Asumme tällä hetkellä kerrostalossa ja en suostu ottamaan

tänne kissaa enkä koiraa, olenko julma lastani 9v kohtaan? Minusta kissan pitää päästä ulos ja koirakaan ei oikein sovi tänne. Tykkään eläimistä mutta ajattelen nyt järjellä enkä tunteella. Ollaan jossakin vaiheessa muuttamassa niin sitten voidaan katsoa tilannetta uusiksi. Miten teillä muilla ja miten ootte pärjänneet kerrostalossa lemmikin kanssa?

Se tarvii valtavasti liikuntaa; pelkkä häkki ei sille riitä. Se saattaa jyrsiä seinät, lattian, huonekalut, viherkasvit (kaikki yksilöt eivät tietenkään tee niin) ja lisäksi osaa pissata metrin korkeuteen seinälle (kanin pissa on punaista).

Kanin tarvitsee päästä kaivamaan kuoppia ja sisällä tällaista on aika mahdotonta järjestää (tai sen PYSTYY järjestämään, mutta kaiveluharrastus pölyää ja levittää roskia).

Kaikki kanit eivät käy wc-astialla.

Lisäksi kanit eivät ole suloisesta ulkonäöstään huolimatta lapsille sopivia, sillä varsinkin naaraat puolustavat reviiriään ärhäkästi ja muutenkaan kani ei ole kovin helppo ja kiva pikku lemmikki.

vanhemmat on kuitenkin viime kädessä vastuussa noin nuoren lapsen lemmikistä, kannattaa ottaa pienempi ja lyhytikäisempi lemmikki. kannatan kyllä lemmikkieläimiä, mutta kerrostalossa varsinkin kannattaa rajoittaa valikoimaa...

Joskus vuoden vanhana (leikattu tyttökisa) aloitin ulkoiluttaa sitä, mutta eipä tämä kisuli halua ulkoilla. Ulosmenemisessä on jo ongelmia, ja ulkona vain seisoskelee eikä halua mennä minnekään. Erittäin tyytyväinen sisäkissa kuitenkin, leikkii ja on aktiivinen. En ole sitä mieltä, että kissan pitäisi päästä ulos. Olisin ainakin huolesta soikeana, tuleeko se takaisin, jos yksikseen liikuskelisi. Sillehän voi tapahtua mitä tahansa, ihmiset ovat pahoja, liikenne on vaarana jne.