Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuvittele paluu ajassa taaksepäin lapsuuteen, mitä tekisit toisin?
04.02.2020 |
Eli mitkä virheet välttäisit, mitä neuvoja olisit kuunnellut jne.
Voin aloittaa. En olisi ikinä värjännyt omaa, todella paksua ja todella kirkasta puhtaan blondia tukkaani ikinä. Nyt kärsin kovasti, kun värjäsin tummaksi joskus ja paluu takaisin vaaleaan kulutti hiuksia pahasti, oheni ja tuli huonokuntoiseksi. Myöskään ei näytä samalta enää vaan oma tyvikasvu näyttää tummalta. :( En enää saa omaa väriäni takaisin vaan pitää tyytyä vähän maantienharmaaseen blondiin, joka sopii tyvikasvuuni. Olisi pitänyt kuunnella äitiä ja muita jotka sano että tuun katumaan, näin upea kirkas blondi on harvinaisuus eikä mulle koskaan tuu sopimaan mikään muu väri kasvonpiirteideni ja vaaleiden kulmakarvojen ja vaaleiden ripsien takia. Nyt sitten kärsitään ohentuneella tukalla ja tyvikasvulla. Jos en olisi näin tyhmä ollut, niin mulla olisi nyt unelmieni pitkät paksut vaaleat hiukset.
En olisi koskaan ottanut lävistyksiä enkä edes perus korvakoruja. Kaikki muut palautuneet ennalleen paitsi keloidit (kovat isot patit) korvalehdissä korvakorujen reikien takia. Mulla siis paha keloiditaipumus. Ja ne kun kerran tulee niin todella hankala päästä eroon. Nyt sitten kärsin rumilla pattikorvilla joita häpeissäni peitän hiuksilla aina.
Olisin vaatinut hammasrautoja ja käynyt useammin hammaslääkärissä. Ei huvita alkaa maksamaan hampaiden oikomista näin aikuisena enää.
Olisin käynyt lukion loppuun. Koulukirjat olisi maksettu ja koulumatka lyhyt. Oma laiskuus ja kapina vaan esti. Nyt nuorena aikuisena tekisi kovasti mieli opiskella tiettyä unelmieni alaa ja helpottaisi älyttömästi jos lukio olisi käyty kunnolla. Nyt aikuisena vaan on todella nihkeää alkaa opiskelemaan enää jotain lukiota.
En olisi alistunut sairaaseen väkivaltaiseen hyväksikäyttösuhteeseen ja jäänyt siihen ja nyt traumoista ja painajaisista kärsin edelleen.
En olisi muuttanut nuorena kauas pois perheen luota ja liikkunut väärissä porukoissa ja aiheuttanut hallaa omalle maineelleni.
Siinä muutama.. Joo ehkä olen pinnallinen, mutta ulkonäkö on mulle tärkeää ja varsinkin siis kun itsetunto aivan nollissa muutenkin ja mielestäni ainoa hyvä puoli ulkonäössäni on/oli paksut upeat hiukset, niin kun nekin on pilattu niin tuntuu ettei enää mitään "hyvää" jäljellä.
Älyttömän monta virhettä tehty ja ehkä henkisesti kamalin on tuo sairas parisuhde joka jätti kipeät arvet jotka vaikuttaa nykyäänkin elämääni ja parisuhteisiini (vaikkei toisen teoista voi itseään syyttää).
Mitäs muut? Mitä tekisitte toisin jos pääsisitte ajassa taaksepäin? Ei veetuilua kiitos.
Kommentit (31)
En olisi ollut niin hemmetin kiltti. Olisin voinut ryssiä ja koheltaa edes pari kertaa oikein kunnolla. Tällä iällä ei enää kehtaa.
En olisi uskonut kaikkea mitä vanhemmat sanovat.
Olisin voinut keskittyä vähän vähemmän opiskeluun ja enemmän ihmissuhteisiin ja kunnon ylläpitämiseen. Nyt vuosikymmenten jälkeen huomaa, että näillä on onnellisuuden kannalta lopulta suurempi merkitys kuin akateemisella menestyksellä (ei onneksi ole myöhäistä vieläkään).
Olisin opetellut meikkaamaan ja muutenkin tajunnut arvostaa ulkonäköäni silloin kun olin parhaimmillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin käyttänyt kaikki säästöni ja ostanut 1995 niin monta Nokian ja Telen osaketta kuin olisin saanut.
Ei käytännössä kellään säily se "puhtaanblondi" lapsuusajan hiusväri. Itselläni tummui vähän alta kolmikymppisenä kuten äidillänikin, tyttärellä jo teininä. Kukaan meistä ei ole värjännyt hiuksiaan.
Kertoisin vanhemmilleni ja opettajalle, että minua kiusataan koulussa. Tekisin itselleni selväksi, että minussa ei ole vikaa vaan kiusaajissa. Oikeasti en edes pysty kuvittelemaan, että lapsena olisin kertonut kellekään, edes vanhemmilleni. Olin niin ujo ja häpeissäni, vaikka en itse mitään pahaa tehnyt. Eräänlainen metoo-tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hiuksiin tulee, voit lopettaa murehtimiseen. Mikään käsittely ei pysyvästi muuta niiden väriä ja paksuutta. Aika muuttaa.
Kyllä vaalennusprosessi tummasta vaaleaan tiputti paljon hiuksia jälkikäteen ja on näyttävästi ohuemmat. Ei onneksi katkennut vaalennuksen takia, mutta kuivia latvoja piti runsaasti leikata pois. Kyllä oma väri on lähes mahdoton saada takaisin, ellei anna oman tyvikasvun kasvaa pitkäksi ja sitten pätkäse värjätty osuus vaikka leuan alta pois. Tai yrittää värjätä loput osat hiuksista tyvikasvuun sopivaksi ja antaa olla.
Oman värin saa takaisin vain kasvattamalla.
Et varmasti ole polttanut hiustesi juuria ja hiuspohjaasi niin, että hiuksesi ohentuisivat pysyvästi käsittelyjen vuoksi. Kaikenlainen raastaminen toki ohentaa ja katkoo niitä, mutta ei pysyvästi.
Ani harva lapsena valkohiuksinen on sitä enää aikuisena. Hiuksesi eivät todennäköisesti olisi enää samanväriset kuin lapsena, vaikket olisi koskaan tehnyt niille mitään. Hyväksy nyt se, että et ole enää platinablondi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin kanssa tehnyt itsestäni lasun. Olisin vastannut myöntävästi erään pojan rakkauden tunnustukseen. Olisin ollut hiljaisempi ja rauhallisempi kun mua nälvittiin ja kiusattiin, olisin rukoillut ja etsinyt Jumalaa nyt en enää ole etsikko ajassa
En tekisi mitään toisin, koska ei siihen mitään mahdollisuuksia olisi. En haluaisi palata siihen helv... aikaan mistään hinnasta. Tuskin pystyisin niin hyvään suoritukseen uudestaan.
Nyt yli kolmekymppisenä elämä on vasta ruvennut näyttämään vähän paremmalta. En ole ennen ajatellut asioita tällä tavalla. Suoritin lapsena ja nuorena oman osuuteni lopulta aika puhtaasti.
Tosin jos olisin aiheuttanut jotain hankaluuksia ja ollut hankalampi, olisin ehkä päässyt jonnekin pois kotoa. Sen varmasti tekisin, jos olisi pakko mennä takaisin. Vetelisin turpiin muutamaa ihmistä siinä 14-vuotiaana, jos siihen asti kestäisin, ja karkaisin metsään. Jos mut saataisiin kiinni ja vietäisiin kotiin, niin tekisin saman uudestaan. Ei mua helposti olisi kukaan metsästä kiinni edes saanut.
Jäisi ehkä lukio käymättä tai ainakin nykyisen kaltaiset YO-paperit saamatta, mutta en mä niillä mitään ole tehnytkään, kun mielenterveys petti lopullisesti siinä 19-vuotiaana.
Ryhtyisin mahdollisimman aikaisin valmistelemaan karkaamista. Sen tekisin, jos näiden muistojen kanssa pitäisi mennä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylä-asteella olisi kannattanut aloittaa kognitiivinen terapia kuin, että säilyttää omassa päässä kaikki ikävät jutut kuten koulukiusaaminen ja toisen vanhemman tuurijuoppous. Koululla oli kuraattori, mutta jotenki sitä ei kehdannut mennä sinne.
Olisin panostanut enemmän kouluun.
Sain kyllä hyviä numeroita, mutta tietyt osakokonaisuudet jäivät huterasti opituksi, koska olivat minulle vastenmielisiä. Tämä rajoitti mshdollisuuksia jatko-opintojen suhteen.
Mutta en pahemmin asiaa murehdi, en voi tietää miten elämä olisi muunlaisella tiellä mennyt.
Olen saanut rakkautta perheen, työtä, kodin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole paljoa mitään, mitä todella olisin voinut tehdä toisin. Lapsi elää siinä perheessä jossa on, niissä olosuhteissa missä on, eikä voi juuri mihinkään itse vaikuttaa. En siis lähtisi syyttämään itseäni tai ketään muutakaan lapsuuden valinnoista, enkä nuoruudenkaan. Toki voidaan ajatella, että aikuisena voi katua välirikkoja ystävien kanssa, pahoja sanoja vanhemmille tai sitä, että oli koulukiusaaja. Mutta jokin traumaattinen ihmisuhde ei ole siihen ajatununeen oma vika siinä mielessä, mitä aloittaja kirjoittaa.
Me olemme vanhempiemme kasvatuksen tai kasvattamatta jättämisen ja traumojemme vankina sekä lapsuudessa että aikuisenakin, jos avun saanti on jäänyt.
Terv. traumaisen lapsuuden kanssa edelleen elävä aikuinen, joka ei enää suostu syyttämään itseään siitä, miten oireili lapsena ja nuorena.
Alue: Aihe vapaa
En kyllä lapsuudessani olisi muuttanut mitään. Nyt ajattelen, että olisin aloittanut sijoittamisen heti, mutta nyt ajattelen, että paras hetki olisi ollut vasta sen jälkeen kun lainasin vanhemmilleni rahaa.