Teinien vanhemmuus väsyttää

Vierailija kirjoitti:

Meillä kolme lasta 12-16 iässä. Eivät juuri käy kylällä/kavereilla. Ilmoittavat aina menoistaan ja kysyvät luvan. Kavereita käy erityisesti nuorimmalla usein mutta kiva kun minun kokkaukset kelpaa näille ja vielä kehuvat mun tekemää ruokaa (mielestäni olen aika surkea kokki). Isommat hengaa kavereiden kanssa netissä paljon.

Kaikki hoitaa koulunsa valittamatta. No keskimmäisellä oli kausi että koenumerot tippuivat mutta sitten kannustettiin asialla jota halusi kovin ja alkoi taas tulla 7-9 kokeista koska halusi palkinnoksi luvatun asian. Kuskauksia ehkä 1/kk koska kulkevat yleensä pyörillä.

Osallistuvat kotitöihin. Lisäksi auttavat meidän firman töissä usein, erityisesti vanhin. Unihtelevat usein asioita. Kahdella huoneet usein sotkuisia mutta siivoavat joko käskyllä tai tänään lupasivat syödä paljon kasviksia ja siivota huoneensa kunhan haettiin pitsat kotiin.

Vanhin opettelee parhaillaan autokorttia varten ajoluvalla. Tähän mennessä ostettu autoon poljin ym 80€ (käytetyt) ja opetuslupa taisi maksaa 30€. Jo ekalla kerralla ajo sujui hyvin ja vuosi aikaa ajella paljon vanhempien valvonnassa. Ennestään traktorikortti ja ajanut paljon ja lisäksi ajavat peltoautolla joten todella helppoa ja lepposaa opettaa itse ajaminen. Lukiossa onneksi voi syksyllä lukea teoriaa vielä lisäksi.

Tuohon samaistun että aina teinejä kotona eli vanhempien kahdenkeskinen aika kortilla. Mutta toisaalta mahtavaa kun teinit haluaa jutella meidän kanssa ja näkee miten heidän ajattelu ym kehittyy. Yksi seuraa meitä vanhempia edelleen saunaan eli sielläkään ei ole kahdenkeskistä aikaa. Mutta luulen että tulen vielä kaipaamaan tätäkin aikaa myöhemmin,

Tarkoitus ei ole väittää että teinien kanssa ei olisi rankkaa tai vaikeaa koskaan. Mutta haluan luoda toivoa niille jotka eivät vielä ole tässä vaiheessa että voi se mennä kohtuullisen helpostikkin (saatan katua tuota lausetta vielä seuraavina vuosina). Tsemppiä ja jaksamista kaikille teinien vanhemmille ja muistakaa että huumori auttaa useisiin tilanteisiin teinien kanssa.

No sulle voin kertoa että sulla ehkä vielä edessä yllätyksiä.

Miksi niitä pitää kuskata autolla? Mikseivät voi käyttää julkisia?

Vierailija kirjoitti:

Todellakin teinien kanssa rasittavampaa ja kuluttavampaa kuin pienten lasten! Pienten lasten kanssa touhuttiin kaikkea kivaa koko ajan. Siivosivat mukisematta jälkensä, eivät valittaneet kuinka aina on pahaa ruokaa, eivät huutaneet kuinka huono äiti olen, eivät kinuneet kokoajan rahaa vaatteisiin. Ei tarvinnut valvoa yökausia odottaen milloin lapsi tulee kotiin, kiusataanko koulussa, pääseekö kokeista/tenteistä läpi, onko kavereita, onko kaverit hyviä kavereita jne. Omaa aikaa ei välttämättä ole ollenkaan, koska joku lapsista aina kotona, joten esim. Intohimon puolisonsa kanssa saa unohtaa kokonaan ellei ole varaa mennä hotelliin tai jaksa harrastaa sitä aina saunassa. Aikuisuuden kynnyksellä ”saa” maksaa autokoulun ja miettiä kuinka monta uusintaa ja lisätunteja joutuu maksamaan autokoulu-uudistuksen takia. Saa pelätä pysyykö nuori kunnossa ja hengissä autoillessaan. Asuessaan omassa asunnossa taas joutuu miettimään mistä saa niin paljon rahaa, et nuorella on varaa asua ja opiskella toisella paikkakunnalla. Ja että pääseekö kotiin yöreisulta vai päätyykö väkisin jonnekin puskaan tai vieraaseen autoon. Jnejnejne.

Minkä ikäiset teillä siivoaa mukisematta jälkensä?

Ihmettelee äiti, joka on koko päivän taistellut, että saa 6 ja 8 vuotiaat keräämään edes omat tavaransa, että pääsen imuroimaan. 13v (kohta 14v) on jo aikaa sitten imuroinut huoneensa.

I so feel you. Meillä onneksi pahin kausi alkaa olla ohi ja välillä saa olla ihan rauhassa kotona ja ihmetellä hiljaisuutta. Se pahin aika menee nopeasti ohi. Älä katkaise välejä lapsiin, vaan anna niiden kavereiden riekkua teillä!

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä pitää kuskata autolla? Mikseivät voi käyttää julkisia?

Ei kulje, liian hankalaa, vaarallista...

Keksit varmasti itsekin.

Ei tuo nyt kamalan pahalta vielä kuulosta kun ei ole mitään isoja ongelmia. Tekee mieli kysyä, että miksi niitä oli tehty niin monta, ei kai murrosiän olemassaolo yllätyksenä tule.

Itsellä pojat 19 v, 17v ja 14 v. Ei ole huolta eikä ongelmaa onneksi. Kaverisuhteet tahtoo olla netissä noilla nuoremmilla. Vanhin taas on tosi sosiaalinen ja jatkuvasti on tyttöystävän kanssa ja tapaa kavereitaan. Vanhin asuu jo omillaan. Nuoremmat kotona. Kouluun lähtevät mielellään, mutta koulu menee joten kuten.

Autoa minulla ei ole, joten kyytejä ei tipu. Ei väsytä vanhemmuus.

Äkkiä ne kasvaa ja unohtaa sut. Kohta istutkin hoivakodissa kiikkustuolissa yksin.

Olen eri mieltä. Kyllä koko ajan on helpompaa kun kasvavat, vaikka toki huoltakin on enemmän.

Tulee se aika kun lapset lähtevät ja sitten on välillä ihan kamala ikävä ja kaipaa sitä aikaa kun lapsi asui vielä kotona. Ei ehkä helpota sinua tämä mutta nauti vielä näistä vuosista vaikka varmasti rankkaa onkin.

N37 jonka 18 vuotias lapsi asuu jo omillaan toisella paikkakunnalla. 

Ei se aina helpota siinäkään vaiheessa, kun nuori muuttaa omilleen. Meillä omilleen muuttanut nuori sairastui burn outiin samaan aikaan kun itse olin ns. pohjalla. Sitten hän jäi asunnottomaksi, ja muutti takaisin meille. Oli se raskasta katsottavaa, kun burnoutista toipuva nuori yritti raapia tutkintoa kasaan, ja itsekin toivuin siinä samalla vaikeasta sairaudesta.

Nyt voimme kumpikin jo paremmin. Nuori oli valmistumisensa jälkeen puoli vuotta työttömänä, ja lähti sitten opiskelemaan toista tutkintoa, kun se ensimmäinen ammatti ei tuntunutkaan omalta.

Sanoisin siis, että ei kannata henkeä pidätellen odottaa sitä, että elämä helpottuu. Ei se välttämättä helpotu. Koeta keksiä konsteja, joilla saisit tämän hetken elämän vähän helpommaksi. Yksi hyvä konsti on keskustella lasten kanssa tilanteesta. Jos teillä ei ole ikinä tilannetta, jolloin olisitte vain oman perheen kesken, asia pitää ottaa puheeksi sellaisella kokoonpanolla, joka teillä on se tyypillisin paikalla oleva porukka.

Mä taas rakastan sitä, kun meillä käy teinien kavereita. Meillä lapset 17v, 15v ja nuorimmainen 8v. Kaverit saattavat tulla kylään, vaikka meillä ei edes teinit olisi kotona sillä hetkellä. Etenkin viikonloppuisin niitä ravaa ympäriinsä. Tosin vanhimman huoneesta on oma ovi ulos, joten sitä saavat käyttää sitten öisin ettei koko talo herää.

Saan energiaa teineistä. Lasteni kaverit ovat hauskoja, hyväkäytöksisiä eikä heille juuri tarvitse motkottaa asioista. Aina olen iloinen siitä, että lapsillani on kavereita ja että he viihtyvät meillä. Saattavat yhtäkkiä illalla tulla porukkalla meille kahville ja sen jälkeen taas rientää jonnekin omiin menoihinsa.

En kiellä, etteikö joskus olisi ärsyttänyt. Mutta käännän sen aina niin, että sitten joskus vanhana tulen aivan varmasti kaipaamaan niitä aikoja, kun lapset vielä asuivat kotona ja oli paljon elämää. Ei aina tarvinnut istua omien samanikäisten ystävieni kanssa (ei sillä etteikö sekin nyt olisi mukavaa), vaan kuulla teinienkin uusimmat juorut ja vitsailla heidän kanssaan.

Kommenttiin 32 lisäten:

On siis aikaa parisuhteellekin. Iltaisin teinit usein menossa, joten silloin. Nuorimmainen pelaa tai tekee jotain muuta, saattaa olla yökylässä kaverilla. Vaikka on vilkasta, kyllä sitä omaa aikaakin löytyy ja puolison kanssa myös!

Minusta teinien äitinä on helppoa. Ovat jo fiksuja ja osaavia, ainoa huoli on aina kysellä perään ja vahtia, että tulevat viikonloppuisin ja arkisin ajoissa kotiin. Ja läksyjä/koetuloksia toki pitää edelleen seurata.

Muuten aivan ihanaa. Äskenkin nukuin 2 tuntia päikkäreitä ja herätessä oli toinen teini juuri lähdössä kaverilleen. Kuluja on paljon, meilläkin on 15-vuotiaalla mopoauto. Puhelimet,harrastukset jne. Mutta mikään ei ole ilmaista, pian helpottaa tämäkin.

"Kun olivat pieniä, olivat enemmän kotona ja keskenäänkin leikkivät ja mentiin perheenä yhdessä ja reissattiin. Kaverikyläilyjä pystyi sopimaan/ tarvittaessa rajoittamaan jos tuntui että koko ajan joku oli tulossa. Ei enää.

Tarvitsevuus vaan lisääntyy ja teinien määrä samoin".

Hehheh...mua naurattaa niin hulvatusti.

Eikä siinä kaikki, kun olivat pieniä, se oli niin helppoa, kun lapsen tahto oli vanhempien taskussa, nyt teininä kaikki osataan kyseenalaistaa, teet niin tai näin, teet sen aina väärin, samalla teinin kuulo ja sanallinen ilmaisu pienenee kuin pyy maailmanlopun edelle.

Hyvinä päivinä osaavat kyllä olla sekunnin murto-osan niin lutusia, mutta kyllä elämä oli helppoa kun olivat pieniä.

t. kolmen teinin äiti

Nuorten seura on sinällään ihanaa mutta kyllä heistä on hirveä tuö. Mieluummin kuitenkin kaverit meillä kyin turvattomammin.

Pyykinpesu ja ruoanlaitto on räjähtänyt määrällisesti.

Eilenkin tyhjrnsin ja täytin astianpesukoneen kuusi kertaa!

Kaupassa käydään joka toinen päivä jne.

Sekä minä että tyttäret laskimme viimeisinä vuosina aamuja, milloin asutaan eri osoitteissa. Taitaa olla luonnon keino, millä äiti päästää irti lapsistaan, kun ne ovat niin rasittavia teineinä. Nyt on taas lämpimät välit kun molemmat opiskelevat toisella paikkakunnalla ja mukava nähdä viikonloppuisin tai soitella tai käydä mökillä yhdessä jne.

Minua eivät haittaa kaverit tai seurustelukumppanit, on vain mukavaa kun viihtyvät meillä eivätkä huuhaile yötä myöten kylillä. Lisäksi teinien huoneet ovat yläkerrassa ja yleensä pysyttelevät kavereineen visusti siellä :D En tarjoa kavereille lämmintä ruokaa, mutta muroja, leipää ja mysliä saa kaapista ottaa. Ei meidän talous kaadu siihen että kustannetaan parin ylimääräisen teinin välipalat. Joskus tietysti ärsyttää kun on koko paketti nopeasti loppu, mutta nykyään meillä on eri hyllyllä vanhempien "paremmat" syötävät. Teinien kavereille sitten noita bulkkipakkauksia. Meillä kukaan ei kysele lupia vieraiden tuomiseen, eivät aikuiset eivätkä teinit. Mutta jos vieras ei osaa käyttäytyä tai korjata jälkiään niin sitten ei toiste vieraile, ja sen ovat teinit sisäistäneet hyvin. Kaverit pääasiassa kivoja, fiksuja nuoria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas teinit 13v ja 17v koko ajan kotona. Eivät halua lähteä mihinkään. Ei tarvitse oikeastaan ikinä kuskailla minnekään. Nuorempi pelaa ja on discordissa ja vanhempi tekee lukio-opintoja. No eipä ole koskaan tarvinnut olla huolissaan, että missä luuhaavat, vaikka asutaankin kaupungin keskustassa. Toisaalta eivät tuo kavereitakaan juurikaan kotiin. Nuorempana (ala-asteella) kävi paljonkin lapsia leikkimässä meillä, mutta ei enää.

No ei tuokaan kivalta ja mieliinpainuvalta nuoruudesta kuulosta, tarkoitan siis tuota 17-vuotiasta ja puuttuvia sosiaalisia ympyröitä.

Joo meillä sama, kyllä 17-vuotias voisi vähän jo liikkua kavereiden kanssa... toisaalta sitten ihanaa, ettei tarvitse pelätä että olisi jossakin epämääräisessä seurassa tms., täällä suurkaupungin laitamilla kun ei olla missään lintukodossa.