Lue keskustelun säännöt.
Kotona asuvat melkein aikuiset lapsei eivät sopeudu miesystävääni. Miten muut yh:t olette hoitaneet uuden miehen sulauttamisen perheeseen?
12.02.2020 |
Help. Hyvä mies on, fiksu ja hyvin käyttäytyvä. Isäänsäkö lapset kaipaa? Pitäisikö vääntää rautalangasta, että isä ei koskaan tule takaisin kotiin.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Siis te joiden mielestä uutta kumppania ei kannata ottaa ja etenkään muutta yhteen kun on lapsia niin oletteko te sinkkuja vai onko teillä puoliso?
Hoidin asian niin että yhteenmuutto vasta kun lapsi oli valmis omilleen. Ei olisi tullut mieleenikään sekoittaa tilannetta ennen sitä. Kyllä se rakkaus kestää vuoden, pari odottelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yazmina ja Nico-Petteri ovat niin mielensä pahoittaneet, kun äidillä onkin oma elämä, eikä olekaan kullannuppujen 24/7 kotiorja.
Vierailija kirjoitti:
Siis te joiden mielestä uutta kumppania ei kannata ottaa ja etenkään muutta yhteen kun on lapsia niin oletteko te sinkkuja vai onko teillä puoliso?
Sinkku viidettä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen nykyään uusperheellinen, mutta olin eron jälkeen monta vuotta sinkkuna. Eksä perusti uusperheen, ja opin siinä, mitä virheitä ei kannata tehdä. Sen pohjalta perustin omani seuraavilla opeilla:
- pitkä seurusteluaika
- kenenkään elinolot eivät saa huonontua, saavutettuja etuja ei saa poistaa
- asunto iso, jokaisella oma huone
- ei saa änkeä ydinperheen muottiin
- vanhempi kasvattaa omat lapsensa
- nipottaminen kielletty
- eikä lisää lapsia.
Jotain teimme oikein, koska pian yhteenmuuttomme jälkeen vuoroviikkolapseni halusivat muuttaa kokonaan meidän luoksemme.
On kokemusta siitä lapsi näkökulmasta että ei ollut olo niin kuin kotonaan aina kun oli se vieras mies kylässä kaikki viikonloput. Se on aina vieras eikä muutu ikinä miksikään perheen jäseneksi ellei sitten he olisi ostaneet isompaa asuntoa missä olisi kaikki saaneet omaa rauhaa tarpeen mukaan. Pienessä asunnossa joku kylässä käyvä vieras viikolla ja viikonloppuisin alkoi käymään riesaksi kun sitä jatkui loputtomiin. Yksi vessa ja kun sinne joutui jonottamaan niin kävi hermoille. Mies oli kuin täysi hoidossa ja hotellissa meillä eikä osallistunut millään tavalla niin kuin normaaliin elämään kuten ruuan laittoon tai siivoomiseen. Tätä oli kymmenen vuotta eikä mitään ratkaisuja kumpikaan saanut että muutetaanko yhteen vai ei kunnes mies löysi nuoremman kanssa perustamaan omaa perhettään ja lähti. Ongelma oli siinä ettei äitini halunnut enään lapsia ja miehen piti saada omia perillisiä mutta viihtyi meillä täysihoidossa kuin hotellissa siihen saakka kunne löysi tai sai aikas ikääntyneenä vielä sen synnytysikäisen nuoremman naisen. Minulle se oli helpotus mutta äidilläni meni vähän aikaa päästä sen tyypin ylitse ja hän syytti minua että hääsin sen pois. No jostain tarvitsi tehdä se syntipukki kun ei omaa eläämäänsä hallinnut.
Tulee mieleen että täässäkin tapauksessa syytetään lapsia kun aikuisten väliset asiat eivät synkkaa. Lapset ovat kaikkein helpointa syntipukkia aikuisten ja tyhmien aikuisten tekemiin virheisiin. Tyhmä ihminen tekee ensin lapset ja sitten koittaa uutta suhdetta niin kaikkihan vika se on sitten lapsissa jos ei sukset kulje. Ei jumalauta että ihminen voi olla niin tyhmä. Ei mikään suhde ole samanlainen kuin se oli ennen lastentekoa mutta niin se pitäisi silti olla samanlainen kuin se oli ennen lasten tekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulauttaa? Ei sinun miehesi tarvitse mitään sulauttamista. Hän on sinun lelusi ja murheesi. Itse en tapaile ketään. Kyllä muutaman vuoden voi elämästään lapselleen antaa seesteisten ja turvallisten kotiolojen muodossa.
Minä mies, jolla 7v lapsi, olen päättänyt pyhittää tulavat vuodet lapselleni, enkä ota ketään harakoita sotkemaan kuvioita. Minulla on lapsen kanssa todella mukavaa kahdestaan, kun meillä on vuoroviikot ja saan lasta tavata lisäksi myös exän viikolla, kun ollaan exänkin kanssa hyvissä väleissä. Käydään minä, ex ja lapsi myös välillä jossain yhdessäkin, esim. linnanmäellä tms. Lapsikin tykkää tosi paljon sellaisesta. Tämä on minusta oikea tapa toimia eron jälkeen ja niitä uusia kumppaneita voi sitten katsella, kun lapsi ei enää niin paljon ole kiinni vanhemmissaan. T. 44-v valkoinen heteromies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..niin sitä vain, että se lapsi on maailman tärkein ja omat tarpeet voi siirtää sivuun noin kymmeneksi vuodeksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nykyään uusperheellinen, mutta olin eron jälkeen monta vuotta sinkkuna. Eksä perusti uusperheen, ja opin siinä, mitä virheitä ei kannata tehdä. Sen pohjalta perustin omani seuraavilla opeilla:
- pitkä seurusteluaika
- kenenkään elinolot eivät saa huonontua, saavutettuja etuja ei saa poistaa
- asunto iso, jokaisella oma huone
- ei saa änkeä ydinperheen muottiin
- vanhempi kasvattaa omat lapsensa
- nipottaminen kielletty
- eikä lisää lapsia.Jotain teimme oikein, koska pian yhteenmuuttomme jälkeen vuoroviikkolapseni halusivat muuttaa kokonaan meidän luoksemme.
Tuo nipottaminen kielletty, on hienoin asia mitä ihminen on koskaan keksinyt liittyen kanssaihmisten hyvinvointiin. Hienoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mieleenkään sulauttaa naista asumaan nurkkiini. Lapsien kanssa elämä on vielä suht vaivatonta. Parisuhde sitten lasten tarpeiden ulkopuolella, silloin elämä pysyy yksinkertaisena. Yhisä
Ihana isä, kyllä me jotkut isät vaan olemme niin ihania, vaikka naiset meitä haukkuu. Isät, jotka rakastamme lapsiamme yli kaiken.
Minä en miehenä haluaisi siksi sekaantua naiseen, jolla on lapsia, koska en tuntisi ikinä itseäni tervetulleeksi sinne naisen luo, kun siellä olisi lapset. Kyllä se vaan olisi niin vaikea ja vaivaannuttava tilanne, että ei tule mitään. Ei se ole kiva olla vieraiden ihmisten vaivoina ja häiriönä. Sama tilanne toisinpäin, kun itselläkin lapsi on. Tietysti voi naista tapailla silloin, kun esim. lapset ovat isällänsä, mutta jos olisi totaali-yh, niin no way!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis te joiden mielestä uutta kumppania ei kannata ottaa ja etenkään muutta yhteen kun on lapsia niin oletteko te sinkkuja vai onko teillä puoliso?
Minäkin sinkku yh jo yhdeksättä vuotta, nuorin lapsi asuu vielä kotona. Meillä on niin toimiva elämä lapsen kanssa etten hevin tähän alkaisi ketään sulauttamaan.
Samoin erosta minulla kohta 9 vuotta. En todellakaan ottaisi tähän ketään miestä nyt kun lapset lukiossa/yläasteella.
Vierailija kirjoitti:
Melkein aikuiset lapset, mitä sitten tarkoittaakaan, ei ole otollista maaperää yrittää pakottaa äiskän uutta hoitoa elämään. Jos puhutaan lukioikäisistä niin teitpä todella karhunpalveluksen lapsillesi. Heidän pitäisi siinä iässä saada keskittyä koulunkäyntiin ilman äipän ja äipän uuden lelun sietämistä. Todella itsekästä sinulta.
Eikä lasten todellakaan tarvitse sopeutua uuteen hoitoosi. Hoitosi sen sijaan täytyisi sopeutua siihen että sinulla on kohta aikuistuvia lapsia ja jotka eivät todennäköisesti halua koko äijää nähdäkään. Kuulostat juuri niiltä ämmiltä jotka raahaa nurkkiin asustelemaan kerran kuussa uuden hoidon ja lässyttää kuinka tää Mika asuu nyt meillä, tsihii. Todennäköisesti olet täysin sokea ja kuuro lastesi huolille nyt kun sulla on taas uusi MIES kierroksessa. Veikkaan että olet joka asiassa hoitosi puolella lapsiasi vastaan. Voit sitten ihmetellä kun lapsesi muuttaa omilleen eikä sua kutsuta kylään ja estot joka mediassa...
Pitäisikö tätä kommenttia itkeä vai nauraa?!!
Kirjoittajalla ainakin on rekkalastin verran kaunaa ja katkeruutta, jostain.
Kannattaisi mennä terapeutille selvittämään päätään.
Ap:stä emme _tiedä _ yhtään enempää, mitä hän on tässä kertonut.
Ap, onko lapsillasi jo tyttö-/poikaystäviä? Käyvätkö teillä?
Sulauttamisen perheeseen? Olipas typerä sanavalinta. Perhettä teistä tuskin koskaan tulee jos lapsetkin ovat jo aika isoja.
Äidin uusi miesystävä ei ole mikään perheenjäsen heille. Parempi hyväksyä tosiasiat ja jättää naurettavien perheleikkien yrittäminen sikseen.
Saahan se äiti seurustella mutta muuttaisin yhteen vasta kun lapset lähtee kotoa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis te joiden mielestä uutta kumppania ei kannata ottaa ja etenkään muutta yhteen kun on lapsia niin oletteko te sinkkuja vai onko teillä puoliso?
Yh -äiti olen ja sinkkuna jo 8 vuotta.
Mitä sitten? Tarkoittaako lauseesi, että tuomitset kaikkien muiden ihmisten tavat elää?
- eri
Miksi pitää tuon ikäisten lasten elämään ja kotiin väkisin yrittää "sulauttaa" ketään? Antaa lasten lentää rauhassa pois pesästään, sen jälkeen voi miettiä yhteen muuttamisia. Seurustella voi tietenkin ja tavata vaikka yhdessä jossain käymällä syömässä yms. Jos on todellista rakkautta, se kyllä kestää tuosta vielä hetken, että "melkein aikuiset" lapset lähtevät omilleen.
Ei tulisi mieleenkään sulauttaa naista asumaan nurkkiini. Lapsien kanssa elämä on vielä suht vaivatonta. Parisuhde sitten lasten tarpeiden ulkopuolella, silloin elämä pysyy yksinkertaisena. Yhisä