Lue keskustelun säännöt.
Vanhus syö muka niin vähän
07.02.2020 |
Appiukko ei enää pääse autolla kauppaan, niin olen alannut käydä hänelle kaupassa ostamassa ruokaa.
Olen sanonut, että ostaa kunnolla että ne riittää ainakin viikoksi kun emme asu kauppojen lähellä.
No hän oli tehnyt ostoslistan jossa luki esim. 2 maitoa, 2 jugurttia, 1 leipä jne. Ja tän pitäisi riittää viikoksi. Tein ostokset mutta isommat mitä hän halusi. Voi voi kun mä syön niin vähän. Noin paljon olet ostanut.
Tämä oli sunnuntai ja nyt hän soitti että pitäisi päästä kauppaan. Menee hermo. Miksei sitten osta niin että se riittää. Mies sai lähteä kauppaan nyt sitten.
Sekava sepustus. Kuka tekee teidän vanhempien ruokaostokset kun he eivät enää jaksa?
Kommentit (38)
Käyn kaupassa aika ajoin äidilleni. En ikinä osta sitä pikkumäärää, mitä hän pyytää, vaan tankkaan kaapin täyteen. Aina voi laittaa pakkaseen, jos pelkää että menee vanhaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein jonkun aikaa, kunnes vanhus joutui hoitokotiin. Ostin aika paljon pakastimeen valmisruokia ja leipää ja piirakoita, mistä voi sitten lämmittää mikrossa halutessaan. Vanha pieni nainen ei oikeasti paljon syö, mutta koetin pitää huolen, ettei nälkääkään näe. Vanhuksille tuppaa paremmin maistumaan makeat herkut, niinkuin keksit ja pullat ja jäätelöt.
Jääkaapiin sitten tietysti leikkeleet, juustot, juomat jne.
Vierailija kirjoitti:
Vanhus tilaa ruokatoimituksen ovelleen. Ei mulla ainakaan ole aikaa juosta jonkun joutilaan eläkeläisen asioilla.
Tovottavasti sinä saat elää vanhuutesi toimeliaana. Ettet tarvitse nuorempien apua.
Eikä sitä vaan niin yhtäkkiä kaupassa käydä kun maaseudulla asuu. Saa laskea pari tuntia ainakin ja työt jää tekemättä.
Mutta kun on jääräpää niin on jääräpää.
Ap
Ostin aina tullessani ruokaa kaappiin, mutta sitten siirryttiin ostopalveluun joka toi varmaan viisi litraa maitoa joka kerta. Lopulta hommattiin Menumatti, josta sai valmiita annoksia lämpimänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tilattiin ateriapalvelusta päivittäin lämmin ateria ja sen lisäksi kävin kerran viikossa kaupassa ja yleensä ostin niitä ruokia mitkä maistuivat. Ei niinkään terveys edellä, kunhan tuli syötyä.
Iän myötä usein ruokahalu heikkenee, eikä välttämättä koe nälän tai kylläisyyden tunnetta, samoin makuaisti heikkenee esim. makea ja suolaisuus. Eikä vanhukset tee tätä ilkeyksissään, vaan se liittyy ikääntymiseen ja vanhuuteen.
Jos sinulla tuosta menee hermo, niin lopeta koko homma. Et ole oikea ihminen auttamaan vanhusta tai ketään muuta.
Pyydä miestäsi soittamaan kuntaa ja appesi kotipalvelun piiriin, jossa kartuttavat palvelun tarpeet esim. ateriapalvelut ja kaupassa käynnit. Siellä kyllä osataan tarkkaan mitottaa mitä vanhus tarvitsee voidakseen hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikä sitä vaan niin yhtäkkiä kaupassa käydä kun maaseudulla asuu. Saa laskea pari tuntia ainakin ja työt jää tekemättä.
Mutta kun on jääräpää niin on jääräpää.
Ap
Anna kun arvaan. Teillä on ollut sukupolven vaihdos ja apellasi voimassa oleva syytinki.
Niin tuttua maaseudulla, talot ja pellot ovat kelvanneet nuorelle parille alihintaan, mutta vanhukset jää muiden naapureiden huolettavaksi ja harmiksi.
Itsekin vien ruokia parille vanhukselle, vaikka en edes kuulu sukuun, samoin muut kyläiset, ilman muiden apua olisivat jo kuolleet.
Ilmiö yleinen maaseudulla.
Olen hoitanut äitini kauppaostokset vuosia. Joskus oli ateriapalvelu, ei syönyt. Joskus tein kerran viikossa kattilallisen jauhelihakeittoa tms. Sitten ostan pyynnön mukaan viikoksi leipää, juustoa, kinkkua, pullaa, keksejä, jogurttia joka päiväksi, hedelmiä paljon.
Niitä pitää vaan ostaa paljon, vaikka sanoo ettei syö. Sama neuvo aloittajalle. Joka päuväksi jogurtti, leipää ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla tuosta menee hermo, niin lopeta koko homma. Et ole oikea ihminen auttamaan vanhusta tai ketään muuta.
Pyydä miestäsi soittamaan kuntaa ja appesi kotipalvelun piiriin, jossa kartuttavat palvelun tarpeet esim. ateriapalvelut ja kaupassa käynnit. Siellä kyllä osataan tarkkaan mitottaa mitä vanhus tarvitsee voidakseen hyvin.
Ei se ihme ole että menee hermo. Oikea neuvo on ostaa sitä ruokaa riittävästi.
Jos tilaa kunnalta kauppapalvelun, sieltä tulee se mitä tilaa. Ja sen jälkeen appi soittaa poikaansa käymään kaupassa.
Mä teen ruokia annospakasterasioihin, syö milloin mitä haluaa. Sen lisäksi tankkaan jääkaapin täyteen kaikkea muuta. Vien sitten kotiin jos päivät lähenee loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anopille lounas tulee ateriapalvelusta.
Päivällinen meiltä, samaa ruokaa mitä itse syömme ja viedään 2-3 päivän annoksia ja käydään tarvittaessa kaupassa, kun välimatkaa yli 20 km. Usein mies hoitaa ja 2-3 kertaa viikossa ja samalla hoidetaan saunotus ja annetaan siivous ym. apua, vaikka kotihoito käy 2x viikossa. Hyvin toimii ja anoppikin on tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä sitä vaan niin yhtäkkiä kaupassa käydä kun maaseudulla asuu. Saa laskea pari tuntia ainakin ja työt jää tekemättä.
Mutta kun on jääräpää niin on jääräpää.
ApAnna kun arvaan. Teillä on ollut sukupolven vaihdos ja apellasi voimassa oleva syytinki.
Niin tuttua maaseudulla, talot ja pellot ovat kelvanneet nuorelle parille alihintaan, mutta vanhukset jää muiden naapureiden huolettavaksi ja harmiksi.
Itsekin vien ruokia parille vanhukselle, vaikka en edes kuulu sukuun, samoin muut kyläiset, ilman muiden apua olisivat jo kuolleet.
Ilmiö yleinen maaseudulla.
Syytinki on siks lailla harvinainen, koska siihen liittyy aika lailla ikävä lisäyllätys. Jos syytinkivanhus päätyy pitkäaikaispotilaaksi, maksaa se syytingin tarjoava todellisen kustannuksen mukaan noin 3000 e/kk kunnalle, jos syytinki sisältää asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on hassua että miksi vanhukset ei osaa laskea viikon ruokia tai miettiä että millä ruokamäärällä sen viikon pärjää.
Ja mitä sillä on väliä vaikka ostaa liikaa kun on pakastin. Mutta kun pitää nuukailla ja säästää vaikka rahasta ei ole kyse.
Ja ihan selväjärkinen vanhus kyseessä. Sitten voivotellaan kun ostaa enemmän että kuka nämä kaikki syö.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä anopille lounas tulee ateriapalvelusta.
Päivällinen meiltä, samaa ruokaa mitä itse syömme ja viedään 2-3 päivän annoksia ja käydään tarvittaessa kaupassa, kun välimatkaa yli 20 km. Usein mies hoitaa ja 2-3 kertaa viikossa ja samalla hoidetaan saunotus ja annetaan siivous ym. apua, vaikka kotihoito käy 2x viikossa. Hyvin toimii ja anoppikin on tyytyväinen.
Kuinka te jaksatte? Hattua nostan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä anopille lounas tulee ateriapalvelusta.
Päivällinen meiltä, samaa ruokaa mitä itse syömme ja viedään 2-3 päivän annoksia ja käydään tarvittaessa kaupassa, kun välimatkaa yli 20 km. Usein mies hoitaa ja 2-3 kertaa viikossa ja samalla hoidetaan saunotus ja annetaan siivous ym. apua, vaikka kotihoito käy 2x viikossa. Hyvin toimii ja anoppikin on tyytyväinen.
Aika paljon apuja
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on hassua että miksi vanhukset ei osaa laskea viikon ruokia tai miettiä että millä ruokamäärällä sen viikon pärjää.
Ja mitä sillä on väliä vaikka ostaa liikaa kun on pakastin. Mutta kun pitää nuukailla ja säästää vaikka rahasta ei ole kyse.
Ja ihan selväjärkinen vanhus kyseessä. Sitten voivotellaan kun ostaa enemmän että kuka nämä kaikki syö.
Ap
Ei se minusta ole outoa. Äiti kävi itse joka päivä kaupassa. Nykyään ei ole ruokahalua joten ei tajua että viikoksi vähän on paljon.
Sitten vaan kaupassakävijä ostaa liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla tuosta menee hermo, niin lopeta koko homma. Et ole oikea ihminen auttamaan vanhusta tai ketään muuta.
Pyydä miestäsi soittamaan kuntaa ja appesi kotipalvelun piiriin, jossa kartuttavat palvelun tarpeet esim. ateriapalvelut ja kaupassa käynnit. Siellä kyllä osataan tarkkaan mitottaa mitä vanhus tarvitsee voidakseen hyvin.
Ei se ihme ole että menee hermo. Oikea neuvo on ostaa sitä ruokaa riittävästi.
Jos tilaa kunnalta kauppapalvelun, sieltä tulee se mitä tilaa. Ja sen jälkeen appi soittaa poikaansa käymään kaupassa.
Ei vanhus välttämättä osaa arvioida viikon ruokamääriä, kun ruokahalu voi vaihdella päivittäin. Eikä sitä osaa nuoremmatkaan.
Ihmettelen, jos käytte vanhuksen kanssa kaupassa kerran viikossa, niin teetkö omat ostokset samalla, ettekä tee täydennystä viikolla?
Eikö jo tuotteet ole jo viikon päästä vanhoja esim. leipä ja maitoa. En ymmärrä, miten vanhuksen pitäisi syödä yli viikon vanhaa leipää?
Jotkut haluavat pitää huolta vanhuksistaan.
Se kuuluu sivistysvaltion perusarvoihin.
Vanhus tilaa ruokatoimituksen ovelleen. Ei mulla ainakaan ole aikaa juosta jonkun joutilaan eläkeläisen asioilla.