Miksi tämä ei olisi kevät viimeinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus. Kerro asiasi Jeesukselle uskoen että saat vastauksen ja ala etsiä Jumalan tahtoa elämääsi.

" Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan niin teille loputkin annetaan."

Mä olen uskis, ihan tosissani, mutta ei usko ole poistanut mun yksinäisyyttä, alakuloa, masennusta, jaksamattomuutta ja kyvyttömyyttä elää mielekästä elämää.

Ei vaan jaksa. Eikä osaa. Kiva elää tämmöisenä hylkiönä, not.

Nyt olen jo vanhakin, niin eipä tässä ole mitään odotettavaa muuta kuin poispääsy.

Onko sinulla siis aktiivinen suhde Jumalaan? Itselläkään ei ole paljoakaan ulkoisesti mutta elämä tuntuu silti toivorikkaalta ja siinä tuntuu oleva mahdollisuuksia.

"paasaaja"

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa tässä maassa joilla on noita ongelmia. Ihan vastaavien kanssa painitaan päivittäin ja siitä huolimatta aina onnistuu löytämään jotain kivaa elämästä.

Olen onnellinen, että osaat olla positiivinen ja nähdä ne pienetkin hyvät jutut.

Mun reaktio on usein päinvastainen. Vastoinkäymisten edessä ja tilanteen ollessa paha mä haluan vain luovuttaa. En kykene taistelemaan tai nousemaan ylös. Näen vain huonoja vaihtoehtoja ja koska voimani eivät yksin riitä asioita käsittelemään tai rationaalisesti ajattelemaan mä vain sulkeudun pääni sisälle ja toivon kaiken muuttuvan itsestään. Silti puhun totta, että viime aikoina en ole nähnyt mitään hyvää. Olen vain havahtunut siihen miten nyt kaikki on jo liian myöhäistä muuttaa, ja miten en edes tietäisi mistä aloittaa.

ap

Moi! Täällä kohtalontoveri, välillä helpottaa, sitten taas putoaa, vaikka kaikkeni yritän, oikeasti. Nyt on vähän parempi kausi, koitan nauttia siitä, vaikka tiedän, että aika suurella todennäköisyydellä huomaan taas pian olevani pohjassa. Pieni toivo on taas herännyt, mutta samalla tiedän, että nämä toiveikkaat olot on aina menneet ohi. No, niin kuin sanoin, yritän kaikkeni, että saisin elämääni sisältöä ja merkitystä jatkuvasta uupumuksesta huolimatta.

Tosi hieno juttu ap, että kirjoittelit hakemuksia, kertoo musta siitä, että sussa on sisua ja sinnikkyyttä, ne on hienoja piirteitä. Kirjoitat myös tosi taitavasti, tiesitkö sitä? Tsemppiä kaikille arkeen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä rakenna päässäsi ideaalielämää. Elämä voi olla hyvää monilla tavoin. Auta muita

Tämäpä juuri. Voit rakentaa aivan omalaisen onnen. Toiset voivat löytää elämään sisältöä vaikka eläinten auttamisesta, toisille luonnossa kulkeminen on se oma juttu ja toinen taas rakastaa matkailua. Ei kaikkien elämän tarvitse olla samanlainen. Itselle on tullut elämä mielekkäämmäksi meditoinnin avulla.

Mä toivoisin, että voisin ajatella näin ja saada tyytyväisyyttä epäonnistumisista huolimatta. En voi. Mä olen niin näihin yhteiskunnan normeihin kangistunut, että en osaa poistua siitä ajatuskulusta, jossa hyvä elämä on sitä, jossa on koulutus, hyvä työpaikka, parisuhde, perhe, omaisuutta, seksiä ja onnea. Ja sitten, kun ei ole noista mitään niin paikka kuilun reunalla on valmis. 

ap

Sä olet sitten tosiaan jumittunut haaveilemaasi ideaalielämään, ja ristiriita todellisuuden kanssa on kestämätön..

Mulle riittäisi edes joku, eli yksi hyvä asia. Esim. YKSI ystävä. On liikaa vaadittu näköjään. Tai työkyky. :( Koulutuksesta ei ole hyötyä, kun ei pysty töihin. Rikkauksista en osaa edes haaveilla, ihan utopiaa se.

Parisuhde eli hyväksyvä kumppani nostaisi elintasoni taivaisiin.

Harmillisinta on, etten pysty mitenkään konkreettisesti ja aktiivisesti tavoittelemaan haluamiani asioita. Ne ovat kuin hologrammeja, joista ei saa otetta. Ruoan kuvien katselu ei vie nälkää.

En viittiny ees lukee sun voi niin hirveästä elämästä. Eikä oo antaa ratkaisuja tarjottimella. Etsi itse oma polkusi ja omat ratkaisusi.

Vierailija kirjoitti:

Moi! Täällä kohtalontoveri, välillä helpottaa, sitten taas putoaa, vaikka kaikkeni yritän, oikeasti. Nyt on vähän parempi kausi, koitan nauttia siitä, vaikka tiedän, että aika suurella todennäköisyydellä huomaan taas pian olevani pohjassa. Pieni toivo on taas herännyt, mutta samalla tiedän, että nämä toiveikkaat olot on aina menneet ohi. No, niin kuin sanoin, yritän kaikkeni, että saisin elämääni sisältöä ja merkitystä jatkuvasta uupumuksesta huolimatta.

Tosi hieno juttu ap, että kirjoittelit hakemuksia, kertoo musta siitä, että sussa on sisua ja sinnikkyyttä, ne on hienoja piirteitä. Kirjoitat myös tosi taitavasti, tiesitkö sitä? Tsemppiä kaikille arkeen!

Tuo aaltoilu kuulostaa tutulta. Viime kesän tai ehkä jopa koko viime vuoden tunsin itseni jopa melkein normaaliksi. Hymyilin aamuisin (silloin, kun ei selkään sattunut), pidin itsestäni huolta ja ajattelin muutenkin kuin negatiivisesti. Valitettavasti nämä totuudet ja faktat omasta tilanteestani ovat kiistattomat, enkä niitä pakoon pääse. Ne ovat murskaavat surkeudellaan ja, koska en voi olla vertaamatta itseäni muihin tai edes niihin unelmiin joita mulla joskus oli, on väistämätön lopputulos se, että lopulta palaan tähän joka puolelta sulkeutuvaan huoneeseen. Huoneeseen, jossa olen yksin ja vaikka huudan apua ei ääneni kanna vaan kimpoilee seinistä takaisin.

Toivottavasti sulla menee jatkossa paremmin. Toivon sitä vilpittömästi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus. Kerro asiasi Jeesukselle uskoen että saat vastauksen ja ala etsiä Jumalan tahtoa elämääsi.

" Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan niin teille loputkin annetaan."

Mä olen uskis, ihan tosissani, mutta ei usko ole poistanut mun yksinäisyyttä, alakuloa, masennusta, jaksamattomuutta ja kyvyttömyyttä elää mielekästä elämää.

Ei vaan jaksa. Eikä osaa. Kiva elää tämmöisenä hylkiönä, not.

Nyt olen jo vanhakin, niin eipä tässä ole mitään odotettavaa muuta kuin poispääsy.

Onko sinulla siis aktiivinen suhde Jumalaan? Itselläkään ei ole paljoakaan ulkoisesti mutta elämä tuntuu silti toivorikkaalta ja siinä tuntuu oleva mahdollisuuksia.

"paasaaja"

Ainoa suhde mikä mulla on, on Jumalan kanssa. Ilman sitä en olisi enää edes tässä.

Mutta arkielämässä mikään ei muutu. Vuosikymmenet kuluvat kuin kehää kiertäen.

Olen jo alistunut ja masentunut siitä, ettei mikään ole johtanut mihinkään. Enää ei vaan jaksa toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi! Täällä kohtalontoveri, välillä helpottaa, sitten taas putoaa, vaikka kaikkeni yritän, oikeasti. Nyt on vähän parempi kausi, koitan nauttia siitä, vaikka tiedän, että aika suurella todennäköisyydellä huomaan taas pian olevani pohjassa. Pieni toivo on taas herännyt, mutta samalla tiedän, että nämä toiveikkaat olot on aina menneet ohi. No, niin kuin sanoin, yritän kaikkeni, että saisin elämääni sisältöä ja merkitystä jatkuvasta uupumuksesta huolimatta.

Tosi hieno juttu ap, että kirjoittelit hakemuksia, kertoo musta siitä, että sussa on sisua ja sinnikkyyttä, ne on hienoja piirteitä. Kirjoitat myös tosi taitavasti, tiesitkö sitä? Tsemppiä kaikille arkeen!

Tuo aaltoilu kuulostaa tutulta. Viime kesän tai ehkä jopa koko viime vuoden tunsin itseni jopa melkein normaaliksi. Hymyilin aamuisin (silloin, kun ei selkään sattunut), pidin itsestäni huolta ja ajattelin muutenkin kuin negatiivisesti. Valitettavasti nämä totuudet ja faktat omasta tilanteestani ovat kiistattomat, enkä niitä pakoon pääse. Ne ovat murskaavat surkeudellaan ja, koska en voi olla vertaamatta itseäni muihin tai edes niihin unelmiin joita mulla joskus oli, on väistämätön lopputulos se, että lopulta palaan tähän joka puolelta sulkeutuvaan huoneeseen. Huoneeseen, jossa olen yksin ja vaikka huudan apua ei ääneni kanna vaan kimpoilee seinistä takaisin.

Toivottavasti sulla menee jatkossa paremmin. Toivon sitä vilpittömästi.

ap

Hullua, miten täysin vieraan ihmisen muutamat sanat voi tuntua näin lämpimältä, ihan itku tuli. Kiitos, samaa toivon sulle, vilpittömästi.❤️ On mahdotonta olla vertaamatta muihin tai omiin unelmiin, kun eniten toivoo sitä, että olis onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus. Kerro asiasi Jeesukselle uskoen että saat vastauksen ja ala etsiä Jumalan tahtoa elämääsi.

" Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan niin teille loputkin annetaan."

Mä olen uskis, ihan tosissani, mutta ei usko ole poistanut mun yksinäisyyttä, alakuloa, masennusta, jaksamattomuutta ja kyvyttömyyttä elää mielekästä elämää.

Ei vaan jaksa. Eikä osaa. Kiva elää tämmöisenä hylkiönä, not.

Nyt olen jo vanhakin, niin eipä tässä ole mitään odotettavaa muuta kuin poispääsy.

Onko sinulla siis aktiivinen suhde Jumalaan? Itselläkään ei ole paljoakaan ulkoisesti mutta elämä tuntuu silti toivorikkaalta ja siinä tuntuu oleva mahdollisuuksia.

"paasaaja"

Ainoa suhde mikä mulla on, on Jumalan kanssa. Ilman sitä en olisi enää edes tässä.

Mutta arkielämässä mikään ei muutu. Vuosikymmenet kuluvat kuin kehää kiertäen.

Olen jo alistunut ja masentunut siitä, ettei mikään ole johtanut mihinkään. Enää ei vaan jaksa toivoa.

Eikö Jumala sitten laita sinua liikkeelle jotenkin? Oletko puhunut hänelle asiasta?

Haluatko keskustella? Onko sulla kik?

Ap kyllä kirjoittaa mahtavasti. Siinä voisi olla sun juttu. Aina sanotaan, että pitäisi keskittyä niihin hyviin asioihin ja edelleen kehittää niitä. Voisiko kirjoittaminen olla se sun hieno taito?

Kuitenkin sä selkeästi tarvitsisit jonkun onnistumisen, josta saisi lisää voimia ja siitä tulee itseään ruokkiva prosessi.

Koita keksiä joku pieni juttu, ihan pieni tavoite ja lähdet määrätietoisesti sitä kohti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä rakenna päässäsi ideaalielämää. Elämä voi olla hyvää monilla tavoin. Auta muita

Tämäpä juuri. Voit rakentaa aivan omalaisen onnen. Toiset voivat löytää elämään sisältöä vaikka eläinten auttamisesta, toisille luonnossa kulkeminen on se oma juttu ja toinen taas rakastaa matkailua. Ei kaikkien elämän tarvitse olla samanlainen. Itselle on tullut elämä mielekkäämmäksi meditoinnin avulla.

Mä toivoisin, että voisin ajatella näin ja saada tyytyväisyyttä epäonnistumisista huolimatta. En voi. Mä olen niin näihin yhteiskunnan normeihin kangistunut, että en osaa poistua siitä ajatuskulusta, jossa hyvä elämä on sitä, jossa on koulutus, hyvä työpaikka, parisuhde, perhe, omaisuutta, seksiä ja onnea. Ja sitten, kun ei ole noista mitään niin paikka kuilun reunalla on valmis. 

ap

Sä olet sitten tosiaan jumittunut haaveilemaasi ideaalielämään, ja ristiriita todellisuuden kanssa on kestämätön..

Mulle riittäisi edes joku, eli yksi hyvä asia. Esim. YKSI ystävä. On liikaa vaadittu näköjään. Tai työkyky. :( Koulutuksesta ei ole hyötyä, kun ei pysty töihin. Rikkauksista en osaa edes haaveilla, ihan utopiaa se.

Parisuhde eli hyväksyvä kumppani nostaisi elintasoni taivaisiin.

Harmillisinta on, etten pysty mitenkään konkreettisesti ja aktiivisesti tavoittelemaan haluamiani asioita. Ne ovat kuin hologrammeja, joista ei saa otetta. Ruoan kuvien katselu ei vie nälkää.

Hienosti sanottu, mutta ikävää silti kuulla. Mä niin toivoisin, että sinä, minä ja kaikki muutkin samojen ongelmien ja ajatusten kanssa painivat löytäisivät jostain sen köyden pään, josta voisimme yhdessä ottaa kiinni ja toisemme valoon nostaa. En usko, että tarvitsisimme edes pitkää köyttä tai mitään vuoden aurinkoisinta päivää. Vain se tunne yhteen kuuluvuudesta ja siitä, että yhdessä etenemme kohti jotain positiivista olisi varmasti monelle jo riittävästi ja suuri askel kohti iloa, onnea ja normaaliutta. Nyt vain painimme sisäisten demoniemme kanssa ja ilman suurta ulkopuolista sysäystä emme ole kykeneviä heitä selättämään.

ap

Älä luovuta! Kaikella on tarkoitus, tulet sen vielä huomaamaan. Huomenna on uusi päivä. Katso ihmisiä. Joku tarvitsee apuasi. Lähde pienestä liikkeelle. Ei sen tarvitse olla suurta. Pieni riittää. Pieni auringonsäde lämmittää paljon ja luo valoa ympärilleen. Niin ihminen voi olla toiselle ihmiselle avuksi. Nainen ei tuo elämääsi turvaa ja täyttymystä. Mikään ei täytä sydäntäsi ja sen kaipuuta, muu kuin Jeesus. Hän voi antaa todellisen rauhan ja vapauden. Hän rakastaa sinua. Uskothan sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus. Kerro asiasi Jeesukselle uskoen että saat vastauksen ja ala etsiä Jumalan tahtoa elämääsi.

" Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan niin teille loputkin annetaan."

Mä olen uskis, ihan tosissani, mutta ei usko ole poistanut mun yksinäisyyttä, alakuloa, masennusta, jaksamattomuutta ja kyvyttömyyttä elää mielekästä elämää.

Ei vaan jaksa. Eikä osaa. Kiva elää tämmöisenä hylkiönä, not.

Nyt olen jo vanhakin, niin eipä tässä ole mitään odotettavaa muuta kuin poispääsy.

Onko sinulla siis aktiivinen suhde Jumalaan? Itselläkään ei ole paljoakaan ulkoisesti mutta elämä tuntuu silti toivorikkaalta ja siinä tuntuu oleva mahdollisuuksia.

"paasaaja"

Ainoa suhde mikä mulla on, on Jumalan kanssa. Ilman sitä en olisi enää edes tässä.

Mutta arkielämässä mikään ei muutu. Vuosikymmenet kuluvat kuin kehää kiertäen.

Olen jo alistunut ja masentunut siitä, ettei mikään ole johtanut mihinkään. Enää ei vaan jaksa toivoa.

Eikö Jumala sitten laita sinua liikkeelle jotenkin? Oletko puhunut hänelle asiasta?

*Huooh* Mitä luulet minun tekevän päivät pitkät. Retorinen kysymys.

Ilmeisesti Jumalallakaan ei ole tarjota minulle elämänsisältöä. Yrityksen puutetta ei ole ollut, mutta kun mikään ovi aukea, minkäs teet.

Olen jo kauan sitten kuvaillut elämääni: istun auton ratissa, mutta minulla ei ole mitään käsitystä mihin lähtisin. Eikä autossa ole bensaakaan.

Todellinen pattitilanne. Eikä Jumalakaan anna mitään ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus. Kerro asiasi Jeesukselle uskoen että saat vastauksen ja ala etsiä Jumalan tahtoa elämääsi.

" Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan niin teille loputkin annetaan."

Mä olen uskis, ihan tosissani, mutta ei usko ole poistanut mun yksinäisyyttä, alakuloa, masennusta, jaksamattomuutta ja kyvyttömyyttä elää mielekästä elämää.

Ei vaan jaksa. Eikä osaa. Kiva elää tämmöisenä hylkiönä, not.

Nyt olen jo vanhakin, niin eipä tässä ole mitään odotettavaa muuta kuin poispääsy.

Onko sinulla siis aktiivinen suhde Jumalaan? Itselläkään ei ole paljoakaan ulkoisesti mutta elämä tuntuu silti toivorikkaalta ja siinä tuntuu oleva mahdollisuuksia.

"paasaaja"

Ainoa suhde mikä mulla on, on Jumalan kanssa. Ilman sitä en olisi enää edes tässä.

Mutta arkielämässä mikään ei muutu. Vuosikymmenet kuluvat kuin kehää kiertäen.

Olen jo alistunut ja masentunut siitä, ettei mikään ole johtanut mihinkään. Enää ei vaan jaksa toivoa.

Eikö Jumala sitten laita sinua liikkeelle jotenkin? Oletko puhunut hänelle asiasta?

*Huooh* Mitä luulet minun tekevän päivät pitkät. Retorinen kysymys.

Ilmeisesti Jumalallakaan ei ole tarjota minulle elämänsisältöä. Yrityksen puutetta ei ole ollut, mutta kun mikään ovi aukea, minkäs teet.

Olen jo kauan sitten kuvaillut elämääni: istun auton ratissa, mutta minulla ei ole mitään käsitystä mihin lähtisin. Eikä autossa ole bensaakaan.

Todellinen pattitilanne. Eikä Jumalakaan anna mitään ohjeita.

Luovuta ratti Jumalalle ja siirry itse pelkääjän paikalle :D

Vierailija kirjoitti:

Ap kyllä kirjoittaa mahtavasti. Siinä voisi olla sun juttu. Aina sanotaan, että pitäisi keskittyä niihin hyviin asioihin ja edelleen kehittää niitä. Voisiko kirjoittaminen olla se sun hieno taito?

Kuitenkin sä selkeästi tarvitsisit jonkun onnistumisen, josta saisi lisää voimia ja siitä tulee itseään ruokkiva prosessi.

Koita keksiä joku pieni juttu, ihan pieni tavoite ja lähdet määrätietoisesti sitä kohti.

Tämä tuli mullekin heti mieleen, olen tuo kun myös kehaisi apn kirjoitustaidosta. Tämän ketjun otsikko ja apn viestit on oikeasti niin mukaansatempaavasti kirjoitettu, osaat ap kuvata tosi hyvin tuttuja tuntemuksia, joita mä en ainakaan osaa ollenkaan pukea sanoiksi. Ja tuo on niin totta, pienikin onnistuminen, josta itselle tulisi hyvä mieli, voisi aloittaa pitkän hyvän kierteen.

Jos Jumala tuntuu olevan hiljaa, onko Raamattusi ollut kiinni? Jumala puhuu Sanansa kautta. Ja sieltä Sanasta selviää myös, että Hän on vienyt omiaan erämaahan erinäisiksi ajoiksi. Mooseskin vietti siellä 40 vuotta ennen kuin oli valmis Jumalan käyttöön. Hän valmistaa ihmistä. Hoitaa kuin puutarhuri puuta. Karsii, oksastaa, lannoittaa... Synnin syleily elämässä voi myös saada Jumalan olemaan hiljaa. Synti erottaa Jumalasta, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon ja anteeksiannon, uuden alun. 

Et ole arvoton, ap. Listassasi luki että olisit kouluttamaton. En oikein usko. Tai sitten luet paljon esim. kaunokirjallisuutta, sillä huomaan että sinulla on tai sinulle on kehittynyt kirjoittamisen lahja. Kirjoituksesi on sujuvaa ja miellyttävää lukea. Lähetän sinulle hymyn täältä kaukaa, muista etteivät kaikki muutkaan ole täydellisiä. Ihmisten ongelmat eivät näy aina päällepäin ja uskon että sanonta "jokaisella on ristinsä" pitää aika hyvin paikkansa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Sanoit että olet kouluttamaton. Miksi? Mikset hae opiskelemaan? Ikä ei ole este.

Opiskelukaverini valmistui juuri maisteriksi yli 50-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Et ole arvoton, ap. Listassasi luki että olisit kouluttamaton. En oikein usko. Tai sitten luet paljon esim. kaunokirjallisuutta, sillä huomaan että sinulla on tai sinulle on kehittynyt kirjoittamisen lahja. Kirjoituksesi on sujuvaa ja miellyttävää lukea. Lähetän sinulle hymyn täältä kaukaa, muista etteivät kaikki muutkaan ole täydellisiä. Ihmisten ongelmat eivät näy aina päällepäin ja uskon että sanonta "jokaisella on ristinsä" pitää aika hyvin paikkansa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Tämän ei pitäisi olla mun kehumisen ketju. Kiitos silti.

Lukion oppimäärän olen suorittanut. En muuta. Kirjoja olen lukenut koko ikäni ja joskus jotain pöytälaatikkoon kirjoittanut. Ei tämä mikään lahja ole. Keskimääräinen taito, joka ei oikeasti osaavien kirjoittajien joukossa erotu sen enempää kuin heinäsirkka viljapellosta - kuuluu, mutta ei erotu. Tykkään kirjoittaa, mutta ei tästä ammattia saa. Siihen pitäisi olla paljon enemmän. Kirjoittamalla mä osaan kommunikoida lähes kuin normaali ihminen ja joskus kirjoituksieni perusteella joku on mua sellaiseksi erehtynyt luulemaan. Tämä on mulle terapiaa, kommunikaatiota, joka oikeasta elämästä puuttuu.

ap