Lue keskustelun säännöt.
On luonnotonta että ihminen jätetään yksin.
05.02.2020 |
https://www.veikkaus.fi/fi/yritys#!/article/inhimillisia-uutisia/julkai…
Miten sietää elämä kun on jäänyt aina ulos kaikesta vaikka olisi ollut kuinka kiva, hyvä ihminen? Jatkuva hälytys aivoissa kun et tiedä miten käyttäisit elämä kun ihmiset eivät eds vastaa viesteihin.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy voi olla joku ihan pienikin juttu mutta kun yksinäisyys on alkanut niin samalla linjalla se menee sitten läpi elämän. Hautajaisiin tulee vain pappi ja lapiomies.
Jokainen voi oppia sosiaaliseksi ja muuttaa tapojaan. Tämä edellyttää sitä että menee toistuvasti tilanteisiin, jossa joutuu pois omalta mukavuusalueeltaan. Itse olin nuorena ujo yksinäinen introvertti, mutta opiskelujen myötä olu pakko ryhtyä puhumaan ihmisille. Työroolissani olen hyvin paljon kontaktissa erilaisiin ihmisiin. Aluksi tämä toki tuntui hankalalta, mutta kaikkeen tottuu.
Minä taas olen ollut pienenä ja nuorena se kalkattaja ja kyläluuta, mutta aikuisena löysin hiljaisen itseni. Tottakai saatan nytkin jutella vaikka monta tuntia ihan kenen kanssa vain, mutta nykyään parasta on vain olla ihan itsekseen ja ilman muiden kälätystä. Minulla on perhe ja ystäviä, mutta he ovat samanlaisia kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Negatiivisesti kirjoitettu juttu. Syyllistettiin yksinäisyydestä vanhempia ja vihjailtiin, että kotibileissä käyminen olisi nuorelle hyväksi.
Vanhempien tehtävä on sosiaalistaa lapsensa. Järjestää harrastuksia, katsoa että saa kavereita. Antaa lapsen hengata kotina kavereidensa kanssa. Nykyisin ei kannata niitä muksuja tynnyrissä kasvattaa vaan opettaa tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa monenlaisissa tilanteissa. Niinhän koiranpennuillekkin tehdään. Kyllä ne elämän eväät ja mallit kotoa saadaan.
Meillä lapsi ei luuhaa epämääräisissä bileissä, vaikka jäisi sitten kuinka yksinäiseksi.
Sinä et pysty kontrolloimaan lastesi käytöstä loputtomasti. Minun mielestäni on parempi , että kasvaessaan lapsi saa vastuuta itsestään enemmän ja enemmän ja harjoittelee esim. biletystä turvallisissa olosuhteissa. Esim. Meidän lapsilla on ollut kiva kaveripiiri ja nämä biletykset ovat olleet alkuun peli-ja elokuvailtoja pikkupurtavan ja limpan kanssa joko meillä kotona tai kavereiden kotona valvotusti. Nykyään nämä parikymppiset kaveriporukat käy kuuntelemassa bändejä tai tanssimassa porukalla. Alkoholia nauttivat kohtuudella. Ikinä ei ole ollut mitään ongelmia.
Naapurissa on tiukempi linja. Niinpä niiden neidin 15 v synttäribileisiin tuli yli sata henkeä ympäri maakuntaa ja poliisit piti kutsua kaksi kertaa häiriöitä selvittelemään.
Kumpi sinusta on parempi?
Vanhempien vastuun välttelyä. Jos olisi ollut "tiukka linja", ei kukaan 15-vuotias järjestä yksin bileitä.
Linja oli niin tiukka ettei näistä bileistä oltu uskallettu vanhemmille tietenkään etukäteen kertoa. Kun vanhemmat oli poissa kotoa niin somen välityksellä kutsut ja loppu on klassikko. Paikalle tuli viinasten kanssa vanhempia sällejä ,jotka oli jonkun kaverinkaverin tuttuja.
Oot siis sitä mieltä että noita salabileitä pitää vain teinit joiden vanhemmilla on tiukka linja?
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kerron että yksinäisyyteni alkoi siitä kun ala-asteella huomattiin ettei mulla ole merkki vaatteita? Mitä jos ärsytät niin paljon muita vaan koska et omista jotain tiettyä?
Sama juttu työelämässä jos et käytä FBtä.Aika heikoilla jäillä ollaan jos yhden napin takia tuhotaan täysin toista ihmistä eikä edes vaivauduta kuulla mitä potentialisuutta hänellä on.
Tsiisus taas, vai sinut hyltään, kun et käytä fb:tä...? No jo on herkässä taas hylkäys. Minäkään en käytä ja pärjään hyvin, oikein hyvin. Ap, sinä et ole nyt se ihminen, jonka kanssa haluttaisiin viettää aikaa. Ymmärrän sen hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä johtuu ihan siitä ihmisestä itsestään. Älä ole outo ja epäsosiaalinen.
No mä on yleensä se sosiaalisin ja aina minä joudun ottaa yhteyttä muihin. Ikävää kun pitää elää täysin yksin vaikka kuinka yrittää. Työpaikallakin minua aina unihdetaan ottaa mukaan.
Miksi? Tämä henkinen kärsimys on valtava.
Surullista jos tunnet että aina jäät yksin, jos ei tunne olevan pidetty kenenkään taholta, varmasti tuntuu kurjalta. Eikö sinulla ole ollenkaan ystäviä? Onko sinulla jotain harrastuksia, tai voisitko aloittaa? Tämä harrastus on se usein annettu neuvo, mutten itsekin yksinäisenä osaa nyt muutakaan antaa :D Oletko koettanut tutustua ihmisiin netissä?
Yksin jäääminen tapahtuu yleeensä kun peruskoulusta pääsee. Nykyään varsinkin työelämässsä etsitään mukautujia ja ns hyviä tyyyppejä. Meilllä mukautuminen voi ollla haasteellista koska meillä on omanlaiinen historia ja pieni syrjäiiinen maa jossa kuitenkin perustarkoituksena olisi puhaltaa yhteen hiileen. Ryhmäpelin henki on se etttä kukaan ei ole täydellinen ja kaikilla on omat vahvuuutensa ja heikkkoutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kerron että yksinäisyyteni alkoi siitä kun ala-asteella huomattiin ettei mulla ole merkki vaatteita? Mitä jos ärsytät niin paljon muita vaan koska et omista jotain tiettyä?
Sama juttu työelämässä jos et käytä FBtä.Aika heikoilla jäillä ollaan jos yhden napin takia tuhotaan täysin toista ihmistä eikä edes vaivauduta kuulla mitä potentialisuutta hänellä on.
Kannattaa yrittää henkisesti raahautua sieltä koulumaailmasta pois. Se oli silloin ja nyt se on ohi. Luuletko ettei muita olla kiusattu mitä typerämmistä syistä. Ihmisen vaanpitää oppia ne jättämään taaksren. Vaikkapa terapian avulla.
Vierailija kirjoitti:
Yksin jäääminen tapahtuu yleeensä kun peruskoulusta pääsee. Nykyään varsinkin työelämässsä etsitään mukautujia ja ns hyviä tyyyppejä. Meilllä mukautuminen voi ollla haasteellista koska meillä on omanlaiinen historia ja pieni syrjäiiinen maa jossa kuitenkin perustarkoituksena olisi puhaltaa yhteen hiileen. Ryhmäpelin henki on se etttä kukaan ei ole täydellinen ja kaikilla on omat vahvuuutensa ja heikkkoutensa.
Ja sekiin muistaa että kukaan ei ole seppä syntyesssään. Saksassa varsinkin työllisyyttä edistävää toimintaa on olllut se että siellä ikäänkuin mestari gisälli -periaaatteella pitkälle hoidettu hommat hyvin ja sitä kauttta saatu luottamusta rakennnettua työnantaja ja työntekijän välillle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin jäääminen tapahtuu yleeensä kun peruskoulusta pääsee. Nykyään varsinkin työelämässsä etsitään mukautujia ja ns hyviä tyyyppejä. Meilllä mukautuminen voi ollla haasteellista koska meillä on omanlaiinen historia ja pieni syrjäiiinen maa jossa kuitenkin perustarkoituksena olisi puhaltaa yhteen hiileen. Ryhmäpelin henki on se etttä kukaan ei ole täydellinen ja kaikilla on omat vahvuuutensa ja heikkkoutensa.
Ja sekiin muistaa että kukaan ei ole seppä syntyesssään. Saksassa varsinkin työllisyyttä edistävää toimintaa on olllut se että siellä ikäänkuin mestari gisälli -periaaatteella pitkälle hoidettu hommat hyvin ja sitä kauttta saatu luottamusta rakennnettua työnantaja ja työntekijän välillle.
Hyvä sanontaa on siinä että kohtelet muita kuteeen toivoisit itseäsi kohdeltavan.
Mitenkähän sitä oppisi sosiaalisemmaksi aikuisena? Mulla on lievä autismi eli huono sosiaalinen lukutaito alun alkaenkin ja sosiaalinen fobia kaiken epäonnistumisen ja huonojen kokemusten takia. Musta ihmisille on helppo jutella ja musta pidetään, mutta mitä tutummaksi ihmiset tulee, sitä vaikeampaa on. Mitä läheisempi joku on, sitä vähemmän siedän mitään kontaktia ja olen sellainen sarjaghostaaja, mikä on todella peemäistä, sen tiedän. Siksi en ole enää aikoihin edes yrittänyt, kun aiheutan vain pahaa mieltä.
Tiedän siis, miten uusien ihmisten kanssa ollaan, ja olen siinä oikeastaan yllättävän hyvä. En vaan osaa jatkaa ja sitten ahdistun. Olen aina ollut yksin, enkä tiedä edes, mitä tekisin ihmisten kanssa. Nautin melkein kaikesta tekemisestä enemmän yksin. Kaipaan vain juttuseuraa ja ajatustenvaihtoa. Uusia ideoita. Lukiossa mulla oli kaveri, jonka kanssa puhuttiin fysiikasta ja filosofiasta aina ruokatuntien ajan. Harmi, kun se kontakti katkesi. Nautin keskusteluista hänen kanssaan.
Kärsin yksinäisyydestä jollain tasolla, vaikka olenkin jo tottunut. Tajusin tämän, kun kävin suht kivuliaassa ja muutenkin hermostuttavassa lääketieteellisessä toimenpiteessä ja oikeastaan nautin siitä, koska oli niin kiva jutella niitä näitä siinä samalla. Ihan sairasta. Olenko tosiaan niin seurankipeä? Miten ihminen edes päätyy tähän pisteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Negatiivisesti kirjoitettu juttu. Syyllistettiin yksinäisyydestä vanhempia ja vihjailtiin, että kotibileissä käyminen olisi nuorelle hyväksi.
Vanhempien tehtävä on sosiaalistaa lapsensa. Järjestää harrastuksia, katsoa että saa kavereita. Antaa lapsen hengata kotina kavereidensa kanssa. Nykyisin ei kannata niitä muksuja tynnyrissä kasvattaa vaan opettaa tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa monenlaisissa tilanteissa. Niinhän koiranpennuillekkin tehdään. Kyllä ne elämän eväät ja mallit kotoa saadaan.
Meillä lapsi ei luuhaa epämääräisissä bileissä, vaikka jäisi sitten kuinka yksinäiseksi.
Sinä et pysty kontrolloimaan lastesi käytöstä loputtomasti. Minun mielestäni on parempi , että kasvaessaan lapsi saa vastuuta itsestään enemmän ja enemmän ja harjoittelee esim. biletystä turvallisissa olosuhteissa. Esim. Meidän lapsilla on ollut kiva kaveripiiri ja nämä biletykset ovat olleet alkuun peli-ja elokuvailtoja pikkupurtavan ja limpan kanssa joko meillä kotona tai kavereiden kotona valvotusti. Nykyään nämä parikymppiset kaveriporukat käy kuuntelemassa bändejä tai tanssimassa porukalla. Alkoholia nauttivat kohtuudella. Ikinä ei ole ollut mitään ongelmia.
Naapurissa on tiukempi linja. Niinpä niiden neidin 15 v synttäribileisiin tuli yli sata henkeä ympäri maakuntaa ja poliisit piti kutsua kaksi kertaa häiriöitä selvittelemään.
Kumpi sinusta on parempi?
Vanhempien vastuun välttelyä. Jos olisi ollut "tiukka linja", ei kukaan 15-vuotias järjestä yksin bileitä.
Linja oli niin tiukka ettei näistä bileistä oltu uskallettu vanhemmille tietenkään etukäteen kertoa. Kun vanhemmat oli poissa kotoa niin somen välityksellä kutsut ja loppu on klassikko. Paikalle tuli viinasten kanssa vanhempia sällejä ,jotka oli jonkun kaverinkaverin tuttuja.
Oot siis sitä mieltä että noita salabileitä pitää vain teinit joiden vanhemmilla on tiukka linja?
Olen sitä mieltä, että kun omiin nuoriin ja heidän kavereihinsa on avoimet ja luottavaiset suhteet niin voidaan paremmin sopia niistä bileiden rajoista. Koska, missä, millä porukalla, mitä tarjotaan ja. mitä siellä tehdään. Vastuulliseen vapauteen kasvatettu nuori ei tunne tarvetta kapinoida noin äärimmäisillä tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Negatiivisesti kirjoitettu juttu. Syyllistettiin yksinäisyydestä vanhempia ja vihjailtiin, että kotibileissä käyminen olisi nuorelle hyväksi.
Vanhempien tehtävä on sosiaalistaa lapsensa. Järjestää harrastuksia, katsoa että saa kavereita. Antaa lapsen hengata kotina kavereidensa kanssa. Nykyisin ei kannata niitä muksuja tynnyrissä kasvattaa vaan opettaa tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa monenlaisissa tilanteissa. Niinhän koiranpennuillekkin tehdään. Kyllä ne elämän eväät ja mallit kotoa saadaan.
Meillä lapsi ei luuhaa epämääräisissä bileissä, vaikka jäisi sitten kuinka yksinäiseksi.
Sinä et pysty kontrolloimaan lastesi käytöstä loputtomasti. Minun mielestäni on parempi , että kasvaessaan lapsi saa vastuuta itsestään enemmän ja enemmän ja harjoittelee esim. biletystä turvallisissa olosuhteissa. Esim. Meidän lapsilla on ollut kiva kaveripiiri ja nämä biletykset ovat olleet alkuun peli-ja elokuvailtoja pikkupurtavan ja limpan kanssa joko meillä kotona tai kavereiden kotona valvotusti. Nykyään nämä parikymppiset kaveriporukat käy kuuntelemassa bändejä tai tanssimassa porukalla. Alkoholia nauttivat kohtuudella. Ikinä ei ole ollut mitään ongelmia.
Naapurissa on tiukempi linja. Niinpä niiden neidin 15 v synttäribileisiin tuli yli sata henkeä ympäri maakuntaa ja poliisit piti kutsua kaksi kertaa häiriöitä selvittelemään.
Kumpi sinusta on parempi?
Vanhempien vastuun välttelyä. Jos olisi ollut "tiukka linja", ei kukaan 15-vuotias järjestä yksin bileitä.
Linja oli niin tiukka ettei näistä bileistä oltu uskallettu vanhemmille tietenkään etukäteen kertoa. Kun vanhemmat oli poissa kotoa niin somen välityksellä kutsut ja loppu on klassikko. Paikalle tuli viinasten kanssa vanhempia sällejä ,jotka oli jonkun kaverinkaverin tuttuja.
Vastuullinen vanhempi ei jätä noin nuorta yksin. Tuo on juuri se seuraus siitä, kun liian varhain saa jäädä yksin.
Oletko sinä miehesi kanssa 24/7 kotona vahtimassa teinejäsi?. Kummallakaan ei ole vuorotyötä eikä kummallakaan ole iltaisin mitään harrastuksia esimerkiksi. Hankitko aina 15 vlle lapsenvahdin jos satutte olemaan yhtäaikaa poissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsi kasvaa introvertiksi?
Se on synnynnäistä. Tapa millä aivot reagoivat varsinkin sosiaalisiin ärsykkeisiin. Tämä ei tarkoita sitä, että ihmisellä olisi huonot sosiaaliset taidot. Hän vaan on herkempi ärsykkeille ja ottaa toiset huomioon liiankin hyvin. Tämä väsyttää ja hänen täytyy saada latautua rauhassa.
vanhempien olisi pitäny olla enempi kartalla ajoissa lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä johtuu ihan siitä ihmisestä itsestään. Älä ole outo ja epäsosiaalinen.
No mä on yleensä se sosiaalisin ja aina minä joudun ottaa yhteyttä muihin. Ikävää kun pitää elää täysin yksin vaikka kuinka yrittää. Työpaikallakin minua aina unihdetaan ottaa mukaan.
Miksi? Tämä henkinen kärsimys on valtava.
Todennäköisesti sinä annat itsestäsi väärän kuvan ja muut tulkitsevat sosiaalisuutesi toisin kuin tarkoitat.
Ompas kieroa! Ennen vanhaa kun kysyit vilpittömästi että mitä kuuluu, niin nykyään olet hirviö? Miten sitten pitää olla kun kaikkea joutuu varoamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä johtuu ihan siitä ihmisestä itsestään. Älä ole outo ja epäsosiaalinen.
No mä on yleensä se sosiaalisin ja aina minä joudun ottaa yhteyttä muihin. Ikävää kun pitää elää täysin yksin vaikka kuinka yrittää. Työpaikallakin minua aina unihdetaan ottaa mukaan.
Miksi? Tämä henkinen kärsimys on valtava.
Todennäköisesti sinä annat itsestäsi väärän kuvan ja muut tulkitsevat sosiaalisuutesi toisin kuin tarkoitat.
Ompas kieroa! Ennen vanhaa kun kysyit vilpittömästi että mitä kuuluu, niin nykyään olet hirviö? Miten sitten pitää olla kun kaikkea joutuu varoamaan?
Aika tunkeilevaa kysellä kuulumisia esim työpaikalla. Juttujen taso säässä, työasioissa tai hyvää päivää kirvesvartta tasolla yleisistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin jäääminen tapahtuu yleeensä kun peruskoulusta pääsee. Nykyään varsinkin työelämässsä etsitään mukautujia ja ns hyviä tyyyppejä. Meilllä mukautuminen voi ollla haasteellista koska meillä on omanlaiinen historia ja pieni syrjäiiinen maa jossa kuitenkin perustarkoituksena olisi puhaltaa yhteen hiileen. Ryhmäpelin henki on se etttä kukaan ei ole täydellinen ja kaikilla on omat vahvuuutensa ja heikkkoutensa.
Ja sekiin muistaa että kukaan ei ole seppä syntyesssään. Saksassa varsinkin työllisyyttä edistävää toimintaa on olllut se että siellä ikäänkuin mestari gisälli -periaaatteella pitkälle hoidettu hommat hyvin ja sitä kauttta saatu luottamusta rakennnettua työnantaja ja työntekijän välillle.
Hyvä sanontaa on siinä että kohtelet muita kuteeen toivoisit itseäsi kohdeltavan.
Miiiksiii laiiitaaaat liikkaaa kiiirjaaaimiiaaa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin jäääminen tapahtuu yleeensä kun peruskoulusta pääsee. Nykyään varsinkin työelämässsä etsitään mukautujia ja ns hyviä tyyyppejä. Meilllä mukautuminen voi ollla haasteellista koska meillä on omanlaiinen historia ja pieni syrjäiiinen maa jossa kuitenkin perustarkoituksena olisi puhaltaa yhteen hiileen. Ryhmäpelin henki on se etttä kukaan ei ole täydellinen ja kaikilla on omat vahvuuutensa ja heikkkoutensa.
Ja sekiin muistaa että kukaan ei ole seppä syntyesssään. Saksassa varsinkin työllisyyttä edistävää toimintaa on olllut se että siellä ikäänkuin mestari gisälli -periaaatteella pitkälle hoidettu hommat hyvin ja sitä kauttta saatu luottamusta rakennnettua työnantaja ja työntekijän välillle.
Hyvä sanontaa on siinä että kohtelet muita kuteeen toivoisit itseäsi kohdeltavan.
Miiiksiii laiiitaaaat liikkaaa kiiirjaaaimiiaaa??
Minulla ainakin niitä tulee helposti kännykällä kirjoitettaessa. Entä onko sinulla mitään sanottavaa itse asiaan vai onko tämä muiden kirjoitusvirheiden kyttääminen ainoa mihin pystyt?
Itse jään aina porukasta ulkopuolelle ja ns. taka-alalle. Näin on aina käynyt myös silloin, kun ihmiset eivät vielä tunne toisiaan sen paremmin.
Olen ns. outolintu ja lisäksi ujo ja hiljainen ihminen. Omiin kokemuksiini perustuen voisin tuumata, että itsenikaltaisiin ihmisiin ei yksinkertaisesti haluta edes yrittää tutustua.
Esimerkkinä joku henkilö x porukasta y voi olla "kaikkien kaveri" ja oikeasti tulla toimeen kaikkien muiden kanssa, mutta jättää minut täysin huomiota vaille eikä seurani häntä kiinnosta.
Edes kohteliaisuus, ystävällisyys tai vastaavat luonteenpiirteeni eivät ole asiaani ikinä auttaneet. Tiedän olevani yhtä hyvä kuin myös yhtä huono ihminen, kuin kaikki muutkin vaan silti jään aina yksin.
Ihan älytön tuo alku. Että yksinäiset vanhemmat kasvattavat kaltaisiaan lapsia. Ei mun vanhemmat olleet yksinäisiä, molemmilla ystäviä ja läheiset välit sukuun. Silti minä olen välillä kärsinyt yksinäisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kerron että yksinäisyyteni alkoi siitä kun ala-asteella huomattiin ettei mulla ole merkki vaatteita? Mitä jos ärsytät niin paljon muita vaan koska et omista jotain tiettyä?
Sama juttu työelämässä jos et käytä FBtä.Aika heikoilla jäillä ollaan jos yhden napin takia tuhotaan täysin toista ihmistä eikä edes vaivauduta kuulla mitä potentialisuutta hänellä on.
Mitä ihmettä? Miten työelämässä kukaan tietää, käyttääkö joku FB:tä vai ei? En ole koskaan ollut työpaikassa, jossa FB:n käyttö työajalla olisi ollut sallittua. Töissä tehdän töitä eikä sluibailla Facebookissa.
Vastuullinen vanhempi ei jätä noin nuorta yksin. Tuo on juuri se seuraus siitä, kun liian varhain saa jäädä yksin.