Mies halusi käpertyä viereeni "pahaa maailmaa pakoon" --- mielen täytti suuri pettymys ja suuttumus
Mikä rääpäle! Luulin saaneeni MIEHEN, joka ottaa, mitä haluaa. Mikä pettymysten karuselli tämä suhde on. Soijako miehistä tekee tällaisia nykyään? Sehän sisältää estrogeeniä ja sitä miehet nykyään syövät.
Mietin tosissani bänksejä. Vertaistukea!? APUA!!!
Kommentit (26)
Aamun typerin provo, onneksi olkoon.
Mies pitäisi olla kaatopaikka sinun tunteille?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmasti provo, mutta jos ei, niin on sinulla kummallinen käsitys miehistä. Ihmisiä mekin ollaan. Puolison kanssa uskaltaa olla myös haavoittuva ja sehän on tervettä.
🤮
AP
Vierailija kirjoitti:
Aamun typerin provo, onneksi olkoon.
Narsisti ei pidä aloitusta provona.
Karusellissa voi tulla tuollaisiakin tapauksia vastaan, mutta siirry vaan seuraavaan.
Käyny vieraissa ja jäämässä kiinni 😅😅😅😅
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmasti provo, mutta jos ei, niin on sinulla kummallinen käsitys miehistä. Ihmisiä mekin ollaan. Puolison kanssa uskaltaa olla myös haavoittuva ja sehän on tervettä.
Täsmälleen.
Vuosikaudet on vaadittu miehiltä herkkyyttä. Nyt se ei kelpaa.
En itse tee noin, mutta olen naimisissa oleva mies enkä vapaana. En tiedä löytyykö meitä niin paljoa vapailta markkinoilta.
En hätäile tai hötkyile turhia, vaimoni kaipaisi tosin enemmän empatiaa ja puolella oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vuosikaudet on vaadittu miehiltä herkkyyttä. Nyt se ei kelpaa.
Ja tämä pääteltiin häiriintyneen trollimiehen kirjoituksesta? Ettet vain olisi itse ap.
Apua. Olen nainen ja ajattelen kuten ap.
No tosissaan, kyllähän tuo on miehelle sallittua. Mutta liika on liikaa. Minulla oli miesystävä joka haki turvaa minusta. En koskaan saanut käpertyä hänen kainaloonsa. Hän oli jollain tapaa iso vauva. Häntä piti halia mutta minä en saanut koskaan lohdutusta.
Tämä oli tosin poikkeustapaus. Tuntemani miehet ovat yleensä olleet sellaisia joiden seurassa on turvallista. Pärjään hienosti yksinkin, kyse ei ole siitä. Mutta on mukava tuntea että miehen seurassa ei tarvitse pelätä missään tilanteessa. Ja on mukava käpertyä joskus itsekin kainaloon.
Minäkään en tykkäisi yhtään jos tuo olisi usein tapahtuva juttu. Jos oma mieheni sanoisi joskus noin, niin varmasti pitäisin häntä kainalossa ja hyvänä koska tietäisin, että sille on oikea syy, mutta jos joku höpöttäisi jatkuvasti jotain vastaavaa, niin en jaksaisi kuunnella. On ok joskus olla haavoittuva ja herkkä, mutta jatkuva vauvailu ja herkistely olisi hyvin ärsyttävää.
Sitä paitsi mielestäni maailma ei ole paha, vaan löydän enemmän hyviä asioita ja osaan iloita pienistäkin kauniista asioista. Olen kuitenkin itse enemmänkin tulta päin! -tyyppi kuin piiloon menevä pupu, joten odotan sitä samaa myös muilta.
Huj kauhean kiusallista. 😂 exäni oli myös yksi iso miesvauva että ihan alkoi ällöttämään. Nykyinen taas vähän liiankin kova ja äijä olevinaan, pari kertaa on itkenyt nähteni 8 vuoden suhteemme aikana ja silloin oli todella hyvä syy. Ei haittaisi vaikka tunteilisi enemmänkin. Ei se väärin ole missään nimessä, mutta liika nössöily yyyh
Tulee mieleen Pahkasian "uutinen" moottorikelkkasafarilla kiinni jäätyneistä pissahousuista.
Saa välillä olla pieni ja surkea. Jopa miehet. Mutta tosiaan en jaksa sellaista jatkuvaa vätystelyä keneltäkään, en edes naisilta.
Seurustelin nuorena miehen kanssa, joka oli tuollainen. Hän oli seurustelun alussa ihan tavallinen mies, mutta sitten hän alkoi jossakin vaiheessa olemaan kuin iso vauva.
Kun hän tuli luokseni, niin hän takertui minuun kuin hukkuva, roikkui minussa ja alkoi jopa piipittämään omituisella vauva äänellä halutessaan jotain. Se oli kamalaa! Hän saattoi tunkea päänsä paitani sisään ja olla siellä "piilossa pahalta maailmalta" ja hyvä että sain mennä vessaan yksin, ettei hän odotellut oven takana. Alussa se nauratti ja oli hassu vitsi, mutta sitten se alkoi ku ottamaan. Varsinkin se piipittävä ääni ja koiranpennun katse olivat ihan uskomattoman outoja katsoa, että minun oli pakko jättää hänet. Yritin puhua hänelle asiasta, mutta mies alkoi vain piipittämään ja lääppimään paitaani aivan kuin joku imbesilli. Kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin nuorena miehen kanssa, joka oli tuollainen. Hän oli seurustelun alussa ihan tavallinen mies, mutta sitten hän alkoi jossakin vaiheessa olemaan kuin iso vauva.
Kun hän tuli luokseni, niin hän takertui minuun kuin hukkuva, roikkui minussa ja alkoi jopa piipittämään omituisella vauva äänellä halutessaan jotain. Se oli kamalaa! Hän saattoi tunkea päänsä paitani sisään ja olla siellä "piilossa pahalta maailmalta" ja hyvä että sain mennä vessaan yksin, ettei hän odotellut oven takana. Alussa se nauratti ja oli hassu vitsi, mutta sitten se alkoi ku ottamaan. Varsinkin se piipittävä ääni ja koiranpennun katse olivat ihan uskomattoman outoja katsoa, että minun oli pakko jättää hänet. Yritin puhua hänelle asiasta, mutta mies alkoi vain piipittämään ja lääppimään paitaani aivan kuin joku imbesilli. Kamalaa.
Auts, olmmekohan seurustelleet saman miehen kanssa? Minun tyyppi maukui kuin kissanpentu. 😲
Tämä on varmasti provo, mutta jos ei, niin on sinulla kummallinen käsitys miehistä. Ihmisiä mekin ollaan. Puolison kanssa uskaltaa olla myös haavoittuva ja sehän on tervettä.