Kulttuurierot Suomen sisäpuolella
Olen muuttanut Itä-Suomeen länsirannikolta ja uuden kumppanini kanssa on kehkeytynyt seuraavanlainen ongelma:
Todella monessa parisuhteen uudessa tilanteessa reagoimme, ajattelemme ja toimimme eri tavoin. En olisi uskonut, että vain 600km etäisyys voisi muuttaa koko kulttuuria näin pahasti. Ja vaikeinta on se, että vaikka toimin tilanteissa siten, miten olen länsirannikolla tottunut toimimaan, kumppanini suuttuu minulle tosissaan, koska olettaa että reagoin asioihin eri tavalla, koska olen idiootti enkä ajattele häntä yhtään.
Olemme tapelleet näiden tilanteiden johdosta lähes kymmeniä kertoja ja olemme lähes joka kerta päätyneet tilanteeseen, että joudumme toteamaan että se, mikä on täällä Itä-suomessa "normaalia", ei olekaan siellä, mistä minä olen kotoisin. Ja sama toisinpäin. Silti alkaa aidosti harmittamaan se, että jokaisessa uudessa tilanteessa kumppanini suuttuu minulle, koska en toimi siten, miten täälläpäin ihmiset normaalisti toimivat. Olen yrittänyt sanoa hänelle, että kun tulee sellainen olo, että hän loukkaantuu minun käytöksestäni, hän ensin kysyisi että miksi tein niin, koska 90% tilanteista on sellaisia, etten ole itse edes tajunnut, että sellainen käytös ei olekaan OK täällä päin Suomea. Silti uusissa tilanteissa edelleenkin lähtökohtaisesti kumppani suuttuu tulisesti, sen sijaan että yrittäisi edes miettiä, että johtuuko outo reaktioni asioihin "kulttuurierosta"
Onko vinkkejä, miten saisin kumppanini aidosti ymmärtämään, että en toimi hänen näkökulmastaan kuin idiootti, vaan siten, miten omalla kotiseudullani on aina toimittu ilman ongelmia. Vai onko tämän Turku-Savo -akselin kulttuurishokki vaan tuhoontuominnut suhteemme
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei muuta kirjoitti:
Ja sitten ihmetellään miksi monikulttuuriset liitot hajoavat jopa moninverroin useammin. Jä nämä on sentään samasta maasta.
Ja jos urpona pidetään alhaisen älykkyyden omaavaa niin niitähän maailmalla juuri riittääkin.
Kiitos kun toit tämän asiaan kuulumattoman kontribuutiosi tähän.
Jos täältä kotimaasta etsii alhaisen älykkyysosamäärän omaavia urpoja niin persuja kauemmaksi ei tarvitse lähteä.
Ole hyvä. Minusta nyt vaan on ilmiselvää, että kulttuurierot, jotka siis joku ihan muu toi esille, ovat jopa suuremmat jos siippa on jostain bongobongomaasta eikä Savosta.
Itse pidän tässä kiistassa turkulaisten puolta. Tulkoon sekin nyt tiedoksi.
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurioeron Länsi-Suomen ja Itä-Suomen välillä huomaa helposti ajamalla ns "Sinisen tien" poikki Suomen.
Ruotsinkielisellä länsirannikolla talot tien varrella ovat kuin satukirjasta: Hyvässä maalissa, pihanurmikot leikattu ja piha-aidat ja - portit nikkaritaidon mestarinäytteitä.
Vähän ennen Viitostien ylitystä näet ensimmäiset polkupyörän renkaat pihakoivun oksalle heitettynä, auton- ja moponromut pihoilla muovisten AIV-kanisterien seassa.
Tiedät: Nyt olet Itä-Suomessa! Jeee!
Tuo on muuten niin totta. Miksi itäsuomalaiset haalii romuja pihalleen? Ja miksei ne maalaa hilseileviä rakennuksiaan?
Hän voi vähän yrittää kusettaa sinua :D
Tai sinä meitä kun et edes esimerkkejä kertonut.
Provohan tämä. ap laittoi tulille ja sitten hävisi.
Asiallisimmat ihmiset tuntuvat olevan rannikolla, ihan Kotkasta Kemiin. Varmaan liittyy siihen että on pitänyt osata tulla toimeen kaikenlaisten tulijoiden kanssa. Siinä ei ole tilaa oman heimon 'erityispiirteille' kun ulkomaalainen on tullut tänne asti käydäkseen kauppaa. Joku voi tietenkin pitää tylynä sitä että sanoo asiat niin kuin ne ovat mutta kääntöpuolella on sitten se että siitä pidetään kiinni mitä sovitaan.
Vierailija kirjoitti:
... näet ensimmäiset polkupyörän renkaat pihakoivun oksalle heitettynä, auton- ja moponromut pihoilla muovisten AIV-kanisterien seassa.
Tiedät: Nyt olet Itä-Suomessa! Jeee!
Käytettyjen polkupyöränrenkaiden heittäminenpihakoivun oksille on vanha muinais-itäsuomalainen tapa. Sillä on pyritty varmistamaan hyvä pyöräilyonni seuraavalle vuodelle.
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurioeron Länsi-Suomen ja Itä-Suomen välillä huomaa helposti ajamalla ns "Sinisen tien" poikki Suomen.
Ruotsinkielisellä länsirannikolla talot tien varrella ovat kuin satukirjasta: Hyvässä maalissa, pihanurmikot leikattu ja piha-aidat ja - portit nikkaritaidon mestarinäytteitä.
Vähän ennen Viitostien ylitystä näet ensimmäiset polkupyörän renkaat pihakoivun oksalle heitettynä, auton- ja moponromut pihoilla muovisten AIV-kanisterien seassa.
Tiedät: Nyt olet Itä-Suomessa! Jeee!
Idässä on myös enemmän lyhyempää ja leveämpää ihmistä ns. persjalkaisuutta. Turussa taas maan pitkäraajaisimmat ja muutenkin pisimmät ja hoikimmat. Kasvonpiirteissäkin on eroa.
Eiköhän tämä kerro aika paljon näistä Itä-Suomen ihmeistä:
Porilaisen lihakauppiaan outo korostus sai savolaiset soittelemaan poliisille - ”Ei ollut ensimmäinen kerta”
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2e7c0721-c42f-4977-89bc-13433eaa1fb5
Vierailija kirjoitti:
Nämä kulttuurierot on monesti sellaisia pieniä asioita, joita itse ei edes tajua ennenkuin niihin oikeasti törmää.
Hyvä esimerkki on, että jos menet kylään niin vietkö omat lakanat mukanasi?
Tämä tapa jakaa Suomen itä-länsi suunnassa. Toki on yksittäisiä perheitä/sukuja joissa, tehdään eri tavalla kuin omalla alueella yleensä, mutta jotkin tavat ovat voimakkaammin esillä eri aluilla.
En ymmärrä miten toisten tavoista voi niin loukkaantua. Yleensä sen verran osataan antaa tilaa ja tajutaan ettei kaikki ole samanlaisia. Itse olen hämäläinen, enkä edes yritä puhua karjalais seurassa. Tämä on tosi. Kukaan ei vaadi minua siitä tilille, enkä loukkaantui, koska en saa suunvuoroa. Ei kukaan muukaan saa, vaan kaikki karjalaiset ottavat sen vuoron ja usein päällekkäin. En ole kyllä koskaan tullut ajatelleeksi miten karjalaiset kokevat hämäläisen ympäristön. Mutta miten jotkut pikkutavat voivat vaikuttaa niin paljon? Toista pidetään "tyhmänä", kun hän tekee asiat eri tavalla? Se ei ole tuossa mittakaavassa kulttuuria.
Mielenkiintoista olisi kuulla lisää näistä kulttuurieroista.
Munkin mielestä niitä nimittäin kyllä on. Olen juuriltani hämäläinen/länsisuomalainen ja kyllä koen karjalaiset ahdistaviksi utelijoiksi. Samoin minun näkökulmastani he ovat myös erikoisen herkkänahkaisia eivätkä kestä itseensä kohdistuvaa leikkiemielistä piikittelyä yhtään.
En ehkä nuorempana olisi uskonut, että Suomessa olisi erityisiä alueiden välisiä eroja ihmisten luonteessa ja käytöksessä. Mutta kyllä niitä vaan on näin elämisen myötä eteen tullut.
Joo kyllä näitä kulttuurieroja on. Itse olen Turusta syntyjäni ja ollut tekemisissä muualta päin tulleiden kanssa myös. Havaittuja eroja:
- Idempänä harrastetaan kummallista vieraille ihmisille ilman asiaakin puhumista, joka näin turkulaisen mielestä on toisen häirintää.
- Jossain odotetaan tuotavan lakanat vieraisille tultaessa. Itselleni täysin käsittämätöntä oli alkuun, minusta kuuluu perus vieraanvaraisuuteen että vieraan ei tarvi tuoda kuin hammasharja + muut henk. koht jutut.
- Kursailu kahvipöydässä oli minulle täysin vieras ilmiö ennen kuin tutustuin itäsuomalaiseen mieheni sukuun. Ihmettelin että mikä niitä vaivaa, mitä nynnimistä tämä on. Vasta myöhemmin kuulin että se on ihan perinteinen tapa.
- Vieras on myös itäsuomalainen tapa olla puhumatta asioista suoraan. Kierretään kuin kissa kuumaa puuroa jotain vähän arkaa aihetta mikä pitäisi käsitellä. Ja sitten kun länsisuomalaisena paukautan suoraan, ajatellen että pakkohan se on kumminkin hoitaa joten mitä tässä viivytellä, järkytytään ja suututaan.
- Lahjojen vähättelytapa. Meilläpäin jos vieras tuo tuliaislahjoja, sanotaan kiitos ja vähän ihastellaan lahjaa. Mutta idässä kauhea teatraalinen voivottelu kuinka "ei siun ois tarvinnu" ja sanominen että ei voi edes ottaa tällaista lahjaa. Aina mieli tekisi sanoa että ei sitten, jos ei kerran kelpaa, kun ei jaksaisi sitä typerää ja turhaa showta. Ja siis niitä lahjoja oikeasti odotetaan ja loukkaannutaan jos ei tuo mitään, vaikka sitten vedetäänkin tuo ettei olisi tarvinnut show.
Mulla ei muuta kirjoitti:
Ja sitten ihmetellään miksi monikulttuuriset liitot hajoavat jopa moninverroin useammin. Jä nämä on sentään samasta maasta.
Ja jos urpona pidetään alhaisen älykkyyden omaavaa niin niitähän maailmalla juuri riittääkin.
Itseasiassa mulla oli enemman kommunikaatiovaikeuksia mun savolaisen eksan kuin mun iranilaisen nyksan kanssa. :D
Savolaisten kanssa kun vastuu on kuulijalla. ;)
Ei mutta vakavasti - yleensa tuommoiset ns. mikroerot kulttuurien valilla ovat paljon vaikeampia sulattaa; kun on tavallaan oletettu etta kulttuurit ovat samanlaiset niin sitten ne pienemmatkin erot v*tuttavat ihan sikana.
Kun taas tosi erilaisten kulttuurien yhteentormayksessa naita eroja osataan odottaa jo, ja niihin suhtaudutaan siksi armollisemmin.
T: seka Alankomaissa etta Lahi-idassa asunut, kummassa luulette etta meni enemman herne nenaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pähkinälinnan rauhan raja... toisella puolella sivistys ja toisella puolelle kehittyi jotain ihan muuta
Niinpä... itäpuolella säilyi vanha suomalainen kulttuuri, lännestä se hävitettiin ja väitettiin että metsäläissuomalaisilla ei koskaan sellaista ollutkaan.
kulttuurierot olivat olemassa jo esihistoriallisella ajalla. Yhtä suomalaista kulttuuria ei koskaan ole ollut olemassakaan - paitsi 1800-luvun nationalistien kuvitelmissa.
Turusta minäkin enkä voisi ikinä kuvitellakaan muuttavani Itä-Suomeen. En jaksa yhtään sitä takakireää, mutta ah niin leppoisan lupsakkaa murretta. Pätee myös ihmisiin siellä.
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä näitä kulttuurieroja on. Itse olen Turusta syntyjäni ja ollut tekemisissä muualta päin tulleiden kanssa myös. Havaittuja eroja:
- Idempänä harrastetaan kummallista vieraille ihmisille ilman asiaakin puhumista, joka näin turkulaisen mielestä on toisen häirintää.
- Jossain odotetaan tuotavan lakanat vieraisille tultaessa. Itselleni täysin käsittämätöntä oli alkuun, minusta kuuluu perus vieraanvaraisuuteen että vieraan ei tarvi tuoda kuin hammasharja + muut henk. koht jutut.
- Kursailu kahvipöydässä oli minulle täysin vieras ilmiö ennen kuin tutustuin itäsuomalaiseen mieheni sukuun. Ihmettelin että mikä niitä vaivaa, mitä nynnimistä tämä on. Vasta myöhemmin kuulin että se on ihan perinteinen tapa.
- Vieras on myös itäsuomalainen tapa olla puhumatta asioista suoraan. Kierretään kuin kissa kuumaa puuroa jotain vähän arkaa aihetta mikä pitäisi käsitellä. Ja sitten kun länsisuomalaisena paukautan suoraan, ajatellen että pakkohan se on kumminkin hoitaa joten mitä tässä viivytellä, järkytytään ja suututaan.
- Lahjojen vähättelytapa. Meilläpäin jos vieras tuo tuliaislahjoja, sanotaan kiitos ja vähän ihastellaan lahjaa. Mutta idässä kauhea teatraalinen voivottelu kuinka "ei siun ois tarvinnu" ja sanominen että ei voi edes ottaa tällaista lahjaa. Aina mieli tekisi sanoa että ei sitten, jos ei kerran kelpaa, kun ei jaksaisi sitä typerää ja turhaa showta. Ja siis niitä lahjoja oikeasti odotetaan ja loukkaannutaan jos ei tuo mitään, vaikka sitten vedetäänkin tuo ettei olisi tarvinnut show.
:D Mulla on kanssa aidin puolen suku Ita-Suomesta ja etta tuo vahattely valilla ottaa aivoon! :D
Kahvipoytaan ei voi menna ennen kuin on kutsuttu sata kertaa.
Kakkaroita on sen sata sorttia, kaikkea on pakko maistaa mutta jos erehtyy kehumaan niin reaktio on "no hyva etta sita voi syoda ennen kuin selekaansa ottaa" tai parhaimmassa tapauksessa vahatellaan jo ennen maistamista: "mina nyt vaan akkia leivoin mita kaapissa oli" (totuus: metsastetty jotain sahramia monta paivaa ja vaannetty marenkia intopiukeena) ja "vaikka en mina nyt niin kummoinen kokki ole" tai "lassahtikohan se kakku nyt vahan". Sitten pitaa suu messingilla kehua kaikkea sata kertaa ja jos ei ota lisaa niin se oli automaattisesti pahaa. Tai jos kehuu vaan kerran niin "ei kai se sitten niin erikoista ollut kun eivat VIERAAT (= sina) enempaa kehuneet".
Ja voi jumala jos kysyt etta joko keitettaisi kahvia. "Ei minun takia tarvi, no jos nyt itselle keitat niin voin ottaa puoli kuppia." Tama, vaikka tyyppi on alunperin kutsuttu nimenomaan kahville.
Samaa sarjaa: "ei minun takia tarvi sankya alkaa petaamaan, otin itse joogamaton mukaan ja voin ihan hyvin nukkua tuolla eteisen lattialla, turha liata minun takia lakanoita".
Joulusta ja eritoten ruuista ja lahjojen jakamisesta en ala edes puhumaan. Mainittakoon kuitenkin sen verran, etta jokavuotinen "ei kait siella paljon mitaan ole taaskaan" kun lahjat ei edes mahdu kuusen alle ja niihin on palanut satoja euroja, on jo perinne.
Terveisia aidille vaan :D
Pakko nyt kuitenkin lisata, etta ei se iranilainen vierailuperinnekaan ole ehka ihan optimaalisin.
Viimeksi tuli avomiehen kaveri kylaan, mies oli kutsuessaan sanonut etta voi jaada yoksi kun tulee kuitenkin pitkan matkan takaa.
No, syotettiin ja juotettiin tyyppi, oltiin pedattu vierashuoneeseen peti ja puhdas aamutakki ja pyyhe, ja huolehdittu etta on vahan fiinimpi aamiainen.
Meilla oli ajatuksena etta lahtee sitten aamiaisen jalkeen. Vaan kuinkas kavikaan...jai notkumaan lounasaikaan asti ja ajateltiin etta lahtee sitten lounaan jalkeen.
Mutta ei, lounaan jalkeen tyyppi ilmoittaa etta menee NUKKUMAAN PAIVAUNET :D
Tassa vaiheessa suhteen suomalaisella osapuolella alkoi vahan kuumotella etta jaiko se tanne asumaan, joten ystavallinen kehotus miehelle etta voisiko tiedustella etta koska tyyppi aikoo lahtea, kun muuten pitaa menna ruokakauppaan tai hakea pizzaa etta riittaa ruoka kaikille. Kuulemma olisi epakohteliasta kysya, ja niin me (=MINA) siina jannitettiin etta kauanko tyyppi viela aikoo viipya.
No, nokosten jalkeen halusi katsoa viela Netflixia, tuossa vaiheessa aloin tekemaan omia hommia ja lopulta vetaydyin makuuhuoneeseen lukemaan kirjaa flunssaa valitellen (mulla kylla oli oikeastikin flunssa). Kylla se sitten jossain vaiheessa tajusi lahtea kun ei ruokaakaan ollut enaa tarjolla.
"Samaa sarjaa: "ei minun takia tarvi sankya alkaa petaamaan, otin itse joogamaton mukaan ja voin ihan hyvin nukkua tuolla eteisen lattialla, turha liata minun takia lakanoita". "
- Ai hitto repeilin näille :D
Olen Etelä-Pohjanmaalta ja ei ole kyllä koskaan yövierailulle mennessä tullut mieleen omia lakanoita tai pyyhkeitä mukaan raahata. Ja ihmettelisin, jos joku meille tullessa niin tekisi. Löytyy kyllä vieraslakanoita, pyyhkeitä jne.
Tuo kursailu kahvipöydässä on myös huvittava. Nykyisessä työpaikassa olen tähänkin tutustunut, vaikka ihan Pohjanmaalla ollaan ja pohjalaiset sukujuuret kaikilla. Kahvitauolle saa kahvinkeittäjä pyydellä useampaan kertaan, niin kuin seinille huutelisi. Pullat ym. mätänee pöytään kun kukaan ei kehtaa ottaa muuten kuin hirveän painostuksen jälkeen (paitsi minä :D).
Noh, mistähän ne viimeisimmän Nato-gallupin 64% natovastustajaa löytyvät?
Itä-Suomesta. Lähinnä rajaa.
Miksi? Koska eivät halua enää sotaa uudestaan alueelleen.
Helppo se on Turussa tai Vaasassa kannattaa Natoa, kun vihulainen ei ole 10 km päässä kodista.
Menipä taas räksyttämiseksi, kuinkas muutenkaan. Olisikohan näistä ihan mahdotonta puhua toisia haukkumatta.. Totta on että läntisen ja itäisen ihmisen on vaikea olla suhteessa, niin ovat erilaisia. Ja turha ruveta toista siitä syyttelemään kun kumpikin on tottunut erilaiseen tapaan elää ja ajatella.
Ei sitä alun huumassa uskoisi kun toisen tavat tuntuvat vielä mukavan erilaisilta ja eksoottisilta.
Onnistuneita liittojakin tietysti löytyy, mutta olipa tässä yksi takavuosien julkkisliittokin joka toisen osapuolen mukaan kaatui heimollisiin eroavaisuuksiin.
Sivistynyt kirjoittaisi Pähkinäsaaren rauhasta.
TIRSK!