Lue keskustelun säännöt.
Vanhus syö muka niin vähän
07.02.2020 |
Appiukko ei enää pääse autolla kauppaan, niin olen alannut käydä hänelle kaupassa ostamassa ruokaa.
Olen sanonut, että ostaa kunnolla että ne riittää ainakin viikoksi kun emme asu kauppojen lähellä.
No hän oli tehnyt ostoslistan jossa luki esim. 2 maitoa, 2 jugurttia, 1 leipä jne. Ja tän pitäisi riittää viikoksi. Tein ostokset mutta isommat mitä hän halusi. Voi voi kun mä syön niin vähän. Noin paljon olet ostanut.
Tämä oli sunnuntai ja nyt hän soitti että pitäisi päästä kauppaan. Menee hermo. Miksei sitten osta niin että se riittää. Mies sai lähteä kauppaan nyt sitten.
Sekava sepustus. Kuka tekee teidän vanhempien ruokaostokset kun he eivät enää jaksa?
Kommentit (38)
On se minusta aika lähellä viikkoa, kun sunnuntaista perjantaihin ruoat riitti.
Meillä tehdään niin kuin tuolla aiemminkin jollain: viemme vanhemmilleni valmiita annoksia jääkaappiin ja myös pakkaseen, leipää ja maitoa ja kahvia ynnä muuta viedään tarpeen mukaan. Asuvat viereisessä kunnassa meiltä noin 17 km päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä sitä vaan niin yhtäkkiä kaupassa käydä kun maaseudulla asuu. Saa laskea pari tuntia ainakin ja työt jää tekemättä.
Mutta kun on jääräpää niin on jääräpää.
ApAnna kun arvaan. Teillä on ollut sukupolven vaihdos ja apellasi voimassa oleva syytinki.
Niin tuttua maaseudulla, talot ja pellot ovat kelvanneet nuorelle parille alihintaan, mutta vanhukset jää muiden naapureiden huolettavaksi ja harmiksi.
Itsekin vien ruokia parille vanhukselle, vaikka en edes kuulu sukuun, samoin muut kyläiset, ilman muiden apua olisivat jo kuolleet.
Ilmiö yleinen maaseudulla.
Syytinki on siks lailla harvinainen, koska siihen liittyy aika lailla ikävä lisäyllätys. Jos syytinkivanhus päätyy pitkäaikaispotilaaksi, maksaa se syytingin tarjoava todellisen kustannuksen mukaan noin 3000 e/kk kunnalle, jos syytinki sisältää asunnon.
Syytingistä voi myös luopua eli ihan turha pelotella kolmen tonnin kuukausimaksulla.
Jos vanhukselle tuodaan ruuat kerran viikossa, niin siinä ajassa leivät on jo homeessa ja maidot piimineet, jos asuu maaseudulla.
Maaseudulla kauppoihin tulee kuormat 2-3 viikossa ja samassa kuormassa leipomien edellisen päivän leivät eli myyntiaika on todella lyhyt.
Ja tiedän tämän kokemuksesta, kun asun maalla ja kaupassa käydään 2-3 viikossa. Usein juuri leivän ja maidon takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla tuosta menee hermo, niin lopeta koko homma. Et ole oikea ihminen auttamaan vanhusta tai ketään muuta.
Pyydä miestäsi soittamaan kuntaa ja appesi kotipalvelun piiriin, jossa kartuttavat palvelun tarpeet esim. ateriapalvelut ja kaupassa käynnit. Siellä kyllä osataan tarkkaan mitottaa mitä vanhus tarvitsee voidakseen hyvin.
Ei se ihme ole että menee hermo. Oikea neuvo on ostaa sitä ruokaa riittävästi.
Jos tilaa kunnalta kauppapalvelun, sieltä tulee se mitä tilaa. Ja sen jälkeen appi soittaa poikaansa käymään kaupassa.
Ei vanhus välttämättä osaa arvioida viikon ruokamääriä, kun ruokahalu voi vaihdella päivittäin. Eikä sitä osaa nuoremmatkaan.
Ihmettelen, jos käytte vanhuksen kanssa kaupassa kerran viikossa, niin teetkö omat ostokset samalla, ettekä tee täydennystä viikolla?
Eikö jo tuotteet ole jo viikon päästä vanhoja esim. leipä ja maitoa. En ymmärrä, miten vanhuksen pitäisi syödä yli viikon vanhaa leipää?
Minun äitini syö viikon samaa leipää. Pakastus on tietenkin vaihtoehto. Maitoa ei käytä.
Meilläkin on käyty kerran viikossa kaupassa. Leiväät on pakastettu. Mutta esim paahtoleipä ja ruispalat kyllä säilyy pitkään.
Kerran viikossa on se kauppapalvelukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anopille lounas tulee ateriapalvelusta.
Päivällinen meiltä, samaa ruokaa mitä itse syömme ja viedään 2-3 päivän annoksia ja käydään tarvittaessa kaupassa, kun välimatkaa yli 20 km. Usein mies hoitaa ja 2-3 kertaa viikossa ja samalla hoidetaan saunotus ja annetaan siivous ym. apua, vaikka kotihoito käy 2x viikossa. Hyvin toimii ja anoppikin on tyytyväinen.Kuinka te jaksatte? Hattua nostan.
Nyt on meidän vuoro ja hän on kasvattanut minulle hienon ja empatiakykyisen miehen, josta tulen olemaan hänelle kiitollinen.
Ja silloin kun tarvitsemme lastenhoitoapua, työn tai lasten sairauksien takia, hän oli valmis auttamaan, vaikka emme sitä kovin usein tarvinnut.
Eikä se ole pelkään antamista, vaan siitä saa paljon mielihyvää ja iloa elämään, kun voi auttaa läheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään on perjantai, kai sitä vanha ihminen kaipaa seuraakin jos sunnuntaina kävit.
Aina se avunpyyntö ei ole varsinainen avunpyyntö vaan sillä saa läheiset käymään.
Itse olen rajannut oman jaksamisen vuoksi kerran viikossa avun. Kotihoito ja siivouspalvelu lisäksi.
On silti rankkaa auttaa vuosikausia, olen tehnyt tätä jo 7 vuotta.
Asun 400 km päässä äidistäni, joten ihan kunnan kautta täytyy ateria- ja kotipalveluna avun tulla, olisi täysin mahdotonta käydä siellä auttelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on perjantai, kai sitä vanha ihminen kaipaa seuraakin jos sunnuntaina kävit.
Aina se avunpyyntö ei ole varsinainen avunpyyntö vaan sillä saa läheiset käymään.Itse olen rajannut oman jaksamisen vuoksi kerran viikossa avun. Kotihoito ja siivouspalvelu lisäksi.
On silti rankkaa auttaa vuosikausia, olen tehnyt tätä jo 7 vuotta.
No ei luulis olevan kovin vaikeaa. Mikä siinä läheisen auttamisessa muka on niin helvetin rankkaa. Elämään kuuluu muutakin kuin oma napa.
Pakastin on keksitty. Ei kukaan vanhaa leipää syö. Maidot kestää nykyään monta viikkoa.
Kyllä, kerran viikossa käyn itsekkin kaupassa. Maaseudulla asun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran viikossa se kauppapalvelukin on. Jos vanhus tilaa liian vähän ruokaa niin saa sinnitellä seuraavaan kauppapalvelun tuloon asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on perjantai, kai sitä vanha ihminen kaipaa seuraakin jos sunnuntaina kävit.
Aina se avunpyyntö ei ole varsinainen avunpyyntö vaan sillä saa läheiset käymään.Itse olen rajannut oman jaksamisen vuoksi kerran viikossa avun. Kotihoito ja siivouspalvelu lisäksi.
On silti rankkaa auttaa vuosikausia, olen tehnyt tätä jo 7 vuotta.
No ei luulis olevan kovin vaikeaa. Mikä siinä läheisen auttamisessa muka on niin helvetin rankkaa. Elämään kuuluu muutakin kuin oma napa.
En tiedä mikä on kovin vaikeaa tässä. Ehkä ihan vaan oma elämä, omat työt, lapset, hommat. Sitten se että olen sidottu tähän auttamiseen, laitan samalla kipulaastarin. Aina sama päivä.
Sitten vielä se, että teen ihmisläheistä työtä. Ihmiskuorma on täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta surullista, kun monet pitävät itsestään selvänä ja vaativat isovanhempia hoitamaan lastenlapsia, jopa viikonlopun tai pitämään yökylässä, jopa lapsen teini-ikään asti, eikä se rasita isovanhempia millään tavalla, mutta kun vuorot vaihtuvat ja vanhukset tarvitsevat apua, nuoret ihmiset eivät jaksa edes vanhukselle käydä kerran viikossa kaupassa ja sekin koetaan raskaaksi.
Olisi kiva tietää, kuinka monta kertaa isovanhemmat ovat ap. tapauksessa kieltäytyneet antamasta lastenhoitoa apua tai miten paljon auttaneet.
Kun mä tuun vanhaksi niin en vaivaa omaisia mun asioilla vaan otan tarjotut palvelut ja avun vastaan.
Ehkä se on tämä vanha sukupuoli joka on niin nuuka käyttämään rahojansa. Kaikessa pitää säästää. Ja hävetään että mitä naapuritkin sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on perjantai, kai sitä vanha ihminen kaipaa seuraakin jos sunnuntaina kävit.
Aina se avunpyyntö ei ole varsinainen avunpyyntö vaan sillä saa läheiset käymään.Itse olen rajannut oman jaksamisen vuoksi kerran viikossa avun. Kotihoito ja siivouspalvelu lisäksi.
On silti rankkaa auttaa vuosikausia, olen tehnyt tätä jo 7 vuotta.
No ei luulis olevan kovin vaikeaa. Mikä siinä läheisen auttamisessa muka on niin helvetin rankkaa. Elämään kuuluu muutakin kuin oma napa.
En tiedä mikä on kovin vaikeaa tässä. Ehkä ihan vaan oma elämä, omat työt, lapset, hommat. Sitten se että olen sidottu tähän auttamiseen, laitan samalla kipulaastarin. Aina sama päivä.
Sitten vielä se, että teen ihmisläheistä työtä. Ihmiskuorma on täynnä.
Elämään nyt kuuluu muutakin kuin oma napa.
Vierailija kirjoitti:
Kun mä tuun vanhaksi niin en vaivaa omaisia mun asioilla vaan otan tarjotut palvelut ja avun vastaan.
Ehkä se on tämä vanha sukupuoli joka on niin nuuka käyttämään rahojansa. Kaikessa pitää säästää. Ja hävetään että mitä naapuritkin sanoo.
No se on kiva työ sulla vanhana massia riittää. Valitettavasti kaikilla ei ole samoin.
Onko monikin muuten nähnyt saati maistanut niitä ateriapalvelun aterioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anopille lounas tulee ateriapalvelusta.
Päivällinen meiltä, samaa ruokaa mitä itse syömme ja viedään 2-3 päivän annoksia ja käydään tarvittaessa kaupassa, kun välimatkaa yli 20 km. Usein mies hoitaa ja 2-3 kertaa viikossa ja samalla hoidetaan saunotus ja annetaan siivous ym. apua, vaikka kotihoito käy 2x viikossa. Hyvin toimii ja anoppikin on tyytyväinen.Kuinka te jaksatte? Hattua nostan.
Nyt on meidän vuoro ja hän on kasvattanut minulle hienon ja empatiakykyisen miehen, josta tulen olemaan hänelle kiitollinen.
Ja silloin kun tarvitsemme lastenhoitoapua, työn tai lasten sairauksien takia, hän oli valmis auttamaan, vaikka emme sitä kovin usein tarvinnut.
Eikä se ole pelkään antamista, vaan siitä saa paljon mielihyvää ja iloa elämään, kun voi auttaa läheistä.
Sinunkin vanhempasi ovat kasvattaneet sinut hienoksi ja empaattiseksi ihmiseksi. Olet ihana!
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhukselle tuodaan ruuat kerran viikossa, niin siinä ajassa leivät on jo homeessa ja maidot piimineet, jos asuu maaseudulla.
Maaseudulla kauppoihin tulee kuormat 2-3 viikossa ja samassa kuormassa leipomien edellisen päivän leivät eli myyntiaika on todella lyhyt.
Ja tiedän tämän kokemuksesta, kun asun maalla ja kaupassa käydään 2-3 viikossa. Usein juuri leivän ja maidon takia.
Eikö teidän vanhuksillanne ole pakastimia? Leipää ja pullaa voi olla puoleksi vuodeksi pakkasessa. Älkää tehkö itsestänne marttyyriorjia.
Tänään on perjantai, kai sitä vanha ihminen kaipaa seuraakin jos sunnuntaina kävit.
Aina se avunpyyntö ei ole varsinainen avunpyyntö vaan sillä saa läheiset käymään.