Unelmiesi yritys - jos raha ei olisi este, millaisen yrityksen perustaisit?
Otsikossa se tulikin, jos voisit perustaa millaisen vaan yrityksen, ja ei tarvitsisi miettiä alkupääomaa ja sitä, miten tuottava yritys oikeasti on, millaisen perustaisit, ja millainen olisi oma työnkuvasi siinä? Lauantai-illan unelmointia 😊
Kommentit (275)
Lintuhoitolan/ eläintarhan ja kylkeen kasvitieteellisen puutarhan.
Yrityksessäni suunnittelisin ihania kankaita joka lähtöön ja painaisin niitä myös asiakkaan toiveiden värillä ja kuosilla. Sekä tietysti kankaista tehtäisiin vuodevaatteita verhoja tyynyjä jne. Tämä siksi että en meinaa suomesta löytää mieluisia kankaita/värejä/kuoseja verhoihin ja vuodevaatteisiin. Olenkohan ainoa?
Tekisin puisia huonekaluja tilaustuotteena. Tykkään rakentaa kaikenlaista puusta, joten siinä voisi yhdistää huvin ja hyödyn.
Perustaisin kirpputorin, johon keräisin lahjoituksina roskiin meneviä rikkinäisiä ja ikilinaisia vaatteita. Tuunaisin niistä käyttökelpoisia ja pelastaisin maailman vaateroskalta. Laajentaisin yritystoimintaa koko maailmaan.
Digitaalisen konsultointiyrityksen, jossa takoisin sialtoa tyhjapaihin silloin ja mista se minulle sopii.
Ikina en perustaisi henkilokuntaa tai fyysistatoimipaikkaa vaativaa yritysta.
Perustaisin vaateputiikin Helsingin keskustaan ja erikoistuisin lyhyiden alle 160cm naisten vaatteisiin. Valikoimiin kuuluisi muutakin kuin tunikoita.
Vierailija kirjoitti:
Yrityksessäni suunnittelisin ihania kankaita joka lähtöön ja painaisin niitä myös asiakkaan toiveiden värillä ja kuosilla. Sekä tietysti kankaista tehtäisiin vuodevaatteita verhoja tyynyjä jne. Tämä siksi että en meinaa suomesta löytää mieluisia kankaita/värejä/kuoseja verhoihin ja vuodevaatteisiin. Olenkohan ainoa?
Tälle olis oikeasti tilausta, etenkin jos ne kuosit painettaisiin Suomessa. Kankaitahan ei kukaan valmista ilmeisesti Suomessa. Finlaysonilla on kuolettavan synkkiä ja tylsiä kuoseja suurin osa. Vallila on pääasiassa halpaa roskaa tai järkyttävän isokokoisia kuoseja. Ei sellaisia voi laittaa pieneen asuntoon. Tai hinta on sitten niin hirveä ettei sellaisia raski ostaa kuin kerran elämänsä aikana. Vuosikausia olen ostanut verhoni kirppiksiltä kun ei mistään löydy mieluisia uusia.
Laatoitus-ja muurausfirman. Työntekijä saisi tehdä kaikki pohjatyöt ja minä vaan lastottaisin ja muuraisin. Palveluun kuuluisi myös suunnittelutyö.
Tosin ensin pitäisi hankkia alan koulutus.
Pienen tilan jossain kaupungin lieppeillä, mihin olisi vapaa sisäänpääsy ja siellä voisi olla erinäisiä eläimiä kuten kissoja, ehkä kanoja, lampaita ja muutama poni. Järjestäisin lasten maatilasynttäreitä talutusratsastuksineen ja ponien hoitoineen, sekä luokkaretkiä päivä maalla-teemalla. Mutta muuten paikka olisi ilmainen, vaikka järven rannalla grilli-ja eväspaikkoineen. Itse pyörittäisin kahvilaa, josta saisi myös keittolounasta. Vuokraisin piharakennuksia käsityöläisille työhuoneiksi ja myyntitiloiksi ja kävijät pääsisivät seuraamaan heidän työtään. Ah, olisipa mahdollista..
aluksi kouluttaisin näitä muualta tulleita maan tavoille: käytöksen, kasvatuksen, tavaroiden kierrätyksen, roskaamisen, liikennekulttuurin ja ihan kaiken muunkin suhteen, joka olennaisesti normaaliin arkeen kuuluu
...ja kurssi pitäisi toki läpäistä, että pääsisi kansalaisten keskuuteeen
Keittiöpsykologin vastaanoton, jossa saisi kahvia ja pullaa (jonkun toisen leipomaa) ja jossa saisi jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Ei mitään hoitotakuita tai jonoja.
Kirjoittaja väittää että putiikit myy vain XXXL koon naisten vaatteita.