Lue keskustelun säännöt.
Narsistien aikuiset lapset, mikä on omituisin ajatuksenne?
08.02.2020 |
Tuli mieleeni tehdä tällainen ketju, kun olen huomannut viime aikoina miettiväni aivan hulluja.
Olen aina epäillyt itseäni ja olen äärimmäisen itsekriittinen, en mielestäni osaa mitään, kuten sain kuulla 20 vuoden ajan. Olen myös monesti välien katkaisun jälkeen miettinyt, että entä jos minä olinkin sen narsisti, eikä vanhempani. Entä jos kuvittelen, entä jos paisuttelen asiaa jne.
Muut läheiseni ovat varmistaneet, että näin ei tosiaan ole, minua on kohdeltu kamalalla tavalla ja minä todellakin olen uhri, minulla ei ollut mitään ihmisarvoa edes, kun asuin kotona.
Kuitenkin hulluin ajatus jota huomasin miettiväni eilen, oli se, että entä jos minä olen narsisti, ollut lapsesta asti, mutta en vain tiedosta sitä. Olenkin oikeasti narsisti, mutta niin paha sellainen, että aivoni tekivät minusta uhrin, vaikka oikeasti olen se paha tässä kaikessa, aivoni eivät vain anna minun tietää sitä. Saan kaikki uskomaan, että olin uhri ja välien katkaisu oli täysin oikeutettua. Pelkäsin eilen ihan tosissani, että jonain aamuna vain herään ja olen paha.
Pelkään usein, että minä olenkin se paha. Jos olen itsekäs jossain asiassa, mietin heti tekeekö se minusta narsistin. Joskus minusta tuntuu äärettömän pahalta, että minulla ei ole vanhempaa. Tuntuu vaikealta käsittää, jos joku haluaa olla hyvissä väleissä perheensä kanssa, mutta samalla surulliselta. Joskus tuntuu pahalta, että vihaan häntä, koska niin ei "kuuluisi" tai "saisi" tehdä. Monet kyseenalaistavat tämän. Ja joskus tuntuu pahalta kun muistan ne muutamat hyvät hetket, ei niitä voi kieltää, jopa narsistien kanssa niitä on joskus ja silloin tuntuu älyttömän pahalta. Tiedän, että jokaikisellä ihmisellä on narsistia piirteitä, mutta se kuuluu ihmisyyteen, eikä tee ihmisestä narsistia.
Jos jollakulla muulla on kokemusta narsisti vanhemmasta ja välien katkaisusta, milloin hän jätti sinut rauhaan? Olen katkaissut välit 10 vuotta sitten, mutta ei jätä minua rauhaan, odotan vain niin paljon sitä päivää, kun hänestä aika jättää ja vihdoinkin voin huokaista helpotuksesta. Olen aina sanonut, etten vuodata kyyneltäkään hänen poismenonsa takia, mutta taidan kyllä sittenkin itkeä, onnesta ja helpotuksesta kun saan siitä kuulla.
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, varmasti ei ole helppoa =( Oletko käynyt terapiassa?
Voisin kuvitella, että on täysin luonnollista että ajatuksen on välillä ihan sekaisin. Sinulla varmaan oli joku terveempikin aikuinen, koska selvisit suht koht hyvin?
Tsemppiä <3
Olet oikeilla jäljillä kun mietit asiaa. narsistin tarkoitus on särkeä minäkuvasi niin että et enää tiedä mikä olet itse ja mikä on peilikuva siitä toisesta. Jos on joutunut oikeasti narsistin uhriksi niin tuota miettii.
Itselläni auttaa kun mietin sitä että aidosti rakastan kaikkia lapsianI yhtä paljon, vaikka eri tavalla jokaista. Toivon heille kaikille hyvää ja teen kaikkeni että saisivat olla semmoisia kuin ovat, en yritä väkisin tehdä heistä jotakin. Ovat kaikki erilaisia mutta semmoisenaan ihania.
narsisti ei ajattelisi niin lapsistaan.
Minun lapseni kärsii narsistivanhemmasta jo nyt. Jatkuva henkinen väkivalta, mitätöinti, alistaminen, nöyryyttäminen, laiminlyönti, kaiken sen mollaaminen, mikä lapselle on tärkeää (koti, toinen vanhempi, harrastukset, mielenkiinnon kohteet), silmittömät raivokohtaukset, uhkailut eivät kiinnosta ketään eihän sitä voi mitenkään todistaa, lapsihan on aivopesty ja valehtelee, isähän kertoo että rakastaa.
Lapsi on herkkä, syyttää itseään, toivoo, että hänellä olisi joku toisenlainen isä, sellainen kuin muillakin, joka vie futistreeneihin, taputtaa musaopiston konsertissa, on kirkossa kuuntelemassa kuoroesitystä, ottaa syliin ja lohduttaa kun on paha mieli, kysyy, miten menee sen sijaan, että raivoaa, uhkailee, kuulustelee, juo itsensä humalaan, vie piiloon kun olisi harrastusviikonloppu vain sabotoidakseen sen.
Tämä on hirveää, mutta vieraannuttajavanhemmaksi leimattuna mitään en voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Voi, varmasti ei ole helppoa =( Oletko käynyt terapiassa?
Voisin kuvitella, että on täysin luonnollista että ajatuksen on välillä ihan sekaisin. Sinulla varmaan oli joku terveempikin aikuinen, koska selvisit suht koht hyvin?
Tsemppiä <3
En ole käynyt, en osaa luottaa terapeutteihin. Teininä kävin vanhempani pakottaman terapiassa, koska "olen aivan sekaisin, eikä hän jaksa minua ja olen tyhmä/hullu" jne. Vei minut väkisin myös johonkin ÄO-testeihin ja suuttui, kun pärjäsin hyvin ja joillakin osa-alueille keskimääräistä paremmin.
Terapiaan tuli aina mukaan ja hän vastaili puolestani terapeutille, minä istuin hiljaa vieressä. Kerran terapeutti sitten sanoi, että mitäs jos annetaan x vastata ihan itse. Siihen hän vastasi, ettei tarvitse, hän tietää kyllä. Muistan vieläkin sen kamalan tunteen, kun terapeutti puhui silti minulle vanhempani ohi. Se katse, jonka sain vanhemmaltani, en voinut kuin myötäillä hänen mielipidettään. Silti tuon käyntikerran jälkeen hän huusi minulle koko päivän, miten olin nolannut hänet ja pakotin terapeutin ohittamaan hänet.
Minulla ei oikeastaan ollut ketään, vanhempani oli yh ja oli kietonut koko suvun pikkusormensa ympärille, kaikki aina voivottelivat kun hänellä on niin rankkaa kun olen tällainen.
Totta puhuen en tiedä, miten selvisin näinkin selväjärkisenä. Luulen, että se pelasti paljon, kun tapasin mieheni jo nuorena, hän auttoi minua pääsemään irti vanhemmastani, kun näki todella nopeasti mitä kotonani tapahtui. Myös muutamat hyvät ystävät auttoivat minua pärjäämään.
Silti usein mietin, että en ole kovinkaan selväjärkinen tai pärjää hyvin. Minulla on todella paljon erilaisia traumoja ja vaikeuksia tunteiden käsittelyssä ja patoankin niitä sisääni.
Kiitos sinulle <3
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeilla jäljillä kun mietit asiaa. narsistin tarkoitus on särkeä minäkuvasi niin että et enää tiedä mikä olet itse ja mikä on peilikuva siitä toisesta. Jos on joutunut oikeasti narsistin uhriksi niin tuota miettii.
Itselläni auttaa kun mietin sitä että aidosti rakastan kaikkia lapsianI yhtä paljon, vaikka eri tavalla jokaista. Toivon heille kaikille hyvää ja teen kaikkeni että saisivat olla semmoisia kuin ovat, en yritä väkisin tehdä heistä jotakin. Ovat kaikki erilaisia mutta semmoisenaan ihania.
narsisti ei ajattelisi niin lapsistaan.
Näinhän se on, muistan jo todella pienenä lapsena miettineeni etten osaa mitään ja epäilin itseäni ihan kaikissa asioissa, enkä uskaltanut kokeilla mitään, josta myös tietysti sain raivoa osakseni.
Hienoa, että katkaiset tuon kierteen, mikäli siis itsekin olet uhri. Itsekin yritän kaikkeni, etten jatkaisi sitä omien lapsieni kanssa, mitä oma vanhempani teki minulle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni kärsii narsistivanhemmasta jo nyt. Jatkuva henkinen väkivalta, mitätöinti, alistaminen, nöyryyttäminen, laiminlyönti, kaiken sen mollaaminen, mikä lapselle on tärkeää (koti, toinen vanhempi, harrastukset, mielenkiinnon kohteet), silmittömät raivokohtaukset, uhkailut eivät kiinnosta ketään eihän sitä voi mitenkään todistaa, lapsihan on aivopesty ja valehtelee, isähän kertoo että rakastaa.
Lapsi on herkkä, syyttää itseään, toivoo, että hänellä olisi joku toisenlainen isä, sellainen kuin muillakin, joka vie futistreeneihin, taputtaa musaopiston konsertissa, on kirkossa kuuntelemassa kuoroesitystä, ottaa syliin ja lohduttaa kun on paha mieli, kysyy, miten menee sen sijaan, että raivoaa, uhkailee, kuulustelee, juo itsensä humalaan, vie piiloon kun olisi harrastusviikonloppu vain sabotoidakseen sen.
Tämä on hirveää, mutta vieraannuttajavanhemmaksi leimattuna mitään en voi tehdä.
Minä voin ja teinkin. Kieltäydyin antamasta lapsia tuollaiselle isälle. Minulle asetettiin muutamaan kertaan uhkasakkoja oikeudessa, mutta silläkään uhalla en antanut. Sain hirveät velat oikeuskuluista ja menin ihan loppuun viranomaisten kanssa taistellessa, mutta lapseni pelastin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni kärsii narsistivanhemmasta jo nyt. Jatkuva henkinen väkivalta, mitätöinti, alistaminen, nöyryyttäminen, laiminlyönti, kaiken sen mollaaminen, mikä lapselle on tärkeää (koti, toinen vanhempi, harrastukset, mielenkiinnon kohteet), silmittömät raivokohtaukset, uhkailut eivät kiinnosta ketään eihän sitä voi mitenkään todistaa, lapsihan on aivopesty ja valehtelee, isähän kertoo että rakastaa.
Lapsi on herkkä, syyttää itseään, toivoo, että hänellä olisi joku toisenlainen isä, sellainen kuin muillakin, joka vie futistreeneihin, taputtaa musaopiston konsertissa, on kirkossa kuuntelemassa kuoroesitystä, ottaa syliin ja lohduttaa kun on paha mieli, kysyy, miten menee sen sijaan, että raivoaa, uhkailee, kuulustelee, juo itsensä humalaan, vie piiloon kun olisi harrastusviikonloppu vain sabotoidakseen sen.
Tämä on hirveää, mutta vieraannuttajavanhemmaksi leimattuna mitään en voi tehdä.
Kamala tilanne, tunnistan kyllä niin paljon itseäni tuossa, mitä lapsesi tuntee ja puhuu. Sinun luoksesi hän sentään pääsee turvaan välillä.
En voi muuta sanoa kuin että koita jaksaa ja tukea lastasi parhaasi mukaan ainakin 12v ikään asti, kun saa itse ilmeisesti päättää vierailuista.
Ap
Omituisin ajatus oli, että jatkoin asetelmaa päätymällä äitini kaltaiseen mieheen. Monta vuotta olin tyytyväinen, kun hän sentään sieti minua, vaikka äiti oli aina häätämässä kotoa. Olin mielestäni onnistunut "kuntouttamaan" tuon ihmissuhteen ja saamaan hyvityksen siitä miten äidin ja minun suhde meni.
Avoliitossa suht hyvin pärjättiin, olinhan tottunut haukkumiseen, sitähän minä ihmissuhteelta odotin enkä kummempaa. Homma kaatui sitten siihen, että narsistinen mies hamusi huomiota kodin ulkopuolelta kaikin laillisin tavoin. En ollut jotenkin varautunut, sillä äiti piti miehiä kierroksessa yksi kerrallaan. Kuvio olikin aivan eri.
En vieläkään ymmärrä, miten saatoin olla niin naiivi, että jos kotona kelpaa niin muu ei maistuisi. Niin ne toiset naiset myös luulivat, kun miehen kelkkaan suostuivat, että he ovat se tosirakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni kärsii narsistivanhemmasta jo nyt. Jatkuva henkinen väkivalta, mitätöinti, alistaminen, nöyryyttäminen, laiminlyönti, kaiken sen mollaaminen, mikä lapselle on tärkeää (koti, toinen vanhempi, harrastukset, mielenkiinnon kohteet), silmittömät raivokohtaukset, uhkailut eivät kiinnosta ketään eihän sitä voi mitenkään todistaa, lapsihan on aivopesty ja valehtelee, isähän kertoo että rakastaa.
Lapsi on herkkä, syyttää itseään, toivoo, että hänellä olisi joku toisenlainen isä, sellainen kuin muillakin, joka vie futistreeneihin, taputtaa musaopiston konsertissa, on kirkossa kuuntelemassa kuoroesitystä, ottaa syliin ja lohduttaa kun on paha mieli, kysyy, miten menee sen sijaan, että raivoaa, uhkailee, kuulustelee, juo itsensä humalaan, vie piiloon kun olisi harrastusviikonloppu vain sabotoidakseen sen.
Tämä on hirveää, mutta vieraannuttajavanhemmaksi leimattuna mitään en voi tehdä.
Minä voin ja teinkin. Kieltäydyin antamasta lapsia tuollaiselle isälle. Minulle asetettiin muutamaan kertaan uhkasakkoja oikeudessa, mutta silläkään uhalla en antanut. Sain hirveät velat oikeuskuluista ja menin ihan loppuun viranomaisten kanssa taistellessa, mutta lapseni pelastin.
Mahtavaa, että olet onnistunut tässä taistelussa. Käsittääkseni nykyään ei voi enää näin tehdä, vaan lapsi viedään väkisin viranomaisten toimesta toiselle vanhemmalle, ehkä pahimmassa tapauksessa annetaan huoltajuus. Näin ainakin olen ymmärtänyt uutisista.
Ap
Omien rajojen pitäminen on edelleen vaikeaa, ahdistaa että on toiminut liian ankarasti, vaikka asioille olisi hyvä syy miksi toimia niin kuin on toiminut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omituisin ajatus oli, että jatkoin asetelmaa päätymällä äitini kaltaiseen mieheen. Monta vuotta olin tyytyväinen, kun hän sentään sieti minua, vaikka äiti oli aina häätämässä kotoa. Olin mielestäni onnistunut "kuntouttamaan" tuon ihmissuhteen ja saamaan hyvityksen siitä miten äidin ja minun suhde meni.
Avoliitossa suht hyvin pärjättiin, olinhan tottunut haukkumiseen, sitähän minä ihmissuhteelta odotin enkä kummempaa. Homma kaatui sitten siihen, että narsistinen mies hamusi huomiota kodin ulkopuolelta kaikin laillisin tavoin. En ollut jotenkin varautunut, sillä äiti piti miehiä kierroksessa yksi kerrallaan. Kuvio olikin aivan eri.
En vieläkään ymmärrä, miten saatoin olla niin naiivi, että jos kotona kelpaa niin muu ei maistuisi. Niin ne toiset naiset myös luulivat, kun miehen kelkkaan suostuivat, että he ovat se tosirakkaus.
Useinhan tosiaan uhrit ajautuvat narsistien kanssa suhteisiin, eivätkä tajua sitä pitkään aikaan, kun se on normaalia. Itselläni kävi tuuri, eikä minulle käynyt niin.
Toivottavasti olet päässyt pois tuosta suhteesta ja voit nykyään paremmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni kärsii narsistivanhemmasta jo nyt. Jatkuva henkinen väkivalta, mitätöinti, alistaminen, nöyryyttäminen, laiminlyönti, kaiken sen mollaaminen, mikä lapselle on tärkeää (koti, toinen vanhempi, harrastukset, mielenkiinnon kohteet), silmittömät raivokohtaukset, uhkailut eivät kiinnosta ketään eihän sitä voi mitenkään todistaa, lapsihan on aivopesty ja valehtelee, isähän kertoo että rakastaa.
Lapsi on herkkä, syyttää itseään, toivoo, että hänellä olisi joku toisenlainen isä, sellainen kuin muillakin, joka vie futistreeneihin, taputtaa musaopiston konsertissa, on kirkossa kuuntelemassa kuoroesitystä, ottaa syliin ja lohduttaa kun on paha mieli, kysyy, miten menee sen sijaan, että raivoaa, uhkailee, kuulustelee, juo itsensä humalaan, vie piiloon kun olisi harrastusviikonloppu vain sabotoidakseen sen.
Tämä on hirveää, mutta vieraannuttajavanhemmaksi leimattuna mitään en voi tehdä.
Kamala tilanne, tunnistan kyllä niin paljon itseäni tuossa, mitä lapsesi tuntee ja puhuu. Sinun luoksesi hän sentään pääsee turvaan välillä.
En voi muuta sanoa kuin että koita jaksaa ja tukea lastasi parhaasi mukaan ainakin 12v ikään asti, kun saa itse ilmeisesti päättää vierailuista.
Ap
Kiitos kommentista. On kuitenkin raskasta lapselle miettiä, mikä on totta, mikä isän valheita, mikä hänen omia tunteitaan tai mietteitään. Kun hän on minun kanssani ja kotona, niin kaikki on turvallista ja hyvää. Kuitenkin siinä toisessa todellisuudessa kaikki vääristyy ja on varmasti vaikeaa pitää pää kasassa kun kaikki, mihin uskot ja luotat ja mikä on sinulle tärkeää onkin jotakin ihan muuta. Äiti on valheellinen h u o ra, jonka isä järjestää vankilaan yms. Kaasuvalotus, asioiden vääristäminen ja uhrin mielenterveyden järkyttäminen ovat todella vaarallisia keinoja, eikä narsisti kaihda niitä lapsensakaan kanssa. Epävarmaa ihmistä on paljon helpompi hallita.
Osaisitko sinä sanoa, kuinka viranomaiset voisivat tunnistaa näitä lapsilleen vaarallisia vanhempia? Kalliiksi käy yhteiskunnalle, kun epävarmoja, mielenterveydeltään järkkyneitä, mitätöityjä lapsia kasvaa "suoraan terapiaan" kun heidät pakotetaan tapaamisiin siitäkin huolimatta, että ilmaisevat ahdistuksensa ja pelkonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni kärsii narsistivanhemmasta jo nyt. Jatkuva henkinen väkivalta, mitätöinti, alistaminen, nöyryyttäminen, laiminlyönti, kaiken sen mollaaminen, mikä lapselle on tärkeää (koti, toinen vanhempi, harrastukset, mielenkiinnon kohteet), silmittömät raivokohtaukset, uhkailut eivät kiinnosta ketään eihän sitä voi mitenkään todistaa, lapsihan on aivopesty ja valehtelee, isähän kertoo että rakastaa.
Lapsi on herkkä, syyttää itseään, toivoo, että hänellä olisi joku toisenlainen isä, sellainen kuin muillakin, joka vie futistreeneihin, taputtaa musaopiston konsertissa, on kirkossa kuuntelemassa kuoroesitystä, ottaa syliin ja lohduttaa kun on paha mieli, kysyy, miten menee sen sijaan, että raivoaa, uhkailee, kuulustelee, juo itsensä humalaan, vie piiloon kun olisi harrastusviikonloppu vain sabotoidakseen sen.
Tämä on hirveää, mutta vieraannuttajavanhemmaksi leimattuna mitään en voi tehdä.
Minä voin ja teinkin. Kieltäydyin antamasta lapsia tuollaiselle isälle. Minulle asetettiin muutamaan kertaan uhkasakkoja oikeudessa, mutta silläkään uhalla en antanut. Sain hirveät velat oikeuskuluista ja menin ihan loppuun viranomaisten kanssa taistellessa, mutta lapseni pelastin.
Mahtavaa, että olet onnistunut tässä taistelussa. Käsittääkseni nykyään ei voi enää näin tehdä, vaan lapsi viedään väkisin viranomaisten toimesta toiselle vanhemmalle, ehkä pahimmassa tapauksessa annetaan huoltajuus. Näin ainakin olen ymmärtänyt uutisista.
Ap
Ulosottomies vie lapsen tapaamiseen ainoastaan oikeuden päätökseelä. Se on aika harvinaista eikä koske muutenkaan yli 12-vuotiaita. Yleensä vain asetetaan ne sakot ja sitten jos ei edelleenkään lapsi mene niin seuraa uusi oikeudenkäynti, jossa päätetään määrätäänkö sakot. Jos on esim perhenuvola tms mukana, jotka näkevät lapsen oikean tilanteen niin harvoin määrätään sakot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni kärsii narsistivanhemmasta jo nyt. Jatkuva henkinen väkivalta, mitätöinti, alistaminen, nöyryyttäminen, laiminlyönti, kaiken sen mollaaminen, mikä lapselle on tärkeää (koti, toinen vanhempi, harrastukset, mielenkiinnon kohteet), silmittömät raivokohtaukset, uhkailut eivät kiinnosta ketään eihän sitä voi mitenkään todistaa, lapsihan on aivopesty ja valehtelee, isähän kertoo että rakastaa.
Lapsi on herkkä, syyttää itseään, toivoo, että hänellä olisi joku toisenlainen isä, sellainen kuin muillakin, joka vie futistreeneihin, taputtaa musaopiston konsertissa, on kirkossa kuuntelemassa kuoroesitystä, ottaa syliin ja lohduttaa kun on paha mieli, kysyy, miten menee sen sijaan, että raivoaa, uhkailee, kuulustelee, juo itsensä humalaan, vie piiloon kun olisi harrastusviikonloppu vain sabotoidakseen sen.
Tämä on hirveää, mutta vieraannuttajavanhemmaksi leimattuna mitään en voi tehdä.
Kamala tilanne, tunnistan kyllä niin paljon itseäni tuossa, mitä lapsesi tuntee ja puhuu. Sinun luoksesi hän sentään pääsee turvaan välillä.
En voi muuta sanoa kuin että koita jaksaa ja tukea lastasi parhaasi mukaan ainakin 12v ikään asti, kun saa itse ilmeisesti päättää vierailuista.
Ap
Kiitos kommentista. On kuitenkin raskasta lapselle miettiä, mikä on totta, mikä isän valheita, mikä hänen omia tunteitaan tai mietteitään. Kun hän on minun kanssani ja kotona, niin kaikki on turvallista ja hyvää. Kuitenkin siinä toisessa todellisuudessa kaikki vääristyy ja on varmasti vaikeaa pitää pää kasassa kun kaikki, mihin uskot ja luotat ja mikä on sinulle tärkeää onkin jotakin ihan muuta. Äiti on valheellinen h u o ra, jonka isä järjestää vankilaan yms. Kaasuvalotus, asioiden vääristäminen ja uhrin mielenterveyden järkyttäminen ovat todella vaarallisia keinoja, eikä narsisti kaihda niitä lapsensakaan kanssa. Epävarmaa ihmistä on paljon helpompi hallita.
Osaisitko sinä sanoa, kuinka viranomaiset voisivat tunnistaa näitä lapsilleen vaarallisia vanhempia? Kalliiksi käy yhteiskunnalle, kun epävarmoja, mielenterveydeltään järkkyneitä, mitätöityjä lapsia kasvaa "suoraan terapiaan" kun heidät pakotetaan tapaamisiin siitäkin huolimatta, että ilmaisevat ahdistuksensa ja pelkonsa.
On todellakin raskasta, minkä ikäinen lapsi on nyt? Muistan omasta lapsuudestani sen, että viranomaisia ei joko kiinnostanut tai eivät nähneet sen esityksen läpi. Toinen vanhempani teki lastensuojeluilmoituksia, muistan kun kävimme perheneuvolassa, jossa käyntejä seurattiin peililasin takaa, meillä kävi pari kertaa poliisit jne. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, paitsi että saimme sieltä jonkun, joka kävi vahtimassa minua iltaisin, että vanhempi pääsi ulos.
Sinuna ehkä lähtisin lastenvalvojan kautta selvittämään tätä. Kirjoita vaikka paperille lapsen kanssa asioita, joita lapsi miettii, ja sitten tietysti omasta näkökulmastasi.
Joku, joka tietää näistä, voisi ottaa kantaa, että kannattaisiko tehdä lastensuojeluilmoitus lapsesta? Vai onko sitten vaarana se, että tapaamiset lisääntyvät?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni kärsii narsistivanhemmasta jo nyt. Jatkuva henkinen väkivalta, mitätöinti, alistaminen, nöyryyttäminen, laiminlyönti, kaiken sen mollaaminen, mikä lapselle on tärkeää (koti, toinen vanhempi, harrastukset, mielenkiinnon kohteet), silmittömät raivokohtaukset, uhkailut eivät kiinnosta ketään eihän sitä voi mitenkään todistaa, lapsihan on aivopesty ja valehtelee, isähän kertoo että rakastaa.
Lapsi on herkkä, syyttää itseään, toivoo, että hänellä olisi joku toisenlainen isä, sellainen kuin muillakin, joka vie futistreeneihin, taputtaa musaopiston konsertissa, on kirkossa kuuntelemassa kuoroesitystä, ottaa syliin ja lohduttaa kun on paha mieli, kysyy, miten menee sen sijaan, että raivoaa, uhkailee, kuulustelee, juo itsensä humalaan, vie piiloon kun olisi harrastusviikonloppu vain sabotoidakseen sen.
Tämä on hirveää, mutta vieraannuttajavanhemmaksi leimattuna mitään en voi tehdä.
Kamala tilanne, tunnistan kyllä niin paljon itseäni tuossa, mitä lapsesi tuntee ja puhuu. Sinun luoksesi hän sentään pääsee turvaan välillä.
En voi muuta sanoa kuin että koita jaksaa ja tukea lastasi parhaasi mukaan ainakin 12v ikään asti, kun saa itse ilmeisesti päättää vierailuista.
Ap
Kiitos kommentista. On kuitenkin raskasta lapselle miettiä, mikä on totta, mikä isän valheita, mikä hänen omia tunteitaan tai mietteitään. Kun hän on minun kanssani ja kotona, niin kaikki on turvallista ja hyvää. Kuitenkin siinä toisessa todellisuudessa kaikki vääristyy ja on varmasti vaikeaa pitää pää kasassa kun kaikki, mihin uskot ja luotat ja mikä on sinulle tärkeää onkin jotakin ihan muuta. Äiti on valheellinen h u o ra, jonka isä järjestää vankilaan yms. Kaasuvalotus, asioiden vääristäminen ja uhrin mielenterveyden järkyttäminen ovat todella vaarallisia keinoja, eikä narsisti kaihda niitä lapsensakaan kanssa. Epävarmaa ihmistä on paljon helpompi hallita.
Osaisitko sinä sanoa, kuinka viranomaiset voisivat tunnistaa näitä lapsilleen vaarallisia vanhempia? Kalliiksi käy yhteiskunnalle, kun epävarmoja, mielenterveydeltään järkkyneitä, mitätöityjä lapsia kasvaa "suoraan terapiaan" kun heidät pakotetaan tapaamisiin siitäkin huolimatta, että ilmaisevat ahdistuksensa ja pelkonsa.
Viranomaiset eivät tunnista. LApsi tarvitsee lapsipsykologin/-psykiatrin apua. Toki siinä on se, että kaikki kirjaukset on sen narsistivanhemman luettavissa sitten .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni kärsii narsistivanhemmasta jo nyt. Jatkuva henkinen väkivalta, mitätöinti, alistaminen, nöyryyttäminen, laiminlyönti, kaiken sen mollaaminen, mikä lapselle on tärkeää (koti, toinen vanhempi, harrastukset, mielenkiinnon kohteet), silmittömät raivokohtaukset, uhkailut eivät kiinnosta ketään eihän sitä voi mitenkään todistaa, lapsihan on aivopesty ja valehtelee, isähän kertoo että rakastaa.
Lapsi on herkkä, syyttää itseään, toivoo, että hänellä olisi joku toisenlainen isä, sellainen kuin muillakin, joka vie futistreeneihin, taputtaa musaopiston konsertissa, on kirkossa kuuntelemassa kuoroesitystä, ottaa syliin ja lohduttaa kun on paha mieli, kysyy, miten menee sen sijaan, että raivoaa, uhkailee, kuulustelee, juo itsensä humalaan, vie piiloon kun olisi harrastusviikonloppu vain sabotoidakseen sen.
Tämä on hirveää, mutta vieraannuttajavanhemmaksi leimattuna mitään en voi tehdä.
Kamala tilanne, tunnistan kyllä niin paljon itseäni tuossa, mitä lapsesi tuntee ja puhuu. Sinun luoksesi hän sentään pääsee turvaan välillä.
En voi muuta sanoa kuin että koita jaksaa ja tukea lastasi parhaasi mukaan ainakin 12v ikään asti, kun saa itse ilmeisesti päättää vierailuista.
Ap
Kiitos kommentista. On kuitenkin raskasta lapselle miettiä, mikä on totta, mikä isän valheita, mikä hänen omia tunteitaan tai mietteitään. Kun hän on minun kanssani ja kotona, niin kaikki on turvallista ja hyvää. Kuitenkin siinä toisessa todellisuudessa kaikki vääristyy ja on varmasti vaikeaa pitää pää kasassa kun kaikki, mihin uskot ja luotat ja mikä on sinulle tärkeää onkin jotakin ihan muuta. Äiti on valheellinen h u o ra, jonka isä järjestää vankilaan yms. Kaasuvalotus, asioiden vääristäminen ja uhrin mielenterveyden järkyttäminen ovat todella vaarallisia keinoja, eikä narsisti kaihda niitä lapsensakaan kanssa. Epävarmaa ihmistä on paljon helpompi hallita.
Osaisitko sinä sanoa, kuinka viranomaiset voisivat tunnistaa näitä lapsilleen vaarallisia vanhempia? Kalliiksi käy yhteiskunnalle, kun epävarmoja, mielenterveydeltään järkkyneitä, mitätöityjä lapsia kasvaa "suoraan terapiaan" kun heidät pakotetaan tapaamisiin siitäkin huolimatta, että ilmaisevat ahdistuksensa ja pelkonsa.
On todellakin raskasta, minkä ikäinen lapsi on nyt? Muistan omasta lapsuudestani sen, että viranomaisia ei joko kiinnostanut tai eivät nähneet sen esityksen läpi. Toinen vanhempani teki lastensuojeluilmoituksia, muistan kun kävimme perheneuvolassa, jossa käyntejä seurattiin peililasin takaa, meillä kävi pari kertaa poliisit jne. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, paitsi että saimme sieltä jonkun, joka kävi vahtimassa minua iltaisin, että vanhempi pääsi ulos.
Sinuna ehkä lähtisin lastenvalvojan kautta selvittämään tätä. Kirjoita vaikka paperille lapsen kanssa asioita, joita lapsi miettii, ja sitten tietysti omasta näkökulmastasi.
Joku, joka tietää näistä, voisi ottaa kantaa, että kannattaisiko tehdä lastensuojeluilmoitus lapsesta? Vai onko sitten vaarana se, että tapaamiset lisääntyvät?
Ap
Mitkään paperille kirjoitetut mietteet tai lastenvalvoja ei auta tuossa tilanteessa. Jos saattuu hyvä perheneuvola niin siellä saatetaan nähdä mistä on kyse.
Täällä yksi, joka päätyi tekemään lapsen hyvin häijylle narsistimiehelle. Olin niin nuori, miehestä paljastui huumeiden käyttö ja väkivalta oli julmaa, pettämiset olivat pientä muiden kauheuksien rinnalla. Hukkasin kai naiseuteni niinä parhaimpina nuoruuden vuosina. Lähdin pois pienen lapseni kanssa salaa. En luota vieläkään kehenkään, säpsähdän kosketusta, jos en huomaa, piilotan rahojani alitajuisesti pitkin kotini nurkkia. Ajattelen alitajuisesti etten ole tarpeeksi hyvä, vaikka minulla on hyvä koulutus ja työ ja äitinäkin olen kai onnistunut. Loputon pelko ettei riitä tälläisenä, koko ajan yritän olla parempi. Urheilla enemmän, tienata enemmän ym...Elämä on loputon suo ja yhtä taistelua joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Omien rajojen pitäminen on edelleen vaikeaa, ahdistaa että on toiminut liian ankarasti, vaikka asioille olisi hyvä syy miksi toimia niin kuin on toiminut.
Minulla on tätä samaa. Lisäksi tuntuu välillä vaikealta erottaa, mikä esim. omissa menneissä parisuhteissani on ollut väärinkohtelua itseäni kohtaan. Järjellä esim. pystyn kyllä sivusta muiden kohdalla helposti sanomaan milloin kuulostaa siltä että toinen kontrolloi/alistaa/väärinkohtelee, mutta omissa ihmissuhteissani olen siis ollut sokeampi. Tilanteiden pitää mennä aina aika pitkälle, ennen kuin havahdun oikeasti että tämä ei tosiaan ole ok.
Mutta iän ja hyvien ja korjaavien ihmissuhteiden sekä terapian myötä tunnistan väärinkohtelun helpommin ja olen oppinut melko hyvin puolustamaan omia tarpeitani ja rajojani ilman syyllisyyttä. Hakemista se vieläkin joskus hieman toki on.
Omalla vanhemmallani on diagnoosikin, eli en heittele narsistikorttia mutulla.
Aloitukseen tuli virhe, piti kirjoittaa, että olen katkaissut välit liki 10 vuotta sitten.
Ap