Normaalipainoiset, mässäättekö välillä ihan huolella kun siltä tuntuu?
Normaalipainoiset ja treenaavat tuleeko teille välillä sellaisia päiviä että vedätte esim suklaata, jäätelöä, leipää ja pastaa ilman, että raja tulee ollenkaan vastaan? Kuinka usein?
Kommentit (35)
Menkkojen aikaan syön sokeria niin ettei mitään rajaakaan. Eilenkin meni kolme suklaapatukkaa ja minipussi Tv-mixiä makukahvin kylkiäisinä.
Sokerinhimo katoaa hormonien taas tasoittuessa ja sitten elänkin terveellisesti. Bmi 21.
Kun ruokavalio on muuten kunnossa ja treeni kulkee eikä yritä lusmuilla, niin toisinaan tapahtuva herkuttelu tai mässäilysessio ei todellakaan kaada koko systeemiä! Tietysti näitäkin pitää osata säännöstellä, tyyliin max pari kertaa kuussa, jotta herkuttelusta ei tule uutta normaalia. Kohtuus kaikessa on hyvä ohjenuora, minkä vuoksi myös paheksutut herkuttelupäivät ovat sallittuja!
Mässäilen joka päivä. T. 57kg ja 38v.
Vierailija kirjoitti:
Menkkojen aikaan syön sokeria niin ettei mitään rajaakaan. Eilenkin meni kolme suklaapatukkaa ja minipussi Tv-mixiä makukahvin kylkiäisinä.
Sokerinhimo katoaa hormonien taas tasoittuessa ja sitten elänkin terveellisesti. Bmi 21.
Tuosta tuleekin jo melkoinen kasa lisättyä sokeria, mutta jos tuo ei kuulu normaaliin ruokavalioon, niin ongelmaa ei pitäisi olla.
Olen viikonloppuherkuttelija. Alkuviikosta pyrin syömään kevyemmin (keittoja, salaatteja ainakin lounaalla) ja viikonloppuna syön huoletta suklaata tai pizzaa tai juon punkkua. Yleensä kyllä pizza puolison kanssa puoliksi ja samoin karkkipussi ja punkkupullo jaetaan.
Pitkien lomien jälkeen huomaan, että kilon pari on paino noussut, mutta arjessa se tippuu aina samaan (170 cm, 61-62 kg)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkkojen aikaan syön sokeria niin ettei mitään rajaakaan. Eilenkin meni kolme suklaapatukkaa ja minipussi Tv-mixiä makukahvin kylkiäisinä.
Sokerinhimo katoaa hormonien taas tasoittuessa ja sitten elänkin terveellisesti. Bmi 21.
Tuosta tuleekin jo melkoinen kasa lisättyä sokeria, mutta jos tuo ei kuulu normaaliin ruokavalioon, niin ongelmaa ei pitäisi olla.
Siis kuten sanoin, menkkojen aikaan menee aina noita määriä eli viidestä päivästä viikkoon kuukaudessa. Joka kuukausi, joten sinänsä säännöllistä on. Muuten elän terveellisesti, kuten tosiaan kirjoitinkin.
Ei ole ollut ongelmaa.
En, jotenkin kun sitä ei tee jatkuvasti niin tuntuu turhalta tehdä edes satunnaisesti.
En pysty mässäilemään älyttömiä määriä, mutta suosituksia enemmän toki. Raja tulee kyllä helposti vastaan. Olisihan se kiva mässäillä huolella ilman huonoa oloa.
En mässäile enää. Kun ferritiini oli alhaalla, söin makeaa ihan hullun lailla, nyt kun rauta-arvot ovat hyvät, ei edes tee mieli makeaa tai höttöä.
Kyllä. Herkuttelen ja mässäilen 2-3 kertaa kuukaudessa. Intohimoni on Runebergin tortut ja parhaimpina päivinä söin 4kpl hyvällä omalla tunnolla. Tällä viikolla olen pitänyt taukoa.
Mässäilyn idea on siinä että se tapahtuu suht harvoin. Silloin se on todella nautinnollista.
Olen siitä onnellisessa asemassa ollut koko ikäni, että voin syödä mitä lystää, eikä paino juurikaan muutu. Joulun jälkeen voi olla kilo-pari lisää, jos oikein mättää. Viikossa se siitä taas katoaa, ihmeemmin laihduttamatta.
Ilmeisesti ei vain tee mieli ruokaa niin paljon, koska ei kai ne kalorit läpikään voi kulkea? Ja olen jo yli 40v sentään. En ahmi ahmimalla, kun ei tule semmoista tarvetta, mutta en toisaalta laske kaloreitakaan. Jotenkin on kohtuus pysynyt itsestään. En edes liiku mitenkään älyttömän aktiivisesti.
Kyllä, enkä muutenkaan mieti annoskokoja, syön aina sen verran kuin elimistö tuntuu olevan ravintoa vailla.
Syön herkkuja kun mieli tekee. En liiku mitenkään erityisen paljon, lähinnä hyötyliikuntaa. Hyvät geenit, en liho helposti.
Perusruokavalio on varmaan ihan ok, syön kasvispainotteisesti ja suosin täysjyvää aina kun mahdollista.
Kyllä, mutta se on jaksoittaista. Välillä useamman kerran viikossa, välillä taas en moneen viikkoon.
En kyllä treenaa, mutta olen normaalipainoinen. Muutaman kilon saatan välillä lihota, etenkin talvella vaikuttaisi tekevän enemmän mieli herkkuja.
Tuntuu että kroppa älyää säädellä ruokahalua niin etten lihoa kohtuuttomasti, eli en ota normaalipainosta mitään kunniaa itselleni. Toista oli, kun käytin mielialalääkkeitä. Silloin ruokahalu oli pohjaton ja lihosin reippaasti, vaikka koin näkeväni lihomisen estämiseksi paljon enemmän vaivaa kuin nyt.
En mässäile, mutta päivittäin syön 1 suklaapalan tai keksin.
Ei tee koskaan mieli mässäillä. Sen jälkeen on kuitenkin vain karmea olo.
Mitä tarkoittaa se, ettei tule raja vastaan? Syön niin paljon herkkuja kuin haluan, mutta kyllä siinä tulee joku fysikaalinen raja joskus vastaan, jolloin lopetan.
Vierailija kirjoitti:
Menkkojen aikaan syön 9sokeria niin ettei mitään rajaakaan. Eilenkin meni kolme suklaapatukkaa ja minipussi Tv-mixiä makukahvin kylkiäisinä.
Sokerinhimo katoaa hormonien taas tasoittuessa ja sitten elänkin terveellisesti. Bmi 21.
Syön tuollaisen setin monta kertaa viikossa.
97kg 162cm
Itse en pysty syömään enää mitään mikä on keholleni haitallista. Kroppa ilmoittaa välittömästi, jos syön jotain epäterveellistä mitä ei ole ihmisen ruoaksi tarkoitettu. Karkit, sokerilitkut, kaupan leivonnaiset tai jäätelöt ym. kuuluvat tähän kategoriaan. Tulee maha kipeäksi ja huono vetämätön olo. Ennen söin aivan liikaa makeisia ja roskaruokaa, mutta aloitin terveet elämäntavat n. 5 v. sitten, ja tajusin miten pahasta tietyt herkut ja erityisesti sokeri on. Karkit eivät ole muuta kuin sokeria ja lisäaineita, hampaiden kiillekin kärsii niistä. Herkuttelen nykyään vain hedelmillä, juustoilla, itsetehdyillä sorbeteilla ja hyvin harvoin leivonnaisilla. Valkoista sokeria ei ole meidän taloudessa yhtään, vain hunajaa ja kookossokeria löytyy kaapista. Viimeksi eilen söin ison annoksen mascarpone-juustoa mansikoiden, banaanin ja hunajan kera. Aamut aloitan aina isolla mukillisella kuumaa kaakaota. Siihen laitan punaista maitoa, tummaa kaakaojauhetta ja hunajaa, riitää pitämään makeannälän poissa, kun nauttii heti aamusta jotain hyvää. Kebab lohkoperunoilla menee ehkä kerran pari kuukaudessa.
Vedän, en elä täällä siksi että kieltäisin itseltä mitään. Viikottain herkuttelen ja joskus saatan vetää ne ns. överit. Ehkä kerran pari kuussa.