Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia ryhmähaastatteluista?
10.02.2020 |
Erityisesti kiinnostaisi kuulla muiden introverttien kokemuksia. Pääsitkö esille vai veivätkö hölöturvat ja turhanjaarittelittelijat huomion täysin? Tulitko valituksi, vaikka et ollutkaan joukon kovaäänisin?
Kommentit (12)
Minä olen melko vahvasti introvertti. Yhteen duuniin oli sellainen koko päivän (8.30-17) mittainen valintatilaisuus, jossa meitä oli 8 (alunperin hakijoita 80). Tehtiin erilaisia kokeita, tehtäviä, haastatteluja, esityksiä (yksi etukäteen valmisteltu, yksi siellä annettu), jne. Pari niistä oli juuri sellaisia ryhmäkeskusteluja joissa piti porukalla saada joku ongelma ratkottua, ja huoneen nurkissa istui kolme arvioijaa jotka kuumeisesti raapustivat jotain muistikirjaan aina kun joku avasi suunsa.
Sain tuon duunin, eli ilmeisesti sitten pärjäsin melko hyvin. Tietääkseni siinä ei ole tarkoituskaan olla koko ajan äänessä, eikä myöskään istua ihan tuppisuuna, vaan jotain siltä väliltä. Ja tärkeintä on että kun sanoo jotain niin sanoo sen oikealla tavalla, eli rakentavasti, huomaavaisesti, jne., ettei ala jankkaamaan tms.
Tosin minun on työasioista aina ollutkin helppo puhua, vaikka muuten en kauheasti jaksa tai ole kiinnostunut sosiaalisesta kanssakäymisestä. Eli siinä mielessä olen ehkä vähemmän introvertti työympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole introvertti, mutta en ryhmätilanteissa useinkaan saa ääntäni kuuluviin, enkä silti pidä äänekkäämpiä "hölöturpina ja turhanjaarittelittelijoina"...
Hain 2 kertaa fysioterapiakouluun.
Ensimäisellä kerralla (vanha valintakoe) meillä oli ryhmähaastattelu eli minä ja 4 muuta istuimme rivissä ja meiltä kysyttiin ensin vuorotellen kysymyksiä ja sitten lopuksi oli ryhmäkeskustelu. Tiesin jo tuolloin että se meni huonosti. Lopputuloksena varasija 140.
Toisella hakukerralla valintakokeena oli tämä uusi sähköinen testi.
Lopputuloksena sija 70.
Voisin sanoa että olisi täysin mahdotonta päästä kouluun jos siinä painotetaan ryhmähaastattelua.
Oma kokemus on vuosien takaa. Haastattelua seuraavat on ammattilaisia ja osaavat katsoa, mihin työhön haet. Suurin osa tietää, myös sen, että hölöttämällä ei anna hyvää kuvaa itsestään.
siinä ryhmähaastatelussa, jossa olin oli henkilöitä hakemassa eri tehtäviin. Itse olin hakemassa esimiestehtäviin ja pyrin pitämään huolen, että ryhmätehtävissä kaikkia kuunneltiin. Samaa teki useampi muukin, joten ryhmän "isoääninen" tajusi olla välillä hiljaa.
Eli kaikki pääsivät silloin ääneen.
Ja kyllä sain paikan.
Olen todella ujo ja esiintymisfoobinen. En saanut sanotuksi juuri sanaakaan. Vastasin kysymyksiin yhdellä tai kahdella sanalla ja ryhmäkeskustelussa olin hiljaa. Aloin melkein itkemään jännityksen takia.
En päässyt edes jatkokierrokselle, vaikka olin ollut siinä vaiheessa kuusi vuotta kyseisellä työnantajalla töissä. Ilmeisesti aikaisemmat hyvät kokemukset minusta eivät merkinneet mitään. Hävetti tuo kokemus niin paljon, että päätin, että en hae enää koskaan yhtäkään avointa paikkaa työnantajallani. Tuli kerralla selväksi, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia.
Ryhmässä oli muutama koko ajan äänessä oleva, jotka hölöttivät juttuja lapsuudestaan asti. Heistäkään kukaan ei tullut valituksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ryhmähaastattelussa kerran. Istuimme ringissä ja jokainen sai vuorollaan vastata pariin kysymykseen (muistaakseni mitkä ovat omat vahvuudet ja minkälaista työkokemusta on). Sen jälkeen jakauduimme ryhmiin, jossa teimme tehtävän, jonka yksi ryhmäläinen sitten lopuksi purki muille ääneen.
En saanut paikkaa. Tällä persoonalla ei mitenkään pysty olemaan edukseen ryhmätilanteessa. Osallistuin kyllä tehtäviin ja vastasin kysymyksiin kuten muutkin, mutta eihän se riitä. Pitäisi muuttua aivan toisenlaiseksi ihmiseksi. Sitä esittämistäkin olen kokeillut, mutta se uuvuttaa pitemmän päälle, kun vuosikausia esittää jotain muuta kuin on.
Esittäähän tarvitsee vain työnhakuprosessin ja koeajan, sitten voi palata omaksi itsekseen. Näin olen saanut kaksi työtä, enkä usko että ilman esittämistä saisin yhtään mitään töitä tältä alalta. Ja ei, tämä ei ole työnantajaa kohtaan väärin, koska ulospäinsuuntautuneisuus ja hölöttäminen eivät ole mitenkään eduksi työssä, ennemminkin päinvastoin.
On monia kokemuksia, kaikki ei oo jääny mieleen.
Muistan ainakin hoito-alan koulutukseen ryhmähaastattelun, pääsin kouluun
Sekä ainakin yks lastenhoito-keikkatyö - kaikki pääsi :D
Muita ei tuu mieleen mutta on niitä joitakin ollut ja taidan olla aina päässyt.. ;o
Ja mun mielestä nois ryhmähaastatteluissa tärkeämpää on se, et osaa kuunnella kaikkien näkökulmia, kun se, että sä haluat dominoida ja olla eniten äänessä. :D Ite en oo ainakaan sellanen ollu noissa ja aina oon päässyt läpi noista..... :D Ainakin lähes aina..
Eihän noissa välttämättä saa kovin paljoa irti ihmisistä, kun ei noissa kerkeä paljon ihmisistä näkemään. Ehkä näkee just sen, että onko esim kohtelias ihminen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut ryhmähaastattelussa, jossa en saanut juuri suunvuoroa niiltä puheliaimmilta. Sen verran vain, että onnistuin kysymään tarkentavan kysymyksen.
Mutta sillä pääsin eteenpäin rekryssä.
Ja nyt olen itsekin ollut valitsemassa. Niissä mitataan myös sitä kuinka olet läsnä tilanteessa. eli mitä sinun sanoton viestintä kertoo myös. Tsemppiä haastatteluun :)
Ei se kovaäänisin monestikaan ole noista tilanteissa edukseen. Perussääntönä kuuntele, vastaa omalla vuorollasi selkeästi ja rakentavasti (mahdollisen aikarajan puitteissa) siihen, mitä kysytään. Huomioi vuorovaikutus ja kunnioita kanssakeskustelijoita. Viimeinen kannattaa muistaa ihan siksi, että näissä tilaisuuksissa on välillä haastattelun ulkopuolisia henkilöitä tarkoituksenaan sekoittaa pakkaa, eli se kärkäs tapaus tai umpi-idiootilta vaikuttava voi olla "näyttelijä" ja myös heihin tulee pystyä suhtautumaan asiallisesti koko tilanteen ajan.
Ainakin omalla kohdallani pyrin pärjäämään substanssiosaamisella, minkä koen olevan haluamissani tehtävissä tärkeää. Kuulun myös niihin, jotka pystyvät puhumaan työasioista suht helposti, vaikka sosiaalisesti muuten olenkin täystörppö introvertin malliesimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se kovaäänisin monestikaan ole noista tilanteissa edukseen. Perussääntönä kuuntele, vastaa omalla vuorollasi selkeästi ja rakentavasti (mahdollisen aikarajan puitteissa) siihen, mitä kysytään. Huomioi vuorovaikutus ja kunnioita kanssakeskustelijoita. Viimeinen kannattaa muistaa ihan siksi, että näissä tilaisuuksissa on välillä haastattelun ulkopuolisia henkilöitä tarkoituksenaan sekoittaa pakkaa, eli se kärkäs tapaus tai umpi-idiootilta vaikuttava voi olla "näyttelijä" ja myös heihin tulee pystyä suhtautumaan asiallisesti koko tilanteen ajan.
Ainakin omalla kohdallani pyrin pärjäämään substanssiosaamisella, minkä koen olevan haluamissani tehtävissä tärkeää. Kuulun myös niihin, jotka pystyvät puhumaan työasioista suht helposti, vaikka sosiaalisesti muuten olenkin täystörppö introvertin malliesimerkki.
Olen samaa mieltä. Ei niitä ryhmähaastatteluita yleensä ole vetämässä mikään kokematon tyyppi, ja huomaavat kyllä (yleensä) jos joku vaan jauhaa paskaa että olisi äänessä eniten. Tietenkin joskus se voi toimia.
Olen ollut ryhmähaastattelussa kerran. Istuimme ringissä ja jokainen sai vuorollaan vastata pariin kysymykseen (muistaakseni mitkä ovat omat vahvuudet ja minkälaista työkokemusta on). Sen jälkeen jakauduimme ryhmiin, jossa teimme tehtävän, jonka yksi ryhmäläinen sitten lopuksi purki muille ääneen.
En saanut paikkaa. Tällä persoonalla ei mitenkään pysty olemaan edukseen ryhmätilanteessa. Osallistuin kyllä tehtäviin ja vastasin kysymyksiin kuten muutkin, mutta eihän se riitä. Pitäisi muuttua aivan toisenlaiseksi ihmiseksi. Sitä esittämistäkin olen kokeillut, mutta se uuvuttaa pitemmän päälle, kun vuosikausia esittää jotain muuta kuin on.