On kohtuuton vaatimus, että pitkässä parisuhteessa pitäisi olla aina uskollinen
Onko kohtuuton vaatimus, että pitkässä parisuhteessa pitäisi olla aina uskollinen?
Monen naisen avioliitto on ihan ok, mutta häntä ei innosta seksi oman miehen kanssa. Mitä seuraa jos toisen aloitteesta pari päätyy avoimeen suhteeseen, jossa on lupa olla kenen kanssa vain?
Naisen seksihaluttomuutta ei voida selitetä vain äidiksi tulemisella. Hänen halunsa voi täysin ilman näkyvää syytä lopahtaa, kun suhde on kestänyt tietyn ajan.
Median tarjoamista seksivinkeistäkään ei ole naiselle apua, vaikka kyse on varsin kiihottavasta asiasta. ”Vähän kuin hakisi vinkkejä siihen, miten saada suklaa maistumaan”
Kommentit (47)
Mielestäni se on nykyaikaa että halutaan uusia kokemuksia ja jos mielenkiintoinen mies sattuu vastaan niin hitto miks ei sen kanssa vois rakastella vaikka on varattu?
On todella ahdistavaa jos toinen kahlitsee ja omistaa liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitkaa puoliso jota teidän ei tarvitse pettää eli kumppani joka on teidän mielestänne haluttava.
Toisekseen, valitkaa kumppani joka on persoonaltaan ja käyttäytymiseltään mieluinen.
Kokemuksesta voin sanoa että ei tee mieli heilutella muita peittoja :)
Vielä kun siunattu kumppanilla joka omaa samanlaiset seksihalut niin täydellistä!Ootko juuri suhteen alkuhuumassa vielä? Oletteko juuri tavanneet ja kaikki on ihanaa? Palataanko asiaan vaikka 5-10 vuoden kuluttua kun se mies on alkanut nukkua sohvalla ja lätkämatsi kiinnostaa enemmän kuin seksi ...[/
Ymmärrän mitä tarkoitat ja voisi hyvinkin olla että noin kävisi, mutta olemme olleet yhdessä viisi vuotta minulla ikää 23 miehellä 25.
Usein nuoret miehet tänä päivänä ovat vähän sivistyneempiä ja eivät niin kaljamahalätkäsohva-miehiä!
Tämä ei ollut millään pahalla, mutta meidän sukupolvemme miehet osaavat tiettyjä asioita paremmin kuin vanhemmat.
Ja mä kun haluaisin vaan elää täysin ilman seksiä. Toivon, että mieskin joskus pääsee tälle tasolle, niin elämä on sen jälkeen auvoisinta ikinä.
Vierailija kirjoitti:
...[/
Ymmärrän mitä tarkoitat ja voisi hyvinkin olla että noin kävisi, mutta olemme olleet yhdessä viisi vuotta minulla ikää 23 miehellä 25.
Usein nuoret miehet tänä päivänä ovat vähän sivistyneempiä ja eivät niin kaljamahalätkäsohva-miehiä!
Tämä ei ollut millään pahalla, mutta meidän sukupolvemme miehet osaavat tiettyjä asioita paremmin kuin vanhemmat.
ARVASIN! 5 pitkää vuotta - mikä kokemus!! :) :) :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...[/
Ymmärrän mitä tarkoitat ja voisi hyvinkin olla että noin kävisi, mutta olemme olleet yhdessä viisi vuotta minulla ikää 23 miehellä 25.
Usein nuoret miehet tänä päivänä ovat vähän sivistyneempiä ja eivät niin kaljamahalätkäsohva-miehiä!
Tämä ei ollut millään pahalla, mutta meidän sukupolvemme miehet osaavat tiettyjä asioita paremmin kuin vanhemmat.ARVASIN! 5 pitkää vuotta - mikä kokemus!! :) :) :)
Mikä elämän kokemus tosiaan!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitkaa puoliso jota teidän ei tarvitse pettää eli kumppani joka on teidän mielestänne haluttava.
Toisekseen, valitkaa kumppani joka on persoonaltaan ja käyttäytymiseltään mieluinen.
Kokemuksesta voin sanoa että ei tee mieli heilutella muita peittoja :)
Vielä kun siunattu kumppanilla joka omaa samanlaiset seksihalut niin täydellistä!Ootko juuri suhteen alkuhuumassa vielä? Oletteko juuri tavanneet ja kaikki on ihanaa? Palataanko asiaan vaikka 5-10 vuoden kuluttua kun se mies on alkanut nukkua sohvalla ja lätkämatsi kiinnostaa enemmän kuin seksi ...
Itsellä takana yli 15-vuotta ja tilanne ei onneksi lainkaan yllä esitetyn kaltainen. Itselleni uskollisuus ei ole kohtuutonta, olen onnellinen näin. Jokainen pari kuitenkin määrittää suhteensa ja sen pelisäännöt itse ja hyvä niin.
Seksi on yliarvostettua! Tai tarkemmin ajatus ja oletus siitä, että sitä kuuluu aina jatkuvasti haluta. On ihan normaalia että on kausia, pitkiäkin, kun ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei siinä ole mitään pahaa, eikä sille asialle tarvitse tehdä mitään. Jos suhde on muuten hyvä, on ihan älytön ajatus että hädissään lähdetään etsimään uutta seksikumppania koska omassa suhteessa on meneillään seksitön kausi! Seksihän on vain fyysisen tarpeen täyttämistä, ja jos kumppania ei kiinnosta silloin kun itseä, osaa varmaan jokainen hoitaa tuon tarpeen tyydyttämisen ihan itsekin..?! Läheisyyden ja yhteyden puute suhteessa onkin jo sitten ihan toinen asia, ja vaatiikin jo jotain toimenpiteitä jos suhde halutaan pelastaa. Mutta jos tosiaan ihan seksistä puhutaan, niin en näe mitään ongelmaa siinä että halut eivät aina kohtaa. Ei se ole sen kummempaa kuin ettei ole nälkä samanaikaisesti, tai ei nukuta samanaikaisesti. Seksistä tehdään jostain syystä kamalan iso numero, vaikka se pn vain yksi tarve siinä missä muutkin.
Jos nainen ei halua miestään, ei se tarkoita, ettei hänellä olisi normaalit seksihalut. Halu kohdistuu vain muihin miehiin. Asian voi ratkaista mlmilla eri tavoilla, muttei niin, että vain parisuhteen mies saa juosta vieraissa.
Naiset, kun panee kaikkia niin se on sensuellista ja rohkeaa. Jos mies tekee sitä, niin munillaansa ajatteleva sika.
Kummassakin tapauksessa on yleensä kyseessä tunnevammainen juntti.
Vierailija kirjoitti:
No onhan se ihan älytön formaatti, vai miksi ihmiset eroaa ja/tai pettää puolisoitaan?
Koska me ei osata rakastaa niin, kuten Jumala sen on tarkoittanut. Yhdellä sanalla syntisyys.
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei halua miestään, ei se tarkoita, ettei hänellä olisi normaalit seksihalut. Halu kohdistuu vain muihin miehiin. Asian voi ratkaista mlmilla eri tavoilla, muttei niin, että vain parisuhteen mies saa juosta vieraissa.
Muutamalla tutulla rouvalla on salasuhde miehestään ja he kertovat että se on toimiva ratkaisu, se tuo mielenkiintoa elämään ja jaksamista myös sinne kotiin.
Moni ei halua miehestään muttei myöskään erota koska on hieno yhteinen talo ja mukavat puitteet elämään ja se on ihan ymmärrettävää
Minun puoliso ollut enemmän tai vähemmän haluton jo vuosia. Meni siihen pisteeseen, että lakkasin yrittämästä. Tuntui kamalalta ettei hän halunnut minua enää. Torjui vain joka kerta. Lopulta tosiaan lakkasin yrittämisen.
Välillä saattaa tilanne edetä seksiin, mutta nykyään en enää osaa rentoutua, ja minulle on tullut tunne että en tunne häntä enää. En "osaa" tyydyttää häntä enää samallalailla kuin ennen. Vuosien haluttomuus on jättänyt väliimme kuilun joka ei kapene enää sillä, että seksiä on. Kerran puoleen vuoteen saattaa olla seksiä. Läheisyys on vähissä myös.
Suhteemme oli toimiva, ja on kai muilta osin vieläkin.
Älkää pilatko läheisyyttänne ja suhdettanne kieltämällä seksin. Jos vähemmän haluava käyttää valtaansa armottomasti niin sitten minustakin toisella on oikeus käydä vieraissa.
Suren että elämäni nuoruuden vuodet on olleet erittäin seksittömiä. Eihän seksi ole kaikki kaikessa, mutta minulle sekin on tärkeää. Olisi kiva vanhana muistella että silloin nuorena sitä puuhattiin vähän väliä.
Kannattaa hankkia puoliso, jonka kanssa voi ja haluaa olla rehellinen. Sellainen puoliso, jolle voi paljastaa että parisuhteen seksi on lässähtänyt (tai koko suhde). Sellainen puoliso, jota kiinnostaa miten parisuhde voi.
Miksi ihmiset viettävät elämää ihmisen kanssa, jolle täytyy valehdella ja jolle täytyy esittää jotain muuta kuin on. Elätään valhetta ja kaksoiselämää. Onko näillä ihmisillä alun perinkin tarkoitus olla vain jonkin aikaa parisuhteessa ja sitten vaihtaa? Vai onko tarkoitus valehdella vaikka vuosikymmeniä toiselle siitä minkälaisen ihmisen kanssa he ovat yhdessä? Ei se ainakaan oikeaa rakkautta ole, jos näin tekee.
Teoriassa voisi olla ihan ok, jos miehellä olisi muitakin naisia. Jos mies ei pystyisi olemaan uskollinen ja minä en haluaisi seksiä kovin usein. Voisin olla sellainen kotona viihtyvä vaimo, joka hoitaisi kotia ja lapsia. Jos olisin onnellinen ja saisin toteuttaa itseäni.
Jos minun ei tarvitsisi ajatella miehen muita naisia ja saisin seksiä, kun sitä haluaisin.
Mutta sitten mustasukkaisuuden tunteet voisivat käydä kalvaviksi. En tiedä, pystyisinkö siihen.
Onhan monissa kulttuureissa miniavioisuutta ja miehillä on yleisesti rakastajattaria.
Vierailija kirjoitti:
Teoriassa voisi olla ihan ok, jos miehellä olisi muitakin naisia. Jos mies ei pystyisi olemaan uskollinen ja minä en haluaisi seksiä kovin usein. Voisin olla sellainen kotona viihtyvä vaimo, joka hoitaisi kotia ja lapsia. Jos olisin onnellinen ja saisin toteuttaa itseäni.
Jos minun ei tarvitsisi ajatella miehen muita naisia ja saisin seksiä, kun sitä haluaisin.
Mutta sitten mustasukkaisuuden tunteet voisivat käydä kalvaviksi. En tiedä, pystyisinkö siihen.
Onhan monissa kulttuureissa miniavioisuutta ja miehillä on yleisesti rakastajattaria.
Ehkä se ajatus, että toista ihmistä ei voi omistaa tai hallita. Miksi pitäisi pyrkiä yksiavioisuuteen, jos se on raastavaa?
Se olisi ok, jos elämäni olisi kuitenkin parempaa miehen kanssa kuin ilman ja olisin onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se on nykyaikaa että halutaan uusia kokemuksia ja jos mielenkiintoinen mies sattuu vastaan niin hitto miks ei sen kanssa vois rakastella vaikka on varattu?
On todella ahdistavaa jos toinen kahlitsee ja omistaa liikaa.
Sosiaaliset normit ovat muodostuneet syystä. Jos tieten tahtoen viettelet miehen, jonka tiedät olevan varattu, riskeeraat hänen suhteensa vakauden ja pahimmassa tapauksessa rikot sen perheen jonka takia sen mahdolliset lapset kasvavat rikkinäisessä kodissa. Toki syy on myös miehen, mutta normaalin moraalikäsityksen omistavalla ihmisellä pitäisi olla sen verran ymmärrystä, ettei lähde tietoisesti munajahtiin piittaamatta tekojensa seuraamuksista. On aika järjetöntä kuinka nykyään joidenkin mielestä normaali parisuhteisiin kuuluva uskollisuus yhdestetään "kahlitsevuuteen".
Ei tarvikaan, kuten ei tarvi edes mennä niihin pitkiin parisuhteisiin tai parisuhteisiin ylipäätään. Molempia ei voi saada. Voi olla avoimessa suhteessa, jos se molemmille sopii mutta ei ole pakko olla niin ällöttävä petturi joka pettää puolisoaan tämän selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen ei halua miestään, ei se tarkoita, ettei hänellä olisi normaalit seksihalut. Halu kohdistuu vain muihin miehiin. Asian voi ratkaista mlmilla eri tavoilla, muttei niin, että vain parisuhteen mies saa juosta vieraissa.
Muutamalla tutulla rouvalla on salasuhde miehestään ja he kertovat että se on toimiva ratkaisu, se tuo mielenkiintoa elämään ja jaksamista myös sinne kotiin.
Moni ei halua miehestään muttei myöskään erota koska on hieno yhteinen talo ja mukavat puitteet elämään ja se on ihan ymmärrettävää
Ymmärrettävää ehkä, muttei hyväksyttävää. Ovatko nuo tutut rouvat jotain sosiopaatteja kun eivät lainkaan ajattele ketään muita kuin itseään?
Meillä on sitten kovin erilaiset ajatustavat. Itse kun olen aina ymmärtänyt sen, että seurusteluaika eli tutustuminen on nimenomaan sitä varten, että huomataan sovitaanko yhteen. Jos mieheni olisi osoittautunut "körilästyypiksi", niin en tietenkään olisi sitoutunut häneen vaan seurustelu olisi osoittanut, että emme sovi yhteen.
Lomia vietämme sekä yhdessä että erikseen eli jos miestä ei kiinnosta joku lomakohde, menen sinne yksin. Ei silti ole tullut mieleenkään etsiä sieltä seksiseuraa.