Helsinkikö lapsiperheiden paratiisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen maalta kotoisin ja aina ihmettelen näitä "kyllä maaseutu on paras kasvuympäristö lapsille" -jorinoita. Noh, onhan siellä metsissä ja pelloilla varmaan kivaa heilua alle kouluikäisenä, mutta entä kun lapsi kasvaa. Kaverit saattaa olla kaukana, harrastuksiin pitää kuljettaa, menoa ja meininkiä ei oikein löydy, joten lapsi esim. viettää ruudun edessä suurimman ajan.

Kaupungissa on enemmän mahdollisuuksia - moneltakin eri kantilta.

Sitäkö sä teit, tuijotit ruutua lapsena? Ei tuo nyt oikein vastaa sitä, mitä lapset ja nuoret täällä maalla tekevät.  Menoa ja meininkiä löytyy, jos ei jää passiivisena kotiin makaamaan.

Menoa ja meininkiä? Siis jompaa kumpaa niistä ainoista harrastuksista jalkapallo ja lätkä? Vai p*llurallia ABC:n pihassa ensin mopoilla ja traktoreilla ja sitten autoilla?

Mitä sä nyt haluat, että mä tuohon vastaan? Tuohan kertoi vain sun omista kuvitelmista. En oikein usko, että sua kauheasti kiinnostaakaan, mitä maaseudun lapset ja nuoret tekevät. 

Kyllä minua kiinnostaa. Olen itse helsinkiläinen ja perustan kuvitelmani sille mitä olen maalaisilta kuullut. Nimenomaan tekemisen vähyyttä ovat järjestäen valitelleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen maalta kotoisin ja aina ihmettelen näitä "kyllä maaseutu on paras kasvuympäristö lapsille" -jorinoita. Noh, onhan siellä metsissä ja pelloilla varmaan kivaa heilua alle kouluikäisenä, mutta entä kun lapsi kasvaa. Kaverit saattaa olla kaukana, harrastuksiin pitää kuljettaa, menoa ja meininkiä ei oikein löydy, joten lapsi esim. viettää ruudun edessä suurimman ajan.

Kaupungissa on enemmän mahdollisuuksia - moneltakin eri kantilta.

Sitäkö sä teit, tuijotit ruutua lapsena? Ei tuo nyt oikein vastaa sitä, mitä lapset ja nuoret täällä maalla tekevät.  Menoa ja meininkiä löytyy, jos ei jää passiivisena kotiin makaamaan.

Menoa ja meininkiä? Siis jompaa kumpaa niistä ainoista harrastuksista jalkapallo ja lätkä? Vai p*llurallia ABC:n pihassa ensin mopoilla ja traktoreilla ja sitten autoilla?

Mitä sä nyt haluat, että mä tuohon vastaan? Tuohan kertoi vain sun omista kuvitelmista. En oikein usko, että sua kauheasti kiinnostaakaan, mitä maaseudun lapset ja nuoret tekevät. 

Minua kiinnostaa? Itse kasvoin maalla. Ainoa mitä tein oli lukeminen, koska kaikkiin harrastuksiin oli liian pitkät matkat eivätkä kaveritkaan päässeet meille, koska oli liikaa matkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta Helsinki tarjoaa lapsiperheille kyllä valtavasti verrattuna muuhun Suomeen. Stadissa on ollut subjektiivinen päivähoito jo vuosia, toisin kuin muualla. Stadissa saa päiväkotipaikan 200m kotiovelta ja kouluun matkaa on 500m. Päiväkoti on edullinen ja jos ei tunnu sopivalta, saa rahalla ostettua yksityistä hoivaa ihan mihin tarpeisiin tahansa, tarjontaa on. Kesäisin lapsilla on ilmaiset leikkipuistolounaat. Stadi järjestää lapsille myös monipuolisesti liikuntamahdollisuuksia ja harrastusmahdollisuuksia. Ja mitä tulee asumiseen, niin meillä on iso perheasunto Helsingin keskustassa. 

Nykyään päiväkotipaikkaa ei saa kaikki ollenkaan ja vaan hyvällä tuurilla tai suhteilla lähellä kotoa.

Neuvolan ajanvaraus ei toimi.

Päiväkotien henkilökunta koostuu ties mistä sijaisista ja niitäkin on liian vähän.

Päiväkotipaikkaa tulee hakea ajoissa. Itse hain 4kk ennen tarvetta ja sain juuri sinne minne halusinkin. Neuvolan ajanvaraus toimii kätevästi netissä. Päiväkodeissa henkilökunta sairastaa, mutta vakituinen väki on pätevää. 

Päiväkotipaikkoja ei saa ollenkaan tai saa jostain toiselta puolelta kaupunkia, vaikka hakee 4 kk etukäteen. Hakemuksiin ei aina vastata, ellei itse soittele ja anele jotain ratkaisua asiaan.

Neuvola ei vastaa soittipyyntöihin.

Päiväkodeissa ei läheskään kaikkialla ole sitä vakituista henkilökuntaa nimeksikään. Saati sitten varhaiskasvatuksen opettajia.

Minusta Helsingin kaupungin pitäisi maksaa aloittajan kaltaisille valittajiille muuttoavustusta, että pääsisivät johonkin muuttotappio-onnelaan kauas palveluista. Kaikki voittaisivat.

Helsinkiläinen kirjoitti:

Minusta Helsingin kaupungin pitäisi maksaa aloittajan kaltaisille valittajiille muuttoavustusta, että pääsisivät johonkin muuttotappio-onnelaan kauas palveluista. Kaikki voittaisivat.

Tai entäs jos Helsingin kaupunki kehittäisi palveluitaan, jotta lapsilla olisi hyvä olo ja hyvät edellytykset luoda tulevaisuudesta parempi?

Asun Helsingissä työn takia, mutta kotikunnassani olisi lähes ilmainen päivähoito, uusi koulu liikuntahalleineen, hyviä kuntalisiä, neuvola parina päivänä viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen maalta kotoisin ja aina ihmettelen näitä "kyllä maaseutu on paras kasvuympäristö lapsille" -jorinoita. Noh, onhan siellä metsissä ja pelloilla varmaan kivaa heilua alle kouluikäisenä, mutta entä kun lapsi kasvaa. Kaverit saattaa olla kaukana, harrastuksiin pitää kuljettaa, menoa ja meininkiä ei oikein löydy, joten lapsi esim. viettää ruudun edessä suurimman ajan.

Kaupungissa on enemmän mahdollisuuksia - moneltakin eri kantilta.

Sitäkö sä teit, tuijotit ruutua lapsena? Ei tuo nyt oikein vastaa sitä, mitä lapset ja nuoret täällä maalla tekevät.  Menoa ja meininkiä löytyy, jos ei jää passiivisena kotiin makaamaan.

Menoa ja meininkiä? Siis jompaa kumpaa niistä ainoista harrastuksista jalkapallo ja lätkä? Vai p*llurallia ABC:n pihassa ensin mopoilla ja traktoreilla ja sitten autoilla?

Mitä sä nyt haluat, että mä tuohon vastaan? Tuohan kertoi vain sun omista kuvitelmista. En oikein usko, että sua kauheasti kiinnostaakaan, mitä maaseudun lapset ja nuoret tekevät. 

Kyllä minua kiinnostaa. Olen itse helsinkiläinen ja perustan kuvitelmani sille mitä olen maalaisilta kuullut. Nimenomaan tekemisen vähyyttä ovat järjestäen valitelleet.

No jos sua kiinnostaa, niin mikset kysy, vaan tarjoat vastaukset itse? Ja miksi puhut tuollaiseen halveksuvaan sävyyn?

Mä tunnen paljon nuorisolaisia harrastukseni kautta, eikä tunnu, että heillä ainakaan tekemisen vähyys olisi ongelma, ennemmin se, että tekemistä meinaa olla liikaakin. Harrastan siis ratsastusta, ja täällähän siihen on erinomaiset mahdollisuudet, nimittäin maalla se on huomattavasti halvempaa. Hevosten lisäksi harrastuskaverini harrastavat muita urheilulajeja (ainakin lentopallo, jalkapallo ja pesäpallo), pari soittaa musiikkiopistossa ja ainakin yksi harrastaa kuvataidekoulua. Osa myös ohjaa lasten harrastuksia ja/tai kerhoja.

Kaikenlaista vapaamuotoisempaakin ajanviettoa tuntuu olevan. Kyllä, autoilla ajellaan, jotta päästään paikasta toiseen. Mopoautotkin on monella. ABC:llakin käydään – mikä ongelma siinä on? Jos mennään tapaamaan toisia nuoria, niin ovatko ne puitteet nimenomaan ne, jotka ratkaisevat? Jos on hienommat puitteet, niin sitten se toisten nuorten kanssa hengaileminen on jotenkin olennaisesti sisällökkäämpää?

Mä oon itsekin kotoisin pieneltä paikkakunnalta, eikä mullakaan mitenkään tylsää ollut. Kavereiden kanssa oltiin ja pyörittiin eri paikoissa.

Vierailija kirjoitti:

Helsinkiläinen kirjoitti:

Minusta Helsingin kaupungin pitäisi maksaa aloittajan kaltaisille valittajiille muuttoavustusta, että pääsisivät johonkin muuttotappio-onnelaan kauas palveluista. Kaikki voittaisivat.

Tai entäs jos Helsingin kaupunki kehittäisi palveluitaan, jotta lapsilla olisi hyvä olo ja hyvät edellytykset luoda tulevaisuudesta parempi?

Asun Helsingissä työn takia, mutta kotikunnassani olisi lähes ilmainen päivähoito, uusi koulu liikuntahalleineen, hyviä kuntalisiä, neuvola parina päivänä viikossa.

Yrittäisit sitten työllistyä sinne kotikuntaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta Helsinki tarjoaa lapsiperheille kyllä valtavasti verrattuna muuhun Suomeen. Stadissa on ollut subjektiivinen päivähoito jo vuosia, toisin kuin muualla. Stadissa saa päiväkotipaikan 200m kotiovelta ja kouluun matkaa on 500m. Päiväkoti on edullinen ja jos ei tunnu sopivalta, saa rahalla ostettua yksityistä hoivaa ihan mihin tarpeisiin tahansa, tarjontaa on. Kesäisin lapsilla on ilmaiset leikkipuistolounaat. Stadi järjestää lapsille myös monipuolisesti liikuntamahdollisuuksia ja harrastusmahdollisuuksia. Ja mitä tulee asumiseen, niin meillä on iso perheasunto Helsingin keskustassa. 

Nykyään päiväkotipaikkaa ei saa kaikki ollenkaan ja vaan hyvällä tuurilla tai suhteilla lähellä kotoa.

Neuvolan ajanvaraus ei toimi.

Päiväkotien henkilökunta koostuu ties mistä sijaisista ja niitäkin on liian vähän.

Päiväkotipaikkaa tulee hakea ajoissa. Itse hain 4kk ennen tarvetta ja sain juuri sinne minne halusinkin. Neuvolan ajanvaraus toimii kätevästi netissä. Päiväkodeissa henkilökunta sairastaa, mutta vakituinen väki on pätevää. 

Päiväkotipaikkoja ei saa ollenkaan tai saa jostain toiselta puolelta kaupunkia, vaikka hakee 4 kk etukäteen. Hakemuksiin ei aina vastata, ellei itse soittele ja anele jotain ratkaisua asiaan.

Neuvola ei vastaa soittipyyntöihin.

Päiväkodeissa ei läheskään kaikkialla ole sitä vakituista henkilökuntaa nimeksikään. Saati sitten varhaiskasvatuksen opettajia.

Neuvolaa saa vaihtaa. Ainakin Viiskulman neuvola on toiminut ihan moitteetta. Täällä on kaikki saaneet päiväkotipaikan jostain lähipäiväkodista (300m sisältä).

Helsinki on opiskelijoiden ja maahanmuttajien paratiisi, helvetti melkein kaikille muille, vasrinkin yli 50-vuotiaille.

Muuten en osaa ottaa kantaa, mutta Helsingin varhaiskasvatuksen laatu on kiistämättä todella kehnoa verrattuna muuhun Suomeen. Syynä se, että kaupungilla on jatkuvasti lähes 500 opettajan paikkaa auki, ja päiväkoteja pyörittävävät epäpätevät sijaiset.

Ihan hassua laittaa Helsingin vastaehdoksi maalla asuminen. Oikeasti maalla asuu vain pieni ja yhä pienenevä joukko. Suurin osa asuu kaupungeissa.

Ihan samanlaista oli asuminen perheen kanssa Kuopiossa kuin on Helsingissäkin. Molemmissa oli lasten päiväkodit ja koulut kävelymatkan päässä ja harrastuksia saatavilla runsaasti. Hyvä ympäristö lapsiperheelle molemmat.

Jostain syystä tälle Vauvapalstalle on kerääntynyt maaseudulla asuvia. Oikeassa elämässä niitä on todella vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen maalta kotoisin ja aina ihmettelen näitä "kyllä maaseutu on paras kasvuympäristö lapsille" -jorinoita. Noh, onhan siellä metsissä ja pelloilla varmaan kivaa heilua alle kouluikäisenä, mutta entä kun lapsi kasvaa. Kaverit saattaa olla kaukana, harrastuksiin pitää kuljettaa, menoa ja meininkiä ei oikein löydy, joten lapsi esim. viettää ruudun edessä suurimman ajan.

Kaupungissa on enemmän mahdollisuuksia - moneltakin eri kantilta.

Sitäkö sä teit, tuijotit ruutua lapsena? Ei tuo nyt oikein vastaa sitä, mitä lapset ja nuoret täällä maalla tekevät.  Menoa ja meininkiä löytyy, jos ei jää passiivisena kotiin makaamaan.

Menoa ja meininkiä? Siis jompaa kumpaa niistä ainoista harrastuksista jalkapallo ja lätkä? Vai p*llurallia ABC:n pihassa ensin mopoilla ja traktoreilla ja sitten autoilla?

Mitä sä nyt haluat, että mä tuohon vastaan? Tuohan kertoi vain sun omista kuvitelmista. En oikein usko, että sua kauheasti kiinnostaakaan, mitä maaseudun lapset ja nuoret tekevät. 

Kyllä minua kiinnostaa. Olen itse helsinkiläinen ja perustan kuvitelmani sille mitä olen maalaisilta kuullut. Nimenomaan tekemisen vähyyttä ovat järjestäen valitelleet.

No jos sua kiinnostaa, niin mikset kysy, vaan tarjoat vastaukset itse? Ja miksi puhut tuollaiseen halveksuvaan sävyyn?

Mä tunnen paljon nuorisolaisia harrastukseni kautta, eikä tunnu, että heillä ainakaan tekemisen vähyys olisi ongelma, ennemmin se, että tekemistä meinaa olla liikaakin. Harrastan siis ratsastusta, ja täällähän siihen on erinomaiset mahdollisuudet, nimittäin maalla se on huomattavasti halvempaa. Hevosten lisäksi harrastuskaverini harrastavat muita urheilulajeja (ainakin lentopallo, jalkapallo ja pesäpallo), pari soittaa musiikkiopistossa ja ainakin yksi harrastaa kuvataidekoulua. Osa myös ohjaa lasten harrastuksia ja/tai kerhoja.

Kaikenlaista vapaamuotoisempaakin ajanviettoa tuntuu olevan. Kyllä, autoilla ajellaan, jotta päästään paikasta toiseen. Mopoautotkin on monella. ABC:llakin käydään – mikä ongelma siinä on? Jos mennään tapaamaan toisia nuoria, niin ovatko ne puitteet nimenomaan ne, jotka ratkaisevat? Jos on hienommat puitteet, niin sitten se toisten nuorten kanssa hengaileminen on jotenkin olennaisesti sisällökkäämpää?

Mä oon itsekin kotoisin pieneltä paikkakunnalta, eikä mullakaan mitenkään tylsää ollut. Kavereiden kanssa oltiin ja pyörittiin eri paikoissa.

Siksi, että tuo kaikki on huomattavasti paremmin mahdollista Helsingissä. Omat serkkuni kasvoivat pienellä paikkakunnalla pohjoisessa ja kyllähän me vertailimme serkkujen kanssa mahdollisuuksia. Serkut kokivat todellakin jääneet paljosta paitsi. Harrastuksia oli juurikin muutama valittavaksi, kun taas Helsingissä valinnanvaraa oli loputtomasti.

Puhumattakaan siitä, että Helsingissä lapset oppivat jo nuorina liikkumaan julkisilla ja kymmenvuotiaatkin pääsevät harrastuksiin itse, kun taas maalla ollaan vanhempien kuskaamisen varassa ennen mopoikää, ja onko kaikilla varaa niihin mopoihin.

Onneksi meillä.einolw vielä pakkomuuttoa. Mutta odottakaa sitä oikeistohallistusta, niin sekin saadaan aikaan. Varmaan looserit maalle ja työkykyiset pakotetaan sinne missä.työt on.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hassua laittaa Helsingin vastaehdoksi maalla asuminen. Oikeasti maalla asuu vain pieni ja yhä pienenevä joukko. Suurin osa asuu kaupungeissa.

Ihan samanlaista oli asuminen perheen kanssa Kuopiossa kuin on Helsingissäkin. Molemmissa oli lasten päiväkodit ja koulut kävelymatkan päässä ja harrastuksia saatavilla runsaasti. Hyvä ympäristö lapsiperheelle molemmat.

Jostain syystä tälle Vauvapalstalle on kerääntynyt maaseudulla asuvia. Oikeassa elämässä niitä on todella vähän.

Ihan mielenkiinnosta, mistä sä saat nuo tiedot, minkä verran vauvapalstailijoista asuu maalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen maalta kotoisin ja aina ihmettelen näitä "kyllä maaseutu on paras kasvuympäristö lapsille" -jorinoita. Noh, onhan siellä metsissä ja pelloilla varmaan kivaa heilua alle kouluikäisenä, mutta entä kun lapsi kasvaa. Kaverit saattaa olla kaukana, harrastuksiin pitää kuljettaa, menoa ja meininkiä ei oikein löydy, joten lapsi esim. viettää ruudun edessä suurimman ajan.

Kaupungissa on enemmän mahdollisuuksia - moneltakin eri kantilta.

Sitäkö sä teit, tuijotit ruutua lapsena? Ei tuo nyt oikein vastaa sitä, mitä lapset ja nuoret täällä maalla tekevät.  Menoa ja meininkiä löytyy, jos ei jää passiivisena kotiin makaamaan.

Menoa ja meininkiä? Siis jompaa kumpaa niistä ainoista harrastuksista jalkapallo ja lätkä? Vai p*llurallia ABC:n pihassa ensin mopoilla ja traktoreilla ja sitten autoilla?

Mitä sä nyt haluat, että mä tuohon vastaan? Tuohan kertoi vain sun omista kuvitelmista. En oikein usko, että sua kauheasti kiinnostaakaan, mitä maaseudun lapset ja nuoret tekevät. 

Kyllä minua kiinnostaa. Olen itse helsinkiläinen ja perustan kuvitelmani sille mitä olen maalaisilta kuullut. Nimenomaan tekemisen vähyyttä ovat järjestäen valitelleet.

No jos sua kiinnostaa, niin mikset kysy, vaan tarjoat vastaukset itse? Ja miksi puhut tuollaiseen halveksuvaan sävyyn?

Mä tunnen paljon nuorisolaisia harrastukseni kautta, eikä tunnu, että heillä ainakaan tekemisen vähyys olisi ongelma, ennemmin se, että tekemistä meinaa olla liikaakin. Harrastan siis ratsastusta, ja täällähän siihen on erinomaiset mahdollisuudet, nimittäin maalla se on huomattavasti halvempaa. Hevosten lisäksi harrastuskaverini harrastavat muita urheilulajeja (ainakin lentopallo, jalkapallo ja pesäpallo), pari soittaa musiikkiopistossa ja ainakin yksi harrastaa kuvataidekoulua. Osa myös ohjaa lasten harrastuksia ja/tai kerhoja.

Kaikenlaista vapaamuotoisempaakin ajanviettoa tuntuu olevan. Kyllä, autoilla ajellaan, jotta päästään paikasta toiseen. Mopoautotkin on monella. ABC:llakin käydään – mikä ongelma siinä on? Jos mennään tapaamaan toisia nuoria, niin ovatko ne puitteet nimenomaan ne, jotka ratkaisevat? Jos on hienommat puitteet, niin sitten se toisten nuorten kanssa hengaileminen on jotenkin olennaisesti sisällökkäämpää?

Mä oon itsekin kotoisin pieneltä paikkakunnalta, eikä mullakaan mitenkään tylsää ollut. Kavereiden kanssa oltiin ja pyörittiin eri paikoissa.

Siksi, että tuo kaikki on huomattavasti paremmin mahdollista Helsingissä. Omat serkkuni kasvoivat pienellä paikkakunnalla pohjoisessa ja kyllähän me vertailimme serkkujen kanssa mahdollisuuksia. Serkut kokivat todellakin jääneet paljosta paitsi. Harrastuksia oli juurikin muutama valittavaksi, kun taas Helsingissä valinnanvaraa oli loputtomasti.

Puhumattakaan siitä, että Helsingissä lapset oppivat jo nuorina liikkumaan julkisilla ja kymmenvuotiaatkin pääsevät harrastuksiin itse, kun taas maalla ollaan vanhempien kuskaamisen varassa ennen mopoikää, ja onko kaikilla varaa niihin mopoihin.

Siis puhut halveksivaan sävyyn siksi, että kaikki on paremmin mahdollista Helsingissä? vai mihin tuo "siksi"-lause oli vastaus?

Miksi koet niin ongelmalliseksi sen, että maalla ollaan vanhempien kuskauksen varassa? Kyllä vanhemmat sen tajuavat, kun lapsia hankkivat. Mä en nyt ymmärrä, mikä ihmeellinen vastakkainasettelu tässä pitää olla. Toiset ihmiset asuvat toisessa paikassa, toiset toisessa. Helsinkin on nyt vain yksi paikka, jossa voi asua. Ihminen kasvaa siellä, missä kasvaa, ja kaikkea ei voi saada. Maaseudulla saa sitten erilaisia asioita kuin Helsingissä, vaikkapa sen, että ympärillä on enemmän luontoa. Omat lapseni saavat vaikkapa sen kokemuksen, että naapurit ovat tuttuja ja heidän kanssaan ollaan tekemisissä, ja naapuriapuun voi aina luottaa. Omalla pihalla voi hiihtää ja metsässä käydään jatkuvasti. 

Mä tykkään myös maaseudun kiireettömästä ilmapiiristä.

No joopa joo ja höpsis! Meillä ei kyllä olisi varaa asua Helsingissä, se on totta. Nykyisen talomme hinnalla saisimme sieltä pienen yksiön eikä edes parhaimmilta paikoilta. Helsingissä on tosi kiva käydä, mutta en minä siellä asua haluaisi, mutta ymmärrän, että jotkut haluaa. Itse tykkään maaseudusta enemmän. Minulla oli varaa olla kotona kun lapset oli pieniä ja koulu on tuossa kivenheiton päässä. Yläkouluun ja lukioon vajaa kilsa. Kaikki on kävely/pyöräilymatkan päässä, siitä tykkään tosi paljon. Vaikka kaikki palvelut on 0,5-2 km:n päässä, niin luonto on vieressä, eikä mikään puisto, vaan ihan metsää, kallioita, järvi. 

Sitä minäkin ihmettelen, että miksi on niin kova hinku saada kaikki ihmiset pakattua isoihin kaupunkeihin? Eihän siinä ole mitään järkeä, se tietää pelkästään ongelmia. Kyllä suunnilleen koko Suomi pitää pitää asuttuna, kaikkia palveluita ei tietenkään voi olla joka paikassa, mutta perusjutut kyllä. Ja uusia palvelumuotoja pitää kehitellä, etätyötä lisätä yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen maalta kotoisin ja aina ihmettelen näitä "kyllä maaseutu on paras kasvuympäristö lapsille" -jorinoita. Noh, onhan siellä metsissä ja pelloilla varmaan kivaa heilua alle kouluikäisenä, mutta entä kun lapsi kasvaa. Kaverit saattaa olla kaukana, harrastuksiin pitää kuljettaa, menoa ja meininkiä ei oikein löydy, joten lapsi esim. viettää ruudun edessä suurimman ajan.

Kaupungissa on enemmän mahdollisuuksia - moneltakin eri kantilta.

Sitäkö sä teit, tuijotit ruutua lapsena? Ei tuo nyt oikein vastaa sitä, mitä lapset ja nuoret täällä maalla tekevät.  Menoa ja meininkiä löytyy, jos ei jää passiivisena kotiin makaamaan.

Menoa ja meininkiä? Siis jompaa kumpaa niistä ainoista harrastuksista jalkapallo ja lätkä? Vai p*llurallia ABC:n pihassa ensin mopoilla ja traktoreilla ja sitten autoilla?

Mitä sä nyt haluat, että mä tuohon vastaan? Tuohan kertoi vain sun omista kuvitelmista. En oikein usko, että sua kauheasti kiinnostaakaan, mitä maaseudun lapset ja nuoret tekevät. 

Kyllä minua kiinnostaa. Olen itse helsinkiläinen ja perustan kuvitelmani sille mitä olen maalaisilta kuullut. Nimenomaan tekemisen vähyyttä ovat järjestäen valitelleet.

No jos sua kiinnostaa, niin mikset kysy, vaan tarjoat vastaukset itse? Ja miksi puhut tuollaiseen halveksuvaan sävyyn?

Mä tunnen paljon nuorisolaisia harrastukseni kautta, eikä tunnu, että heillä ainakaan tekemisen vähyys olisi ongelma, ennemmin se, että tekemistä meinaa olla liikaakin. Harrastan siis ratsastusta, ja täällähän siihen on erinomaiset mahdollisuudet, nimittäin maalla se on huomattavasti halvempaa. Hevosten lisäksi harrastuskaverini harrastavat muita urheilulajeja (ainakin lentopallo, jalkapallo ja pesäpallo), pari soittaa musiikkiopistossa ja ainakin yksi harrastaa kuvataidekoulua. Osa myös ohjaa lasten harrastuksia ja/tai kerhoja.

Kaikenlaista vapaamuotoisempaakin ajanviettoa tuntuu olevan. Kyllä, autoilla ajellaan, jotta päästään paikasta toiseen. Mopoautotkin on monella. ABC:llakin käydään – mikä ongelma siinä on? Jos mennään tapaamaan toisia nuoria, niin ovatko ne puitteet nimenomaan ne, jotka ratkaisevat? Jos on hienommat puitteet, niin sitten se toisten nuorten kanssa hengaileminen on jotenkin olennaisesti sisällökkäämpää?

Mä oon itsekin kotoisin pieneltä paikkakunnalta, eikä mullakaan mitenkään tylsää ollut. Kavereiden kanssa oltiin ja pyörittiin eri paikoissa.

Siksi, että tuo kaikki on huomattavasti paremmin mahdollista Helsingissä. Omat serkkuni kasvoivat pienellä paikkakunnalla pohjoisessa ja kyllähän me vertailimme serkkujen kanssa mahdollisuuksia. Serkut kokivat todellakin jääneet paljosta paitsi. Harrastuksia oli juurikin muutama valittavaksi, kun taas Helsingissä valinnanvaraa oli loputtomasti.

Puhumattakaan siitä, että Helsingissä lapset oppivat jo nuorina liikkumaan julkisilla ja kymmenvuotiaatkin pääsevät harrastuksiin itse, kun taas maalla ollaan vanhempien kuskaamisen varassa ennen mopoikää, ja onko kaikilla varaa niihin mopoihin.

Siis puhut halveksivaan sävyyn siksi, että kaikki on paremmin mahdollista Helsingissä? vai mihin tuo "siksi"-lause oli vastaus?

Miksi koet niin ongelmalliseksi sen, että maalla ollaan vanhempien kuskauksen varassa? Kyllä vanhemmat sen tajuavat, kun lapsia hankkivat. Mä en nyt ymmärrä, mikä ihmeellinen vastakkainasettelu tässä pitää olla. Toiset ihmiset asuvat toisessa paikassa, toiset toisessa. Helsinkin on nyt vain yksi paikka, jossa voi asua. Ihminen kasvaa siellä, missä kasvaa, ja kaikkea ei voi saada. Maaseudulla saa sitten erilaisia asioita kuin Helsingissä, vaikkapa sen, että ympärillä on enemmän luontoa. Omat lapseni saavat vaikkapa sen kokemuksen, että naapurit ovat tuttuja ja heidän kanssaan ollaan tekemisissä, ja naapuriapuun voi aina luottaa. Omalla pihalla voi hiihtää ja metsässä käydään jatkuvasti. 

Mä tykkään myös maaseudun kiireettömästä ilmapiiristä.

Sinun näkökulmastasi halveksivaan sävyyn oli kirjoitettu vastine sille, että sinä halveksit toista kirjoittajaa joka ei ollut kokenut maaseudun olevan tarpeeksi stimuloiva kasvuympäristö hänelle.

Koen todellakin ongelmalliseksi sen, että monet vanhemmat ovat töissä/työmatkalla 7-17, sen jälkeen pitäisi jäädä vielä aikaa rentoutua, kerätä voimia, siivota, tehdä ruoka, auttaa lapsia läksyissä yms. Mutta maaseudulla joudutaan siinä vaiheessa keräämään kamat ja lähtemään viemään lapsia harrastuksiin, sen sijaan että lapset olisivat jo harrastaneet tai tulisivat harrastuksesta sopivasti ruokapöytään.

Myös meidän lapsemme ovat aina voineet luottaa naapuriapuun, olemme tarvittaessa ottaneet naapurinkin lapsen mukaan päiväkodista, kun taas toinen naapurimme otti meidän lapsemme mukaan omaan kokoukseensa kun jouduin toisen lapseni kanssa äkillisesti lääkäriin. Metsässä mekin käymme, lisäksi käymme lähisaarissa kesäisin seikkailemassa ja telttailemassakin.

En ole sitä mieltä, etteikö muualla Suomessa voisi olla elämää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että parhaan elämisen laadun nimenomaan lapsiperheenä ainakin saa Helsingissä. Kukin toki arvostaa eri seikkoja ja jos arvostaa vaikkapa sitä, että on omaa peltoa heti portailta saakka ja lähinaapuri 500m päässä, niin joo, maaseutu varmasti on ihan ykkönen siinä.

Halloween on turha juhla joo, itse en vietä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Halloween on turha juhla joo, itse en vietä ollenkaan.

Niin minustakin pääsiäinen, mutta viettäköön sitä ne jotka haluavat. Monikaan juhla, paitsi toki juurikin kekri, ei ole alkuperältään suomalainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen maalta kotoisin ja aina ihmettelen näitä "kyllä maaseutu on paras kasvuympäristö lapsille" -jorinoita. Noh, onhan siellä metsissä ja pelloilla varmaan kivaa heilua alle kouluikäisenä, mutta entä kun lapsi kasvaa. Kaverit saattaa olla kaukana, harrastuksiin pitää kuljettaa, menoa ja meininkiä ei oikein löydy, joten lapsi esim. viettää ruudun edessä suurimman ajan.

Kaupungissa on enemmän mahdollisuuksia - moneltakin eri kantilta.

Sitäkö sä teit, tuijotit ruutua lapsena? Ei tuo nyt oikein vastaa sitä, mitä lapset ja nuoret täällä maalla tekevät.  Menoa ja meininkiä löytyy, jos ei jää passiivisena kotiin makaamaan.

Menoa ja meininkiä? Siis jompaa kumpaa niistä ainoista harrastuksista jalkapallo ja lätkä? Vai p*llurallia ABC:n pihassa ensin mopoilla ja traktoreilla ja sitten autoilla?

Mitä sä nyt haluat, että mä tuohon vastaan? Tuohan kertoi vain sun omista kuvitelmista. En oikein usko, että sua kauheasti kiinnostaakaan, mitä maaseudun lapset ja nuoret tekevät. 

Kyllä minua kiinnostaa. Olen itse helsinkiläinen ja perustan kuvitelmani sille mitä olen maalaisilta kuullut. Nimenomaan tekemisen vähyyttä ovat järjestäen valitelleet.

No jos sua kiinnostaa, niin mikset kysy, vaan tarjoat vastaukset itse? Ja miksi puhut tuollaiseen halveksuvaan sävyyn?

Mä tunnen paljon nuorisolaisia harrastukseni kautta, eikä tunnu, että heillä ainakaan tekemisen vähyys olisi ongelma, ennemmin se, että tekemistä meinaa olla liikaakin. Harrastan siis ratsastusta, ja täällähän siihen on erinomaiset mahdollisuudet, nimittäin maalla se on huomattavasti halvempaa. Hevosten lisäksi harrastuskaverini harrastavat muita urheilulajeja (ainakin lentopallo, jalkapallo ja pesäpallo), pari soittaa musiikkiopistossa ja ainakin yksi harrastaa kuvataidekoulua. Osa myös ohjaa lasten harrastuksia ja/tai kerhoja.

Kaikenlaista vapaamuotoisempaakin ajanviettoa tuntuu olevan. Kyllä, autoilla ajellaan, jotta päästään paikasta toiseen. Mopoautotkin on monella. ABC:llakin käydään – mikä ongelma siinä on? Jos mennään tapaamaan toisia nuoria, niin ovatko ne puitteet nimenomaan ne, jotka ratkaisevat? Jos on hienommat puitteet, niin sitten se toisten nuorten kanssa hengaileminen on jotenkin olennaisesti sisällökkäämpää?

Mä oon itsekin kotoisin pieneltä paikkakunnalta, eikä mullakaan mitenkään tylsää ollut. Kavereiden kanssa oltiin ja pyörittiin eri paikoissa.

Siksi, että tuo kaikki on huomattavasti paremmin mahdollista Helsingissä. Omat serkkuni kasvoivat pienellä paikkakunnalla pohjoisessa ja kyllähän me vertailimme serkkujen kanssa mahdollisuuksia. Serkut kokivat todellakin jääneet paljosta paitsi. Harrastuksia oli juurikin muutama valittavaksi, kun taas Helsingissä valinnanvaraa oli loputtomasti.

Puhumattakaan siitä, että Helsingissä lapset oppivat jo nuorina liikkumaan julkisilla ja kymmenvuotiaatkin pääsevät harrastuksiin itse, kun taas maalla ollaan vanhempien kuskaamisen varassa ennen mopoikää, ja onko kaikilla varaa niihin mopoihin.

Siis puhut halveksivaan sävyyn siksi, että kaikki on paremmin mahdollista Helsingissä? vai mihin tuo "siksi"-lause oli vastaus?

Miksi koet niin ongelmalliseksi sen, että maalla ollaan vanhempien kuskauksen varassa? Kyllä vanhemmat sen tajuavat, kun lapsia hankkivat. Mä en nyt ymmärrä, mikä ihmeellinen vastakkainasettelu tässä pitää olla. Toiset ihmiset asuvat toisessa paikassa, toiset toisessa. Helsinkin on nyt vain yksi paikka, jossa voi asua. Ihminen kasvaa siellä, missä kasvaa, ja kaikkea ei voi saada. Maaseudulla saa sitten erilaisia asioita kuin Helsingissä, vaikkapa sen, että ympärillä on enemmän luontoa. Omat lapseni saavat vaikkapa sen kokemuksen, että naapurit ovat tuttuja ja heidän kanssaan ollaan tekemisissä, ja naapuriapuun voi aina luottaa. Omalla pihalla voi hiihtää ja metsässä käydään jatkuvasti. 

Mä tykkään myös maaseudun kiireettömästä ilmapiiristä.

Sinun näkökulmastasi halveksivaan sävyyn oli kirjoitettu vastine sille, että sinä halveksit toista kirjoittajaa joka ei ollut kokenut maaseudun olevan tarpeeksi stimuloiva kasvuympäristö hänelle.

Koen todellakin ongelmalliseksi sen, että monet vanhemmat ovat töissä/työmatkalla 7-17, sen jälkeen pitäisi jäädä vielä aikaa rentoutua, kerätä voimia, siivota, tehdä ruoka, auttaa lapsia läksyissä yms. Mutta maaseudulla joudutaan siinä vaiheessa keräämään kamat ja lähtemään viemään lapsia harrastuksiin, sen sijaan että lapset olisivat jo harrastaneet tai tulisivat harrastuksesta sopivasti ruokapöytään.

Myös meidän lapsemme ovat aina voineet luottaa naapuriapuun, olemme tarvittaessa ottaneet naapurinkin lapsen mukaan päiväkodista, kun taas toinen naapurimme otti meidän lapsemme mukaan omaan kokoukseensa kun jouduin toisen lapseni kanssa äkillisesti lääkäriin. Metsässä mekin käymme, lisäksi käymme lähisaarissa kesäisin seikkailemassa ja telttailemassakin.

En ole sitä mieltä, etteikö muualla Suomessa voisi olla elämää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että parhaan elämisen laadun nimenomaan lapsiperheenä ainakin saa Helsingissä. Kukin toki arvostaa eri seikkoja ja jos arvostaa vaikkapa sitä, että on omaa peltoa heti portailta saakka ja lähinaapuri 500m päässä, niin joo, maaseutu varmasti on ihan ykkönen siinä.

Sinä olet nyt siis eri vastaaja? Et vissiin lukenut sitä koko lainausketjua, ja sen takia et nyt tiedä, mistä puhut, kun kirjoitin "halveksuvasta sävystä". Ja kysyin siis tarkentavaan sävyyn, mihin kysymykseen siksi-vastaus oli (oletin, että se oli johonkin aiempaan miksi-kysymykseeni, ja yksi niistä koski sävyä).

Ensinnäkin, täällä maaseudulla tosi harvan työpäivä matkoineen on tuollainen 7–17. Esim. päiväkotin on yleensä tyhjä puoli viiteen mennessä. Koulun iltapäivähoito loppuu jo klo 16. Täällä ei ole ruuhkia, joten vaikka matkat voivat olla kilometreissä joillakin pitempiä, ne kuluvat nopeammin.

Olen itsekin asunut Helsingissä 10 vuotta, ja siellä en tuntenut yhtään naapuriani. Se taitaa olla aika yleistä, vaikka kyllä tiedän tuttujani, joilla on naapurustossa paljon tuttaviani. 

Mä en taas ole lainkaan sitä mieltä, että mikään yksittäinen paikka on lapsiperheen parhaan elämisen laadun tae. Mun mielestä suorastaan omituista väittää niin, etenkin, jos kokemusta on vain yhdeltä paikkakunnalta. Lapsiperheen elämän laatu on parasta siellä, missä lapsiperhe kokee elämänsä laadukkaaksi.