Lue keskustelun säännöt.
kuuluuko arjen olla tällaista
05.02.2020 |
Jos mies on töissä ja nainen kotona lapsen kanssa, onko ok, että mies ei juuri keskustele kotona mitään, töihin tuntuu kuitenkin riitt
vän aikaa, mutta kotona tuntuu, että mies ei koskaan läsnä. näppäilee aina vain kännykkää ja harvemmin tekee mitään yhteistä- tuntuu, että olen ihan henkisesti yksin koko ajan kun mies ei juuri kommunikoi kanssani mitään. Paljon olisi vaikka edes ehdotus että jos mentäisiin tänään kävelylle.
Pelkään, että arjesta tulee juuri sellaaista, kun pelkäsin, että koko ajan tehtiin töitä eikä lapsellekaan jäänyt aikaa, sitten kun itsekin menen töihin. Miten muut pystyvät keskustelemaan lomista tai yhteisistä tekemisistä, mutta me ei? Jos ehdotan jotain, niin vastaus on, että aina on oltava töissä.
Kommentit (17)
No ei kuulosta normaalilta. Aika kuormittavaa joo sinulle jos ei saa toiseen mitään kontaktia. En osaa kyllä neuvoa miten asiat saisi toisin. Olet varmaan avautunut miehellesi asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan kuulu mennä noin.
Kuulostaa ihan kamalalta! Tee jotain, menee muuten ihan päin seiniä teillä kaikki.
Vaikuttaa siltä että olette kasvaneet eroon toisistanne, mieti haluatko jatkaa tuota suhdetta, jotta se alkaisi taas toimia niin molempien on nähtävä vaivaa sen eteen..
Minkälaista teillä sitten oli ennen lapsen syntymää? Ennen kun jäit kotiin? Samanlaista ehkä, mutta silloin asia ei häirinnyt kun itsekin olit väsynyt työpäivästä ja kaikista kontakteista/ vuorovaikutuksesta? Mies ei luultavasti osaa asettua sinun asemaasi. On ihan eri asia olla päivä töissä ihmisten ja virikkeiden parissa, tai olla päivä kotona keskustellen ainoastaan vauvan kanssa. Varsinkin kun nämä päivät vaan jatkuvat ja jatkuvat, samanlaisina päivä toisensa jälkeen. Puhu miehellesi. Vaikka väkisin. Kyllä hänen täytyy edes yrittää ymmärtää sinunkin näkökantaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sehän se pointti, että miksi työelämä saa torpata kaiken normaalin kanssa käymisen, kuten vaikka jos lapsella lääkäri niin tulee vastaus on töitä, siis miksi aikuinen ei jousta töistään vaan työt menevät perheen edelle? Ja mitä väliä on rahalla , jos ei tehdä mitään yhdessä, mihin sitä rahaa menisi.
Raadetaan vain pitkää päivää ja perhe on ihan toissijainen. Halusin vain tietää, onko tämä normaalia kaikilla, että kotona ei juuri kommunikoida ja mies vain viilettää töissä.
Tosi on, että ennen lasta sitä ei niin huomannut, kun itsekin teki töitä, mutta kyllä yhteisen ajan puutetta oli jo silloin.
Just tälläistahän se elämä sitten on! Joku tyhmä vielä,ihmettelee, miksi ei naiset halua tehdä lapsia, kun miehihiä ei siinä touhussa kiinnosta muu, kuin paneminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä viikonloput, voisiko niihin panostaa?
No, mitäs se sinun miehesi on sanonut kun olet tämän keskustelun hänen kanssaan käynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No että töissä on pakko käydä. No niin on, mutta kun on niin paljon kavereita ja muita, että viikonloput menevät vain heidän kanssaan. Tuntuu, että olen ihan kakkosvaihtoehto, ei ikinä ehdoteta illanviettoa kaksin, tai siis lapsen kanssa. Aina siihen on ängettävä joku kaveri, jos ei fyysisesti niin puhelimella ja ollaan nenä ruudussa koko ajan ja kun sanon jotain, mies hermostuu etteikö saa puhua jonkun kanssa. En ole kieltänyt näistä mitäään,eikä minulla ole vastaan nähdä kavereita, mutta huomaan, että kasvetaan henkisesti eroon, kun ei ole mitään yhteistä ajan vietettä, mistä voisi sitten keskustella. Se voisi olla retki johonkin lähelle, elokuva kotona ja hyvä ruoka vaikka , mutta edes joskus ilman sitä puhelinta.
Ei ole kiva yrittää keskustella jotain kun toinen tuijottaa ruutua .
Vierailija kirjoitti:
No että töissä on pakko käydä. No niin on, mutta kun on niin paljon kavereita ja muita, että viikonloput menevät vain heidän kanssaan. Tuntuu, että olen ihan kakkosvaihtoehto, ei ikinä ehdoteta illanviettoa kaksin, tai siis lapsen kanssa. Aina siihen on ängettävä joku kaveri, jos ei fyysisesti niin puhelimella ja ollaan nenä ruudussa koko ajan ja kun sanon jotain, mies hermostuu etteikö saa puhua jonkun kanssa. En ole kieltänyt näistä mitäään,eikä minulla ole vastaan nähdä kavereita, mutta huomaan, että kasvetaan henkisesti eroon, kun ei ole mitään yhteistä ajan vietettä, mistä voisi sitten keskustella. Se voisi olla retki johonkin lähelle, elokuva kotona ja hyvä ruoka vaikka , mutta edes joskus ilman sitä puhelinta.
Ei ole kiva yrittää keskustella jotain kun toinen tuijottaa ruutua .
Kuulostaa silta etta sun miesta ei kiinnosta perhe-elama eika lapsi. Jos kerran mieluummin viettaa aikaansa kavereittensa kanssa kuin teidan kanssanne. Luultavasti olette miehen mielesta tylsia.
Mista haluaisit keskustella miehen kanssa?
Sulla on nyt todella pienet ympyrat kun olet vaan kotona lapsen kanssa, joten keskustelunaiheetkin pyorivat helposti lapsessa ja perhe-elamassa, ellet aktiivisesti keksi jotain muuta jutun juurta. Ja se voi olla toiselle tylsaa (en sano etta on oikeutettua, etta se on tylsaa, totean vaan faktan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No että töissä on pakko käydä. No niin on, mutta kun on niin paljon kavereita ja muita, että viikonloput menevät vain heidän kanssaan. Tuntuu, että olen ihan kakkosvaihtoehto, ei ikinä ehdoteta illanviettoa kaksin, tai siis lapsen kanssa. Aina siihen on ängettävä joku kaveri, jos ei fyysisesti niin puhelimella ja ollaan nenä ruudussa koko ajan ja kun sanon jotain, mies hermostuu etteikö saa puhua jonkun kanssa. En ole kieltänyt näistä mitäään,eikä minulla ole vastaan nähdä kavereita, mutta huomaan, että kasvetaan henkisesti eroon, kun ei ole mitään yhteistä ajan vietettä, mistä voisi sitten keskustella. Se voisi olla retki johonkin lähelle, elokuva kotona ja hyvä ruoka vaikka , mutta edes joskus ilman sitä puhelinta.
Ei ole kiva yrittää keskustella jotain kun toinen tuijottaa ruutua .
Kuulostaa silta etta sun miesta ei kiinnosta perhe-elama eika lapsi. Jos kerran mieluummin viettaa aikaansa kavereittensa kanssa kuin teidan kanssanne. Luultavasti olette miehen mielesta tylsia.
Mista haluaisit keskustella miehen kanssa?
Sulla on nyt todella pienet ympyrat kun olet vaan kotona lapsen kanssa, joten keskustelunaiheetkin pyorivat helposti lapsessa ja perhe-elamassa, ellet aktiivisesti keksi jotain muuta jutun juurta. Ja se voi olla toiselle tylsaa (en sano etta on oikeutettua, etta se on tylsaa, totean vaan faktan).
Ei oo sitten miehestä tuohon kuvioon jos pitää teihin iittyviä juttuja tylsänä. Meillä on kolme lasta, pienin alle vuoden. Kyllä me puhutaan, paljon toki lapsista ja arjesta, mutta myös muusta. Haaveillaan, suunnitellaan ja ennen kaikkea nauretaan. Väsyneenä tosi huonotkin jutut kuulostaa hyviltä.
Mutta en kyllä montakaan päivää putkeen katselis jos miestä ei näyttäisi mun ja lasten jutut millään tavalla kiinnostavan.
Ja meillä ei siis vietetä pahemmin aikaa kännykän tai läppärin kanssa. Ehkä kannattaisi kokeilla. Laitteet pois vaikka viikoksi. Katsokaa mitä tapahtuu.
Herään joka aamu siihen ahdistavaan tunteeseen, että mies ei puhu minulle sanaakaan vaan alottaa aamun aina sanomalla, kuinka hänellä on paljon työjuttuja. Muilta pariskunnilta kuulen, kuinka joku käy töissä ja tulee sitte n kotiin ja lähdetään lomalle, tuntuu, että meillä kaikki lomatkin on työtä, kun mies puhuu jo ennen lomaa vaikka, että sitten palaa taas töihin.
Muut parit irrottautuvat työmoodista, mutta miehellä se on 24 h läsnä. Tuntuu, että jokainen sanakin mitä sanon, on virhe, että mist
ään ei saa keskustella edes rakentavasti, kun sitten kuulemma häiritsen miehen työntekoa.
En en
ää hahmota sellaista maailmaa, missä tehtäisiin jotain yhdessä, kun sitä ei ole.
Tuntuu, että kaikki muut ihmiset ovat tärkeämpiä töissä kuin me kotona. Ehkä mies ajattelee toimivansa oikein, mutta kun ei ole mit
ään normaalia jutustelua. niin ei se ihan oikein ole. Sitten kun työpäivä loppuu, hän kumpaantuu , kun on väsynyt työpäivästä!
Siis toimivatko kaikki miehet näin, että heihin ei saa mitään kontaktia työpäivän aikana?
Silloinhan koko elämä on mykkää, kun koko elämä on vain työpäiviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että minun on ulkoistettu miehen maailmasta ihan täysin, että ole vain jokin haamu, joka ei saa sanoa sanaakaan, ettei toinen pillastu. Jos yritän keskustella jostain tv-sarjasta , niin mies on mykkä, tai ylipäätään kaikesta mitä sanon.
Ei minusta ole oikein ignoorata toinen vain siksi, että on työpäivä. Miksi sitten muilla pareilla on puhetta, että mies hakee töistä ja sitten lähdetään johonkin.
Miksi mies ignooraa minut ja vauvan täysin?
Kuulostaa tutulta. Roikkuu kännykällä, pelaa,.. Minun ja vauvan seura kiinnostaa vähemmän ja omat menot enemmän. Välillä yksinäinen olo, onneksi vauva seurana. Ystäviä ei ole.
On ihan normaalia vaikka kumpikin olisi kotonakin. Onhan se kotona oleva puoliso tylsä ja töissä menee mehut kun joutuu olemaan sosiaalinen. Eipä parisuhteissa juuri olla missään tekemisissä ja puhuminen nyt on täysi harvinaisuus. Itse en enää suhdetta ota koska opin jo parisuhteissani puhumaan seinille. Jos jokin kriisikin tulee elämässä niin seinästä saa jopa tukea, toisin kuin kumppanista.
Kyllä se työelämä ajaa tuollaiseen.
Ehdota miehelle työttömyyttä tai odota että pääsee työttömäksi.
Sitten voi taas parantaa parisuhdetta. Ei nykyään työelämä oikein salli lapsiperhe-elämää. Kuormittaa liikaa.