Lue keskustelun säännöt.
Numerot palaavat peruskouluun
11.02.2020 |
Yritin kirjoittaa tästä pitkän jutun, mutta se jäi tietenkin sensuurin syövereihin.
Viimein tämä uuden OPS:n yksi kauhea moka korjataan, siihen uhrattiin kuitenkin jo yksi ikäluokka ja toinen nostaa päätään, nyt 8. luokalla.
Uudistajien tavoitteena oli, että ekat numerot tulisivat 8. luokan keväällä. Sitten jo käytännössä yhden lukukauden jälkeen niillä numeroilla pyritään 2. asteen opintoihin. Joku palavaposkinen virkamies selitti vanhempainillassa vuosia sitten, kuinka hieno systeemi nyt on luotu, kun oppilaat itsearvioivat ja asettavat omat tavoitteensa. Vanhemmat kyselivät huolissaan, että mites, kun niillä numeroilla kuitenkin pyritään jatko.opintoihin. Ei kuulemma haitannut ja oli harmissaan, kun ei saatu lupaa siihen, ettö ekat numerot vasta 8. luokan keväällä.
Meillä on nyt 8.luokkalainen, joka sai ekat numerot ikinä viime keväänä. Sitä ennen rastia ruutuun tavoitteet saavutettua/tavoitteet saavutettu osittain/tavoitteita ei saavutettu. Ei mitään sanallista arviota. Arviointikeskustelussa aika meni siihen, että keskusteltiin, miten koulussa noin muuten menee, kaverisuhteet jne. Jotka on tärkeitä sinänsä.
Toivottavasti seuraavaksi puututaan ilmiöoppimisen hörhöilyyn, jossa kauheassa metelissä 60 oppilasta etsii ipadeilla tietoa ja möykkää jossain avarassa aulassa. Aikuiset inhoaa avokonttoreita, nyt lapset on alistettu oppimaan niissä.
Taas yritettiin korjata jotain, mikä ei ollut rikki.
Kommentit (13)
Minusta numeroiden palaaminen on hyvä asia. Opettaja voi sanoa, että hyvin menee, mutta mitä se sitten oikeasti tarkoittaa.. Onko 7 hyvä? Onko 9 hyvä vai loistava? Ja toivottavasti ne valtakunnalliset kriteerit numeroille ovat tarpeeksi kattavat, ettei niitä numeroitakaan anneta pelkän pärstäkertoimen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numerot ja lisäksi kirjallinen arvostelu on kaikkein paras. Pelkät numerot on tietysti opettajalle helpompi.
Työelämässä ei anneta numeroita vaan esimies antaa yleensä palautteen joko suullisesti tai kirjallisesti (esim. kehityskeskustelussa), mutta harvemmin mitään numeroita annetaan. En tiedä pitäisikö antaa?
Vierailija kirjoitti:
Numerot ja lisäksi kirjallinen arvostelu on kaikkein paras. Pelkät numerot on tietysti opettajalle helpompi.
Työelämässä ei anneta numeroita vaan esimies antaa yleensä palautteen joko suullisesti tai kirjallisesti (esim. kehityskeskustelussa), mutta harvemmin mitään numeroita annetaan. En tiedä pitäisikö antaa?
Ei työelämässä numeroita tarvita, vaan koulussa.
Ne tarvitaan suksi, että jatko-opinnot riippuu niistä.
Tää oli aivan kammottava ihmiskoe, johon uhrattiin pari ikäluokkaa.
Vanhempien olisi pitänyt opettajan pätevyydellä osata seurata vaikka nyt äidinkielessä tavoiteiden saavuttamista. Varsinkin vaikeaa siksi, että ei jotain ainekirjoituksia/esseitä edes palauteta kotiin. Jossain matematiikassa oli helppo arvioida, että 18/28 on viesti siitä, että jotain osataan ihan ok. mutta on puutteita. Monissa muissa aineissa vanhempien arviointi on aivan mahdotonta.
Miksi opettajia koulutetaan, jos tavoitteena oli, että oppilas itse asettaa tavoiteet ja arvioi niissä onnistumisen ja vanhemmat sitten seuraa opetussuunnitelmaa ja sitä, miten oma lapsi suoriutuu vaikkapa näistä:
- erilaisia tekstejä ja suhtautua niihin kriittisesti
- muokata tekstejä tarpeisiin (artikkelista referaatti, esseepohdintaa ammattilisesta aiheesta, tutkielma...)
- vuorovaikutteiseen yhteistyöhön muiden opiskelijoiden kanssa tekstien avulla (ryhmätyötaidot)
Numerottomassa koulussa vanhemman olisi pitänyt käydä siellä koulussa oppilaan kanssa seuraamassa vaikkapa noita ryhmätyötaitoja. Kuka pystyy?
Vierailija kirjoitti:
Numerot ja lisäksi kirjallinen arvostelu on kaikkein paras. Pelkät numerot on tietysti opettajalle helpompi.
Työelämässä ei anneta numeroita vaan esimies antaa yleensä palautteen joko suullisesti tai kirjallisesti (esim. kehityskeskustelussa), mutta harvemmin mitään numeroita annetaan. En tiedä pitäisikö antaa?
Taustalla oli varmaan hieno ajatus siitä, että opettajat antavat sanallista arviota.
Totuus oli toinen.
Samassa kunnassa saattoi olla 5. luokkalaisen todistus vaikkapa matematiikassa:
Vaihtoehto 1) Tavoitteet saavutettu osittain.
Vaihtoehto 2) Matti on edistynyt matematiikassa erityisesti jakolaskussa, edelleen kertotaulun muistamisesta olisi suuri apu tuntityöskentelyssä. Erityisesti sanallisissa tehtävissä Matti on taitava, prosenttilaskussa on vielä hiottavaa.
Täysin kuvitteelliset esimerkit, mutta eroavaisuudessaan todellisuutta. Vaihtoehto 2 on 5. luokkalaiselle varmasti parempi kuin numero - se kertoo konkretiaa siitä, missä on vahvuudet ja missä parannettavaa. Tähän kai tähdättiin uljaissa visioissa. Todellisuus on kuitenkin useimmille tuo vaihtoehto 1.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistutus: kokoomus yrittää kaikkensa, jotta meidän toimiva koulujärjestelmä saataisiin paskottua, jotta se voitaisiin sitten yksityistää. Tämä on hyvä pitää mielessä
Vierailija kirjoitti:
Tää oli aivan kammottava ihmiskoe, johon uhrattiin pari ikäluokkaa.
Vanhempien olisi pitänyt opettajan pätevyydellä osata seurata vaikka nyt äidinkielessä tavoiteiden saavuttamista. Varsinkin vaikeaa siksi, että ei jotain ainekirjoituksia/esseitä edes palauteta kotiin. Jossain matematiikassa oli helppo arvioida, että 18/28 on viesti siitä, että jotain osataan ihan ok. mutta on puutteita. Monissa muissa aineissa vanhempien arviointi on aivan mahdotonta.
Miksi opettajia koulutetaan, jos tavoitteena oli, että oppilas itse asettaa tavoiteet ja arvioi niissä onnistumisen ja vanhemmat sitten seuraa opetussuunnitelmaa ja sitä, miten oma lapsi suoriutuu vaikkapa näistä:
- erilaisia tekstejä ja suhtautua niihin kriittisesti
- muokata tekstejä tarpeisiin (artikkelista referaatti, esseepohdintaa ammattilisesta aiheesta, tutkielma...)
- vuorovaikutteiseen yhteistyöhön muiden opiskelijoiden kanssa tekstien avulla (ryhmätyötaidot)
Numerottomassa koulussa vanhemman olisi pitänyt käydä siellä koulussa oppilaan kanssa seuraamassa vaikkapa noita ryhmätyötaitoja. Kuka pystyy?
Ei sanallinen arviointi sitä tarkoita, että vanhemman pitää seurata opsin kanssa lapsensa oppimista. Se on open tehtävä. Kodin pitää tietää lapsensa keskeinen tavoite/tavoitteet ja seurata, että kotitehtävät sujuvat. Vanhemman pitää myös kannustaa ja tukea, puhua koulusta myönteisesti. Suhtautua mahdollisiin pulmiin avoimin mielin, ottaa vastaan ja joskus jopa itsekin pyytää lapsellensa tukea.
Arvioinnin yhtenäistäminen on hyvä asia. Arvioinnissa palataan nyt myös siihen, että esim. matematiikan 8 tarkoittaa aina tiettyä oppimisen tasoa, ei sitä, että lapsi on _omissa tavoitteissaan_ edennyt "hyvän" tasoisesti. Tällä hetkellä tuo "hyvä" voi pahimmillaan tarkoittaa esim. 2. luokalla jonkun oppilaan kohdalla sitä, että osaa nyt oman tavoitteensa mukaisesti kirjoittaa numerot oikeinpäin, kun ei vielä syksyllä osannut. Sanomattakin on selvää, että tokalla pitäisi todellakin osata muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numerot piää olla jo toiselta luokalta alkaen.
Se että lapset eivät "kestä" vertailua, on väärä ajatus malli.
Numerot ovat oikeudenmukaisia ja selvä pointti.
Ekaluokkalaisille voi vielä kirjoitella pluurum pläärum kirjoitus arvosteluja, muuta jo tokaluokkaisille numerot.
Siis häh? Eikö koulussa ole saatu enää edes numeroita ylemmillä luokilla? Ihanaa, kun lapsosen koulupolku alkaa syksyllä... Varmaan hienoja vuosia tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Numerot ja lisäksi kirjallinen arvostelu on kaikkein paras. Pelkät numerot on tietysti opettajalle helpompi.
Työelämässä ei anneta numeroita vaan esimies antaa yleensä palautteen joko suullisesti tai kirjallisesti (esim. kehityskeskustelussa), mutta harvemmin mitään numeroita annetaan. En tiedä pitäisikö antaa?
Ei työelämässä numeroita tarvita, vaan koulussa.
Ne tarvitaan suksi, että jatko-opinnot riippuu niistä.
Toki peruskoulun päättötodistuksessa pitää olla numerot, se on ihan selvää.
Kaikkia opinnot sinänsä tähtää loppujen lopuksi työelämään. Kukaan ei tee pelkillä numeroilla yhtään mitään loppujen lopuksi. Numerot voivat tuottaa iloa mutta ei niillä varsinaisesti mitään tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Numerot ja lisäksi kirjallinen arvostelu on kaikkein paras. Pelkät numerot on tietysti opettajalle helpompi.
Työelämässä ei anneta numeroita vaan esimies antaa yleensä palautteen joko suullisesti tai kirjallisesti (esim. kehityskeskustelussa), mutta harvemmin mitään numeroita annetaan. En tiedä pitäisikö antaa?
Taustalla oli varmaan hieno ajatus siitä, että opettajat antavat sanallista arviota.
Totuus oli toinen.
Samassa kunnassa saattoi olla 5. luokkalaisen todistus vaikkapa matematiikassa:
Vaihtoehto 1) Tavoitteet saavutettu osittain.
Vaihtoehto 2) Matti on edistynyt matematiikassa erityisesti jakolaskussa, edelleen kertotaulun muistamisesta olisi suuri apu tuntityöskentelyssä. Erityisesti sanallisissa tehtävissä Matti on taitava, prosenttilaskussa on vielä hiottavaa.
Täysin kuvitteelliset esimerkit, mutta eroavaisuudessaan todellisuutta. Vaihtoehto 2 on 5. luokkalaiselle varmasti parempi kuin numero - se kertoo konkretiaa siitä, missä on vahvuudet ja missä parannettavaa. Tähän kai tähdättiin uljaissa visioissa. Todellisuus on kuitenkin useimmille tuo vaihtoehto 1.
Vaihtoehto 2 dipadapaa on täysin turha todistuksessa. Jos vanhemmat jaksaa katsoa läpi koet siinä vaiheessa kun laitaa puumerkkinsä niihin, nuo asiat käy hyvin ilmi.
Suomessa 4-10 numero arvostelu on ollut käytössä vuodesta 1952. Tämä takaa sen että jokainen tietää erittäin hyvin, mitä kukin numero tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on suolistosta, koska niistä numeroista monet näkevät konkreettisemmin, mihin suuntaan kehitys menee, ja ennen kaikkea miten paljon on vielä vara parantaa.