Sosiaalityön opiskelu yliopistossa: kysymystä

Sivuaineet voi lukea hyväksi, jos sellaisia on tehnyt ennen opintojen alkua. Sosiaalityön opinnoissa ei ole juuri lainkaan käytännön taitoja koskevia opintoja. Sivuaineilla kannattaa sitten suunnata osaamistaan esimerkiksi psykologian ja palvelujärjestelmän osalta. 

Vierailija kirjoitti:

Sivuaineet voi lukea hyväksi, jos sellaisia on tehnyt ennen opintojen alkua. Sosiaalityön opinnoissa ei ole juuri lainkaan käytännön taitoja koskevia opintoja. Sivuaineilla kannattaa sitten suunnata osaamistaan esimerkiksi psykologian ja palvelujärjestelmän osalta. 

Missä sen käytännön työn sitten oppii jos ei opinnoissa? Ei ainakaan psykan sivuaineopinnoissa ole muuta kuin vain teoriaa.

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivuaineet voi lukea hyväksi, jos sellaisia on tehnyt ennen opintojen alkua. Sosiaalityön opinnoissa ei ole juuri lainkaan käytännön taitoja koskevia opintoja. Sivuaineilla kannattaa sitten suunnata osaamistaan esimerkiksi psykologian ja palvelujärjestelmän osalta. 

Missä sen käytännön työn sitten oppii jos ei opinnoissa? Ei ainakaan psykan sivuaineopinnoissa ole muuta kuin vain teoriaa.

t. eri

Harjoittelut on tietysti, mutta ei juuri ole sellaisia näin kohtaat hankalia asiakkaita kursseja tmv.

Paljon on niitä, jotka kokevat, ettei yhteiskuntatieteellisellä orientaatiolla ole sosiaalityössä merkitystä, ja että "voitaisko siis niinku vaan opiskella niitä lakei ja et miten efficaa käytetään". Näille ihmisille on ominaista, että heillä on hyvin usein sosionomin tutkinto pohjalla tai muuten epäakateeminen tausta (lähihoitajia yms.). 

Rakenteiden, ylisukupolvisuuden, luokkatematiikan ynnä muun ymmärtäminen on sosiaalityössä hyvin olennaista. Valitettavasti työelämäänkin asti kuitenkin päätyy näitä sosionomista pätevöityneitä, joiden mielestä opinnot olivat ihan turhat, ja se, että on itse äiti, riittää hyväksi sosiaalityöntekijäksi. 

Vankka teoriapohja on akateemisissa opinnoissa keskeisintä. Käytännön taitoja opitaan harjoittelujaksoilla. Osaaminen perustuu syvempään ymmärrykseen asioista, täytyy tuntea historia ym. hyvin.

Mutta mieti tarkkaan haluatko sos.työntekijäksi. Ala ei ole arvostettu ja olet usein kaikkien sylkykuppi. Näkeehän sen tällä palstallakin.

T. n. 30v sosiaalityöntekijänä. Olisin valinnut toisin jos olisin tiennyt

Mihin ap katosi?

"Kuinka suuri osa varsinaisista pääaineopinnoista liittyy itse käytännön työhön? Muistelen lukeneeni, että joku muuta sosiaalitiedettä (esim.sosiologia) voi saada sosiaalityöntekijän pätevyyden hyvinkin nopeilla lisäopinnoilla"

Tämä ei pidä paikkansa. Sitä sosiologiaa opiskelleenkin pitää suorittaa ne sosiaalityön perus- ja aineopinnot ja sitten hakea sosiaalityön maisteriohjelmaan. Eli käytännössä ihan sama työmäärä.

Ei tarvitse sosiologiaa opiskelleen suorittaa kaikkia opintoja. Itse olisin saanyt sosiologian perusopinnot sosiaalityön perusopinnoiksi suorittamalla 5 op:n johdantokurssin ja harjoittelun. 

Sitä sopii epäillä, onko esimerkiksi  luokkatematiikasta ja muusta historiasta ja teoriasta enemmän haittaa kuin hyötyä käytännön sosiaalityössä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse sosiologiaa opiskelleen suorittaa kaikkia opintoja. Itse olisin saanyt sosiologian perusopinnot sosiaalityön perusopinnoiksi suorittamalla 5 op:n johdantokurssin ja harjoittelun. 

Sitä sopii epäillä, onko esimerkiksi  luokkatematiikasta ja muusta historiasta ja teoriasta enemmän haittaa kuin hyötyä käytännön sosiaalityössä. 

Riippuu yliopistosta. Jyväskylässä taitaa olla yhteiskuntatieteissä yhteiset perusopinnot tuota johdantokurssia lukuunottamatta.

Maisteritutkinnolla saa yleensä hyväksiluettua kandin verran sosiaalityön opinnoista. Aineopinnot ja pitkä harjoittelu päälle ja on sijaispätevyys. Jos ei lähde siitä töihin jo suoraan, voi maisteri pätevöittää itsensä sosiaalityöntekijäksi kahdessa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Maisteritutkinnolla saa yleensä hyväksiluettua kandin verran sosiaalityön opinnoista. Aineopinnot ja pitkä harjoittelu päälle ja on sijaispätevyys. Jos ei lähde siitä töihin jo suoraan, voi maisteri pätevöittää itsensä sosiaalityöntekijäksi kahdessa vuodessa.

Sijaispätevyys tulee aineopintojen harjoittelulla.

Vierailija kirjoitti:

Paljon on niitä, jotka kokevat, ettei yhteiskuntatieteellisellä orientaatiolla ole sosiaalityössä merkitystä, ja että "voitaisko siis niinku vaan opiskella niitä lakei ja et miten efficaa käytetään". Näille ihmisille on ominaista, että heillä on hyvin usein sosionomin tutkinto pohjalla tai muuten epäakateeminen tausta (lähihoitajia yms.). 

Rakenteiden, ylisukupolvisuuden, luokkatematiikan ynnä muun ymmärtäminen on sosiaalityössä hyvin olennaista. Valitettavasti työelämäänkin asti kuitenkin päätyy näitä sosionomista pätevöityneitä, joiden mielestä opinnot olivat ihan turhat, ja se, että on itse äiti, riittää hyväksi sosiaalityöntekijäksi. 

Minun mielestä tuo herättää tärkeitä kysymyksiä opintojen mielekkyydestä jos kerran osa opinnot läpäisseistä pitää opintoja turhana.

Moniko psykologi, lääkäri, puheterapeutti tai vaikka sitten pappi pitää oman alansa opintoja turhana itselleen? Jos ex-sosionomi ja nykyinen sosiaalityöntekijä pitää opintojaan turhana, voi olla, että hän ei vain ymmärrä niiden arvoa tai kenties hänenkin ajatuksissaan on totuuden siemen ja koulutukset ovat ylipitkiä tai liiallisuutta päällekkäisyyttä esiintyy? 

Nykyään lähes kaikilla perusfiksuilla ihmisillä on jotain tietoa rakenteista ja ylisukupolvisuudesta tai esim.terveellisistä elämäntavoista ja yleisimmistä mielenterveyshäiriöistä, mutta esim.putkiasennuksesta tai sähköinsinöörin hommista ei ole, koska se ei kuulu yleissivistykseen. Perustietoihin ei tarvitse yliopistoa, vaan yliopiston pitäisi nähdäkseni sosiaalityön osalta syventää tuota yleissivistykseen osaamista tärkeällä ja työelämän kannalta järkevällä tavalla. 

Olen aiemmin käynyt paljon sosiaalialan AMK-opintoja ja monesti tulee sellainen olo, että joku yksinkertainen asia sanotaan hitaasti ja pitkästi ja joudun katsomaan luentovideon 1,5 nopeudella. Kasvatusalasta sanotaan usein samaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivuaineet voi lukea hyväksi, jos sellaisia on tehnyt ennen opintojen alkua. Sosiaalityön opinnoissa ei ole juuri lainkaan käytännön taitoja koskevia opintoja. Sivuaineilla kannattaa sitten suunnata osaamistaan esimerkiksi psykologian ja palvelujärjestelmän osalta. 

Missä sen käytännön työn sitten oppii jos ei opinnoissa? Ei ainakaan psykan sivuaineopinnoissa ole muuta kuin vain teoriaa.

t. eri

Harjoittelut on tietysti, mutta ei juuri ole sellaisia näin kohtaat hankalia asiakkaita kursseja tmv.

Meillä kyllä koululle tuli yhdellä kurssilla näyttelijöitä, jotka esittivät aggressiivisia ja muuten hankalia asiakkaita ja heitä opeteltiin käsittelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon on niitä, jotka kokevat, ettei yhteiskuntatieteellisellä orientaatiolla ole sosiaalityössä merkitystä, ja että "voitaisko siis niinku vaan opiskella niitä lakei ja et miten efficaa käytetään". Näille ihmisille on ominaista, että heillä on hyvin usein sosionomin tutkinto pohjalla tai muuten epäakateeminen tausta (lähihoitajia yms.). 

Rakenteiden, ylisukupolvisuuden, luokkatematiikan ynnä muun ymmärtäminen on sosiaalityössä hyvin olennaista. Valitettavasti työelämäänkin asti kuitenkin päätyy näitä sosionomista pätevöityneitä, joiden mielestä opinnot olivat ihan turhat, ja se, että on itse äiti, riittää hyväksi sosiaalityöntekijäksi. 

Minun mielestä tuo herättää tärkeitä kysymyksiä opintojen mielekkyydestä jos kerran osa opinnot läpäisseistä pitää opintoja turhana.

Moniko psykologi, lääkäri, puheterapeutti tai vaikka sitten pappi pitää oman alansa opintoja turhana itselleen? Jos ex-sosionomi ja nykyinen sosiaalityöntekijä pitää opintojaan turhana, voi olla, että hän ei vain ymmärrä niiden arvoa tai kenties hänenkin ajatuksissaan on totuuden siemen ja koulutukset ovat ylipitkiä tai liiallisuutta päällekkäisyyttä esiintyy? 

Nykyään lähes kaikilla perusfiksuilla ihmisillä on jotain tietoa rakenteista ja ylisukupolvisuudesta tai esim.terveellisistä elämäntavoista ja yleisimmistä mielenterveyshäiriöistä, mutta esim.putkiasennuksesta tai sähköinsinöörin hommista ei ole, koska se ei kuulu yleissivistykseen. Perustietoihin ei tarvitse yliopistoa, vaan yliopiston pitäisi nähdäkseni sosiaalityön osalta syventää tuota yleissivistykseen osaamista tärkeällä ja työelämän kannalta järkevällä tavalla. 

Olen aiemmin käynyt paljon sosiaalialan AMK-opintoja ja monesti tulee sellainen olo, että joku yksinkertainen asia sanotaan hitaasti ja pitkästi ja joudun katsomaan luentovideon 1,5 nopeudella. Kasvatusalasta sanotaan usein samaa. 

Sosiaalityön ydin on kyetä arvioimaan henkilön tilannetta, siihen liittyviä riskejä ja suojaavia tekijöitä, arvioimaan erilaisten interventioiden mahdollisuuksia parantaa tai huonontaa asiakkaan tilannetta jne. Kyse ei ole yleissivistyksen tasoisesta osaamisesta vaan syventävästä osaamisesta, akateemisten opintojen ydintä. Effica-osaaminen tai yksittäisen kunnan palveluverkon osaaminen on toissijaista, koska sen oppii itse työssä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon on niitä, jotka kokevat, ettei yhteiskuntatieteellisellä orientaatiolla ole sosiaalityössä merkitystä, ja että "voitaisko siis niinku vaan opiskella niitä lakei ja et miten efficaa käytetään". Näille ihmisille on ominaista, että heillä on hyvin usein sosionomin tutkinto pohjalla tai muuten epäakateeminen tausta (lähihoitajia yms.). 

Rakenteiden, ylisukupolvisuuden, luokkatematiikan ynnä muun ymmärtäminen on sosiaalityössä hyvin olennaista. Valitettavasti työelämäänkin asti kuitenkin päätyy näitä sosionomista pätevöityneitä, joiden mielestä opinnot olivat ihan turhat, ja se, että on itse äiti, riittää hyväksi sosiaalityöntekijäksi. 

Minun mielestä tuo herättää tärkeitä kysymyksiä opintojen mielekkyydestä jos kerran osa opinnot läpäisseistä pitää opintoja turhana.

Moniko psykologi, lääkäri, puheterapeutti tai vaikka sitten pappi pitää oman alansa opintoja turhana itselleen? Jos ex-sosionomi ja nykyinen sosiaalityöntekijä pitää opintojaan turhana, voi olla, että hän ei vain ymmärrä niiden arvoa tai kenties hänenkin ajatuksissaan on totuuden siemen ja koulutukset ovat ylipitkiä tai liiallisuutta päällekkäisyyttä esiintyy? 

Nykyään lähes kaikilla perusfiksuilla ihmisillä on jotain tietoa rakenteista ja ylisukupolvisuudesta tai esim.terveellisistä elämäntavoista ja yleisimmistä mielenterveyshäiriöistä, mutta esim.putkiasennuksesta tai sähköinsinöörin hommista ei ole, koska se ei kuulu yleissivistykseen. Perustietoihin ei tarvitse yliopistoa, vaan yliopiston pitäisi nähdäkseni sosiaalityön osalta syventää tuota yleissivistykseen osaamista tärkeällä ja työelämän kannalta järkevällä tavalla. 

Olen aiemmin käynyt paljon sosiaalialan AMK-opintoja ja monesti tulee sellainen olo, että joku yksinkertainen asia sanotaan hitaasti ja pitkästi ja joudun katsomaan luentovideon 1,5 nopeudella. Kasvatusalasta sanotaan usein samaa. 

Sosiaalityön ydin on kyetä arvioimaan henkilön tilannetta, siihen liittyviä riskejä ja suojaavia tekijöitä, arvioimaan erilaisten interventioiden mahdollisuuksia parantaa tai huonontaa asiakkaan tilannetta jne. Kyse ei ole yleissivistyksen tasoisesta osaamisesta vaan syventävästä osaamisesta, akateemisten opintojen ydintä. Effica-osaaminen tai yksittäisen kunnan palveluverkon osaaminen on toissijaista, koska sen oppii itse työssä. 

Olen kuullut usealta sosiaalityöntekijältä, että olivat aivan ulalla tullessaan työelämään. Eli myöskään näitä arviointitaitoja ei kyseinen koulutus opeta. Opinnot ja itse työ vaikuttavat hyvin irrallisilta toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon on niitä, jotka kokevat, ettei yhteiskuntatieteellisellä orientaatiolla ole sosiaalityössä merkitystä, ja että "voitaisko siis niinku vaan opiskella niitä lakei ja et miten efficaa käytetään". Näille ihmisille on ominaista, että heillä on hyvin usein sosionomin tutkinto pohjalla tai muuten epäakateeminen tausta (lähihoitajia yms.). 

Rakenteiden, ylisukupolvisuuden, luokkatematiikan ynnä muun ymmärtäminen on sosiaalityössä hyvin olennaista. Valitettavasti työelämäänkin asti kuitenkin päätyy näitä sosionomista pätevöityneitä, joiden mielestä opinnot olivat ihan turhat, ja se, että on itse äiti, riittää hyväksi sosiaalityöntekijäksi. 

Minun mielestä tuo herättää tärkeitä kysymyksiä opintojen mielekkyydestä jos kerran osa opinnot läpäisseistä pitää opintoja turhana.

Moniko psykologi, lääkäri, puheterapeutti tai vaikka sitten pappi pitää oman alansa opintoja turhana itselleen? Jos ex-sosionomi ja nykyinen sosiaalityöntekijä pitää opintojaan turhana, voi olla, että hän ei vain ymmärrä niiden arvoa tai kenties hänenkin ajatuksissaan on totuuden siemen ja koulutukset ovat ylipitkiä tai liiallisuutta päällekkäisyyttä esiintyy? 

Nykyään lähes kaikilla perusfiksuilla ihmisillä on jotain tietoa rakenteista ja ylisukupolvisuudesta tai esim.terveellisistä elämäntavoista ja yleisimmistä mielenterveyshäiriöistä, mutta esim.putkiasennuksesta tai sähköinsinöörin hommista ei ole, koska se ei kuulu yleissivistykseen. Perustietoihin ei tarvitse yliopistoa, vaan yliopiston pitäisi nähdäkseni sosiaalityön osalta syventää tuota yleissivistykseen osaamista tärkeällä ja työelämän kannalta järkevällä tavalla. 

Olen aiemmin käynyt paljon sosiaalialan AMK-opintoja ja monesti tulee sellainen olo, että joku yksinkertainen asia sanotaan hitaasti ja pitkästi ja joudun katsomaan luentovideon 1,5 nopeudella. Kasvatusalasta sanotaan usein samaa. 

Sosiaalityön ydin on kyetä arvioimaan henkilön tilannetta, siihen liittyviä riskejä ja suojaavia tekijöitä, arvioimaan erilaisten interventioiden mahdollisuuksia parantaa tai huonontaa asiakkaan tilannetta jne. Kyse ei ole yleissivistyksen tasoisesta osaamisesta vaan syventävästä osaamisesta, akateemisten opintojen ydintä. Effica-osaaminen tai yksittäisen kunnan palveluverkon osaaminen on toissijaista, koska sen oppii itse työssä. 

Olen kuullut usealta sosiaalityöntekijältä, että olivat aivan ulalla tullessaan työelämään. Eli myöskään näitä arviointitaitoja ei kyseinen koulutus opeta. Opinnot ja itse työ vaikuttavat hyvin irrallisilta toisistaan.

Ja parannusehdotuksesi on? Minusta opiskelu joka pitää sisällään yhteiskuntatieteitä, psykologiaa ja oikeustieteitä on aika kattava. ATK -taidot oppii sitten kunnassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon on niitä, jotka kokevat, ettei yhteiskuntatieteellisellä orientaatiolla ole sosiaalityössä merkitystä, ja että "voitaisko siis niinku vaan opiskella niitä lakei ja et miten efficaa käytetään". Näille ihmisille on ominaista, että heillä on hyvin usein sosionomin tutkinto pohjalla tai muuten epäakateeminen tausta (lähihoitajia yms.). 

Rakenteiden, ylisukupolvisuuden, luokkatematiikan ynnä muun ymmärtäminen on sosiaalityössä hyvin olennaista. Valitettavasti työelämäänkin asti kuitenkin päätyy näitä sosionomista pätevöityneitä, joiden mielestä opinnot olivat ihan turhat, ja se, että on itse äiti, riittää hyväksi sosiaalityöntekijäksi. 

Minun mielestä tuo herättää tärkeitä kysymyksiä opintojen mielekkyydestä jos kerran osa opinnot läpäisseistä pitää opintoja turhana.

Moniko psykologi, lääkäri, puheterapeutti tai vaikka sitten pappi pitää oman alansa opintoja turhana itselleen? Jos ex-sosionomi ja nykyinen sosiaalityöntekijä pitää opintojaan turhana, voi olla, että hän ei vain ymmärrä niiden arvoa tai kenties hänenkin ajatuksissaan on totuuden siemen ja koulutukset ovat ylipitkiä tai liiallisuutta päällekkäisyyttä esiintyy? 

Nykyään lähes kaikilla perusfiksuilla ihmisillä on jotain tietoa rakenteista ja ylisukupolvisuudesta tai esim.terveellisistä elämäntavoista ja yleisimmistä mielenterveyshäiriöistä, mutta esim.putkiasennuksesta tai sähköinsinöörin hommista ei ole, koska se ei kuulu yleissivistykseen. Perustietoihin ei tarvitse yliopistoa, vaan yliopiston pitäisi nähdäkseni sosiaalityön osalta syventää tuota yleissivistykseen osaamista tärkeällä ja työelämän kannalta järkevällä tavalla. 

Olen aiemmin käynyt paljon sosiaalialan AMK-opintoja ja monesti tulee sellainen olo, että joku yksinkertainen asia sanotaan hitaasti ja pitkästi ja joudun katsomaan luentovideon 1,5 nopeudella. Kasvatusalasta sanotaan usein samaa. 

Sosiaalityön ydin on kyetä arvioimaan henkilön tilannetta, siihen liittyviä riskejä ja suojaavia tekijöitä, arvioimaan erilaisten interventioiden mahdollisuuksia parantaa tai huonontaa asiakkaan tilannetta jne. Kyse ei ole yleissivistyksen tasoisesta osaamisesta vaan syventävästä osaamisesta, akateemisten opintojen ydintä. Effica-osaaminen tai yksittäisen kunnan palveluverkon osaaminen on toissijaista, koska sen oppii itse työssä. 

Olen kuullut usealta sosiaalityöntekijältä, että olivat aivan ulalla tullessaan työelämään. Eli myöskään näitä arviointitaitoja ei kyseinen koulutus opeta. Opinnot ja itse työ vaikuttavat hyvin irrallisilta toisistaan.

Ja parannusehdotuksesi on? Minusta opiskelu joka pitää sisällään yhteiskuntatieteitä, psykologiaa ja oikeustieteitä on aika kattava. ATK -taidot oppii sitten kunnassa. 

Mitä psykologian opintoja muka sosiaalityön pääaineopinnot sisältävät? Oikeustiedettäkin vain 5 op. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon on niitä, jotka kokevat, ettei yhteiskuntatieteellisellä orientaatiolla ole sosiaalityössä merkitystä, ja että "voitaisko siis niinku vaan opiskella niitä lakei ja et miten efficaa käytetään". Näille ihmisille on ominaista, että heillä on hyvin usein sosionomin tutkinto pohjalla tai muuten epäakateeminen tausta (lähihoitajia yms.). 

Rakenteiden, ylisukupolvisuuden, luokkatematiikan ynnä muun ymmärtäminen on sosiaalityössä hyvin olennaista. Valitettavasti työelämäänkin asti kuitenkin päätyy näitä sosionomista pätevöityneitä, joiden mielestä opinnot olivat ihan turhat, ja se, että on itse äiti, riittää hyväksi sosiaalityöntekijäksi. 

Minun mielestä tuo herättää tärkeitä kysymyksiä opintojen mielekkyydestä jos kerran osa opinnot läpäisseistä pitää opintoja turhana.

Moniko psykologi, lääkäri, puheterapeutti tai vaikka sitten pappi pitää oman alansa opintoja turhana itselleen? Jos ex-sosionomi ja nykyinen sosiaalityöntekijä pitää opintojaan turhana, voi olla, että hän ei vain ymmärrä niiden arvoa tai kenties hänenkin ajatuksissaan on totuuden siemen ja koulutukset ovat ylipitkiä tai liiallisuutta päällekkäisyyttä esiintyy? 

Nykyään lähes kaikilla perusfiksuilla ihmisillä on jotain tietoa rakenteista ja ylisukupolvisuudesta tai esim.terveellisistä elämäntavoista ja yleisimmistä mielenterveyshäiriöistä, mutta esim.putkiasennuksesta tai sähköinsinöörin hommista ei ole, koska se ei kuulu yleissivistykseen. Perustietoihin ei tarvitse yliopistoa, vaan yliopiston pitäisi nähdäkseni sosiaalityön osalta syventää tuota yleissivistykseen osaamista tärkeällä ja työelämän kannalta järkevällä tavalla. 

Olen aiemmin käynyt paljon sosiaalialan AMK-opintoja ja monesti tulee sellainen olo, että joku yksinkertainen asia sanotaan hitaasti ja pitkästi ja joudun katsomaan luentovideon 1,5 nopeudella. Kasvatusalasta sanotaan usein samaa. 

Sosiaalityön ydin on kyetä arvioimaan henkilön tilannetta, siihen liittyviä riskejä ja suojaavia tekijöitä, arvioimaan erilaisten interventioiden mahdollisuuksia parantaa tai huonontaa asiakkaan tilannetta jne. Kyse ei ole yleissivistyksen tasoisesta osaamisesta vaan syventävästä osaamisesta, akateemisten opintojen ydintä. Effica-osaaminen tai yksittäisen kunnan palveluverkon osaaminen on toissijaista, koska sen oppii itse työssä. 

Olen kuullut usealta sosiaalityöntekijältä, että olivat aivan ulalla tullessaan työelämään. Eli myöskään näitä arviointitaitoja ei kyseinen koulutus opeta. Opinnot ja itse työ vaikuttavat hyvin irrallisilta toisistaan.

Ja parannusehdotuksesi on? Minusta opiskelu joka pitää sisällään yhteiskuntatieteitä, psykologiaa ja oikeustieteitä on aika kattava. ATK -taidot oppii sitten kunnassa. 

Mitä psykologian opintoja muka sosiaalityön pääaineopinnot sisältävät? Oikeustiedettäkin vain 5 op. 

En tiedä missä opiekelet, mutta omaan tutkintooni kuuluu 20-25op oikeustiedettä ja hyvän matkaa psykologiaa. 

"Onko työ lopulta sen verran yksinkertaista, että siihen voidaan tuolla tavalla lisäkouluttaa ihminen (esim.sosiologiaa opiskellut), jolla ei ole minkäänlaisia näyttöjä kyvyistä työskennellä haastavien asiakkaiden ja tilanteiden parissa?"

Sosiologihan on syvällisesti perhetynyt yhteiskuntatieteisiin ja ilmiöihin kuten esim. syrjäytyminen, joten ihan hyvät pohjathan sosiologian maisterilla on muuntokouluttautua sosiaalityöntekijäksi. En tiedä mitä haet työn yksinkertaisuudella. Sitä se todellakaan ei ole vaan päivittäistä tahkoamista vaikeiden asioiden ja asiakkaiden kanssa ilman loistavia ratkaisuja. Hyvin suuri osa sosiaalityöntekijöistä palaa loppuun työssään ja hakeutuu helpompiin hommiin muualle. Esim. lastensuojelun osalta se tarkoittaa valtavaa työvoimapulaa. Yliopistot eivät ennätä kouluttaa sitä mukaa kun alalta poistuu sosiaalityöntekijöitä. 

Vierailija kirjoitti:

"Onko työ lopulta sen verran yksinkertaista, että siihen voidaan tuolla tavalla lisäkouluttaa ihminen (esim.sosiologiaa opiskellut), jolla ei ole minkäänlaisia näyttöjä kyvyistä työskennellä haastavien asiakkaiden ja tilanteiden parissa?"

Sosiologihan on syvällisesti perhetynyt yhteiskuntatieteisiin ja ilmiöihin kuten esim. syrjäytyminen, joten ihan hyvät pohjathan sosiologian maisterilla on muuntokouluttautua sosiaalityöntekijäksi. En tiedä mitä haet työn yksinkertaisuudella. Sitä se todellakaan ei ole vaan päivittäistä tahkoamista vaikeiden asioiden ja asiakkaiden kanssa ilman loistavia ratkaisuja. Hyvin suuri osa sosiaalityöntekijöistä palaa loppuun työssään ja hakeutuu helpompiin hommiin muualle. Esim. lastensuojelun osalta se tarkoittaa valtavaa työvoimapulaa. Yliopistot eivät ennätä kouluttaa sitä mukaa kun alalta poistuu sosiaalityöntekijöitä. 

En itse näe hirveästi yhteistä sosiologian ja sosiaalityön välillä. Moniko sosionomi tms. jatkokouluttautuu sosiologiksi tai päinvastoin? Sosiologia voi olla esim.naisten seksuaalisen vallan mietiskelyä omassa tutkijakammiossa tai 80-luvun nuorisokulttuurien pohdintaa. Sosiologia on politisoitunut teoreettinen tutkimusala. Sosiaalityöntekijä tekee paljon enemmän yhteistyötä esim.poliisin kuin yhteiskuntatutkijan kanssa eikä sosiaalityöntekijän moniammatillisessa tiimissä ole yhtään yhteiskuntatutkijaa, vaan esim.lääkäri, psykologi, perhetyöntekijöitä ynnä muita. Se, että joku lueskelee rikosdekkareita ei vielä tarkoita sitä, että hänestä olisi poliisiksi ja mielestäni tämä vertaus sopii, kun verrataan sosiologiaa ja sosiaalityötä. 

Myös psykologia kuuluu yhteiskuntatieteisiin ja sillä on äärimmäisen vähän tekemistä sosiologian kanssa, sillä sosiologi ei saa todellista pätevyyttä mihinkään konkreettiseen tehtävään, kun taas psykologista tulee lainsuojaama terveydenhuollon asiantuntija. 

Minun mielestä pikaväylä sosiaalityöntekijäksi jonkun näennäisesti lähisukuisen opintohistorian kautta vähentää sosiaalityön arvovaltaa ja arvostusta ainakin potentiaalisesti.