Asuntojen arvo säilyy vain pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella, ajatuksia tästä?

Myin talon pois onneksi jo vuosia sitten, en arvonlaskun vuoksi vaan siksi että vihasin omakotitaloasumista. Muutin sen jälkeen vuokra-asuntoon ja jäin siihen koska huomasin miten stressitöntä asumista se on omistamiseen verrattuna. Nytkin olen muuttamassa uuteen asuntoon koska teki mieli vaihtaa ympäristöä, ja kaikki on todella helppoa kun ei tarvitse geelitukkaista kiinteistönvälittäjäää ja rukoiluja kaikilta jumalilta että kämppä menisi kaupaksi ja että tarjous iudesta kämpästä hyväksyttäisiin. Nimi uuteen vuokrasoppariin, vanhan irtisanominen, done. Kaiken lisäksi vuokrataso on laskenut, joten elinkustannukset tippuvat vaikka neliöt kasvavat ja sijainti paranee. Omistusasunnot ko. alueella ovat edelleen aivan naurettavan kalliita vaikka uudet eivät edes käy kaupaksi. Kupla on puhkeamassa.

Tottahan tuo on, että Suomessa liikaa painotetaan omistusasumista ja lyhyitä laina-aikoja. Toisaalta ei sitä rahaa mukaansa saa, joten ehkä eikannattaisi ajatella asumista sijoituksena vaan kulueränä.

Onneksi asun Turussa (ja omassa talossa :). Ei ole tullut edes mieleen muuttaa jonnekin perähikiälle, kun sieltä lukion jälkeen pääsi pois.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo on, että Suomessa liikaa painotetaan omistusasumista ja lyhyitä laina-aikoja. Toisaalta ei sitä rahaa mukaansa saa, joten ehkä eikannattaisi ajatella asumista sijoituksena vaan kulueränä.

Mutta moni kuitenkin ajattelee. Eikä kai se ole ihme kun vanhemmat on niin opettanut monen sukupolven ajan.

Ei ole yllättävää, että vuokravälitysfirma sanoo hintojen laskevan sellaisissa asunnoissa, joihin sillä ei ole kiinnostusta. Sanomahan tuossa on, että kaikkien kannattaa ostaa asuntoja sieltä, missä heillä on bisnestä. Voihan tuo olla tottakin, mutta kannattaa muistaa, että Vuokraturva firmana hyötyy siitä, mitä useampi uskoo heidän olevan oikeassa.

Laskee autonkin arvo ja silti sellaisen omistan. Ei pikkupaikkakunnilla ole edes tarjota asumiskelpoisia vuokra-asuntoja. Ei yksityiseltä, ei kaupungilta. Pakko on omistaa asuntonsa jos meinasi ihmisarvoista elämää elää.

Ei kukaan osta enää äänitteitäkään kuunnellakseen musiikkia, tai DVD-levyjä katsellakseen elokuvia. Autoja liisaavat nykyään yksityishenkilötkin enenevissä määrin ja useimmat autot ovat joka tapauksessa rahoitusyhtiön omaisuutta. Maailmassa ollaan siirtymässä omistamisen kulttuurista kuluttamisen kulttuuriin ja sama koskee asumista. Mihin ihmeeseen minä tarvitsen paperia, jossa sanotaan että olen asunnon omistaja tai velallinen? Haluan keskittyä elämiseen ja nauttia ohikiitävistä vuosista, en pyöriä yöllä hikisenä lakanoissani aina kun töissä on yt-uhka päällä ja miettiä että millä ne lainat sitten maksetaan kun työpaikka menee alta. Tai ottaa kulutusluottoja yllätysremontteihin. Tai jämähtää paikoilleni alueelle, paikkakunnalle tai asuntoon jossa en viihdy vain siksi, ettei se menekään kaupaksi.

Omistusasuminen on Suomessa vieläkin aivan käsittämättömän yliarvostettua. Kaikki muuttuu viimeistään, kun korot pompsahtavat.

Minusta on kummallista miten monet ei vieläkään sisäistä tätä. Parikin ystävää on juuri ostanut asunnon kuihtuvalta pikkupaikkakunnalta, innoissaan siitä kun halvalla sai. 🙁 Se on niin syvällä suomalaisissa että oma on parempi kuin vuokrattu. Eikähän siinä mitään, menettää ne rahat vuokranmaksussakin, mutta kun nämä luulee että siitä omistamisesta on jotain turvaa pahanpäivän varalle ja sitähän siitä ei ole. Noita rahoja ei saa irti enää niistä asunnoista.

Mites Lahti Tai Järvenpää, Tuusula?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yllättävää, että vuokravälitysfirma sanoo hintojen laskevan sellaisissa asunnoissa, joihin sillä ei ole kiinnostusta. Sanomahan tuossa on, että kaikkien kannattaa ostaa asuntoja sieltä, missä heillä on bisnestä. Voihan tuo olla tottakin, mutta kannattaa muistaa, että Vuokraturva firmana hyötyy siitä, mitä useampi uskoo heidän olevan oikeassa.

Tämä on ihan itsestäänselvää että hinnat laskee kun väki vähenee. Ei tuohon mitään tutkimusta edes tarvi.

Vielä 15 vuotta sitten asunnon ajateltiin olevan sijoitus

vaikkapa 40km säteellä Oulusta tai Jyväskylästä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kummallista miten monet ei vieläkään sisäistä tätä. Parikin ystävää on juuri ostanut asunnon kuihtuvalta pikkupaikkakunnalta, innoissaan siitä kun halvalla sai. 🙁 Se on niin syvällä suomalaisissa että oma on parempi kuin vuokrattu. Eikähän siinä mitään, menettää ne rahat vuokranmaksussakin, mutta kun nämä luulee että siitä omistamisesta on jotain turvaa pahanpäivän varalle ja sitähän siitä ei ole. Noita rahoja ei saa irti enää niistä asunnoista.

Pienenkin asunnon kiinteät kustannukset mitataan usein satasissa kuussa, vaikka asunto olisi ollut täysin velaton jo vuosikymmenet. Sitä ei moni tunnu tajuavan. Ihan oma lukunsa ovat sitten vielä ne pienempien paikkakuntien velattomat asunnot, joiden arvo on jopa negatiivinen. Samat kiinteät kustannukset koskevat niitäkin, eikä kiinteistä kuluista pääse täysin eroon vaikka kämppä seisoisi tyhjillään.

Vierailija kirjoitti:

Mites Lahti Tai Järvenpää, Tuusula?

No lisääntyykö vai väheneekö siellä asukkaat? Minkä verran lapsia syntyy? Sehän sen näyttää paljonko on ensiasunnon tarvitsijoita parinkymmenen vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kummallista miten monet ei vieläkään sisäistä tätä. Parikin ystävää on juuri ostanut asunnon kuihtuvalta pikkupaikkakunnalta, innoissaan siitä kun halvalla sai. 🙁 Se on niin syvällä suomalaisissa että oma on parempi kuin vuokrattu. Eikähän siinä mitään, menettää ne rahat vuokranmaksussakin, mutta kun nämä luulee että siitä omistamisesta on jotain turvaa pahanpäivän varalle ja sitähän siitä ei ole. Noita rahoja ei saa irti enää niistä asunnoista.

Pienenkin asunnon kiinteät kustannukset mitataan usein satasissa kuussa, vaikka asunto olisi ollut täysin velaton jo vuosikymmenet. Sitä ei moni tunnu tajuavan. Ihan oma lukunsa ovat sitten vielä ne pienempien paikkakuntien velattomat asunnot, joiden arvo on jopa negatiivinen. Samat kiinteät kustannukset koskevat niitäkin, eikä kiinteistä kuluista pääse täysin eroon vaikka kämppä seisoisi tyhjillään.

Verottaja vielä arvostaa perintö- ja lahjaverotuksessa nämä negatiivisen arvon asunnot aika korkealle.

Suomessa on yksinkertaisesti valtava kulttuurinen pakkomielle siitä, että asunto pitää omistaa. Ruotsissa asiat hoidettu (tietenkin) paljon paremmin: rahoja ei käytetä seiniin, vaan osakkeisiin. Ruotsi onkin 30 vuotta kapitalismissa Suomea edellä. Olisi jo 50 vuotta sitten pitänyt käydä tämä keskustelu, mutta ei, maalaisisännän pitää omistaa maata!

Mitäpä sillä on kuollessa väliä, onko asunnon arvo säilynyt.

Mä asun lasten kanssa vuokralla ja olen niin onnellinen, ettei tarvitse enää ahdistua omistusasumiseen liittyvistä asioista. Meillä kävi kyllä hyvä munkki, kun löydettiin hyväkuntoinen 2000-luvulla rakennettu paritalo ja vielä saatiin se. Asumme Turun ja Helsingin välissä. Olen laiskasti katsellut omistusasuntoja ja rahoitus olisi kunnossa, mutta asunnon pitäis olla täydellinen, että tällaiselta muuttotappiopaillakunnalta raaskisi ostaa, vaikka asuisi loppuelämän täällä. Kun tarjonta on pitkälti 70-90-luvun kosteusvaurioisia asuntoja, niin ei kiitos.

Perikuntahan voi pitää nk kakkosasuntona joka ei mene kaupaksi. Asun Hgissä .

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä sillä on kuollessa väliä, onko asunnon arvo säilynyt.

No eipä kai mitään, mutta en itse ole suunnitellut kuolevani vielä viiteenkymmeneen vuoteen niin sillä kiinnostaa. Ja myös sen takia että mitä neuvoisi lapsilleen.

Pidin kahta asuntoa vuokralla. Toinen maalla 300 e/kk vapaa-aikaa varten ja toinen pk-seudulla noin 50 m2 950e/kk sisältäen autopaikan lämpimässä autohallissa.  Oli aikaa miettiä kumpaan jään ja jos jään onko se kannattavaa. Ja jälleen kerran taloudellisesti järkevintä oli ostaa asunto alueelta, jossa sen saa myytyä kun siltä tuntuu. Minulla ei sinkkuna, pian eläköityvänä naisihmisenä ole varaa asua vuokralla. Budjetoin talouttani monelta näkökulmalta, eikä maalle muuttaminen kokonaisuudessaan ole minun juttuni. En viihdy ihan niin hyvin yksin kaukana palveluista. Olipa kuinka kannattavaa vuokraamista tahansa.

LÄhinnä vuokra-asumista on omistusasunto isossa taloyhtiössä. Yhtiövastiketta vastaan saan nopeaa palvelua LVI-töissä kuin myös muutkin kiinteistökulut jakaantuvat osakkeiden omistajien kesken. 

Laina-ajat ovat pitkät 25 vuotta. Vanhanaikainen ajattelumalli suoriutua niistä nopeasti pitäisi unohtaa. 

En koe vuokraamista huonona ratkaisuna. Kannatan sitä paljonkin vapaa-ajan asumisessa  ja jolloin mökit eivät jää mätänemään riiteleville perikunnille.

Myös, jos olisi joku jonka kanssa jakaa vuokrakulut kaupunkiasunnosta. Minulle on tärkeää asua palveluiden lähellä ja luopua autosta.  Missään minimalismia painottavassa yksiössä en kerta kaikkiaan kykene elämään ja joka olisi se taloudellisesti järkevin ratkaisu sinkulle vuokralaiselle. 

Yleensä vuokran määrä ja sijainti määräävät myös millaista väkeä taloissa asuu. Vapailta markkinoilta voi vapaasti valita mieluisimman ja minulla on ollut todella kivat asunnot sekä hiljaiset, kohteliaat naapurit. En osaisi ajatella heistä luusereina; päinvastoin mukavampia kuin naapurini osakeasunnoissa rivariyhtiössä.

Kyllähän Suomessa on hyvät mahdollisuudet saada myös tukea vuokra-asumiseen. Ei se mahdottomaksi ole tehty. Minä valitettavasti en kuulu Kelan kohderyhmään ja putoan niistä eduista heti pois nykyisten tulojeni vuoksi.