Lue keskustelun säännöt.
Jos juttelet pyörätuolissa istuvan kanssa seisaaltaan, kumarrutko, jotta olisitte samalla tasolla?
12.02.2020 |
Itse olen aina vähän vaistomaisesti kumartunut. En ole tehnyt tätä tahallani, vaan olen ajatellut, että se on varmaan mukavampaa pyörätuolin käyttäjällekin, kun ei tarvitse katsoa koko ajan muita ihmisiä ylöspäin ja on samalla tasolla puhujan kanssa. Nyt kuitenkin kuulin, että jotkut pyörätuolin käyttäjistä pitävät tätä tapaa loukkaavana, koska heistä tuntuu, että heitä kohdellaan kuin pieniä lapsia, joille puhuttaessa kumarrutaan, jotta oltaisiin kasvojen suhteen samalla tasolla.
Mitä mieltä te olette asiasta, onko kumartuminen epäkunnioittavaa vai ei? Miten itse toimitte?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
En kumarru, aivan kuten en kumarru puhuessani itseäni lyhyemmille, tai varvastele puhuessani itseäni pidemmille. Minusta tuollainen kumartuminen vertaantuu siihen, kun esim puhuessaan lässyttää lapselle tai kehitysvammaiselle. On vaan typerää ja sitä keskustelukumppania alentavaa.
Tässä vaan kannattaa muistaa ennenkuin vetää herneen nenään kuinka toinen nyt kumartuu kohti pyörätuolissa istuvaa, öyh möyh, törkeää tuollainen, että se kumartujakin voi olla ns. vammainen. Esim. minulla on toisessa korvassa kuulonalenemaa ja varsinkin hälyssä on pakko kumarrella tai varvistella kohti keskustelukumppania. En oikein ymmärrä miksi minun pitäisi pyydellä "loukkaavaa elettäni" ja vammaani pyörätuolissa istuvalta anteeksi tai selitellä toimintaani sillä eihän hänenkään tarvitse pyydellä minulta anteeksi vammaansa. Saattaisin jopa kyykistyä pyörätuolissa istuvan tasolle sillä niskavaiva estää pidemmän pään kääntämisen alaspäin. Kun ei se tuolissa istuva varmaan oikein siitäkään tykkää etten lainkaan katso häntä kohti keskustellessamme 🤔
Joku vanhuksille tai (kehitys) vammaisille lässyttäminen nyt tietysti on loukkaavaa, se on selvä. Mutta vähän mennään liian pitkälle jos leimataan pyörätuolissa istuvan keskustelukumppani typeräksi ja pyörätuolissa istuvaa henkilöä alentavaksi, ihan vaan sen vuoksi että hän kumartuu lähemmäs keskustelukumppaniaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastauksista! En tosiaan halua loukata, alentaa tai pitää pilkkana ketään pyörätuolin käyttäjää. Nyt onneksi tiedän, kuinka voin toimia tulevaisuudessa. Oppiipahan tältä palstalta joskus jotain hyödyllistäkin!
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kumarru, aivan kuten en kumarru puhuessani itseäni lyhyemmille, tai varvastele puhuessani itseäni pidemmille. Minusta tuollainen kumartuminen vertaantuu siihen, kun esim puhuessaan lässyttää lapselle tai kehitysvammaiselle. On vaan typerää ja sitä keskustelukumppania alentavaa.
Tässä vaan kannattaa muistaa ennenkuin vetää herneen nenään kuinka toinen nyt kumartuu kohti pyörätuolissa istuvaa, öyh möyh, törkeää tuollainen, että se kumartujakin voi olla ns. vammainen. Esim. minulla on toisessa korvassa kuulonalenemaa ja varsinkin hälyssä on pakko kumarrella tai varvistella kohti keskustelukumppania. En oikein ymmärrä miksi minun pitäisi pyydellä "loukkaavaa elettäni" ja vammaani pyörätuolissa istuvalta anteeksi tai selitellä toimintaani sillä eihän hänenkään tarvitse pyydellä minulta anteeksi vammaansa. Saattaisin jopa kyykistyä pyörätuolissa istuvan tasolle sillä niskavaiva estää pidemmän pään kääntämisen alaspäin. Kun ei se tuolissa istuva varmaan oikein siitäkään tykkää etten lainkaan katso häntä kohti keskustellessamme 🤔
Joku vanhuksille tai (kehitys) vammaisille lässyttäminen nyt tietysti on loukkaavaa, se on selvä. Mutta vähän mennään liian pitkälle jos leimataan pyörätuolissa istuvan keskustelukumppani typeräksi ja pyörätuolissa istuvaa henkilöä alentavaksi, ihan vaan sen vuoksi että hän kumartuu lähemmäs keskustelukumppaniaan.
Totta tuokin! Ei pitäisi mennä automaattisesti leimaamaan ihmistä loukkaajaksi, varsinkin, kun ei voi tietää, mitä välttämättä taustalla on. Ja voihan kumartuminen olla joillekin reaktiomainen tapa johtuen siitä, että pikkulapsillekin puhuttaessa kumarrutaan, eivät ihmiset sitä välttämättä tahallaan tee.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tämä höpöhöpöjutut jättää kirjoittamatta?
Mikä tässä kysymyksessä oli höpöhöpöä? Eikö ole parempi, että kysyy tällaista asiaa täällä, eikä sitten loukkaa pyörätuolissa olevaa.
Istun tuoliin ja keskustelen siitä käsin, jos mahdollista. Muuten seison normaalisti.
Työssäni kohtaan paljon pyörätuolissa istuvia ihmisiä. Ihan työkykyni kannalta pitää vähän ajatella ergonomiaa ja selkäni vointia. Joten, sorry jos joku pyörätuolissa istuva tai hänen omaisensa loukkaantuu siitä että en kumarru, siltikään en kumarru. Ei kestä selkä olla semmoisessa asennossa kovin kauaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En silloin, kun kunnioitan heitä aikuisina ihmisinä.
Pienen lapsen lähelle ehkä kumartuisin vähän, oli pyörätuolissa tai ei, mikäli keskustelu olisi intiimiä, osoittaakseni että kunnioitan ihmistä myös elämänkokemusken ollessa ajallisesti vähäistä.
Kumarrun vähän jos en muuten kuule kunnolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tullut mieleenikään kumartua sen enempää pyörätuoli-ihmisille, lapsille kuin koirillekaan.
En kumarru, ellei ole niin meluisaa etten muuten kuule. Huono selkä, en edes pysty olemaan pitkään kumarruksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumartelu tai kyyryttely on loukkaavaa. Minä katkaisen rehellisesti alaselkäni niin pääsen oikeasti samalle tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumartelu tai kyyryttely on loukkaavaa. Minä katkaisen rehellisesti alaselkäni niin pääsen oikeasti samalle tasolle.
Se on ihan hyvä tapa teloa itsensä neliraajahalvaantuneeksi ihan solidaarisuudesta.
Mutta sitten toisaalta, se voidaan tulkita vähän sellaisena vammaisten "kulttuurisena omimisena".
No en tosiaan. Eivät kaksimetriset miehetkään kumarru puhuessaan minulle, noin 150 senttiselle naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tämä höpöhöpöjutut jättää kirjoittamatta?
Mikä tässä kysymyksessä oli höpöhöpöä? Eikö ole parempi, että kysyy tällaista asiaa täällä, eikä sitten loukkaa pyörätuolissa olevaa.
Tarkoitti varmaan noita vitsejä, joita ei nähdäkseni suinkaan ollut tarkoitettu loukkaamaan vammaisia vaan enemmänkin tämän keskustelun aloittajaa.
Olen itse pyörätuolissa ja olen huomannut, että eivät ihmiset yleensä kumarru, vaan seisovat normaalisti. En tosin loukkaantuisi, jos joku kumartuisi. Siitä kyllä saattaisin vähän pahoittaa mieleni, jos alettaisiin lässyttämään, en ole ikinä ymmärtänyt sitä. Jopa erittäin vaikeasti kehitysvammaiselle voi puhua normaalisti, lässyttäminen on alentavaa ja ärsyttävää.