Muita joilla ikävä aikuisia lapsiaan, kun ei enää yhdessä asuta. Miten tähän tottuu?

Samaa ihmettelen.... minulla 18- ja 20-vuotiaat asuvat vielä kotona, mutta pelottaa se lähitulevaisuuden päivä, kun tuo vanhempi tuosta lähtee opiskelemaan. Toki se on hyvä ja asiaankuluuva juttu, en minä tätä sillä sano.... vaan että on siinä totuttelemista. Nyt nuo ovat hauskimmassa iässä: fiksuja, hauskoja, huumorintajuisia.

Kyllä siihen tottuu ja huomaa, että mikä ihana rauha, kun saa vaan olla. Ja tehdä mitä haluaa.