Poikani ei osallistunut tänään vanhojen tansseihin. Surettaa
nähdä facessa valokuvia iloisista ja kauniista nuorista.
Kommentit (44)
Ei meidän poikakaan osallistunut vanhojen tansseihin, penkkarit kävi ajelemassa, mutta ei ollut abiristeilyillä. Oli harrastukseen liittyviä kisoja tuolloin, kun ei osallistunut. Suritti tietysti aikansa, mutta kun asian suhteuttaa siihen, että kukaan ei ole sairastunut vakavasti eikä kuollut, niin so what?
Ei minunkaan poikani tanssi. Kyllähän se vähän harmittaa, mutta aina ollut niin omien polkujen kulkija, että ei yllättänyt. Ensimakua sain jo, kun poika kieltäytyi rippikoulusta ja konfirmaatiojuhlan pois jääminen vähän kirveli - se kun on aina ollut meidän suvussa tärkeä sukujuhla myös. Ei pojan tehtävä ole täyttää minun toiveitani ja tulee varmasti jatkossakin tekemään omat valintansa.
Kannattaa irrottautua laumasieluisesta ajattelusta että pitää toimia ja ajatella kuten muut. Se vapauttaa.
Minkään en osallistunut vanhojentansseihin, penkkareihin, abiristeilyyn tai lakkiaisjatkoihin. Enkä opiskellessa mihinkään haalaripellekokoontumisiin.
Miksi sinua surettaa se, että poikasi tekee niin kuin itse haluaa, eikä kulje talutusnuorassa? Oletko itse aina kulkenut talutusnuorassa?
Ei meidän tyttökään osallistunut niihin viime vuonna.Eikä api risteilyyn tänä vuonna.Ystävät ovat eri aloilla älä huolehdi.Toivottavasti myös hänelläkin on ystäviä muualla.
Surettavaa, jos ei ollut löytynyt ketään tanssipartneria. Ihan OK, jos oli oma valinta jäädä pois.
Oliko hänellä, jokin erityinen syy olla osallistumatta? - Jos päätös ja valinta olla osallistumatta oli hänen itsensä, niin sitten niin. Mutta, jos syys oli, jokin muu, niin saattaa olla, niin poikasi saattaa tarvita rinnalleen luotettavaa aikuista rinnalleen ja toivoakseni hänellä on muutoin elämässään mukavia ja iloa tuottavia asioita. - Jos omalta kohdaltani aattelen nyt, niin jos minun olisi pitänyt osallistua vanhojen tansseihin tänään, niin olisin varmasti saattanut harkita niiden boikotoimista. Miksikö: Koska minua hieman tympi se millaista kilpavarustelua siitä on tullut ja toiseksi tarvitaanko tällaista heteronormatiivisuutta ylistävää juhlaa oikeasti enää?
mitä se sinua liikuttaa ettei mennyt leikkimään prinsessapäivää?
Miksi pitää mennä aina lauman mukana? Nuo vanhojen tanssit muutenkin vaikuttaa vähän turhalta jutulta joka korostaa eriarvoisuutta ihmisten kesken.
En minäkään osallistunut, kun koko touhussa ei ollut minusta järjen hiventä, eikä ole vieläkään. Abiristeilylle menin, yliopistolla osallistuin vaihtelevassa määrin rientoihin, mutta hyvin pääsin verkostoitumaan. Nyt jo työelämässä ja naimissa.
Ei munkaan tänään, mutta ensi perjantaina kylläkin. Ehkä sunkin poika muuttaa viikossa vielä mielensä.
Mitäs tuosta, ei minunkaan tyttäreni tanssinut. Antaa nuorten kulkea omia polkujaan, niin oppii tästä pakkokulttuurista eroon. Kukin tavallaan!
Ei minunkaan tyttäreni tanssinut. Eikä se minua surettanut, lähinnä mietin että jos myöhemmin harmittelee asiaa itse.
Itsekin skippasin aikoinaan. Tietysti ikävä tuottaa pettymys vanhemmille, jotka tätä odottivat. Ei vaan yhtään napannu kehonosien oljenteluharjoitukset eka kerran jälkeen. Tuntui ihan väärältä. Kuin että mitä ihmettä nyt tapahtuu kesken opiskelujen? Kun itse olisi halunnut opiskella vielä jotain kouriintuntuvampaa ja kun kokemus lukiosta siihen asti oli pelkkää yläasteen jatketta ja samojen asioiden vähän tarkempaa teoreettista jauhantaa ja sitten päälle lätkäistään jotkut keekoilutanssit, niin mitta tuli vaan täyteen ja kiitokset ei.
Ehkä olin vaan väärässä paikassa. Jälkikäteen mietittynä olisin melkeinpä voinut siirtyä työelämään miltei suoraan yläasteen jälkeen, jos vaan jotenkin olisi ollut mahdollista ja kun parikymppisenä sitten siirryin, niin fiilikset oli heti, että "kyllä" - nyt olen oikeassa paikassa. Saa tehdä mieleistä duunia, käyttää omia taitojaan, olla hyödyksi ja josta vielä maksetaan palkkaa. Ehkäpä duunaritausta vaikutti ettei pystynyt samaistumaan tuon kaltaiseen pintaliitelyyn.
Ei meilläkään. Tosin luokalla on vain 2 tyttöä...
Vierailija kirjoitti:
Minkään en osallistunut vanhojentansseihin, penkkareihin, abiristeilyyn tai lakkiaisjatkoihin. Enkä opiskellessa mihinkään haalaripellekokoontumisiin.
Tuo kuulostaa enemmän katkeralta ja siltä kuin halveksisit.
Eipä osallistunut minunkaan poikani. En ymmärtänyt mokomaa asiaa edes ihmetellä.
En aikanani osallistunut itsekään ja silloin koko homma oli vielä järjellisissä rajoissa kilpavarustelultaan.
Opiskeluaikana en mitään naurettavampaa tiennyt, että olisi pitänyt sonnustautua oman tiedekunnan haalariin ja juoksennella jotakin illan improbaturia.
Ollaan varmaan vähän tylsiä tyyppejä joidenkin mielestä, mutta kaikilla perheenjäsenillämme on omat jutut, joista huvit revitään.
Fiksu valinta. Ei tanssiminen ollut hauskaa jämäpoikanakaan, kun meinasin jäädä ilman tanssiparia suuresta tyttöenemmistöstä huolimatta