Miksi tämä ei olisi kevät viimeinen?
Tänään oli huono päivä. Huono jopa omalla mittapuullani. Mikään ei onnistunut, kaikki tuntui pahalta. Seisoessani kaupan hitaasti liikkuvassa kassajonossa kelmeästi paistavien kattovalojen alla tunsin kuinka hiki valui pitkin selkääni kohti boksereita. Maksettuani ostokset oli edessä pyörämatka kotiin, koska ei hän minunlaisellani luuserilla autoon ole varaa. Hien määrän lisääntyessä pisaroista putouksiin pääsin melkein kotiovella, mutta tietenkin, koska tämä on huono päivä mutkan jäinen pohja yllätti ja kaaduin ostoksien kanssa kyljelleni jäiseen asfalttiin. Se oli viimeinen pisara. Mitä järkeä tässä on? Miksi minä jaksan tätä samaa? Parempi on tehdä toivottomuuden johtopäätös ja katsoa listaa:
-työtön
-kouluttamaton
-keski-ikäinen
-kokematon
-kroonisesti sairas
-yksinäinen
-pienikokoinen
-lahjaton
-puhevikainen
-jne. jne.
Ei paljoa auta lisääntyvä kevätaurinko. Mikä on se tavoite, joka saa minut jatkossa heräämään aamuisin? Missä on se onni, jonka voin löytää. En näe sitä. Olenko omasta epätoivostani sokeutunut vai olenko luolassa, josta ei olekaan ulospääsyä?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
No mulla on kuule ihan samantyylistä, monia samoja ongelmia riesana, elämä tai siis paremminkin elämättömyys ollut koko ikäni. Enkä todellakaan näe itsekään mitään syitä jatkaa tätä omaa kurjuuttani. Olisi ihanaa jos tämä olisi edes viimeinen vuosi. Itsekin haluaisin ehkä elää vielä kesään, ja toisaalta syksy on vielä kivempi vuodenaika mulle, mutta todellakin edes vuosi saisi kyllä olla viimeinen! Ja just nyt tuntuu todella kaukaiselta että miten jaksaisi elää tätä turhaa tyhjyyttä enää kesäänkään saati tuonne syksyyn asti. Ja kesällä ilmoitetaan taas uudet kyykytyksetkin työttömille, tuskinpa on hyvää luvassa, ei ikinä ole jo päähänpotkituille:(
Ja itselläkin just pienetkin arjen vastoinkäymiset monesti tuntuu jättimäisiltä nekin,ja kun on näitä jättimäisiäkin oikeasti, tai ehkä just siksi, ei vaan jaksaisi yhtään mitään ylimääräistä pahaa enää kohdata ja kestää jatkuvalla syötöllä. Toisaalta mua sori kommentoijalle vaan, mutta nauratti esim. nuo "Prismat kiinni 2 päivää- elämä pilalla"- tyypit, että ei ihan noin raskaasti tule kuitenkaan itse otettua tollaisia "ongelmia", kun on hieman isompiakin:) Itsellä ei ole mitään tavoitteita oikein edes enää, sinnittelen vaan hetki kerrallaan enää, mutta vaikeaa kieltämättä on, kun ei olisi enää mitään syitä sinnitellä:/ Ilman rahaa työttömänä on niin vaikeaa keksiä uutta mielenkiintoista tekemistä.
Kiitos, kun vastasit.
On ikävää, että meitä on muitakin. Ongelmien kasaantuminen on usein yhdelle ihmiselle liian vaikea paikka käsiteltäväksi ja sitä tahtoo taistelun sijaan vain luovuttaa, koska se on helpompaa ja se näyttää ainoalta vaihtoehdolta. Mä aina välillä yritän, koska se on ainoa keinoa pitää itseni edes jotenkin järjissä. Tänäänkin valvotun yön jälkeen lähetin aamulla kaksi työhakemusta. Kyllä mä tiedän, että ei niistä mitään seuraa, mutta ovatpahan ainakin jotakin. Enkä edes tiedä toisiko työpaikka mitään pelastusta tähän juttuun. Ongelmia ja epäonnistumisia on kertynyt niin paljon, että ei tässä vielä yhden korjaamalla ihmisyyteen nousta. Tunnen itseni ihmiseksi, joka ei ole saavuttanut mitään ja on siis täysin vailla ihmisarvoa. Vailla arvoa omissa ja muiden silmissä.
Mä toivon, että jostain tulee se muutos, joka saa mut näkemään ympäröivän tilan täynnä mahdollisuuksia. En tähän kyllä usko, mutta olisihan se kiva.
ap
Yö oli uneton taas. Istuin osan huoneen nurkassa, pimeässä yrittäen olla ajattelematta mitään. Osan pyörin sängyssä. Lopulta uni tuli ja vei minut hetkeksi pois tästä elämästä, jossa en näe mitään järkeä. Heräsin, kun päivä oli jo kääntymässä iltaan. Jostain luin, että aurinko oli paistanut, mutta en sen menettämistä pitänyt suurena asiana, koska ei aurinkokaan enää tilannettani piristä.
En tiedä mitä teen. Ajatukset (itsetuhoiset) pyörivät päässä. Elän kuin oman itseni ulkopuolella, koska en voi pitää todellisena, että olen päästänyt itseni tähän tilanteeseen. Odotan, että kohta herään ja tajuan kaiken olleen vain unta. Tajuan, että olenkin normaali ihminen, jolla on normaalin ihmisen elämä ja saavutukset. Vielä en ole herännyt ja joka ikinen päivä joudun kohtaamaan luuseriuteni, josta en näe poispääsyä. Itkettää, ahdistaa ja vituttaa. Haluaisin huutaa, mutta ei kerrostaloyksiössä voi.
ap
Älä rakenna päässäsi ideaalielämää. Elämä voi olla hyvää monilla tavoin. Auta muita
Vierailija kirjoitti:
Älä rakenna päässäsi ideaalielämää. Elämä voi olla hyvää monilla tavoin. Auta muita
Luitko aloitusviestiä? Mulla ei ole elämää. Mulla ei ole mitään.
Mä autan muita. Mä pyrin olemaan hyvä ihminen, lapsi ja kaveri. Ei se riitä. Se ei millään riitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Älä rakenna päässäsi ideaalielämää. Elämä voi olla hyvää monilla tavoin. Auta muita
Tämäpä juuri. Voit rakentaa aivan omalaisen onnen. Toiset voivat löytää elämään sisältöä vaikka eläinten auttamisesta, toisille luonnossa kulkeminen on se oma juttu ja toinen taas rakastaa matkailua. Ei kaikkien elämän tarvitse olla samanlainen. Itselle on tullut elämä mielekkäämmäksi meditoinnin avulla.
Jeesus. Kerro asiasi Jeesukselle uskoen että saat vastauksen ja ala etsiä Jumalan tahtoa elämääsi.
" Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan niin teille loputkin annetaan."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä rakenna päässäsi ideaalielämää. Elämä voi olla hyvää monilla tavoin. Auta muita
Tämäpä juuri. Voit rakentaa aivan omalaisen onnen. Toiset voivat löytää elämään sisältöä vaikka eläinten auttamisesta, toisille luonnossa kulkeminen on se oma juttu ja toinen taas rakastaa matkailua. Ei kaikkien elämän tarvitse olla samanlainen. Itselle on tullut elämä mielekkäämmäksi meditoinnin avulla.
Mä toivoisin, että voisin ajatella näin ja saada tyytyväisyyttä epäonnistumisista huolimatta. En voi. Mä olen niin näihin yhteiskunnan normeihin kangistunut, että en osaa poistua siitä ajatuskulusta, jossa hyvä elämä on sitä, jossa on koulutus, hyvä työpaikka, parisuhde, perhe, omaisuutta, seksiä ja onnea. Ja sitten, kun ei ole noista mitään niin paikka kuilun reunalla on valmis.
ap
Muitakin on samassa jamassa tai vielä huonommassakin, muista aina se. Äläkä vertaile itseäsi muihin vaan mieti vain, miten voisit saada mielekkyyttä elämääsi. Mäkin kuljen ihan omaa polkuani.
Ei tässä maallisessa elämässä kaikilla ole jotain suurta, mitä odottaa ja mitä varten elää. Toisaalta sekin saattaa muuttua myöhemmin elämässä, eli saattaa tapahtua jotain odottamatonta hyvää, mistä alkaa uusi vaihe elämässä.
Mutta se, ettei ole mitään suurta hyvää henkilökohtaisessa elämässä, ei tarkoita, ettei elämässä voisi olla mitään hyvää. Luontoelämyksistä, taiteesta, kulttuurista ja ruoasta voi saada iloa, samoin ihmissuhteista, jos sellaisia on. Tulee parempia päiviä kuin tämä.
Uskon itse, että elämän perimmäinen tarkoitus ulottuu vielä tämän maallisen elämän tuolle puolen. Iankaikkisuus Jumalan luona on minulle se suuri hyvä asia, jota odotan. Iloitsen kuitenkin elämän pienistäkin asioista.
Kirjoitit tuntevasi itsesi ihmiseksi, joka on vailla arvoa. Se tunne ei pidä paikkaansa – kaikki ihmiset ovat mittaamattoman arvokkaita, myös sinä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän toi huonolta näyttää.
Juu.
En osaa käsitellä tätä, koska eihän tällaista voi kukaan itselleen kuvitella. En tiedä miten tästä pääsee pois. En tiedä onko mahdollista päästä pois. Ja lisäksi, kun taustalla jäytää koko ajan ajatus menetetyistä vuosista, joita en saa koskaan takaisin on tilanne mulle tosi hankala käsitellä. En voi tästä kenellekään puhua ja jatkuva valehtelu vie voimat.
ap
Ootkos kokeillut nettideittailua? Yleensä kyllä löytyy seuraa kaikille :)
Et ole ainoa tässä maassa joilla on noita ongelmia. Ihan vastaavien kanssa painitaan päivittäin ja siitä huolimatta aina onnistuu löytämään jotain kivaa elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Muitakin on samassa jamassa tai vielä huonommassakin, muista aina se. Äläkä vertaile itseäsi muihin vaan mieti vain, miten voisit saada mielekkyyttä elämääsi. Mäkin kuljen ihan omaa polkuani.
Yritän muistaa. Se helpottaa vähän, mutta vain vähän.
Tämä mun polku vain ei ole se, jonka halusin eikä se jonka valitsin. Tai onhan tämä se, jonka valitsin, koska olen tähän epäonnistumisillani ja luovuttamisillani päätynyt. Sanotaanko, että tämä ei todellakaan ole polku, jolla haluaisin olla tai jota voisin kenellekään suositella. Tämä on polku ei mihinkään ja polku, jossa sataa aina yksinäisen kulkijan selkään vettä, räntää ja kissoja samaan aikaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ootkos kokeillut nettideittailua? Yleensä kyllä löytyy seuraa kaikille :)
Olen.
En löytänyt ketään. En osannut olla normaali mies. En ollut tarpeeksi kiinnostava. Ja historiani täydellinen puute ja nykyinen työttömyyden sekä tulevaisuuden näkymien puute on jotain mikä ei herätä yhdessäkään ihmisessä kiinnostusta niin paljon, että kanssani alkaisi mihinkään lähempään. Enkä mä siitä heitä syytä. Täysin normaali reaktio. Kuka haluaisi olla luuserin kanssa?
ap
Vierailija kirjoitti:
Jeesus. Kerro asiasi Jeesukselle uskoen että saat vastauksen ja ala etsiä Jumalan tahtoa elämääsi.
" Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan niin teille loputkin annetaan."
Mä olen uskis, ihan tosissani, mutta ei usko ole poistanut mun yksinäisyyttä, alakuloa, masennusta, jaksamattomuutta ja kyvyttömyyttä elää mielekästä elämää.
Ei vaan jaksa. Eikä osaa. Kiva elää tämmöisenä hylkiönä, not.
Nyt olen jo vanhakin, niin eipä tässä ole mitään odotettavaa muuta kuin poispääsy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus. Kerro asiasi Jeesukselle uskoen että saat vastauksen ja ala etsiä Jumalan tahtoa elämääsi.
" Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan niin teille loputkin annetaan."
Mä olen uskis, ihan tosissani, mutta ei usko ole poistanut mun yksinäisyyttä, alakuloa, masennusta, jaksamattomuutta ja kyvyttömyyttä elää mielekästä elämää.
Ei vaan jaksa. Eikä osaa. Kiva elää tämmöisenä hylkiönä, not.
Nyt olen jo vanhakin, niin eipä tässä ole mitään odotettavaa muuta kuin poispääsy.
Tämä viesti siis sivustahuutelijalta, en ole ap, mutta koin kohtalonyhteyttä.
Mikä järki ja idea tämmöisessä epäelämässä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus. Kerro asiasi Jeesukselle uskoen että saat vastauksen ja ala etsiä Jumalan tahtoa elämääsi.
" Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan niin teille loputkin annetaan."
Mä olen uskis, ihan tosissani, mutta ei usko ole poistanut mun yksinäisyyttä, alakuloa, masennusta, jaksamattomuutta ja kyvyttömyyttä elää mielekästä elämää.
Ei vaan jaksa. Eikä osaa. Kiva elää tämmöisenä hylkiönä, not.
Nyt olen jo vanhakin, niin eipä tässä ole mitään odotettavaa muuta kuin poispääsy.
Mitä ihmettä ? Eikö se nyt toiminutkaan kuten paasaaja väitttää ;)
Zinc
Sinä olet arvokas, vaikka et usko siihen nyt. Ymmärrän sen hyvin, sillä sinulla on raskaita ajatuksia ja tietysti niiden taustalla tapahtumia. Kuka tahansa kokisi tilanteessasi toivottomuutta! Se on täysin okei.
Kaikki elollinen on kuitenkin elolliseksi tarkoitettu. Et ole ollut kyyninen syntyessäsi. Sen vuoksi löydät myös tien ulos siitä mielentilasta. Ajattelet nyt, että elämällä ei ole merkitystä. Siitä huolimatta annat tunteille, ajatuksillesi, niistä syntyville tulkinnoille niin suuren arvon, että ne tekevät sinut surulliseksi. Se jo kertoo, että välität asioista, näin ollen myös elämästäsi. On hyvä että olet surullinen rehellisesti, se lie kaiken lähtökohta. Kun alat enenevissä määrin hyväksyä tunteesi, voit vapautua niistä. Alitajuntasikin työskentelee kokoajan sinun hyväksesi, kaikki muokkautuu kokoajan, etenkin kun kykenet tuntemaan surun, sekin hälvenee kyllä ajan myötä.
Kirjasuositus: Tunne tunteesi - Katja Myllyviita
Tarvinnet myös keskusteluapua, se auttaa, jo heti vähän, mutta pidemmällä aikavälillä paljonkin.
https://www.soita.me/auttava-puhelin?gclid=EAIaIQobChMIxJS25ZPA5wIVRoGy…
Olet arvokas ja juuri nyt siinä, missä sinun kuuluukin olla. Matkalla kohti mielekkäämpää.
No mulla on kuule ihan samantyylistä, monia samoja ongelmia riesana, elämä tai siis paremminkin elämättömyys ollut koko ikäni. Enkä todellakaan näe itsekään mitään syitä jatkaa tätä omaa kurjuuttani. Olisi ihanaa jos tämä olisi edes viimeinen vuosi. Itsekin haluaisin ehkä elää vielä kesään, ja toisaalta syksy on vielä kivempi vuodenaika mulle, mutta todellakin edes vuosi saisi kyllä olla viimeinen! Ja just nyt tuntuu todella kaukaiselta että miten jaksaisi elää tätä turhaa tyhjyyttä enää kesäänkään saati tuonne syksyyn asti. Ja kesällä ilmoitetaan taas uudet kyykytyksetkin työttömille, tuskinpa on hyvää luvassa, ei ikinä ole jo päähänpotkituille:(
Ja itselläkin just pienetkin arjen vastoinkäymiset monesti tuntuu jättimäisiltä nekin,ja kun on näitä jättimäisiäkin oikeasti, tai ehkä just siksi, ei vaan jaksaisi yhtään mitään ylimääräistä pahaa enää kohdata ja kestää jatkuvalla syötöllä. Toisaalta mua sori kommentoijalle vaan, mutta nauratti esim. nuo "Prismat kiinni 2 päivää- elämä pilalla"- tyypit, että ei ihan noin raskaasti tule kuitenkaan itse otettua tollaisia "ongelmia", kun on hieman isompiakin:) Itsellä ei ole mitään tavoitteita oikein edes enää, sinnittelen vaan hetki kerrallaan enää, mutta vaikeaa kieltämättä on, kun ei olisi enää mitään syitä sinnitellä:/ Ilman rahaa työttömänä on niin vaikeaa keksiä uutta mielenkiintoista tekemistä.