Millä pikku tavoin säästätte ja nuukailette? Järkevät ja järjettömät tapanne

684257 kirjoitti:

Kauhistuttavaa.

Kylläpä kelpaa kuolinvuoteellaan muistella näitä monesti liotettuja teepusseja, muistilapuiksi leikeltyjä kirjekuoria ja vetämättömiä vessanpyttyjä.  

Tällaiseenko pienuuteen voi järkeväkin ihminen vajota - ihminen, joka on ainakin joskus ollut iloinen, rohkea ja täynnä unelmia. 

Saidan, kylmän, tyhjän vanhuuden kasvoille ei ole kirjoitettuna mitään.

(Mieleeni tuli tästä keskusteluketjusta Gogolin Kuolleiden sielujen eräs  henkilöhahmo. Siteeraus on vähän sinne päin.)

Teepusseja en säästä, mutta kirjekuorien leikkaaminen muistilapuiksi on vain järkevää.  Noukin 20 centin panttipullon aamulla, "joka ei pientä rahaa kunnioita ei suurta koskaan näe".  Pihistäminen ilkeässä mielessä toki moitittavaa, Vippailin joskus kavereille- ei ikinä ole isompaa ahdinkoa ollut rahan riitavyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostan kaikki vaatteeni nirppiksiltä, ensinnäkin rahapulan takia, mutta ne ovat myös usein parempia kuin uudet vaatteet kaupoissa. Kaupoissa on hirveän laaduttomia vastteita nykyään, riippumatta merkistä.

Nirppiksiltä, jotenkin aivan ihana sana😄

Mä en edes kyseenalaistanut tätä sanaa, kun luulin, että se tarkoittaa nettikirppistä😄

Niin pitkä ketju, että en tiedä onko tämä jo täällä. Käytän itselleni tulleet kirjekuoret aina uudestaan, kun lähetän postia; juuri saapui Kelalta tiedustelu ja vastasin siihen käyttämällä samaa kuorta. En koe tätä pihinä käytöksenä, ainoastaan järkevänä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei vedetä vessaa joka pissan jälkeen

Kokeillut samaa joskus, mutta pönttö alkaa haisemaan, siksi pissaan esim. kukkien suojaruukkuun ja tyhjennän sen silloin, kun on suurempi asia pöntölle.

Vierailija kirjoitti:

Käytän erikseen työvaatteita ja kotivaatteita.

Minä lopetin vuosikausia sitten vaatteiden ylimalkaisen ostamisen.

Ostan vain tarpeeseen.

Kotona käytän ikivanhoja teepaitoja ja lökäpöksyjä.

Teen käsitöitä, on hyvä olla.

Nyt käytössä on 4 teepaitaa. Ma laitan paita nro 1 päälle, ti paita nro 2 ja paita nro 1 menee ulos tuulettumaan. Sieltä tullessaan menee kasan alimmaiseksi.

Kun kk vaihtuu, laitan teepaidat koneeseen. Ei sitä kotona hikoile.

Käytän näitä, kunnes jokainen menee vuoronperään rikki. Tämä pääsee vielä rievuksi. Ja otan tilalle seuraavan paidan teepaitakasasta. Paitoja on n 50, kasa kestää yli 10 v.

Nyt luin jostain naisesta, joka teki teepaidasta sukkia. Piti olla pehmeää puuvillaa. Muutama teepaita on jo riepukasassa. Pitäisikin kaivaa ohje ja kokeilla.

Eipä tällä juuri mitään säästöä tule, mutta ei myöskään tule ostettua turhaa.

Asutko yksin? Ei välttämättä kumppanista kivaa kun pukeutuu kotona noin....

Vierailija kirjoitti:

Poimin kadulta pudonneita hiuslenkkejä. Pesen muun pyykin yhteydessä korkeassa lämpötilassa ja käytän sitten. Ei tarvitse ostaa koskaan uusia. Myönnän, tämä on sarjaa ”järjettömiä säästövinkkejä”. Pudonneita hiuslenkkejä näkee kaduilla todella paljon.

Voi tulla täitä tai luteita, ei lähde pesusssa.

684257 kirjoitti:

Kauhistuttavaa.

Kylläpä kelpaa kuolinvuoteellaan muistella näitä monesti liotettuja teepusseja, muistilapuiksi leikeltyjä kirjekuoria ja vetämättömiä vessanpyttyjä.  

Tällaiseenko pienuuteen voi järkeväkin ihminen vajota - ihminen, joka on ainakin joskus ollut iloinen, rohkea ja täynnä unelmia. 

Saidan, kylmän, tyhjän vanhuuden kasvoille ei ole kirjoitettuna mitään.

(Mieleeni tuli tästä keskusteluketjusta Gogolin Kuolleiden sielujen eräs  henkilöhahmo. Siteeraus on vähän sinne päin.)

Olen iloinen, rohkea ja täynnä unelmia. En koe, että se liittyisi mitenkään siihen, ostanko varta vasten uusia vihkoja muistilapuiksi tai otanko joka teekupilliseen uuden teepussin. On pelkästään järkevää ja luontoa, aikaa ja vaivaa säästävää käyttää asioita moneen kertaan, jos voi, ja lopputulos on sama. Ei elämänlaatua huononna mitenkään se, jos muistilappu on leikattu kirjekuoresta, tai sukan reikä on siististi ommeltu uuden ostamisen sijaan.

Miksi asioista tehdään aina niin mustavalkoisia? Että jos joku tykkää harrastaa nuukailua tai välttelee tuhlausta, niin se on joku pääasiallinen elämäntehtävä, eikä kykene enää ajattelemaan mitään muuta? (Onhan sellaisiakin, mutta 95 % näistä teepussin kierrättäjistä ei ole. Tässä ketjussahan ihmiset ovat olleet ihan hyväntuulisia ekoilijoita, näppäriä niksipirkkoja ja hyvin itseironisiakin.)

Vierailija kirjoitti:

684257 kirjoitti:

Kauhistuttavaa.

Kylläpä kelpaa kuolinvuoteellaan muistella näitä monesti liotettuja teepusseja, muistilapuiksi leikeltyjä kirjekuoria ja vetämättömiä vessanpyttyjä.  

Tällaiseenko pienuuteen voi järkeväkin ihminen vajota - ihminen, joka on ainakin joskus ollut iloinen, rohkea ja täynnä unelmia. 

Saidan, kylmän, tyhjän vanhuuden kasvoille ei ole kirjoitettuna mitään.

(Mieleeni tuli tästä keskusteluketjusta Gogolin Kuolleiden sielujen eräs  henkilöhahmo. Siteeraus on vähän sinne päin.)

Olen iloinen, rohkea ja täynnä unelmia. En koe, että se liittyisi mitenkään siihen, ostanko varta vasten uusia vihkoja muistilapuiksi tai otanko joka teekupilliseen uuden teepussin. On pelkästään järkevää ja luontoa, aikaa ja vaivaa säästävää käyttää asioita moneen kertaan, jos voi, ja lopputulos on sama. Ei elämänlaatua huononna mitenkään se, jos muistilappu on leikattu kirjekuoresta, tai sukan reikä on siististi ommeltu uuden ostamisen sijaan.

Miksi asioista tehdään aina niin mustavalkoisia? Että jos joku tykkää harrastaa nuukailua tai välttelee tuhlausta, niin se on joku pääasiallinen elämäntehtävä, eikä kykene enää ajattelemaan mitään muuta? (Onhan sellaisiakin, mutta 95 % näistä teepussin kierrättäjistä ei ole. Tässä ketjussahan ihmiset ovat olleet ihan hyväntuulisia ekoilijoita, näppäriä niksipirkkoja ja hyvin itseironisiakin.)

Lisään tuohon säästökohtaan: Niin, ja rahaa säästävää tietysti, mutta ei se kaikilla ole näissä jutuissa ykkösprioriteetti. Mutta kyllä nämä pikkunuukailutkin voivat vaikuttaa paljon. Jos on automaattinen elämäntapa säästää sentti sieltä, toinen täältä, niistä oikeasti tulee yhteensä merkittäviä määriä.

Täytyy nimittäin myös huomioida, että jotkut joutuvat säästämään, koska ei ole vaihtoehtoja. Ei kerrytetä rahavuoria käärinliinojen taskuihin, vaan sitä rahaa ei vain ole. Eikös ole hienoa, että jotkut osaavat tulla vähällä toimeen, eivätkä vain seiso tumput suorina mankumassa yhteiskunnalta rahoitusta uusiin merkkivaatteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poimin kadulta pudonneita hiuslenkkejä. Pesen muun pyykin yhteydessä korkeassa lämpötilassa ja käytän sitten. Ei tarvitse ostaa koskaan uusia. Myönnän, tämä on sarjaa ”järjettömiä säästövinkkejä”. Pudonneita hiuslenkkejä näkee kaduilla todella paljon.

Voi tulla täitä tai luteita, ei lähde pesusssa.

Luteet ja täit kyllä kuolevat 60 asteen pesussa (lähde: useat eri sivut, jotka löytyvät google-haun etusivulta). On kylläkin äärettömän epätodennäköistä, että kadulta löytyneessä hiuslenkissä sellaisia olisi. Aikuiset luteet ja täit näkyvät paljaalla silmällä. Luteet eivät muni hiuksiin tai ponnareihin. Täitten munat taas ovat hiusten juuriosissa tiukasti kiinni. Periaatteessa kai olisi mahdollista, että joku täin muna päätyisi ponnariin, mutta kuinkahan todennäköistä se on, että se selviäisi vielä hengissäkin siihen asti, että päätyy uuden käyttäjän päähän.

684257 kirjoitti:

Kauhistuttavaa.

Kylläpä kelpaa kuolinvuoteellaan muistella näitä monesti liotettuja teepusseja, muistilapuiksi leikeltyjä kirjekuoria ja vetämättömiä vessanpyttyjä.  

Tällaiseenko pienuuteen voi järkeväkin ihminen vajota - ihminen, joka on ainakin joskus ollut iloinen, rohkea ja täynnä unelmia. 

Saidan, kylmän, tyhjän vanhuuden kasvoille ei ole kirjoitettuna mitään.

(Mieleeni tuli tästä keskusteluketjusta Gogolin Kuolleiden sielujen eräs  henkilöhahmo. Siteeraus on vähän sinne päin.)

Nyt pitää hieman laajentaa mielikuvistustasi. Näet varmaan mielessäsi ihmisen, joka on sairaan pihi ja kulkee ryysyissä ilman hampaita, säästäen pakkomielteisesti rahaa tilille. Sitten hän kuolee ilottoman elämänsä jälkeen ja rahat menevät valtiolle tai yllättyneille sukulaisille.

Ehkäpä tuo pihi ihminen säästää johonkin tarpeeseen, esim. harrastukseen joka nielee rahaa ja johon ei pitäisi olla varaa - mutta hän mahdollistaa sen itselleen. Siitä harrastuksesta hän saa sellaista iloa ja nautintoa, jota kelpaa sitten kuolinvuoteella myhäillen muistella. Siitä voi jäädä jotain muutakin jälkeen.

Eivät kaikki säästä vain säästämisen ilosta, monella on kohde niille varoille joita jää sitten käytettäväksi. Esim. hankkii kalliita äänityslaitteita tai vuokraa studion, tai maalaa tauluja. Maksaa yksityistunneista. Käy ratsastamassa. Matkustaa. Käy hierojalla tai kylpylässä.

Toki säästämisessä on myös oma ilonsa. Ja on vielä toinenkin kulma tähän asiaan: se kun oppii itsestään asioita ja näkee, miten on ennen tahdottomana nytkinyt mainosten ja laumapaineen mukana ja tuhlannut rahaa asioihin, joista ITSE ei välitä. Esim. kauniit kotivaatteet, kampaajakäynnit yms - jos niistä ei välitä, miksi pitäisi käyttää niihin rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostan kaikki vaatteeni nirppiksiltä, ensinnäkin rahapulan takia, mutta ne ovat myös usein parempia kuin uudet vaatteet kaupoissa. Kaupoissa on hirveän laaduttomia vastteita nykyään, riippumatta merkistä.

Nirppiksiltä, jotenkin aivan ihana sana😄

Mä en edes kyseenalaistanut tätä sanaa, kun luulin, että se tarkoittaa nettikirppistä😄

Minä tossa olen makustellut sanaa ja totesin puoliääneen että tämän sanan otan ihan oikeasti käyttöön kun puhun nettikirppiksestä.

Otan aina lenkkireittien varrelta kaikki löytämäni tölkit ja pullot mukaan. Kesäiset viikonloppuillat isossa kaupungissa on parhaita, kun silloin löytää tölkkejä joka kulmasta. Tälleen talven kynnyksellä ja korona-aikana niitä löytää harvemmin.

Viimeksi eilen lenkillä ollessani kannoin yhtä 15snt kaljatölkkiä muutaman kilometrin verran kädessäni, kun unohdin ottaa kassin mukaan keräämistä varten. :D Joku voisi sanoa, että hölmöä, kun on noin pieni summa kyseessä. Laitan kuitenkin panttirahoista kertyneet summat rahastoihin. 1,5 vuoden aikana olen saanut kerättyä pullorahoilla rahastoihin reilu 900€, markkina-arvo on nyt 1150€. Ihan mukava harrastus, vaikka moni kaveri (ollaan parikymppisiä) kauhistelee ja ajattelee pullojen keräämisen olevan noloa tai "spurgujen puuhaa". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

684257 kirjoitti:

Kauhistuttavaa.

Kylläpä kelpaa kuolinvuoteellaan muistella näitä monesti liotettuja teepusseja, muistilapuiksi leikeltyjä kirjekuoria ja vetämättömiä vessanpyttyjä.  

Tällaiseenko pienuuteen voi järkeväkin ihminen vajota - ihminen, joka on ainakin joskus ollut iloinen, rohkea ja täynnä unelmia. 

Saidan, kylmän, tyhjän vanhuuden kasvoille ei ole kirjoitettuna mitään.

(Mieleeni tuli tästä keskusteluketjusta Gogolin Kuolleiden sielujen eräs  henkilöhahmo. Siteeraus on vähän sinne päin.)

Olen iloinen, rohkea ja täynnä unelmia. En koe, että se liittyisi mitenkään siihen, ostanko varta vasten uusia vihkoja muistilapuiksi tai otanko joka teekupilliseen uuden teepussin. On pelkästään järkevää ja luontoa, aikaa ja vaivaa säästävää käyttää asioita moneen kertaan, jos voi, ja lopputulos on sama. Ei elämänlaatua huononna mitenkään se, jos muistilappu on leikattu kirjekuoresta, tai sukan reikä on siististi ommeltu uuden ostamisen sijaan.

Miksi asioista tehdään aina niin mustavalkoisia? Että jos joku tykkää harrastaa nuukailua tai välttelee tuhlausta, niin se on joku pääasiallinen elämäntehtävä, eikä kykene enää ajattelemaan mitään muuta? (Onhan sellaisiakin, mutta 95 % näistä teepussin kierrättäjistä ei ole. Tässä ketjussahan ihmiset ovat olleet ihan hyväntuulisia ekoilijoita, näppäriä niksipirkkoja ja hyvin itseironisiakin.)

Lisään tuohon säästökohtaan: Niin, ja rahaa säästävää tietysti, mutta ei se kaikilla ole näissä jutuissa ykkösprioriteetti. Mutta kyllä nämä pikkunuukailutkin voivat vaikuttaa paljon. Jos on automaattinen elämäntapa säästää sentti sieltä, toinen täältä, niistä oikeasti tulee yhteensä merkittäviä määriä.

Täytyy nimittäin myös huomioida, että jotkut joutuvat säästämään, koska ei ole vaihtoehtoja. Ei kerrytetä rahavuoria käärinliinojen taskuihin, vaan sitä rahaa ei vain ole. Eikös ole hienoa, että jotkut osaavat tulla vähällä toimeen, eivätkä vain seiso tumput suorina mankumassa yhteiskunnalta rahoitusta uusiin merkkivaatteisiin?

Minä olen juuri tuollainen, osaan tulla vähällä toimeen, osaan ennakoida menoja, hankkia pieniä tuloja jne.  Arvostan ihmistä joka itse osaa toimia ja hankkia pennosia sieltä täältä, on yritteliäs ja haluaa pärjätä itse. On monia syitä miksi on pienituloinen. Inhoan ihmisiä jotka heti juoksee sossuun ja kelaan itkemään jos ei johonkin ole varaa tai kämppä on täynnä tarpeetonta roinaa mutta jonkun toisen pitää lapsille ostaa lahjat jne. 

Vierailija kirjoitti:

---en minäkään ole ikinä liotellut käytettyjä teepusseja.

Täällä nämä säästövinkit näyttäis olevan enempi sellaisia, että säästetään niissä asioissa, mitkä muutenkin on jo hyvin halpoja.  Ei siinä se säästö kovin kummoisesti näy.   

Ehkä joillekin nuukailu tuottaa mielihyvää, vaikka varsinainen säästö on ihan mitätön. Saa ikäänkuin kehua itseään oikein toimimisesta tms.

Ostan aika paljon teetä ja kotona on aina useampaa teelaatua. Määrällisesti eniten kuluu kuitenkin ihan tavallista mustaa teetä, joka on mielestäni edullista etenkin isommassa paketissa ostettuna.

Näitä teepussin kuivattelu ja liottelujuttuja luettuani laskin mitä viimeksi ostamani pakkauksen maustamaton teepussi maksaa ja se oli 0,03 € / kpl.

Maustetut teet ja erikoisteelaadut sekä pienet pakkaukset toki enemmän.

Jos haluan saada teepussin riittämään useampaan kuin yhteen kupilliseen, niin keitän mieluummin kerralla vaikka pannullisen ja käytän sen tuoreen teepussin siihen. Maku kärsii vähemmän kuin kertaalleen liotetuista ja kuivatelluista tehtynä. 

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon ihmiset ostaa turhaa.  Monet varmaan pitää itseään taloudellisena, eikä mielestään osta mitään tarpeetonta, mutta osaavatko määritellä sen, mikä on tarpeetonta?  

Tavaran ostaminen tuottaa monelle mielihyvää.

Vaikka ostaisi mielestään vain tarpeellista, niin jonkun ajan kuluttua se tavara saattaa tuntua tarpeettomalta kaapin täytteeltä. Se on tehtävänsä tehnyt, tuottanut dopamiinipurskauksen ostajalleen ja ehkä palvellut muullakin tavalla aikansa. 

Itse huomaan alennuskirjeistä ym. että vaikka siellä on ihan sitä järkevää, kuluvaa tuotetta alennuksessa, niin silti toisinaan minua haluttaa ostaa jotain sellaistakin,

joka ei ole niin järkevää eikä välttämättä mitenkään ehdottoman tarpeellistakaan.

Ja vaikka tiedostan tämän, niin silti saatan ostaa, koska haluan tuotteen, koska se tuottaa minulle mielihyvää.

Juuri nyt odotan saapuvaksi esimerkiksi ulkoilutakkia, jota ilman olisin vielä selvinnyt, mutta pidän takin ulkonäöstä, niin halusin hankkia juuri sen takin.

Yleensä pidän vaatteet kyllä melko lailla loppuun, joten uskon, että mikäli takki pysyy ehjänä,

niin se on minulla vuosia. *oikeuttaa ostosta itselleen*

:D

En osta yhtään mitään enkä käy yhtään missään mikä ei ole aivan pakko. Olen päättänyt etten tarvitse mitään. Kun ei ole rahaa, sitä ei ole. Kävelen rannalla ja luen lehdet kirjastossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nuukailija-nuuk kirjoitti:

Itse pihtailen sillä tavalla, että minulla on kotonani muiden antamia ylimääräisiä tavaroita. Mitään uutta ei tarvitse ostaa. Lähinnä ruokaa ja bensaa sekä sähköä.  Noissa en pihtaile. Syön mitä syön hintohin katsomatta ja bensaa en säästä mutta en tuhlaakaan. Kaikki on tarvittavia ajoja. Sähköstä en käytä sähkösaunaa, vaan käyn puulämmitteisessä ulkorakennuksessa. On vanha maalaistalo ja sattumoisin on 2 saunaa. Sisällä ja ulkona. Puusaunasta saa myös paremmat löylyt. Sähköä säästän napsimalla liiat valot pois mutta en juuri muuten. Esim. jos on vilu, napsautan lisäpatterin päälle. Puulä'mmitys löytyy. Sitäkin käytän tarpeen mukaan. Nuukailu siis rajoittuu uuden tavaran ostamattomuuteen. Nytkin useampi kannettava kaapissa odottamassa käyttöönottoa kun ed. särkyy. Useampi "älykännyt" löytyy myös pöytälaatikosta kun tämä nykyinen laukee. Kovia vain ovat kestämään... Renkaat poimin "roskakontista". Ihmiset hylkää todella hyviä kumeja! Varsinkin talvirenkaissa on jopa lähes uuden pintaisia täysillä nastoilla! Nytkin sekä kesä- että talvirenkaat on lähes uuden pinnalla ja vielä 3 sarjaa on odottamassa "uusiokäyttöä" autoni alla. Autoni on ilmaiseksi saatu tietty... Sain sen vain viedä pois. Katsastus maksoi sille ei voinut mitään mutta se ei kalliiksi tullut silä löysin 10 e katsastustarjouksen ja meni kerrasta läpi... Vielä kun keksisi vakuutusmaksuille jotain. Ne on kalliit vaikka bonukset täysillä jo onkin.

Maksaahan ne polttopuutkin.

No, vähän kyllä tosiaan. Ilmaiseksi saan kerätä hakkuualuelta ym. vastaavilta kunhan kysyy. Mutta vielä en ole keksinyt miten ne saa palasiksi ilmaiseksi... Bensaa menee kun kärryllä hakee ja sirkkelillä sähköä kun katkoo. Keräily ja roudaus kärryyn sekä purku tapahtuu lihaksilla. Tulee kuntoiltua silläkin tapaa. Pokasahalla saisi vielä enemmän kuntoa ehoa". En vain viitsi alaa ihan täysipihiksi.

Kuulostaa ihan hyvältä ekoelämältä sinun tyyli. Mutta käytkö töissä jossain kodin ulkopuolella? Tuntuu etten ehtisi tuota kaikkea tehdä palkkatyön ohessa.

Tärkein ja kriittisin sääntö numero yksi: tuo mitä teette ei koskaan tuo teille rikkautta. Jo aloituksen otsikko huutaa köyhyyttä. Muuttakaa asenne rikkaampaan niin menestytte. Köyhä asenne lisää köyhyyttä ja toisin päin.

Pohatta kirjoitti:

Tärkein ja kriittisin sääntö numero yksi: tuo mitä teette ei koskaan tuo teille rikkautta. Jo aloituksen otsikko huutaa köyhyyttä. Muuttakaa asenne rikkaampaan niin menestytte. Köyhä asenne lisää köyhyyttä ja toisin päin.

Mikä sääntö, miksi, kenelle? En ole havainnut tässä ketjussa yhtään sellaista, joka odottaisi rikastuvansa näillä konsteilla. Ei kaikkien tavoitteena kaikissa asioissa ole maksimaalinen rikastuminen :)

Tässä keskustelussa on ollut paljon ihan fiksujakin vinkkejä. Muistattehan erityisesti nyt korona-aikana silti huolehtia myös hygieniasta, älkää asettako säästämistä puhtauden ja terveyden edelle. Haluan muistuttaa tästä siksi, että työssäni kaupassa näen välillä ihan järjetöntä säästämistä. Esim. pullonpalautuspisteen roskiksesta otetaan pusseja, vaikka niissä saattaa olla mitä bakteereita tai viruksia tahansa.

Ohoh! Mun nuukailuni eivät olisi kai saaneet osallistua, koska ne ovat saaneet lähes 30 alapeukkua! Teepussia liottelen kuten muutkin sekä säästelen vaatteita yms. mahdollista myöhempää käyttöä varten raaskimatta luopua niistä. Olen säästänyt tällä tavoin esim. talvitakin hankinnassa, koska käytä yli 10 vuotta vanhaa. Kun se on ehjä ja siisti, ajattelen aina ett meneehän se yhden vuoden vielä. Ja alapeukkuja!??