Oletko koskaan räjähtänyt, siis oikein kunnolla?
Kommentit (24)
En ikinä irl, mutta unissani olen raivonnut niin, että tap oin väkivaltaisen eksäni. Ensin kyllä unessakin pakenin peloissani, sitten iski viha ja raivo.
Siis, en unissani tehnyt mitään eksälleni, vaan näin unta, että tein. /2
Asuntooni tultiin luvatta yleisavaimilla ja koirani karkasi. En edes tiennyt, että on mahdollista olla niin kertakaikkisen raivona. Kyseinen ihminen selkeästi pelkäsi ja vältteli minua sen jälkeen ja syytä olikin.
Terve persoonallisuus ei tarvitse mitään kokoamista, päinvastoin on hyödyllistä psyykelle tehdä aikaajoin selkoa haitallisista tekijöistä jos on taipumusta niiden kerryttämiseen.
Enemmän poksahtanut kuin saippuakupla.
Kerran olen räjähtänyt. Autossani reistaili peräkontin avausmekanismi. Sanoin asiasta huollon yhteydessä. Huoltofirma teki vianmäärityksen ja sanoivat, että joku anturi pitää vaihtaa, mutta kyseistä varaosaa ei ole varastossa. Varaosa tulee päivänä x ja korjaus varattiin seuraavalle päivälle. Korjausta seuraavana päivänä minun piti lähteä yhdessä sisarusteni kanssa tyhjentämään muutamia viikkoja aikaisemmin kuolleen isäni asuntoa.
Menin päivänä x hakemaan autoani korjauksesta. Huollon esimies tuli kertomaan, että he tekivät vianmäärityksen ja anturi tulee vaihtaa, mutta niitä ei ole varastossa. SIlloin räjähdin. En huutanut, mutta haukuin kyseisen esimiehen osaamisen todella v**tumaisin sanankääntein. Normaalisti asia ei olisi hetkauttanut minua, mutta koska olin lähdössä tyhjentämään kuolleen isäni asuntoa ja farmariani tarvittiin asunnon tyhjennyksessä, käämi vain kärähti ja annoin tulla täydeltä laidalta ja erittäin ilkeästi. Sen jälkeen kyseinen huollon esimies luikki aina pakoon minut nähdessään. Joskus teki mieli mennä selittämään, että olin silloin aika stressaantunut isäni kuoleman takia, mutta en kehdannut. Oma käytös hävetti.
Aikoinani kun soitin rumpuja, niin räjähdin pari kertaa.
Kärsin ilmavaivoista, joten kyllä varsinkin pöntöllä istuessa tulee melkoisia räjähdyksiä välillä.
teini-iässä varsinkin. :'DD riitelin millon mistäkin ihmisten kanssa.
välillä ilman mitään järjellistä syytäkään.
lens ikkunasta alas sillosten poikakaverien vaatteet, huutokohtauksia julkisilla paikoille sillosille poikakavereille, kerran pamautin yhtien rikkaiden ihmisten lasi-oven säpäleiks ku riitelin äidin kanssa niiden kesä-asunnolla, .... onhan näitä sattunut, ja juurikin tossa teini-iässä pahimmat.
Kyllä, tulee räjähdeltyä, ei ole suurempia ongelmia itsensä kasaamisessa sen jälkeen kunhan adrenaliini on hiukan tasoittunut.
Joo, yhden kerran. Verenpaineeni olivat olleet pitkään koholla ja munuaisvaltimossani ollut synnynnäinen aneurysma poksahti aiheuttaen massiivisen sisäisen verenvuodon. En koonnut siitä itseäni yhtään mitenkään, lukuisat lääkärit ja sairaanhoitajat kursivat mut kokoon.
Kerran sytytin käteni vahingossa tuleen lukkosula onnettomuudessa, mutta räjähtänyt en ole.
Olen montakin kertaa. Nykyään yritän hillitä itseäni, koska viimeksi sain kovia rytmihäiriöitä liiallisesta vihan tunteesta.
Joo, välillä tulee ärähdettyä. Se on vaan ilmoitus toisille että nyt on sa#####a tullut raja vastaan!
Vierailija kirjoitti:
Olen montakin kertaa. Nykyään yritän hillitä itseäni, koska viimeksi sain kovia rytmihäiriöitä liiallisesta vihan tunteesta.
Sama mulla, mulla vaihdevuodet saanut sydämen muutenkin pamppailemaan miten sattuu.
Joo, mulla on tulinen temperamentti. Olen räjähtänyt todella monta kertaa. Siinä ei mitään itsensä kokoamista tarvita, jatkaa tekemisiään vaan muina miehinä.
Joo, välillä tulee ärähdettyä. Se on vaan ilmoitus toisille että nyt on sa#####a tullut raja vastaan!
-joo, mut on myös ihmisiä, jotka räjähtelee muille ilman syytä. Sillon on peiliinkattomisen paikka.
Jos puhutaan henkisestä puolesta, ei siis ihan fyysisen tason lääkäriä/hauturia vaativasta räjähdyksestä, olen.
Töissä meni kiireisenä aikana työkavereiden kanssa sukset ristiin. En ikinä ole tuntenut niin puhdasta raivoa kuin mitä sillä hetkellä tunsin. Tilanne oli aidosti työkavereiden ja työnjohdon toimenpiteiden aiheuttama. Pinnistin suuni suppuun työpisteellä, marssin toimistolle ja annoin täyden laidallisen työnjohdolle. Sillä hetkellä ei ollut mitään väliä vaikka minut olisi niska-ahteri -otteella heitetty pihalle työpaikalta. Onneksi työnjohto oli tilanteen tasalla ja ymmärsi mistä hiertää. Kompromisseja tehtiin puolin ja toisin, ja varsinaisen raivon ja mielipahan sain purettua siinä kun suoritin sen osuuden työtehtävistä joka minun osalleni tilanteen ratkaisemisessa lankesi.
Hengittelin syvään, kuuntelin aggressiivista musiikkia ja kiinnitin koko jakamattoman huomioni sen hetkiseen tehtävään. Muutaman tunnin kuluttua pystyin jo ilmoittamaan työkavereille suhteellisen neutraalisti että homma on hoidettu.