Nolot autokoulu kokemuksesi

Ekalla ajotunnilla hidastin ja annoin suojatiellä kävelevälle mahdollisuuden ylittää katu. Takaa tullut auto törmäsi autokoulun autoon ja siitä alkoi 2 tuntia kestänyt show, jossa syyllinen vaati paikalle poliisia (tulikin) ja sitten mitattiin ja pohdittiin, miten syyllinen minä oikein olin. Lopulta se toinen sai sakot ja minä suojatietrauman.

No minun nolo kokemukseni (olen toisen ketjun pakarin tiputtanut) oli se, kun yhtäkkiä risteystä lähestyessä tajusin että minun olisi pitänyt ajaa eri suuntaan. Olin vain jotenkin automaattisesti ryhmittynyt vanhasta tottumuksesta väärälle kaistalle. Joten sitten hädissäni vaihdoin kaistaa, ja vilkkukin jäi siinä rytäkässä pois siellä kääntymiskaistalla.

Lopuksi inssi piti melkoisen huudon kuinka takapenkillä istunut autokoulun opettaja yritti kuulemma neuvoa minua, mutta inssi meni säälistä kuulemma läpi koska en ollut noudattanut hänen neuvojaan. Opettaja sitten sanoi jälkeenpäin että takakontissa olleet keilat olivat kolisseet, ja tämän inssi oli tulkinnut joksikin neuvomiseksi, ja siis multahan kyllä meni kolahdukset ihan ohi.

Käpylässä autokoulun opettaja käski kääntyä oikealle. Käännyin heti ja ajoin jalkakäytävälle poikittain. Hän tarkoitti tietenkin seuraavasta liikenneympyrästä oikealle kääntymistä. Ei ollut helppoa päästä pois siitä. Mutta jotenkin onnistuin jatkamaan matkaani ja pääsin inssiajostakin ekalla läpi parin viikon kuluttua.

Käännyin risteyksessä ja unohdin vaihtaa vaihdetta. Auto tietty löi kaikki vikavalot päälle ja sammui. Sitten se ei edes meinannut lähteä käyntiin ja opettaja huusi minulle, että hajotin auton.

Reputin ensimmäisen inssinajan ja olin tosi epävarma kuski. Pikkukaupungin liikenteessäkin olin aivan hukassa. Nyt olen ajanut yli 20v ja hallitsen kyllä auton käsittelyn joskaan en ole vielä mestari peruuttaja. Kaistanvaihto vilkkaassa liikenteessä Helsingissä on minulle kuitenkin vieläkin vaikea paikka ja usein kaupunkiajossa tulee tehtyä turhia koukkauksia kun en vain osaa ajaa ruuhkaisilla kaduilla.  Sanon kyllä että tilan antaminen kaistaa vaihtaessa tuntuu olevan vaikeaa. Ei tarvitsisi kuin vähän keväntää kaasua niin väli seuraavaan vähän kasvaisi. Itse teen niin. Nyt sitten alkaa hokeminen kuinka jono rupeaa nykimään kun jos hidastellaan. No se kuuluu asiaan. Mistä tulee tämä hokema se tuli tai kiilasi eteen? Onko ajattelu niin jäykistynyttä että  päähän ei mahdu miksi kaistanvaihtoja tehdään. Ei se ole mikään ohitustilanne vaan ajoreitin muuttaminen kaistalle joka vie kohti määränpäätä. Ja vaikka joku tulisikin eteeni päästäkseen nopeammin vetävälle kaistalle niin mitä sitten. Kunhan ilmaisee aikeensa vilkulla niin tiedän varautua liikkeeseen.

Maantieajossa pärjään kyllä. Moottoritielle liittyminen on joskus ongelma. En mitä pitäisi tehdä jos tilanne on että kiihdytyskaistalla on 15cm loskaa tai lunta. Siihen vielä kohtalaisen jyrkkä rampin mutka. Ei vain uskaltanut yrittää edes 80km nopeuteen. Moottoritielle sattui kohdalle kaksi rekkaa ja nopeutta minulla oli 60km tunnissa eikä lyhyt kaista minkä suola oli sulattanut enää riittänyt enempään. Ratkaisuni oli olla liittymättä ja ajoin pientareella kunnes tuli rako missä pääsin tielle. Samoin joskus on paha paikka ihan kesällä kun motarilla autojono  melkein puskurissa kiinnia ajaa 130km tunnissa mutta kiihdytyskaistalla et itse ole päässyt vielä 120km. En ole hyvä kuski enkä taitava autonkäsittelijä ja nuoretkin ajavat sujuvammin kuin minä. En tiedä miten saisin kehityttyä ajotaitoani että selviäisin minulle vaikeista asioista.

Pääsin ensimmäistä kertaa liikenteeseen ja Turussa köröteltiin Pahaniemen siltaa kaikessa rauhassa Pernon suuntaan kunnes vasta Pansion liikenneympyrään mennessä huomasin takapeilistä perässäni jonon - varmaan sinne Pahaniemen sillalle saakka :o