Miksi niin monet juuri vauvan saaneet parit eroavat?

Ehkkä he eivät ymmärrä sitä faktaa siiinä kun he lepertelevät vauvallle niin ehkä vauva vain suhtauutuu siiihen että haistakaaa nyt vttu ääääää!

Minulla on mies, jolla on lapsi kahden eri naisen kanssa. Hän on molemmista tehnyt eroa, kun lapsi on ollut reilun vuoden.

Mies on yrittäjänä kova tekemään töitä ja tekee siis pitkää päivää. Tämä kuultaa molempien eksien puheissa, kun mies on eroista kertonut. Varsinkin Ensimmäinen vaimo oli mustasukkainen, kun mies oli poissa.

Tiedän myös, että molemmissa suhteissa riideltiin kotitöistä. Naiset ovat olleet tosi siistejä (ei vain miehen mukaan, mutta lapsienkin mukaan), ja mies nyt ennemmin makaa sohvalla.

Minua ei tämä haittaa, että hän on suht paljon poissa. Meillä ei nyt ole yhteisiä lapsia, mutta introverttina otan mielelläni aikaa itselleni.

Minä teen meillä enemmän kotitöitä, mutta katson, että minun pitääkin: ne ovat minun lapsiani täällä, jotka sotkevat. Mies ei itse sotke.

Taustaksi tieto, että me tapasimme 45-vuotiaina, ja olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta. Voin siis aika varmasti sanoa, ettei miehessä ole muuta ”vikaa”, miksi parisuhteet eivät ole hänen vuokseen onnistuneet.

Mitäpä jos kysyisit ihan tarkoittamiltasi ihmisiltä HEIDÄN kokemuksiaan etkä huutelisi täällä "kokemuksia"?

Vierailija kirjoitti:

Meillä vauvan syntymän aikoihin tuli luottamuspula. Ei olla vielä erottu mutta kyllä huomaan miettiväni sitä joka päivä, varmaan vähäiset unet ei auta asiaa yhtään. Tämä ongelma on kaiken lisäksi ihan tyhmä: kerroin heti seurustelun aluksi etten halua naimisiin tai tehdä lasta tupakoivan ihmisen kanssa. Mies sitten lopetti tupakoinnin. Raskausaikana jäi kuitenkin monta kertaa kiinni mutta aina puhui itsensä ulos tilanteesta niin että jo kuvittelin näkeväni harhoja jne. Lopulta kun ei valheet menneet läpi sanoi että on pakko polttaa kun on tällänen parisuhde, itse luulin että meillä meni hyvin. Enää ei edes se tupakointi niin haittaa mutta pitkäjänteinen valehtelu ja kiinnijäädessäänkään ei voinut tunnustaa vaan sai minut tuntemaan itseni ihan hulluksi epäilijäksi.. sinänsä niin pieni asia, en tiedä vaikuttaako hormonit vai mikä mua vaivaa mutta tää asia häiritsee niin paljon.

Just. Ja tupakoinnin takia on oikeus rikkoa lasten koti???

Ero tulee helposti tuossa vaiheessa myös siksi, että itsekeskeinen mies ei kestä sitä, että ei saa seksiä. Sellainen mies joutaa lähteäkin, kun ei ymmärrä millaista naisen elämä on vaikean raskauden ja koliikkivauvan kanssa.

Eroillahan on varmaan syitä monia. Mutta kun katsoo kuinka nopeasti seurustelun alettua ollaan jo raskaana. Mennään yhteen jooa naimisiin. Sitten lapsi syntyykin ja oikeasti sitä kumppania ei tunneta. On ehkä ollut kuvitelmissa kuinka ihanaa on perheonni minkä lapsi kruunaa. Suurin osa näistä eronneista on mielestäni juurikin näitä kiirehtijöitä. Ei mietitä kaikki pitää saada heti. Sitten iskeekin todellisuus ettei asiat olekkaan niinkuin kuviteltiin ja erotaan. Näin se suurimmassa osassa eroon johtaneissa suhteissa vaan menee.

...ja lisäyksenä edelliseen, mies ei ymmärrä sitä, miltä tuntuu elää revenneen alapään kanssa ja samalla huolehtia vauvasta ja siitä isästä, joka ei ota tilanteesta vastuuta. Onneksi on myös hyviä isejä!

Vierailija kirjoitti:

Lapsrn hankintaan ajaudutaan yleensä naisen hormonien vetämänä, mies antaa periksi. Sitten nainen pöyristyy, kun miehellä ei olekaan valtavaa hoivaviettiä ja motivaatiota keskittyä vauvaan.

Tämä. Erottuani juuri vaimostani ja lasteni äidistä ihmettelin yhdenlaisen ”purkukeskustelumme” yhteydessä, miksi hän ne lapset niin vimmatusti halusi ylipäänsä ja juuri kanssani ja siihen hankalaan aikaan, vaikka ei minua lopulta erityisesti arvostanut ja rakastanut ja kun lapsiperhearki sitten vielä erityisesti hänelle oli se kamelin selän katkaissut korsi. Vastaus oli ihan suoraan biologinen kello ja hormonien tuottama valtava vimma, vauvakuume, joka ohitti kaiken muun päätöksenteon ja jota mies ei voi edes ymmärtää. Jaa. Vähän vaan huijauksen makua. Minä kuitenkin rakastin ja ryhdyin siksi hankkeeseen.

Ihmisillä on nykyään niin isot odotukset parisuhteelle ja perhe-elämälle. Tavallinen arki ei enää kelpaa. Pitää olla ura ja hieno omakotitalo, ulkomaan matkat ja kalliit harrastukset. Kaikki on onnellista ja kaunista. Todellisuudessa se tavallinen arki koostuu tavallisista asioista ja se onni pitää löytää sieltä. Se pettymys omaa elämään kohtaan puretaan sitten kumppanille ja ajatellaan vain minä minä ja minun tarpeeni.

Koska silloin on parisuhde koetuksella. Mä erosin lapsen isästä vauvan ollessa 5kk. Oltiin seurusteltu 4,5 vuotta. Mies muuttui ihan täysin lapsen syntymän jälkeen, mut leikattiin hätäsektiolla ja olin todella heikossa kunnossa, joten olisin tarvinnut paljon apua. Mies kuitenkin oli poissa kotoa aamusta iltaan, ei suostunut edes perhehuoneeseen ja vittuili mulle sairaalasta päästyäni sekä käyttäytyi todella ilkeästi. Sitten selvisi, että sillä oli toinen ja oli pettänyt mua jo silloin kun olin synnärillä. Mä muutin pois vauvan kanssa, olin silloin vielä aika nuori, 20v. Nyt poika on jo 5v. eikä enää muista isäänsä. Mä pääsin opiskelemaan yliopistoon Helsinkiin ja muutin siis toiselle puolen suomea lapsen kanssa. Kaikki tekee virheitä, mä en tajunnut ajoissa millainen mätä se mies oli.

Mies halusi lapsen. Minulla oli lapsi jo entuudestaan. Ennen raskautta puhuttiin pitkään ja hartaasti ja sovittiin miten arki tulee järjestettyä mahdollisen vauvan kanssa. Sain varmuuden, että minä en ole ainoa joka joustaa vaan vastuu jaetaan. Noh, eihän se vastuunjako sitten miehestä niin kivaa ollutkaan kun vauva syntyi eli hän lipesi ties mistä sovituista asioista ja mistään ei voinut myöskään keskustella ja sopia uudestaan. Vaan hän tekee jos huvittaa mitä huvittaa ja minä kannan vastuun. Luottamus meni.

Vaimosta on lasten myötä kuoriutunut esiin sellaisia piirteitä, jotka vaatisivat hoitoa.

Enpä tutustuttaessa arvannut kysyä, onko psyykepuoli täysin terve. Näytti terveeltä.

Että kyllä te naisetkin osaatte.

T:Mies

Karu juttu on se, että jos on tietyssä iässä ja jos lapsen tai useampia haluaa, pitää tyytyä siihen, mitä on tarjolla, ja nopeasti. Siitä taas, mitä on tarjolla, ei välttämättä ole pidemmän päälle itselle hyväksi parisuhteeksi mutta lapsen isäksi kyllä. Tiedän, että mahdollisen tulevan lapseni isä ei ole mulle kovin sopiva elämänkumppani (ja tiedän että asia on aika lailla näin myös hänen puoleltaan), mutta eipä tässä oikein ole aikaa muita etsiä. Ollaan kuitenkin sen tyyppisiä ihmisiä että tuskin muuttaisimme erilleen ennen kuin lapsi on selvästi isompi. Aina voi asua kämppiksinä ja vanhempina jos oikea parisuhde ei enää toimi.

Varmaan moni tuomitsee, mutta hei jos suomi tarvitsee lisää lapsia niin ei voi mielestäni vaatia vielä sitäkin, että niitä tehdään vain jonkun suuren rakkauden kanssa tai pitää pysyä väkisin yhdessä pyhänä ydinperheenä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mies, jolla on lapsi kahden eri naisen kanssa. Hän on molemmista tehnyt eroa, kun lapsi on ollut reilun vuoden.

Mies on yrittäjänä kova tekemään töitä ja tekee siis pitkää päivää. Tämä kuultaa molempien eksien puheissa, kun mies on eroista kertonut. Varsinkin Ensimmäinen vaimo oli mustasukkainen, kun mies oli poissa.

Tiedän myös, että molemmissa suhteissa riideltiin kotitöistä. Naiset ovat olleet tosi siistejä (ei vain miehen mukaan, mutta lapsienkin mukaan), ja mies nyt ennemmin makaa sohvalla.

Minua ei tämä haittaa, että hän on suht paljon poissa. Meillä ei nyt ole yhteisiä lapsia, mutta introverttina otan mielelläni aikaa itselleni.

Minä teen meillä enemmän kotitöitä, mutta katson, että minun pitääkin: ne ovat minun lapsiani täällä, jotka sotkevat. Mies ei itse sotke.

Taustaksi tieto, että me tapasimme 45-vuotiaina, ja olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta. Voin siis aika varmasti sanoa, ettei miehessä ole muuta ”vikaa”, miksi parisuhteet eivät ole hänen vuokseen onnistuneet.

Kiva, että mies löysi viimein rauhallisen makoilupaikan, missä huolto pelaa :D.

Ja vauva-arjesta ei ole enää pelkoa.

Muutama syy:

1) Suhde on yleensä kestänyt jo useamman vuoden, ja samaan aikaan vauvan kanssa tulee luonnollinen tasaantumisvaihe suhteeseen, jossa ei ole enää alkuaikojen huumaa ja rakastumista. Ero voisi tulla ilman vauvaakin. Joka tapauksessa suhde "tylsistyy".

2) Vauva vaatii tosi paljon. Ei ole enää aikaa niin paljon toiselle.

3) Vauva tuo mukanaan väsymistä ja univelkaa ja väsyneenä tulee helpommin riitoja.

4) Vauvan tuloon ei ole osattu asennoitua oikein. Vauva ei tuo onnea ja tyytyväisyyttä mukanaan, vaan kaikki elämän ja suhteen ongelmat ovat entisellään.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri just eilen pohti mulle, että on päättänyt erota, mutta haluaa ensin tehdä vielä aviomiehensä kanssa lapsen. Syynä siis se, että mies on varmaan ihan hyvä isä ja muuten lapsi voi jäädä tekemättä.

Sanoin, että ei ole mielestäni reilua jos mies ei ole tilanteesta tietoinen, mutta tuskinpa mielipiteeni vaikuttaa.. :(

Että taas tällainen tapaus, joka oiken huutaa että pitää ottaa nippusiteet ja ruoska käyttöön.....

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mies, jolla on lapsi kahden eri naisen kanssa. Hän on molemmista tehnyt eroa, kun lapsi on ollut reilun vuoden.

Mies on yrittäjänä kova tekemään töitä ja tekee siis pitkää päivää. Tämä kuultaa molempien eksien puheissa, kun mies on eroista kertonut. Varsinkin Ensimmäinen vaimo oli mustasukkainen, kun mies oli poissa.

Tiedän myös, että molemmissa suhteissa riideltiin kotitöistä. Naiset ovat olleet tosi siistejä (ei vain miehen mukaan, mutta lapsienkin mukaan), ja mies nyt ennemmin makaa sohvalla.

Minua ei tämä haittaa, että hän on suht paljon poissa. Meillä ei nyt ole yhteisiä lapsia, mutta introverttina otan mielelläni aikaa itselleni.

Minä teen meillä enemmän kotitöitä, mutta katson, että minun pitääkin: ne ovat minun lapsiani täällä, jotka sotkevat. Mies ei itse sotke.

Taustaksi tieto, että me tapasimme 45-vuotiaina, ja olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta. Voin siis aika varmasti sanoa, ettei miehessä ole muuta ”vikaa”, miksi parisuhteet eivät ole hänen vuokseen onnistuneet.

Juu, mies on koko ajan poissa kotoa ja silloin harvoin kun on, makaa sohvalla.

Toivottavasti on kotitöiden sijasta tehnyt rahaa, mutta eihän sekään rakkautta tuo tai ylläpidä.

Ei niillä rahoilla kehtaisi lastenhoitajaakaan palkata.

Nainen tekee miehen kanssa lapsen ja eroaa koska silloin mies on varma elättäjä koska se joutuu maksamaan elatusmaksuja.

Mies ei ole mitenkään velvollinen hoitamaan vauvaa.eihän yh.tkaan niin tee.

Vierailija kirjoitti:

Minä petyin mieheen ihan suunnattomasti lapsen saamisen jälkeen. Lapsi oli yhdessä tehty mutta yhtäkkiä mies ei halunnutkaan kantaa vastuuta, täysin huolimatta minun voinnistani kaatoi kaiken minun niskaani. Miten tuollaisesta voi päästä yli kun tiukalla hetkellä sinun ”kalliosi” pettää sinut niin täysin?

Samoin. Ja sama jatkuu nyt eron jälkeen. Minä kannan kaikesta päävastuun ja joustan (en exän takia, vaan lasten takia), ja silti ex-mies jaksaa rutista kuinka hänellä on niiiin rankkaa ja miksi minä en voi joustaa ja asenne on muutenkin aina hänen puoleltaan se "onks pakko". 

Kyllä itsekkin mietin miksi olen hänen kanssaan lapset joskus tehnyt. Mutta kyllä se fakta vain on että ex ihan itse PÄÄTTI vuosien edetessä vetäytyä siitä perhe-elämästä, ja hän itse päätti sysätä vastuun minun niskaani ja olla välittämättä minun jaksamisestani. Ei minulla ollut tai edes olisi voinut olla mitään kristallipalloa, josta olisin voinut ennustaa että siitä kiltistä ja huomaavaisesta miehestä tulee ihan totaalip*ska aviomies ja aika semip*ska isä.