Helsinkikö lapsiperheiden paratiisi?

Eihän täällä ole edes luntakaan. V-tuilua ostaa lapselle Stiga ja sanoo sitten, että pääset laskemaan sillä kun mennään mummolle. Sen puoleen vaikka oiskin lunta, niin on niin matalia mäkiä, että eipä ole vauhdin hurmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen maalta kotoisin ja aina ihmettelen näitä "kyllä maaseutu on paras kasvuympäristö lapsille" -jorinoita. Noh, onhan siellä metsissä ja pelloilla varmaan kivaa heilua alle kouluikäisenä, mutta entä kun lapsi kasvaa. Kaverit saattaa olla kaukana, harrastuksiin pitää kuljettaa, menoa ja meininkiä ei oikein löydy, joten lapsi esim. viettää ruudun edessä suurimman ajan.

Kaupungissa on enemmän mahdollisuuksia - moneltakin eri kantilta.

Sitäkö sä teit, tuijotit ruutua lapsena? Ei tuo nyt oikein vastaa sitä, mitä lapset ja nuoret täällä maalla tekevät.  Menoa ja meininkiä löytyy, jos ei jää passiivisena kotiin makaamaan.

Menoa ja meininkiä? Siis jompaa kumpaa niistä ainoista harrastuksista jalkapallo ja lätkä? Vai p*llurallia ABC:n pihassa ensin mopoilla ja traktoreilla ja sitten autoilla?

Mitä sä nyt haluat, että mä tuohon vastaan? Tuohan kertoi vain sun omista kuvitelmista. En oikein usko, että sua kauheasti kiinnostaakaan, mitä maaseudun lapset ja nuoret tekevät. 

Kyllä minua kiinnostaa. Olen itse helsinkiläinen ja perustan kuvitelmani sille mitä olen maalaisilta kuullut. Nimenomaan tekemisen vähyyttä ovat järjestäen valitelleet.

No jos sua kiinnostaa, niin mikset kysy, vaan tarjoat vastaukset itse? Ja miksi puhut tuollaiseen halveksuvaan sävyyn?

Mä tunnen paljon nuorisolaisia harrastukseni kautta, eikä tunnu, että heillä ainakaan tekemisen vähyys olisi ongelma, ennemmin se, että tekemistä meinaa olla liikaakin. Harrastan siis ratsastusta, ja täällähän siihen on erinomaiset mahdollisuudet, nimittäin maalla se on huomattavasti halvempaa. Hevosten lisäksi harrastuskaverini harrastavat muita urheilulajeja (ainakin lentopallo, jalkapallo ja pesäpallo), pari soittaa musiikkiopistossa ja ainakin yksi harrastaa kuvataidekoulua. Osa myös ohjaa lasten harrastuksia ja/tai kerhoja.

Kaikenlaista vapaamuotoisempaakin ajanviettoa tuntuu olevan. Kyllä, autoilla ajellaan, jotta päästään paikasta toiseen. Mopoautotkin on monella. ABC:llakin käydään – mikä ongelma siinä on? Jos mennään tapaamaan toisia nuoria, niin ovatko ne puitteet nimenomaan ne, jotka ratkaisevat? Jos on hienommat puitteet, niin sitten se toisten nuorten kanssa hengaileminen on jotenkin olennaisesti sisällökkäämpää?

Mä oon itsekin kotoisin pieneltä paikkakunnalta, eikä mullakaan mitenkään tylsää ollut. Kavereiden kanssa oltiin ja pyörittiin eri paikoissa.

Siksi, että tuo kaikki on huomattavasti paremmin mahdollista Helsingissä. Omat serkkuni kasvoivat pienellä paikkakunnalla pohjoisessa ja kyllähän me vertailimme serkkujen kanssa mahdollisuuksia. Serkut kokivat todellakin jääneet paljosta paitsi. Harrastuksia oli juurikin muutama valittavaksi, kun taas Helsingissä valinnanvaraa oli loputtomasti.

Puhumattakaan siitä, että Helsingissä lapset oppivat jo nuorina liikkumaan julkisilla ja kymmenvuotiaatkin pääsevät harrastuksiin itse, kun taas maalla ollaan vanhempien kuskaamisen varassa ennen mopoikää, ja onko kaikilla varaa niihin mopoihin.

Siis puhut halveksivaan sävyyn siksi, että kaikki on paremmin mahdollista Helsingissä? vai mihin tuo "siksi"-lause oli vastaus?

Miksi koet niin ongelmalliseksi sen, että maalla ollaan vanhempien kuskauksen varassa? Kyllä vanhemmat sen tajuavat, kun lapsia hankkivat. Mä en nyt ymmärrä, mikä ihmeellinen vastakkainasettelu tässä pitää olla. Toiset ihmiset asuvat toisessa paikassa, toiset toisessa. Helsinkin on nyt vain yksi paikka, jossa voi asua. Ihminen kasvaa siellä, missä kasvaa, ja kaikkea ei voi saada. Maaseudulla saa sitten erilaisia asioita kuin Helsingissä, vaikkapa sen, että ympärillä on enemmän luontoa. Omat lapseni saavat vaikkapa sen kokemuksen, että naapurit ovat tuttuja ja heidän kanssaan ollaan tekemisissä, ja naapuriapuun voi aina luottaa. Omalla pihalla voi hiihtää ja metsässä käydään jatkuvasti. 

Mä tykkään myös maaseudun kiireettömästä ilmapiiristä.

Sinun näkökulmastasi halveksivaan sävyyn oli kirjoitettu vastine sille, että sinä halveksit toista kirjoittajaa joka ei ollut kokenut maaseudun olevan tarpeeksi stimuloiva kasvuympäristö hänelle.

Koen todellakin ongelmalliseksi sen, että monet vanhemmat ovat töissä/työmatkalla 7-17, sen jälkeen pitäisi jäädä vielä aikaa rentoutua, kerätä voimia, siivota, tehdä ruoka, auttaa lapsia läksyissä yms. Mutta maaseudulla joudutaan siinä vaiheessa keräämään kamat ja lähtemään viemään lapsia harrastuksiin, sen sijaan että lapset olisivat jo harrastaneet tai tulisivat harrastuksesta sopivasti ruokapöytään.

Myös meidän lapsemme ovat aina voineet luottaa naapuriapuun, olemme tarvittaessa ottaneet naapurinkin lapsen mukaan päiväkodista, kun taas toinen naapurimme otti meidän lapsemme mukaan omaan kokoukseensa kun jouduin toisen lapseni kanssa äkillisesti lääkäriin. Metsässä mekin käymme, lisäksi käymme lähisaarissa kesäisin seikkailemassa ja telttailemassakin.

En ole sitä mieltä, etteikö muualla Suomessa voisi olla elämää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että parhaan elämisen laadun nimenomaan lapsiperheenä ainakin saa Helsingissä. Kukin toki arvostaa eri seikkoja ja jos arvostaa vaikkapa sitä, että on omaa peltoa heti portailta saakka ja lähinaapuri 500m päässä, niin joo, maaseutu varmasti on ihan ykkönen siinä.

Sinä olet nyt siis eri vastaaja? Et vissiin lukenut sitä koko lainausketjua, ja sen takia et nyt tiedä, mistä puhut, kun kirjoitin "halveksuvasta sävystä". Ja kysyin siis tarkentavaan sävyyn, mihin kysymykseen siksi-vastaus oli (oletin, että se oli johonkin aiempaan miksi-kysymykseeni, ja yksi niistä koski sävyä).

Ensinnäkin, täällä maaseudulla tosi harvan työpäivä matkoineen on tuollainen 7–17. Esim. päiväkotin on yleensä tyhjä puoli viiteen mennessä. Koulun iltapäivähoito loppuu jo klo 16. Täällä ei ole ruuhkia, joten vaikka matkat voivat olla kilometreissä joillakin pitempiä, ne kuluvat nopeammin.

Olen itsekin asunut Helsingissä 10 vuotta, ja siellä en tuntenut yhtään naapuriani. Se taitaa olla aika yleistä, vaikka kyllä tiedän tuttujani, joilla on naapurustossa paljon tuttaviani. 

Mä en taas ole lainkaan sitä mieltä, että mikään yksittäinen paikka on lapsiperheen parhaan elämisen laadun tae. Mun mielestä suorastaan omituista väittää niin, etenkin, jos kokemusta on vain yhdeltä paikkakunnalta. Lapsiperheen elämän laatu on parasta siellä, missä lapsiperhe kokee elämänsä laadukkaaksi.

Olen eri vastaaja kuin se joka valitteli että oli elänyt tylsän lapsuuden maaseudulla vastasin piikikkäästi sille kirjoittajalle (sinä?) joka halveksuvasti totesi että se on lainaamansa kirjoittajan laiskuudesta ollut kiinni, että maaseudulla on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi.

Minulla on edelleen sukua maalla. Siellä ei ole kellään töitä siellä 2k asukkaan pikkukunnassa, vaan töissä pitää käydä lähikaupungissa (50km päässä), monet käyvät pidemmälläkin. Ruuhkia siellä on koska tasan se yksi valtatie vie järkevästi paikasta toiseen. Tämä siis pohjoisessa.

Minä olen asunut Helsingissä kahdessa eri kaupunginosassa (kantakaupunkia kumpikin), kummassakin tunsin usean naapurini, kummassakin on ollut oma pieni yhteisönsä jossa lapset ovat voineet turvallisesti vierailla naapureilla ja leikkiä yhdessä pihalla ja lähipuistoissa.

Olen asunut muutamassakin suurkaupungissa maailmalla ja minulla on läheisiä ympäri Suomea. Se, että vanhemmat kokevat ihanaksi asua vaikkapa erakonomaisesti kaukana kaikesta äärimmäisen kauniilla paikalla, ei ole välttämättä lasten kokemus. Sen vanhemmatkin toki huomasivat ja surivat sitä, että lapsilla ei ole paljon ystäviä.

Jokainen määrittää oman unelmaelämänsä ihan itse, mutta edelleen pysyn kannassani että Helsingissä siihen on lähtökohtaisesti parhaat edellytykset lapsiperheellä. Ketjun ap:n vastaisesti olen sitä mieltä, että Helsinki todellakin on lapsiperheen paratiisi monellekin. Ei esim noissa miljoonakaupungeissa olisi voinut kuvitellakaan päästävänsä lasta YKSIN kouluun, mutta Helsingissä se on arkipäivää. Helsinki on mukava pikkukaupunki paremmilla puitteilla ja mahdollisuuksilla. Se ei tietenkään ole kaikkien makuun, mutta ei sen tarvitse ollakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen maalta kotoisin ja aina ihmettelen näitä "kyllä maaseutu on paras kasvuympäristö lapsille" -jorinoita. Noh, onhan siellä metsissä ja pelloilla varmaan kivaa heilua alle kouluikäisenä, mutta entä kun lapsi kasvaa. Kaverit saattaa olla kaukana, harrastuksiin pitää kuljettaa, menoa ja meininkiä ei oikein löydy, joten lapsi esim. viettää ruudun edessä suurimman ajan.

Kaupungissa on enemmän mahdollisuuksia - moneltakin eri kantilta.

Sitäkö sä teit, tuijotit ruutua lapsena? Ei tuo nyt oikein vastaa sitä, mitä lapset ja nuoret täällä maalla tekevät.  Menoa ja meininkiä löytyy, jos ei jää passiivisena kotiin makaamaan.

Menoa ja meininkiä? Siis jompaa kumpaa niistä ainoista harrastuksista jalkapallo ja lätkä? Vai p*llurallia ABC:n pihassa ensin mopoilla ja traktoreilla ja sitten autoilla?

Mitä sä nyt haluat, että mä tuohon vastaan? Tuohan kertoi vain sun omista kuvitelmista. En oikein usko, että sua kauheasti kiinnostaakaan, mitä maaseudun lapset ja nuoret tekevät. 

Kyllä minua kiinnostaa. Olen itse helsinkiläinen ja perustan kuvitelmani sille mitä olen maalaisilta kuullut. Nimenomaan tekemisen vähyyttä ovat järjestäen valitelleet.

No jos sua kiinnostaa, niin mikset kysy, vaan tarjoat vastaukset itse? Ja miksi puhut tuollaiseen halveksuvaan sävyyn?

Mä tunnen paljon nuorisolaisia harrastukseni kautta, eikä tunnu, että heillä ainakaan tekemisen vähyys olisi ongelma, ennemmin se, että tekemistä meinaa olla liikaakin. Harrastan siis ratsastusta, ja täällähän siihen on erinomaiset mahdollisuudet, nimittäin maalla se on huomattavasti halvempaa. Hevosten lisäksi harrastuskaverini harrastavat muita urheilulajeja (ainakin lentopallo, jalkapallo ja pesäpallo), pari soittaa musiikkiopistossa ja ainakin yksi harrastaa kuvataidekoulua. Osa myös ohjaa lasten harrastuksia ja/tai kerhoja.

Kaikenlaista vapaamuotoisempaakin ajanviettoa tuntuu olevan. Kyllä, autoilla ajellaan, jotta päästään paikasta toiseen. Mopoautotkin on monella. ABC:llakin käydään – mikä ongelma siinä on? Jos mennään tapaamaan toisia nuoria, niin ovatko ne puitteet nimenomaan ne, jotka ratkaisevat? Jos on hienommat puitteet, niin sitten se toisten nuorten kanssa hengaileminen on jotenkin olennaisesti sisällökkäämpää?

Mä oon itsekin kotoisin pieneltä paikkakunnalta, eikä mullakaan mitenkään tylsää ollut. Kavereiden kanssa oltiin ja pyörittiin eri paikoissa.

Siksi, että tuo kaikki on huomattavasti paremmin mahdollista Helsingissä. Omat serkkuni kasvoivat pienellä paikkakunnalla pohjoisessa ja kyllähän me vertailimme serkkujen kanssa mahdollisuuksia. Serkut kokivat todellakin jääneet paljosta paitsi. Harrastuksia oli juurikin muutama valittavaksi, kun taas Helsingissä valinnanvaraa oli loputtomasti.

Puhumattakaan siitä, että Helsingissä lapset oppivat jo nuorina liikkumaan julkisilla ja kymmenvuotiaatkin pääsevät harrastuksiin itse, kun taas maalla ollaan vanhempien kuskaamisen varassa ennen mopoikää, ja onko kaikilla varaa niihin mopoihin.

Siis puhut halveksivaan sävyyn siksi, että kaikki on paremmin mahdollista Helsingissä? vai mihin tuo "siksi"-lause oli vastaus?

Miksi koet niin ongelmalliseksi sen, että maalla ollaan vanhempien kuskauksen varassa? Kyllä vanhemmat sen tajuavat, kun lapsia hankkivat. Mä en nyt ymmärrä, mikä ihmeellinen vastakkainasettelu tässä pitää olla. Toiset ihmiset asuvat toisessa paikassa, toiset toisessa. Helsinkin on nyt vain yksi paikka, jossa voi asua. Ihminen kasvaa siellä, missä kasvaa, ja kaikkea ei voi saada. Maaseudulla saa sitten erilaisia asioita kuin Helsingissä, vaikkapa sen, että ympärillä on enemmän luontoa. Omat lapseni saavat vaikkapa sen kokemuksen, että naapurit ovat tuttuja ja heidän kanssaan ollaan tekemisissä, ja naapuriapuun voi aina luottaa. Omalla pihalla voi hiihtää ja metsässä käydään jatkuvasti. 

Mä tykkään myös maaseudun kiireettömästä ilmapiiristä.

Sinun näkökulmastasi halveksivaan sävyyn oli kirjoitettu vastine sille, että sinä halveksit toista kirjoittajaa joka ei ollut kokenut maaseudun olevan tarpeeksi stimuloiva kasvuympäristö hänelle.

Koen todellakin ongelmalliseksi sen, että monet vanhemmat ovat töissä/työmatkalla 7-17, sen jälkeen pitäisi jäädä vielä aikaa rentoutua, kerätä voimia, siivota, tehdä ruoka, auttaa lapsia läksyissä yms. Mutta maaseudulla joudutaan siinä vaiheessa keräämään kamat ja lähtemään viemään lapsia harrastuksiin, sen sijaan että lapset olisivat jo harrastaneet tai tulisivat harrastuksesta sopivasti ruokapöytään.

Myös meidän lapsemme ovat aina voineet luottaa naapuriapuun, olemme tarvittaessa ottaneet naapurinkin lapsen mukaan päiväkodista, kun taas toinen naapurimme otti meidän lapsemme mukaan omaan kokoukseensa kun jouduin toisen lapseni kanssa äkillisesti lääkäriin. Metsässä mekin käymme, lisäksi käymme lähisaarissa kesäisin seikkailemassa ja telttailemassakin.

En ole sitä mieltä, etteikö muualla Suomessa voisi olla elämää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että parhaan elämisen laadun nimenomaan lapsiperheenä ainakin saa Helsingissä. Kukin toki arvostaa eri seikkoja ja jos arvostaa vaikkapa sitä, että on omaa peltoa heti portailta saakka ja lähinaapuri 500m päässä, niin joo, maaseutu varmasti on ihan ykkönen siinä.

Sinä olet nyt siis eri vastaaja? Et vissiin lukenut sitä koko lainausketjua, ja sen takia et nyt tiedä, mistä puhut, kun kirjoitin "halveksuvasta sävystä". Ja kysyin siis tarkentavaan sävyyn, mihin kysymykseen siksi-vastaus oli (oletin, että se oli johonkin aiempaan miksi-kysymykseeni, ja yksi niistä koski sävyä).

Ensinnäkin, täällä maaseudulla tosi harvan työpäivä matkoineen on tuollainen 7–17. Esim. päiväkotin on yleensä tyhjä puoli viiteen mennessä. Koulun iltapäivähoito loppuu jo klo 16. Täällä ei ole ruuhkia, joten vaikka matkat voivat olla kilometreissä joillakin pitempiä, ne kuluvat nopeammin.

Olen itsekin asunut Helsingissä 10 vuotta, ja siellä en tuntenut yhtään naapuriani. Se taitaa olla aika yleistä, vaikka kyllä tiedän tuttujani, joilla on naapurustossa paljon tuttaviani. 

Mä en taas ole lainkaan sitä mieltä, että mikään yksittäinen paikka on lapsiperheen parhaan elämisen laadun tae. Mun mielestä suorastaan omituista väittää niin, etenkin, jos kokemusta on vain yhdeltä paikkakunnalta. Lapsiperheen elämän laatu on parasta siellä, missä lapsiperhe kokee elämänsä laadukkaaksi.

Olen eri vastaaja kuin se joka valitteli että oli elänyt tylsän lapsuuden maaseudulla vastasin piikikkäästi sille kirjoittajalle (sinä?) joka halveksuvasti totesi että se on lainaamansa kirjoittajan laiskuudesta ollut kiinni, että maaseudulla on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi.

Minulla on edelleen sukua maalla. Siellä ei ole kellään töitä siellä 2k asukkaan pikkukunnassa, vaan töissä pitää käydä lähikaupungissa (50km päässä), monet käyvät pidemmälläkin. Ruuhkia siellä on koska tasan se yksi valtatie vie järkevästi paikasta toiseen. Tämä siis pohjoisessa.

Minä olen asunut Helsingissä kahdessa eri kaupunginosassa (kantakaupunkia kumpikin), kummassakin tunsin usean naapurini, kummassakin on ollut oma pieni yhteisönsä jossa lapset ovat voineet turvallisesti vierailla naapureilla ja leikkiä yhdessä pihalla ja lähipuistoissa.

Olen asunut muutamassakin suurkaupungissa maailmalla ja minulla on läheisiä ympäri Suomea. Se, että vanhemmat kokevat ihanaksi asua vaikkapa erakonomaisesti kaukana kaikesta äärimmäisen kauniilla paikalla, ei ole välttämättä lasten kokemus. Sen vanhemmatkin toki huomasivat ja surivat sitä, että lapsilla ei ole paljon ystäviä.

Jokainen määrittää oman unelmaelämänsä ihan itse, mutta edelleen pysyn kannassani että Helsingissä siihen on lähtökohtaisesti parhaat edellytykset lapsiperheellä. Ketjun ap:n vastaisesti olen sitä mieltä, että Helsinki todellakin on lapsiperheen paratiisi monellekin. Ei esim noissa miljoonakaupungeissa olisi voinut kuvitellakaan päästävänsä lasta YKSIN kouluun, mutta Helsingissä se on arkipäivää. Helsinki on mukava pikkukaupunki paremmilla puitteilla ja mahdollisuuksilla. Se ei tietenkään ole kaikkien makuun, mutta ei sen tarvitse ollakaan.

Ok, sä pysyt kannassasi siinä, että Helsingissä on parhaat edellytykset lapsiperheelle. Voisitko nyt myös perustella, miksi on? Esim. meidän perheellä ei olisi, koska kaikki rahamme menisivät asumiseen, ja voisin vain haaveilla omasta harrastamisesta, koska siihen ei riittäisi rahaa eikä aikaa. 

Huom. minä en puhu nyt makuasioista – olen itsekin asunut Helsingissä ja viihtynyt siellä hyvin. Mutta sitten en enää halunnut asua siellä, ja muutin pois. En vain näe tuota, miten juuri Helsinki on se paikka, jossa muka olisi jollain tavalla parhaat edellytykset lapsiperheillä. Mulla on kuitenkin paljon kavereita ja sukulaisia Helsingissä, enkä jotenkaan osaa ajatella, että heillä olisi jollain tavalla paremmat edellytykset elämään kuin meillä. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän täällä ole edes luntakaan. V-tuilua ostaa lapselle Stiga ja sanoo sitten, että pääset laskemaan sillä kun mennään mummolle. Sen puoleen vaikka oiskin lunta, niin on niin matalia mäkiä, että eipä ole vauhdin hurmaa.

Kuinkahan isoja mäkiä tarvitsisi olla? Koffin puistossa oli viime vuonnakin kivat mäet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen maalta kotoisin ja aina ihmettelen näitä "kyllä maaseutu on paras kasvuympäristö lapsille" -jorinoita. Noh, onhan siellä metsissä ja pelloilla varmaan kivaa heilua alle kouluikäisenä, mutta entä kun lapsi kasvaa. Kaverit saattaa olla kaukana, harrastuksiin pitää kuljettaa, menoa ja meininkiä ei oikein löydy, joten lapsi esim. viettää ruudun edessä suurimman ajan.

Kaupungissa on enemmän mahdollisuuksia - moneltakin eri kantilta.

Sitäkö sä teit, tuijotit ruutua lapsena? Ei tuo nyt oikein vastaa sitä, mitä lapset ja nuoret täällä maalla tekevät.  Menoa ja meininkiä löytyy, jos ei jää passiivisena kotiin makaamaan.

Menoa ja meininkiä? Siis jompaa kumpaa niistä ainoista harrastuksista jalkapallo ja lätkä? Vai p*llurallia ABC:n pihassa ensin mopoilla ja traktoreilla ja sitten autoilla?

Mitä sä nyt haluat, että mä tuohon vastaan? Tuohan kertoi vain sun omista kuvitelmista. En oikein usko, että sua kauheasti kiinnostaakaan, mitä maaseudun lapset ja nuoret tekevät. 

Kyllä minua kiinnostaa. Olen itse helsinkiläinen ja perustan kuvitelmani sille mitä olen maalaisilta kuullut. Nimenomaan tekemisen vähyyttä ovat järjestäen valitelleet.

No jos sua kiinnostaa, niin mikset kysy, vaan tarjoat vastaukset itse? Ja miksi puhut tuollaiseen halveksuvaan sävyyn?

Mä tunnen paljon nuorisolaisia harrastukseni kautta, eikä tunnu, että heillä ainakaan tekemisen vähyys olisi ongelma, ennemmin se, että tekemistä meinaa olla liikaakin. Harrastan siis ratsastusta, ja täällähän siihen on erinomaiset mahdollisuudet, nimittäin maalla se on huomattavasti halvempaa. Hevosten lisäksi harrastuskaverini harrastavat muita urheilulajeja (ainakin lentopallo, jalkapallo ja pesäpallo), pari soittaa musiikkiopistossa ja ainakin yksi harrastaa kuvataidekoulua. Osa myös ohjaa lasten harrastuksia ja/tai kerhoja.

Kaikenlaista vapaamuotoisempaakin ajanviettoa tuntuu olevan. Kyllä, autoilla ajellaan, jotta päästään paikasta toiseen. Mopoautotkin on monella. ABC:llakin käydään – mikä ongelma siinä on? Jos mennään tapaamaan toisia nuoria, niin ovatko ne puitteet nimenomaan ne, jotka ratkaisevat? Jos on hienommat puitteet, niin sitten se toisten nuorten kanssa hengaileminen on jotenkin olennaisesti sisällökkäämpää?

Mä oon itsekin kotoisin pieneltä paikkakunnalta, eikä mullakaan mitenkään tylsää ollut. Kavereiden kanssa oltiin ja pyörittiin eri paikoissa.

Siksi, että tuo kaikki on huomattavasti paremmin mahdollista Helsingissä. Omat serkkuni kasvoivat pienellä paikkakunnalla pohjoisessa ja kyllähän me vertailimme serkkujen kanssa mahdollisuuksia. Serkut kokivat todellakin jääneet paljosta paitsi. Harrastuksia oli juurikin muutama valittavaksi, kun taas Helsingissä valinnanvaraa oli loputtomasti.

Puhumattakaan siitä, että Helsingissä lapset oppivat jo nuorina liikkumaan julkisilla ja kymmenvuotiaatkin pääsevät harrastuksiin itse, kun taas maalla ollaan vanhempien kuskaamisen varassa ennen mopoikää, ja onko kaikilla varaa niihin mopoihin.

Siis puhut halveksivaan sävyyn siksi, että kaikki on paremmin mahdollista Helsingissä? vai mihin tuo "siksi"-lause oli vastaus?

Miksi koet niin ongelmalliseksi sen, että maalla ollaan vanhempien kuskauksen varassa? Kyllä vanhemmat sen tajuavat, kun lapsia hankkivat. Mä en nyt ymmärrä, mikä ihmeellinen vastakkainasettelu tässä pitää olla. Toiset ihmiset asuvat toisessa paikassa, toiset toisessa. Helsinkin on nyt vain yksi paikka, jossa voi asua. Ihminen kasvaa siellä, missä kasvaa, ja kaikkea ei voi saada. Maaseudulla saa sitten erilaisia asioita kuin Helsingissä, vaikkapa sen, että ympärillä on enemmän luontoa. Omat lapseni saavat vaikkapa sen kokemuksen, että naapurit ovat tuttuja ja heidän kanssaan ollaan tekemisissä, ja naapuriapuun voi aina luottaa. Omalla pihalla voi hiihtää ja metsässä käydään jatkuvasti. 

Mä tykkään myös maaseudun kiireettömästä ilmapiiristä.

Sinun näkökulmastasi halveksivaan sävyyn oli kirjoitettu vastine sille, että sinä halveksit toista kirjoittajaa joka ei ollut kokenut maaseudun olevan tarpeeksi stimuloiva kasvuympäristö hänelle.

Koen todellakin ongelmalliseksi sen, että monet vanhemmat ovat töissä/työmatkalla 7-17, sen jälkeen pitäisi jäädä vielä aikaa rentoutua, kerätä voimia, siivota, tehdä ruoka, auttaa lapsia läksyissä yms. Mutta maaseudulla joudutaan siinä vaiheessa keräämään kamat ja lähtemään viemään lapsia harrastuksiin, sen sijaan että lapset olisivat jo harrastaneet tai tulisivat harrastuksesta sopivasti ruokapöytään.

Myös meidän lapsemme ovat aina voineet luottaa naapuriapuun, olemme tarvittaessa ottaneet naapurinkin lapsen mukaan päiväkodista, kun taas toinen naapurimme otti meidän lapsemme mukaan omaan kokoukseensa kun jouduin toisen lapseni kanssa äkillisesti lääkäriin. Metsässä mekin käymme, lisäksi käymme lähisaarissa kesäisin seikkailemassa ja telttailemassakin.

En ole sitä mieltä, etteikö muualla Suomessa voisi olla elämää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että parhaan elämisen laadun nimenomaan lapsiperheenä ainakin saa Helsingissä. Kukin toki arvostaa eri seikkoja ja jos arvostaa vaikkapa sitä, että on omaa peltoa heti portailta saakka ja lähinaapuri 500m päässä, niin joo, maaseutu varmasti on ihan ykkönen siinä.

Sinä olet nyt siis eri vastaaja? Et vissiin lukenut sitä koko lainausketjua, ja sen takia et nyt tiedä, mistä puhut, kun kirjoitin "halveksuvasta sävystä". Ja kysyin siis tarkentavaan sävyyn, mihin kysymykseen siksi-vastaus oli (oletin, että se oli johonkin aiempaan miksi-kysymykseeni, ja yksi niistä koski sävyä).

Ensinnäkin, täällä maaseudulla tosi harvan työpäivä matkoineen on tuollainen 7–17. Esim. päiväkotin on yleensä tyhjä puoli viiteen mennessä. Koulun iltapäivähoito loppuu jo klo 16. Täällä ei ole ruuhkia, joten vaikka matkat voivat olla kilometreissä joillakin pitempiä, ne kuluvat nopeammin.

Olen itsekin asunut Helsingissä 10 vuotta, ja siellä en tuntenut yhtään naapuriani. Se taitaa olla aika yleistä, vaikka kyllä tiedän tuttujani, joilla on naapurustossa paljon tuttaviani. 

Mä en taas ole lainkaan sitä mieltä, että mikään yksittäinen paikka on lapsiperheen parhaan elämisen laadun tae. Mun mielestä suorastaan omituista väittää niin, etenkin, jos kokemusta on vain yhdeltä paikkakunnalta. Lapsiperheen elämän laatu on parasta siellä, missä lapsiperhe kokee elämänsä laadukkaaksi.

Olen eri vastaaja kuin se joka valitteli että oli elänyt tylsän lapsuuden maaseudulla vastasin piikikkäästi sille kirjoittajalle (sinä?) joka halveksuvasti totesi että se on lainaamansa kirjoittajan laiskuudesta ollut kiinni, että maaseudulla on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi.

Minulla on edelleen sukua maalla. Siellä ei ole kellään töitä siellä 2k asukkaan pikkukunnassa, vaan töissä pitää käydä lähikaupungissa (50km päässä), monet käyvät pidemmälläkin. Ruuhkia siellä on koska tasan se yksi valtatie vie järkevästi paikasta toiseen. Tämä siis pohjoisessa.

Minä olen asunut Helsingissä kahdessa eri kaupunginosassa (kantakaupunkia kumpikin), kummassakin tunsin usean naapurini, kummassakin on ollut oma pieni yhteisönsä jossa lapset ovat voineet turvallisesti vierailla naapureilla ja leikkiä yhdessä pihalla ja lähipuistoissa.

Olen asunut muutamassakin suurkaupungissa maailmalla ja minulla on läheisiä ympäri Suomea. Se, että vanhemmat kokevat ihanaksi asua vaikkapa erakonomaisesti kaukana kaikesta äärimmäisen kauniilla paikalla, ei ole välttämättä lasten kokemus. Sen vanhemmatkin toki huomasivat ja surivat sitä, että lapsilla ei ole paljon ystäviä.

Jokainen määrittää oman unelmaelämänsä ihan itse, mutta edelleen pysyn kannassani että Helsingissä siihen on lähtökohtaisesti parhaat edellytykset lapsiperheellä. Ketjun ap:n vastaisesti olen sitä mieltä, että Helsinki todellakin on lapsiperheen paratiisi monellekin. Ei esim noissa miljoonakaupungeissa olisi voinut kuvitellakaan päästävänsä lasta YKSIN kouluun, mutta Helsingissä se on arkipäivää. Helsinki on mukava pikkukaupunki paremmilla puitteilla ja mahdollisuuksilla. Se ei tietenkään ole kaikkien makuun, mutta ei sen tarvitse ollakaan.

Ok, sä pysyt kannassasi siinä, että Helsingissä on parhaat edellytykset lapsiperheelle. Voisitko nyt myös perustella, miksi on? Esim. meidän perheellä ei olisi, koska kaikki rahamme menisivät asumiseen, ja voisin vain haaveilla omasta harrastamisesta, koska siihen ei riittäisi rahaa eikä aikaa. 

Huom. minä en puhu nyt makuasioista – olen itsekin asunut Helsingissä ja viihtynyt siellä hyvin. Mutta sitten en enää halunnut asua siellä, ja muutin pois. En vain näe tuota, miten juuri Helsinki on se paikka, jossa muka olisi jollain tavalla parhaat edellytykset lapsiperheillä. Mulla on kuitenkin paljon kavereita ja sukulaisia Helsingissä, enkä jotenkaan osaa ajatella, että heillä olisi jollain tavalla paremmat edellytykset elämään kuin meillä. 

Esimerkiksi harrastusten valtavassa määrässä ja siinä, että lapset pääsevät kulkemaan omillaan tapaamaan ystäviään ja harrastuksiinsa. Kouluvaihtoehdot, eli ei ole pakko valita sitä lähikoulua, vaan lapsen halun mukaan tämä voi hakeutua painotettuun kouluun, esimerkkeinä nyt vaikka saamenkielinen koulu, steinerkoulu, balettikoulu ja vaikka ressu.

Monilla paikkakunnilla ainoa paikka jonne saattaa mennä kavereiden kanssa on paikallinen nuokkari, Helsingissä vaihtoehtoja on lukemattomia, niin erilaisista ja erilailla painotetuista nuokkareista vaikka pelaamaan pleikkaria Oodiin, moniin museoihin ja näyttelyihin on ilmainen pääsy alle 18-vuotiailta.

Kulkeminen on turvallisempaa kuin paikkakunnalla jolla on pakko kulkea valtatien pientareella, koska jalkakäytäviä/kevyenliikenteenväyliä ei ole.

Tässäpä muutama esimerkki.

Ihan turha keskustelu. Helsinki oli valittu eri pääkaupungista parhaaksi lapsiperheille. Syinä oli mm.edullinen päivähoito ja ilmaiset neuvolat ja koulut ja turvallinen ympäristö. Lapset voivat kulkea yksin kouluun ja harrastuksiin ja kaupunki järjestää paljon edullista tai ilmaista tekemistä.

Ihan yhtä helppoa eläminen on todennäköisesti muissakin Suomen kaupungeissa ja isommissa taajamissa. Koulut ja päiväkodit ovat lähellä, harrastuksia piisaa, eikä lasten turvallisuudesta tarvitse huolehtia. (Itse Outokummun keskustassa kasvanut)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän täällä ole edes luntakaan. V-tuilua ostaa lapselle Stiga ja sanoo sitten, että pääset laskemaan sillä kun mennään mummolle. Sen puoleen vaikka oiskin lunta, niin on niin matalia mäkiä, että eipä ole vauhdin hurmaa.

Kuinkahan isoja mäkiä tarvitsisi olla? Koffin puistossa oli viime vuonnakin kivat mäet.

Aika anemiset on ja ei sielläkään ole lunta sekä lähe sinne völjäämään pulkkia ja stiigoja.