oma työmatkani tulee olemaan syksyllä 2h/suunta. Mielestäni siedettävää, koska toimistolle kulkemista edellytetään vain pari kertaa viikossa ja muuten voin tehdä etänä, ja kyse on projektiluontousesta hommasta eli tiedän sen päättyvän muutaman kuukauden jälkeen. Pysyvänä ratkaisuna aivan liian raskas.