Välit poikki äitiin, minunko syy?

Voi ei. Molemmat pahoititte toistenne mieliä. Iso halaus ja näkeminen selvinpäin pitäis selvitä jotakin.

Se joka on fiksumpi pyytää ensin anteeksi. Sitä, että kutsui alkoholistiksi ei tarvitse pyytää anteeksi (jos ei kerran kutsunut), mutta voi pyytää anteeksi sitä, että asetti sanansa varomattomasti ja loukkasi tahtomattaan. Vasta-anteeksipyyntöä voi olla turha odottaa, mutta se kertoo enemmän äidistäsi, kuin sinusta tai miehestäsi. 

Sinänsä voi miettiä kuinka läheisissä väleissä haluaa olla tuollaisen ihmisen kanssa. Vaikka kyse on omista vanhemmista, niin kannattaa miettiä omat rajansa, sen mukaan että läheiset eivät pääse satuttamaan. 

Ehkä sun on parempi olla ilman tuollaisia vanhempia. Ei mitä tahansa tarvitse sietää.

Äidilläsi on alkoholin tuomaa epävarmuutta .Joka näkyy pikkumaisuutena.Ei puolin eikä toisin tarvitse sietää loukkauksia.Anna ajan kulua,poistu ahdistavasta alkoholisti perheestäsi,vähin äänin ja ELÄ OMAA ELÄMÄÄSI.

Kylmä tosiasia ihmissuhteitten suhteen on se, että anteeksi pyytää se, jolle kyseinen ihmissuhde on tärkeämpi  ei suinkaan se, jonka (jonkun) oikeuden mukaan pitäisi.

Tähän ei vaikuta, tarkastellaanko oikeudenmukaisuutta asiaperusteilla vai tunnepitoisesti ja jos niin millä tunteilla sitä tarkastellaan. AINA se taipuu, joka haluaa suhteen jatkuvan.

Mitä hel*vettiä se vanhempiesi alkoholinkäyttö sinulle tai miehellesi kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Kylmä tosiasia ihmissuhteitten suhteen on se, että anteeksi pyytää se, jolle kyseinen ihmissuhde on tärkeämpi  ei suinkaan se, jonka (jonkun) oikeuden mukaan pitäisi.

Tähän ei vaikuta, tarkastellaanko oikeudenmukaisuutta asiaperusteilla vai tunnepitoisesti ja jos niin millä tunteilla sitä tarkastellaan. AINA se taipuu, joka haluaa suhteen jatkuvan.

Minusta vanhemmalle, joka ei halua jatkaa suhdetta ja siis ei pydä anteeksi väärää ja satuttavaa käytöstään, pitää antaa kunnon opetus näissä vanhempi-lapsi-suhteissa. Mikään anna olla ei riitä, sehän on palkkio vanhemmalle, jos ei kerran välitä olla tekemisissä.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylmä tosiasia ihmissuhteitten suhteen on se, että anteeksi pyytää se, jolle kyseinen ihmissuhde on tärkeämpi  ei suinkaan se, jonka (jonkun) oikeuden mukaan pitäisi.

Tähän ei vaikuta, tarkastellaanko oikeudenmukaisuutta asiaperusteilla vai tunnepitoisesti ja jos niin millä tunteilla sitä tarkastellaan. AINA se taipuu, joka haluaa suhteen jatkuvan.

Minusta vanhemmalle, joka ei halua jatkaa suhdetta ja siis ei pydä anteeksi väärää ja satuttavaa käytöstään, pitää antaa kunnon opetus näissä vanhempi-lapsi-suhteissa. Mikään anna olla ei riitä, sehän on palkkio vanhemmalle, jos ei kerran välitä olla tekemisissä.

t.kristallikissa

Ja tähänkään ei vaikuta, tarkastellaanko asiaa tunneperäisesti vai asiaperusteilla, vaan se, joka satuttaa toista, ansaitsee koston ja rangaistuksen, eli seurauksia teolleen, mikäli ei pyydä anteeksi.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylmä tosiasia ihmissuhteitten suhteen on se, että anteeksi pyytää se, jolle kyseinen ihmissuhde on tärkeämpi  ei suinkaan se, jonka (jonkun) oikeuden mukaan pitäisi.

Tähän ei vaikuta, tarkastellaanko oikeudenmukaisuutta asiaperusteilla vai tunnepitoisesti ja jos niin millä tunteilla sitä tarkastellaan. AINA se taipuu, joka haluaa suhteen jatkuvan.

Minusta vanhemmalle, joka ei halua jatkaa suhdetta ja siis ei pydä anteeksi väärää ja satuttavaa käytöstään, pitää antaa kunnon opetus näissä vanhempi-lapsi-suhteissa. Mikään anna olla ei riitä, sehän on palkkio vanhemmalle, jos ei kerran välitä olla tekemisissä.

t.kristallikissa

Ja tähänkään ei vaikuta, tarkastellaanko asiaa tunneperäisesti vai asiaperusteilla, vaan se, joka satuttaa toista, ansaitsee koston ja rangaistuksen, eli seurauksia teolleen, mikäli ei pyydä anteeksi.

t.kristallikissa

Asiaperusteluna se, että muuten vanhempi ei tajua, mikä mulkqu ihmisenä onkaan. Ja satuttaa toisiakin ihmisiä, kuin vain lastaan. Jos ei tuostakaan tajua, niin onpahan ainakin saanut kokea samaa, mitä teki lapselleen.

t.kristallikissa

Koska tuollainen asetelmahan voi alkaa jo lapselle kolmivuotiaana äitinsä kanssa, ettei tämä pyydä jotain satuttamistaan anteeksi lapselta. Lapsi ei voi VALITA, jatkaako suhdetta vaiko ei, vaan lapsi joutuu kaikenlisäksi kokemaan, etteivät hänen tunteensa ole anteeksipyytämisen arvoisia. Hän on mitättömyys, sen lapsi oppii. Niin sama on ihan oikein kostaa vanhemmalle aikanaan. Ellei vanhemmalla niska ala taipua.

t.kristallikissa

Riittävä määrä viinaa, niin pää sekoaa. Ei siihen mikään anteeksipyyntö auta. Minä haistattaisin p*****t koko eukolle. Ja itseasiassa vähän samantyyppiessä tilanteessa niin teinkin, alkoholisti äitini haukkui minut ja syytti lapsiani hänen lomiensa pilaamisesta (halusi meidät mökille ja kun ilmoitimme, että kyllä se käy, kunhan pysytään edes suurinpiirtein tolkuissaan ja mökissä ei sisällä polteta), tostesin, että ei tarvitse pelätä meidän pilaavan hänelle enää yhtään mitään. Eikä kyllä pilattukaan: 5kk myöhemmin muori potkas tyhjää, kun maksa sanoi lopullisesti kaput. 

En pyytelisi anteeksi.

Itsekin laittanut välit poikki alkkisanoppiin ja elämä on paljon mukavampaa näin.

Voi ei. Ns " Kristallikissa"= äitihullu/ kivikissa vainuaa aina veren. Se on shakaalien ominaisuus.