Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko alkoholisti?
07.02.2020 |
Äitini oli alkoholisti, samoin vanhempi siskoni ja molemmat tätini käyttivät runsaasti alkoholia, siksi olen asiaa miettinyt.
Olen aina ollut ns. addiktoituvaa tyyppiä ja olen ollut riippuvainen tupakasta, sokerista, netistä ostelusta, eri eläimistä jne.
Jos juon alkoholia, juon 4-6 pientä tölkkiä illan aikana ihan kotona vain. Sitten voin olla ilman kuukausia, vaikka joskus käy mielessä että olisi ehkä kiva juoda ja saattaa harmittaa, jos en voi jostain syystä, mutta se menee päivässä ohi. Joskus käy niin, että juon perjantaina, sitten haluaisin taas juoda lauantaina tai sunnuntaina. Kesälomalla join pari-kolme kertaa viikossa ja se meinasi jäädä päälle, jolloin lopetin. Sitten olinkin juomatta taas monta kuukautta.
Nyt olen juonut viimeksi viime viikonloppuna, sitä ennen viime kesänä. Minulle ei siis ole vaikeuksia olla pitkiäkin aikoja ilman, mutta se meinaa joskus jäädä hiukan päälle, enkä tiedä miksi tai viittaako se siihen, että olisin alkoholisti.
Minulla on paljon traumoja/käsittelemättömiä asioita lapsuudesta ja olen aina ollut todella huono käsittelemään tunteitani. Olenkin miettinyt, olenko niin tunteella eläjä, että siksi meinaa juominen jäädä päälle, kun siihen liittyy monia hyviä muistoja. Samoin jos on mukavan keväinen päivä, voi mieleni tehdä juomista, koska rakastan kevättä, olen miettinyt onko näillä jokin yhteys.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (10)
Et mielestäni ole (vielä) alkoholisti, mutta sinulla on vahva sukurasite ko. sairauteen, ja selvästikin myös taipumuksia siihen suuntaan. Eli jos et pidä varaasi, sinusta saattaa vielä tulla alkoholisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääasia minusta on, että et juo jatkuvasti tai suuria määriä ja lisäksi kuinnität huomiota juomiseesi. Ei hätää, jos noin jatkat, sanoisin.
Olenkin teini-iän jälkeen kiinnittänyt huomiota tähän, koska en halua olla alkoholisti ja pelkään sitä, olen nähnyt mitä se on. Kun mietin asiaa, olen todennut etten halua luopua kokonaan juomisesta, sekin mietityttää, että tekeekö se minusta alkoholistin.
Ap
Mistä muuten johtuu se, että jos vanhempi on alkoholisti, lapsella on suuri mahdollisuus tulla itsekin alkoholistiksi? Olen aina ihmetellyt sitä, että jos vaikka vasta raskauden jälkeen tulee alkoholistiksi, miksi se vaikuttaa lapseen? Vai onko se niin, että alkoholisteilla on jotenkin erilaiset geenit syntymästään asti tmv?
Ap
Moikka
Jokainen kokee alkoholismin omalla tavallaan. Tiedän omasta kaveripiiristäni henkilön, joka juo joka viikonloppu 20-40 olutta ihan itsekseen kämpillään. Hän ei pidä itseään alkoholistina, sillä arki hänellä sujuu kuitenkin ihan hyvin. Opiskelee ja harrastaa kevyttä liikuntaakin. Hän tiedostaa kuitenkin suurkuluksen riskit.
Tiedän kuintenkin myös henkilöitä, joille muutama nautittu alkoholiannos kuukaudessa aiheuttaa ahdistuneisuutta (Olenko hyvä äiti kun tällä tavoin juon?, Miten tämä vaikuttaa terveyteeni?, Entä jos joku tuttava näkee minut humalassa? jne.).
Itse suhtautudun alkoholiin käyttöön siten, että mikäli se sinulle aiheuttaa ongelmia, henkisiä tai fyysisiä, on syytä miettiä omaa käyttöään. Jos yksi viinilasi kuukaudessa aiheuttaa voimakasta ahdistusta ja itseinhoa suosittelen lopettamaan samantien kokonaan. Toisaalta mikäli mäyräkoira välillä nautittuna ei aiheuta sen kummempia moraalisia ristiriitoja, niin siitä vaan.
Mitä traumoihin ja käsittelemättömiin asioihin tulee, niin alkoholi tuskin on hyvä keino niitä purkaa.
Kippis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No et todellakaan ole!!!
lisäksi juopot juo yleensä lähes päivittäin tai ainakin viikottain ja suuria määriä, alkoholiin palaa heillä kaikki rahat ja on terveysongelmia, joten et ole.
Jos lopetat kokonaan alkoholin käytön, se ei tee sinusta alkoholistia, päinvastoin. Se on varmin tapa estää alkoholisoituminen.
En tiedä, onko olemassa jokin perinnöllinen taipumus, mikä liittyisi nimenomaan alkoholiin, mutta addiktiotaipumus yleisellä tasolla on jossain määrin perinnöllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä muuten johtuu se, että jos vanhempi on alkoholisti, lapsella on suuri mahdollisuus tulla itsekin alkoholistiksi? Olen aina ihmetellyt sitä, että jos vaikka vasta raskauden jälkeen tulee alkoholistiksi, miksi se vaikuttaa lapseen? Vai onko se niin, että alkoholisteilla on jotenkin erilaiset geenit syntymästään asti tmv?
Ap
On totta että tietyissä suvuissa alkoholismi korostuu voimakkaasti. Geeneillä voi olla osittainen vaikutus, mutta enemmän uskon ilmiön olevan kuitenkin sosiaalinen. Mietitäänpä kaksi ääriesimerkkiä. Perhe, jossa alkoholia käytetään juhalapyhänä muutama annos sivistyneesti vs. perhe jossa vanhemmat ovat perskännissä joka viikonloppu.
Ensimäisessä tapauksessa lapsi saa alkoholin käytöstä mielikuvan, että alkoholi sopii juhlapyhiin kohtuudella. Toisessa tapauksessa lapsi oppii, että on ok ryypätä joka vklp.
Kiitos vastauksista!
En koe ahdistusta juomisestani, paitsi tietysti sen, että mietin olenko alkoholisti vai enkö, mutta se tunne ei jää vellomaan. Enkä käytä alkoholia käsitelläkseni traumojani tmv, mainitsin aloituksessa vain niistäkin sen yhteydessä, että olen huono käsittelemään tunteitani.
En tarkoittanutkaan, että alkoholin käytön lopettaminen kokonaan tekisi minusta alkoholistin, vaan mietin että tekeekö se, etten halua lopettaa kokonaan. Anteeksi huonosta muotoilusta.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Pääasia minusta on, että et juo jatkuvasti tai suuria määriä ja lisäksi kuinnität huomiota juomiseesi. Ei hätää, jos noin jatkat, sanoisin.