Lue keskustelun säännöt.
Kun ex-puoliso onkin alkanut kukoistaa eromme jälkeen
11.02.2020 |
On kuin eri ihminen!
Mietin, että olinko minä este hänen kehitykselleen?
Hän oli aina minusta kovin riippuvainen ja jatkuvasti masentunut. Löysin uuden naisen ja se olikin kamala paikka exälleni. Luulin, ettei exäni toivu koskaan tuosta. Mutta nyt, kaksi vuotta eron jälkeen, onkin kuin uusi ihminen. Hänellä näyttää olevan paljon uusia ystäviä, on kaunistunut, sai jopa ylennyksen töissä.
Mietin vaan, että miksi eksäni ei ollut minun kanssa tuollainen? Olinko minä todella este sille? Ajattelin aina, ettei eksäni pärjää ilman minua. Se myös ahdisti minua. Nyt hän vaikuttaa itsenäiseltä ja menestyneeltä.
Jotenkin olen vain katkera, että miksi hän ei muuttunut minun kanssa ollessani. Tuosta ihmisestä, joka ex nyt on, tykkäisin.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas on surullista, että eksä ei kukoista. Hänellä olisi ollut mahdollisuus kasvuun ja hyvään uuteen suhteeseen kuten minullakin, mutta ulkopäin katsoen hän näyttää pysyvän samana ja uusi vaimo on depressoituneen näköinen.
Minäkin voisin kirjoittaa noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti. Olit. Itse olen tällainen kukoistava ex. Ankeuttajasta eroon pääseminen käänsi elämäni suunnan kun toinen ei enää kuin seissyt onneni tiellä ja tukahduttanut minua.
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti. Olit. Itse olen tällainen kukoistava ex. Ankeuttajasta eroon pääseminen käänsi elämäni suunnan kun toinen ei enää kuin seissyt onneni tiellä ja tukahduttanut minua.
Sama tapahtui myös minulla.
Ehkä sä olit. Ihmiselle voi olla joko hissi tai vankila.
Hyvä, että mietit asiaa. Luultavasti ero oli teille molemmille tarpeen.
Pelkästään tuo, en usko että Exä pärjää ilman minua, se on aikamoinen luulo itsestäsi. Miksi kuvittelet, että aikuinen ihminen ei pärjäsisi ilman sinua. Jos keksit vastauksen, niin jaa se meille. Parisuhde alkaa kahdesta aikuista ihmistä. Molemmat ovat pärjäneet ennen yhteen muttoa, mikä tekee sen, että joku luulee että toinen ei pärjää ilman sitä kun yhteen muutetaan. Kukaan ei ole missään korvaamaton. Ei työpaikalla ei parisuhteessa.
Kun lausetta miettii vielä pidemmälle, jos olet sitä mieltä että olet korvaamaton, niin mitä teet saadakseen sen roolin, minkälainen ulosanti on perheessä. Annatko toisen tehdä päätöksiä, vai onko sinun sana kovempi ja vaativampi? Miksi näin on? Miksi toinen ei väittele, vaan myöntyy sinun ehdotuksiin? Onko se oikeasti niin, että puolisolla ei ole mielipidettä, vai sanoiko se jotain ja päätin olla kuuntelematta.
Tietenkin jos toinen sairastuu vakavasti, niin silloin asia on erillainen. Mutta jos molemmat ovat terveitä, niin yleensä molemilla on mielipiteitä.