Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
5-vuotias ei uskalla olla yksin edes toisessa huoneessa
10.02.2020 |
Olen todennäköisesti vähintään lievästi erityisherkän lapsen äiti, ja tunnistan erityisherkän piirteitä myös itsessäni.
Lapsi tuntuu välillä ihan äärimmäisen raskaalta, sillä hän ei uskalla olla yksin missään. On siis 5-vuotias, ja joudun mennä mukaan kaikkialle lastensynttäreistä muihinkin juttuihin, mihin muut lapset menevät yksin. Edes kotona eri huoneessa oleilu ei onnistu, kun lapsi alkaa itkeä ja valittaa yksinäisyyttä. Nukkuu myös samassa huoneessa (omassa sängyssään ihan kiinni omassa sängyssäni), sillä omassa huoneessa tai "kaukana" minun sängystä hän alkaa oireilla ihan fyysisesti (yökastelu, itkuisuus) ja yöt voivat olla levottomia. Tämä nukkumisjärjestely ei ole mikään ongelma - yöt toimivat, mikäli hän saa nukkua viereisessä sängyssä, mutta muutoin tämä jatkuva minun läsnäolon vaatiminen on raskasta.
Lapsi on ollut päiväkodissa jo 1,5 vuotiaasta asti ja siellä ei ongelmaa ole, mutta oireilee kyllä selvästi, jos päivä on ollut pidempi. Alle 3-vuotiaana oireili, jos päivä venyi yli 6,5 tuntia (ei onneksi usein ollut tätä pidempiä päiviä), ja sitä vanhempana noin 7,5 tuntia on ollut ihan ok, mutta loppuviikosta voi olla jo raskasta, jos päivät ovat olleet tuon pituisia tai pidempiä koko viikon. Toki päiväkodin alkutaipaileilla oli ekan vuoden aina itkua ensimmäisen tunnin ajan kotiintulon jälkeen, ja koko illan, jos päivä oli yli 6-6,5 tuntia. Päiväkodin henkilökunnan mukaan erittäin hyvin käyttäytyvä lapsi, jolla ei ikinä mitään ongelmaa, ja kotona kaikki aina sitten purkautuu. Hän on siis hyvin erilainen päiväkodissa kuin kotona, vaikka on kyllä muutoin ihana lapsi myös kotona.
Tuntuu kuitenkin, että olen ihan loppu tähän, että minun pitäisi jatkuvasti olla lapsen kanssa eikä mitään pysty tekemään yksin. Leikkii hienosti yksinkin, mutta minun on oltava samassa huoneessa koko ajan. Voin viedä roskat yksin, jos sovitaan siitä etukäteen, koska tietää, että se on tosi nopea juttu. Kaupassa en voi käydä edes yhtä maitopurkkia hakemassa, niin että hän istuisi autossa, koska menee paniikkiin ja itkee hysteerisesti. Lähinnä vertaistukea kaipaan vanhemmilta, joilla samankaltainen lapsi ollut. Koska tämä vaihe menee ohi? Onko helpotusta luvassa?
Huomiona, että olen yh, ja lapsen isä näkee lasta vain muutaman kerran vuodessa, koska asuu todella kaukana. Tästä syystä minun täytyy olla usein myös paikalla, jotta lasta ei ala pelottaa, vaikka isänsä kanssa jutteleekin skypellä lähes päivittäin. Isässä ei vikaa, turvallinen on, mutta lapsi ikään kuin pelkää olla ilman minua. Olen pyrkinyt olemaan aina turvallinen, enkä koskaan ole jättänyt edes hoitoon häntä niin, että en olisi hyvästellyt - kyse ei siis ole siitä, että lapsi ei voisi luottaa siihen, että en jätä häntä.
Kommentit (69)
Lopetin lukemisen kohtaan "joudun mennä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkkä ikä, mutta kyllähän tämän ikäisen kanssa voi jo jutella ja pyrkiä etenemään pienin askelin.
Hankalaa, koska ei tietenkään pidä pakottaa, mutta olen samaa mieltä siitä, että sä ap osittain mahdollistat tämän.
Esim. kavereiden synttärit. En kyllä yhtään tykkäisi ja hämmästelisin suuresti, jos meille tulisi lastenkutsuille jonkun lapsen vanhempi.
Tässä iässä myös kaverisuhteet ovat voimissaan. Käykö lapsi leikkimässä päiväkotikavereiden luona? Käykö teillä kavereita? Entä leikkivätkö ulkona keskenään?
Tämä on asia johon olisi hyvä hankkia ammattiapua nyt kun on vielä pieni, yksin ei tarvitse miettiä eikä varsinkaan syyllistää itseään. Aika lääkärille.
Selkeästi ei ole diagnoosia, vaan olet kehitellyt sellaisen itsellesi ja lapsellesi.
Jos olisi diagnoosi, saisit neuvoja toimintaan neuvolasta ja päiväkodista. Toki saat niitä nytkin, kun vaan avaat suun ja kerrot ongelman. Mutta sitä diagnoosia et välttämättä saa. Miksi kehitellä näitä diagnooseja omasta päästä? Miksi haluaa leimata lapsensa ja alkaa toteuttamaan tällaista "sairautta" ja toimintamalleja, joilla hoitaa kyseistä kotikutoista leimaa?
Kyse voi olla ihan vaan teidän välisestä dynamiikasta, ei välttämättä mistään erityisherkkyydestä. Etenkin, kun huomioidaan yksinhuoltajuus. Eli voi olla ihan opittu toimintamalli. Pyydä apua neuvolasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on pelokas ja herkkä lapsi ja välillä tuntuu, että huoli lapsesta muuttuu herkästi jopa ärtymykseksi. Mikä tietenkin sitten lisää lapsen pelkoa. Olen yrittänyt relata ja antaa lapsen olla sellainen kuin on ja antanut välillä mahdollisuuksia ottaa pieniä rohkeusaskelia kuten mennä tutun kaverin kanssa harrastukseen (yksin ei todellakaan uskalla) tai jäädä hetkeksi sisään yksin, kun vien roskat. Itsekseen nukkumista opeteltiin siten, että katselin ensin sarjaa lapsen huoneen oven vieressä siten, että lapsi näki minut ennen nukahtamista, mutta olin kuitenkin eri huoneessa. Se on auttanut ja lapsi on pienin askelein tullut rohkeammaksi. On varmasti aina luonteeltaan vähän arka, mutta kyllä meitä mahtuu tänne kaikenlaisia. Herkkä lapsi on usein myös empaattinen eikä kiltteyttä ole maailmassa koskaan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Herkkä ikä, mutta kyllähän tämän ikäisen kanssa voi jo jutella ja pyrkiä etenemään pienin askelin.
Hankalaa, koska ei tietenkään pidä pakottaa, mutta olen samaa mieltä siitä, että sä ap osittain mahdollistat tämän.
Esim. kavereiden synttärit. En kyllä yhtään tykkäisi ja hämmästelisin suuresti, jos meille tulisi lastenkutsuille jonkun lapsen vanhempi.
Tässä iässä myös kaverisuhteet ovat voimissaan. Käykö lapsi leikkimässä päiväkotikavereiden luona? Käykö teillä kavereita? Entä leikkivätkö ulkona keskenään?
Anteeksi, mutta vaikutat itse aika ilkeältä. Oikeastiko hämmästelisit suuresti, jos arka lapsi tarvitsee 5-vuotiaana vanhemman tuekseen synttäreille? Omalla lapsella on ollut useampikin kaveri, jotka ovat alkuun tarvinneet vanhemman mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätitkö koskaan vauvan yksin omiin leikkeihin?vai istuitko vieressä koko aika? Lapsi pitää opettaa jo vauvasta viihtymään hetki yksin. Silloin kun vaikka imuroi,tiskaa,siivoilee ,tekee ruokaa. Muuten niistä saa läheisriippivaisia epäitsenäisiä ihmisiä,jotka ei luota itseensä ja omaan pärjäämiseen
Alue: Aihe vapaa
Hyvin herkkä ikä. Ymmärtää jo paljon mutta logiikkaa ei vielä, ero vanhemmista pelottaa. Ihan normaali vaihe. Pienin askelin voi rohkaista ja kannustaa, ei ikinä pakottaa tai arvostella!